Eiköhän tuossa kotiryhmän kasvatuksesa ole riittävästi palvelusta sinulle.
Parhaimmat hetket, jännitykset, mokat, hassut sattumukset, vitutukset etc
- Viestiketjun aloittaja Mustaruuti
- Aloitus PVM
JR49
Respected Leader
@Kapiainen tuossa kertoili sissitaktiikkaketjussa, että ehkä se vihollinen ei olisikaan lähtenyt sinne metsään sissin perään. Siitä tuli mieleen lyhyt muistelo.
RUK:n sissileirillä olimme päivän aikana kohtuullisen lyhyellä vedolla päässeet erään mäen kupeeseen ja majoittumaan. Y-pisteessä käytiin ja mitä kaikkea sieltä käsin. Helikopterikin kävi hätyyttämässä.
Luulohan oli, että joku meitä jahtaa, ja siksi oltiin valppaana vartiossa. Leirihän oli kaikkinensa hyvin mielenkiintoinen. Muistan kun olin vartiossa illansuussa, ja aloin kuulemaan metsästä hiljaista rasahtelua, joka toistui pitkin väliajoin. Aivan kuin joku olisi hiipinyt kohti. Hyttyset inisivät vallan pirusti, ja piti vaihtaa paikkaa, että kuuli hetken jotain.
Aina vain rasahteli, ja siihen tuli vaihtokin, joka kuunteli aivan samaa. No, ilmoitus joukkueenjohtajalle, ja kun muutenkin piti lähteä liikkeelle, niin lähdettiin hätäseen vähän etuajassa.
Metsämiehet arvaa heti, mikä oli kyseessä. Hirvihän se. Se ei tullut mieleen, vaan spolliksi sitä luultiin
Tästä seurannut yömarssi olikin yksi kovimpia intin aikana. Noin 7 tuntia marssia lyhyin tauoin, täyspakkaus ja minulla konekivääri kannossa. Lopussa särki kaikkia paikkoja sen verran, että kookoota pystyi roikottamaan vain hihnasta kaulassa. Kaveri otti valokuvan aina mukanani olleella pokkarillani. Olin tosi väsynyt kuvanottohetkellä, hiki virtaa kasvoilla, aika on aamuvarhainen juuri auringon noustua, ja silti kun tänä päivänä katson kuvaa, siitä katsoo vastaan siloposkinen tikissään oleva nuorukainen.
Vähän kasvot kiiltää hiestä, mutta ei näytä olevan erityisen rasittunut, silmien ilme ei kerro mistään erityisestä. Nuorena jaksaa.
RUK:n sissileirillä olimme päivän aikana kohtuullisen lyhyellä vedolla päässeet erään mäen kupeeseen ja majoittumaan. Y-pisteessä käytiin ja mitä kaikkea sieltä käsin. Helikopterikin kävi hätyyttämässä.
Luulohan oli, että joku meitä jahtaa, ja siksi oltiin valppaana vartiossa. Leirihän oli kaikkinensa hyvin mielenkiintoinen. Muistan kun olin vartiossa illansuussa, ja aloin kuulemaan metsästä hiljaista rasahtelua, joka toistui pitkin väliajoin. Aivan kuin joku olisi hiipinyt kohti. Hyttyset inisivät vallan pirusti, ja piti vaihtaa paikkaa, että kuuli hetken jotain.
Aina vain rasahteli, ja siihen tuli vaihtokin, joka kuunteli aivan samaa. No, ilmoitus joukkueenjohtajalle, ja kun muutenkin piti lähteä liikkeelle, niin lähdettiin hätäseen vähän etuajassa.
Metsämiehet arvaa heti, mikä oli kyseessä. Hirvihän se. Se ei tullut mieleen, vaan spolliksi sitä luultiin
Tästä seurannut yömarssi olikin yksi kovimpia intin aikana. Noin 7 tuntia marssia lyhyin tauoin, täyspakkaus ja minulla konekivääri kannossa. Lopussa särki kaikkia paikkoja sen verran, että kookoota pystyi roikottamaan vain hihnasta kaulassa. Kaveri otti valokuvan aina mukanani olleella pokkarillani. Olin tosi väsynyt kuvanottohetkellä, hiki virtaa kasvoilla, aika on aamuvarhainen juuri auringon noustua, ja silti kun tänä päivänä katson kuvaa, siitä katsoo vastaan siloposkinen tikissään oleva nuorukainen.
