Parhaimmat hetket, jännitykset, mokat, hassut sattumukset, vitutukset etc

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
@Kapiainen tuossa kertoili sissitaktiikkaketjussa, että ehkä se vihollinen ei olisikaan lähtenyt sinne metsään sissin perään. Siitä tuli mieleen lyhyt muistelo.
RUK:n sissileirillä olimme päivän aikana kohtuullisen lyhyellä vedolla päässeet erään mäen kupeeseen ja majoittumaan. Y-pisteessä käytiin ja mitä kaikkea sieltä käsin. Helikopterikin kävi hätyyttämässä.
Luulohan oli, että joku meitä jahtaa, ja siksi oltiin valppaana vartiossa. Leirihän oli kaikkinensa hyvin mielenkiintoinen. Muistan kun olin vartiossa illansuussa, ja aloin kuulemaan metsästä hiljaista rasahtelua, joka toistui pitkin väliajoin. Aivan kuin joku olisi hiipinyt kohti. Hyttyset inisivät vallan pirusti, ja piti vaihtaa paikkaa, että kuuli hetken jotain.
Aina vain rasahteli, ja siihen tuli vaihtokin, joka kuunteli aivan samaa. No, ilmoitus joukkueenjohtajalle, ja kun muutenkin piti lähteä liikkeelle, niin lähdettiin hätäseen vähän etuajassa.
Metsämiehet arvaa heti, mikä oli kyseessä. Hirvihän se. Se ei tullut mieleen, vaan spolliksi sitä luultiin :)

Tästä seurannut yömarssi olikin yksi kovimpia intin aikana. Noin 7 tuntia marssia lyhyin tauoin, täyspakkaus ja minulla konekivääri kannossa. Lopussa särki kaikkia paikkoja sen verran, että kookoota pystyi roikottamaan vain hihnasta kaulassa. Kaveri otti valokuvan aina mukanani olleella pokkarillani. Olin tosi väsynyt kuvanottohetkellä, hiki virtaa kasvoilla, aika on aamuvarhainen juuri auringon noustua, ja silti kun tänä päivänä katson kuvaa, siitä katsoo vastaan siloposkinen tikissään oleva nuorukainen.
Vähän kasvot kiiltää hiestä, mutta ei näytä olevan erityisen rasittunut, silmien ilme ei kerro mistään erityisestä. Nuorena jaksaa.
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tarkemmat muisteloni kuuluvat iän suhteen muinaishistorian osuuteen, joten samasta aiheesta vielä täällä @Kustaanmiekka .

Minullakin on nimittäin kokemusta panssaritiedustelusta, kahdesti. Toinen oli aukista, olin vartiossa hyvin kapean tossipolun vieressä, kun yhtäkkiä Petteri ajaa vihollisen suunnasta lujaa ja hiljaa. Ei siinä ehtinyt tehdä mitään. Kokelas oli vielä ryhmittänyt niin hölmösti, että tuo ura johti suoraan joukkueen asemien keskelle, mutta ei ollut varamiinoitetta, tai sitten se oli syvemmällä ryhmityksessä. Ehkä olin jonkinlaisessa etuvartioasemassa, koska ryhmitys oli sellainen L-muotoinen, ja olin lyhyemmän sakaran kärjen sivussa.
Muistan kun istuskelin kvkookoon (taas sama ase!) kanssa mättäällä ja tylsistyin. Mitään toimintaa ei ollut odotettavissa, eikä ainakaan vaunuja sellaista pikkupolkua myöten kuusikosta. Joten vähän hölmistyin, kun se vaunu syöksyi siihen viereen. No milläss tuhoat? Silloiset harjoituskessit olivat niin huonoja, että ne hajoilivat ja hihnat irtoilivat, joten sellaista ei ollut mukana.
Mutta pitihän kavereita varoittaa, joten järkeilin, että olisi minulla oikeassa tilanteessa kessi, ja ammuin konekiväärillä pitkän sarjan. Joko ne huomasivat minut muuten ja/tai kuulivat tulituksen, joten seurasi hieno hetki. Petteri pysähtyi ja torni alkoi kääntymään kohti. Raskas 14,5-millinen tervehti pitkällä sarjalla. Jykevä kokemus 15 metrin päästä. Saatoin olla alakatveessa, mutta kun ne siitä lähtivät peruuttamaan, niin tilanne muuttui.
Inttiajalta on muutama tapaus, jota jäin jo silloin miettimään, että tuossa olisin varmasti kuollut jos olisi sota. Vähän huonoa tuuria ja huomion herpaantuminen, ja muuta ei tarvita.
Myöhemmin vihollinen hyökkäsi jalkaväellä juuri tuon uran suunnasta. Silloinen vartiomies suolasi yli ryhmän verran vihulaista, joka puolestaan yllätettiin täysin.

Toinen tilanne oli Haminasta. Siinä olin Apilaksen kanssa väijyssä soratien vieressä, hieman mäen takana. Pasi tuli hiljaa mäen takaa, ja olisi saanut kuonolleen lopullisesti se ps-tiedustelija, oli hyvät asemat ja hyvä tuki.
 
Top