Vähän kasvot kiiltää hiestä, mutta ei näytä olevan erityisen rasittunut, silmien ilme ei kerro mistään erityisestä. Nuorena jaksaa.
JR49
Respected Leader
Tarkemmat muisteloni kuuluvat iän suhteen muinaishistorian osuuteen, joten samasta aiheesta vielä täällä @Kustaanmiekka .
Minullakin on nimittäin kokemusta panssaritiedustelusta, kahdesti. Toinen oli aukista, olin vartiossa hyvin kapean tossipolun vieressä, kun yhtäkkiä Petteri ajaa vihollisen suunnasta lujaa ja hiljaa. Ei siinä ehtinyt tehdä mitään. Kokelas oli vielä ryhmittänyt niin hölmösti, että tuo ura johti suoraan joukkueen asemien keskelle, mutta ei ollut varamiinoitetta, tai sitten se oli syvemmällä ryhmityksessä. Ehkä olin jonkinlaisessa etuvartioasemassa, koska ryhmitys oli sellainen L-muotoinen, ja olin lyhyemmän sakaran kärjen sivussa.
Muistan kun istuskelin kvkookoon (taas sama ase!) kanssa mättäällä ja tylsistyin. Mitään toimintaa ei ollut odotettavissa, eikä ainakaan vaunuja sellaista pikkupolkua myöten kuusikosta. Joten vähän hölmistyin, kun se vaunu syöksyi siihen viereen. No milläss tuhoat? Silloiset harjoituskessit olivat niin huonoja, että ne hajoilivat ja hihnat irtoilivat, joten sellaista ei ollut mukana.
Mutta pitihän kavereita varoittaa, joten järkeilin, että olisi minulla oikeassa tilanteessa kessi, ja ammuin konekiväärillä pitkän sarjan. Joko ne huomasivat minut muuten ja/tai kuulivat tulituksen, joten seurasi hieno hetki. Petteri pysähtyi ja torni alkoi kääntymään kohti. Raskas 14,5-millinen tervehti pitkällä sarjalla. Jykevä kokemus 15 metrin päästä. Saatoin olla alakatveessa, mutta kun ne siitä lähtivät peruuttamaan, niin tilanne muuttui.
Inttiajalta on muutama tapaus, jota jäin jo silloin miettimään, että tuossa olisin varmasti kuollut jos olisi sota. Vähän huonoa tuuria ja huomion herpaantuminen, ja muuta ei tarvita.
Myöhemmin vihollinen hyökkäsi jalkaväellä juuri tuon uran suunnasta. Silloinen vartiomies suolasi yli ryhmän verran vihulaista, joka puolestaan yllätettiin täysin.
Toinen tilanne oli Haminasta. Siinä olin Apilaksen kanssa väijyssä soratien vieressä, hieman mäen takana. Pasi tuli hiljaa mäen takaa, ja olisi saanut kuonolleen lopullisesti se ps-tiedustelija, oli hyvät asemat ja hyvä tuki.
Minullakin on nimittäin kokemusta panssaritiedustelusta, kahdesti. Toinen oli aukista, olin vartiossa hyvin kapean tossipolun vieressä, kun yhtäkkiä Petteri ajaa vihollisen suunnasta lujaa ja hiljaa. Ei siinä ehtinyt tehdä mitään. Kokelas oli vielä ryhmittänyt niin hölmösti, että tuo ura johti suoraan joukkueen asemien keskelle, mutta ei ollut varamiinoitetta, tai sitten se oli syvemmällä ryhmityksessä. Ehkä olin jonkinlaisessa etuvartioasemassa, koska ryhmitys oli sellainen L-muotoinen, ja olin lyhyemmän sakaran kärjen sivussa.
Muistan kun istuskelin kvkookoon (taas sama ase!) kanssa mättäällä ja tylsistyin. Mitään toimintaa ei ollut odotettavissa, eikä ainakaan vaunuja sellaista pikkupolkua myöten kuusikosta. Joten vähän hölmistyin, kun se vaunu syöksyi siihen viereen. No milläss tuhoat? Silloiset harjoituskessit olivat niin huonoja, että ne hajoilivat ja hihnat irtoilivat, joten sellaista ei ollut mukana.
Mutta pitihän kavereita varoittaa, joten järkeilin, että olisi minulla oikeassa tilanteessa kessi, ja ammuin konekiväärillä pitkän sarjan. Joko ne huomasivat minut muuten ja/tai kuulivat tulituksen, joten seurasi hieno hetki. Petteri pysähtyi ja torni alkoi kääntymään kohti. Raskas 14,5-millinen tervehti pitkällä sarjalla. Jykevä kokemus 15 metrin päästä. Saatoin olla alakatveessa, mutta kun ne siitä lähtivät peruuttamaan, niin tilanne muuttui.
Inttiajalta on muutama tapaus, jota jäin jo silloin miettimään, että tuossa olisin varmasti kuollut jos olisi sota. Vähän huonoa tuuria ja huomion herpaantuminen, ja muuta ei tarvita.
Myöhemmin vihollinen hyökkäsi jalkaväellä juuri tuon uran suunnasta. Silloinen vartiomies suolasi yli ryhmän verran vihulaista, joka puolestaan yllätettiin täysin.
Toinen tilanne oli Haminasta. Siinä olin Apilaksen kanssa väijyssä soratien vieressä, hieman mäen takana. Pasi tuli hiljaa mäen takaa, ja olisi saanut kuonolleen lopullisesti se ps-tiedustelija, oli hyvät asemat ja hyvä tuki.
Olin kertaamassa 90-luvun puolivälissä. Porukka oli pääosin sama kuin varusmiesaikana. Kuuden päivän kertaus.
Harjoitus oli loppunut ja olimme kokoontuneet kolmiriviin kuuntelemaan loppupuhuttelun jonka piti nuori komppanian päällikkönä toiminut yliluutnantti. Puhe oli lyhyt, mutta muistan tänä päivänä hänen viimeiset sanansa: "On ollut ilo tavata teidät. Toivon, että jos tapaamme uudelleen, meidän ei tarvitse varustaa samalla tavoin kuin tähän harjoitukseen".
Vaikutusta ei tehnyt se, mitä hän sanoi, vaan miten hän sanoi sen. Jokainen rivissä tiesi sillä hetkellä, että hän oli vakaumuksellinen Suomalainen sotilas, jonka syynä seistä siinä rivin edessä oli Suomen puolustaminen. Ja todennäköisesti siitä syystä koko porukka veti samalla hetkellä asennon ilman komentoa.
Kaikenlaista tuli nähtyä mutta tuo jäi maanpuolustustahtoa miettien mieleen näin vuosien jälkeenkin. Ehkä varsinkin näinä aikoina tuo tulee mieleen.
Harjoitus oli loppunut ja olimme kokoontuneet kolmiriviin kuuntelemaan loppupuhuttelun jonka piti nuori komppanian päällikkönä toiminut yliluutnantti. Puhe oli lyhyt, mutta muistan tänä päivänä hänen viimeiset sanansa: "On ollut ilo tavata teidät. Toivon, että jos tapaamme uudelleen, meidän ei tarvitse varustaa samalla tavoin kuin tähän harjoitukseen".
Vaikutusta ei tehnyt se, mitä hän sanoi, vaan miten hän sanoi sen. Jokainen rivissä tiesi sillä hetkellä, että hän oli vakaumuksellinen Suomalainen sotilas, jonka syynä seistä siinä rivin edessä oli Suomen puolustaminen. Ja todennäköisesti siitä syystä koko porukka veti samalla hetkellä asennon ilman komentoa.
Kaikenlaista tuli nähtyä mutta tuo jäi maanpuolustustahtoa miettien mieleen näin vuosien jälkeenkin. Ehkä varsinkin näinä aikoina tuo tulee mieleen.
Tämä on sillälailla paha ketju, että mä mulla on semmoinen muisti, johon jää todella paljon asioita. Jostain syystä on myös tapahtunut yhtä ja toista. Ehkä siksi, että olen aina estottomasti tunkenut itseni kaikkiin asioihin. Koitan kuitenkin hieman pidätellä.
Mutta nyt kun tsekkailin läpi - muistin asian jonka ehkä tässä vaiheessa voin korjata omista jutuistani. (näyttää siltä että oman joukkueen hemppoja ei täällä ole pyörinyt, kun ei kukaan ole kommentoinut - tai sitten ne pitävät itsensä tunnistamattomina.) Mutta oheisessa muistelossa on yksi virhetieto:
"Herra kapteeni, luokka valmiina ..... varten, ilmoitti jääkäri Majuri."
Johon ilmoituksen vastaanottaja mutisi : "jaa-a, tässä jää miettimään, että kummankohan meistä pitäisi tässä ilmoitus tehdä"
Mutta nyt kun tsekkailin läpi - muistin asian jonka ehkä tässä vaiheessa voin korjata omista jutuistani. (näyttää siltä että oman joukkueen hemppoja ei täällä ole pyörinyt, kun ei kukaan ole kommentoinut - tai sitten ne pitävät itsensä tunnistamattomina.) Mutta oheisessa muistelossa on yksi virhetieto:
Kuvassa (eikä kyseessä olleen rantaveteen juuttumisen kohteena) ei ole kakkosvaunu, vaan kolmonen.
Muistan YK-koulutuskeskuksessa, kun ilmoituksen teki yksi meistä koulutettavista suunnilleen näin:
"Herra kapteeni, luokka valmiina ..... varten, ilmoitti jääkäri Majuri."
Johon ilmoituksen vastaanottaja mutisi : "jaa-a, tässä jää miettimään, että kummankohan meistä pitäisi tässä ilmoitus tehdä"
[QUOTE="Juna112Porojetsiin, post: 671158, member: 2179
Muistan YK-koulutuskeskuksessa, kun ilmoituksen teki yksi meistä koulutettavista suunnilleen näin:
"Herra kapteeni, luokka valmiina ..... varten, ilmoitti jääkäri Majuri."
Johon ilmoituksen vastaanottaja mutisi : "jaa-a, tässä jää miettimään, että kummankohan meistä pitäisi tässä ilmoitus tehdä"[/QUOTE]
Itsellä oli aikoinaan yksikössä Sankari ja Sotarauta, sukunimiltään
Muistan YK-koulutuskeskuksessa, kun ilmoituksen teki yksi meistä koulutettavista suunnilleen näin:
"Herra kapteeni, luokka valmiina ..... varten, ilmoitti jääkäri Majuri."
Johon ilmoituksen vastaanottaja mutisi : "jaa-a, tässä jää miettimään, että kummankohan meistä pitäisi tässä ilmoitus tehdä"
[/QUOTE]Itsellä oli aikoinaan yksikössä Sankari ja Sotarauta, sukunimiltään
Kustaanmiekka
Kenraali
AUKissa meillä oli kouluttajana alikersantti Kokotti ( huom. mies, ei nainen).
Ihmeteltiin moista sukunimeä.
Suomisanakirja kertoo Kokotista näin:
https://www.suomisanakirja.fi/kokotti
Vanhentunut sana: ylellistä elämää viettävä kevytkenkäinen nainen.
Prostituoitu, huora, portto, säädytönnainen, hutsu, rakastajatar,nautinnonantaja, katunainen, ilotyttö,lunttu, lumppu
Pikkasen meinas alkaa naurattamaan kun Kokotti huusi meille asentoa.
Ihmeteltiin moista sukunimeä.
Suomisanakirja kertoo Kokotista näin:
https://www.suomisanakirja.fi/kokotti
Vanhentunut sana: ylellistä elämää viettävä kevytkenkäinen nainen.
Prostituoitu, huora, portto, säädytönnainen, hutsu, rakastajatar,nautinnonantaja, katunainen, ilotyttö,lunttu, lumppu
Pikkasen meinas alkaa naurattamaan kun Kokotti huusi meille asentoa.
Markku Riittinen (63. kadettikurssi) jäi eläkkeelle Maasotakoulun johtajan paikalta. CV:stä löytyy mm Savon prikaatin komentajan posti. Toimii nykyisin Jalkaväkimuseon johtajana Mikkelissä.
Viimeksi muokattu:
Juu, olen nähnyt mainintoja miehestä.
Tähän kriittisyyteen tietenkin kuului että jos kaveri otti lämpöä, niin niska meni aivan punaiseksi
Meillä oli Hallin AUKissa kolmen hengen tuvat. Sukunimien perusteella minulla oli tupakavereina niin kuuluisa suomalainen kirjailija kuin merkittävä 1800-luvun suomalainen vaikuttajakin. Vain minä olin "tavallinen".
Alokasaikana meitä kutsuttiin "SS-tuvaksi" kun kaikkien paitsi yhden sukunimi alkoin S-kirjaimella. Ja oltiin aika motivoituneita, 7/10 lähti AUK:n riveihin ja sen jälkeen meistä 4 RUK:n kurssille.
198 Myrsky 6.3.–11.6.1992, valmistuneita 756
JR49
Respected Leader
Meidän aikaan nimitys oli vaihtunut Zeppeliiniin, enkä sano enempää.
Harvinaisista nimistä tulee mieleen Karkialammella vaikuttanut alikersantti Teppana Euro. Nimi oli oikea, vaikka sitä piti ihan kysyä.
Alokasaikana tupakaverina oli sukunimikaima Kaakkois-Suomen SL:n komentajan kanssa. Jollain oppitunnilla hän sitten vastasi kysymykseen sen normilitanian, "... alokas xxx", niin kouluttajien seuraava kysymys oli että mahdattateko olla sukua kenraali xxxxx :lle. Valitettavasti vastaus oli kielteinen, jolloin kouluttajatkin pääsivät huokaisemaan helpotuksesta. Tuvassa sitten moitittiin heppua.. olisit nyt vaikka saatana sanonut että se on setäni...
Joskus oli majuri Majuri. Se nauratti miestään itteäänkin
Eräällä lomamatkalla yhden Majurin kanssa jäätiin baariin juttelemaan brittien kanssa, ja yllättäen tuli asevelvollisuus ja sotilasarvot esille siinä juomingeissa... pienen väärinkäsityksen jälkeen saatiin asia korjattua että res. kersantti Majuri ei olekaan sergeant major...
Hallinkorva
Ylipäällikkö
On tullut harjoitettua. Tosin tuolla kuvaamallasi tavalla ei kertaakaan oikeasssa harjoituksessa. Tiedustelimme jalan loppumatkat eikä meitä edes huomattu.
Väkivaltainen tiedustelu tehtiin joskus opetustarkoituksessa. Silloin mentiin leiriin suoraan ja ammuttiin ja olihan se ihan tyhmää, mutta niin käskettiin ja tarkoitus olikin h antaa harjoitusta ja vaunu tai pari pelasi myös maalia. Se perustui itse asiassa hyökkäävän keltaisen doktriiniin, jota opetettiin. Ei se mihinkään hiipinyt, kuten suomalaiset, vaan kärkikomppania ajoi suoraan kosketukseen ja silloin rykmentin pääosat olivat tasan viiden kilometrin päässä.
Periaatteessa tiesimme, miten hyökkäävän mekaanisen saisi ihan sekaisin. Se vaati tuohon aikaan aktiivisuutta ja ihan sitä vanhaa sotataitoa. Tuo edellisen kappaleen loppu antaakin vihjeen, mutta en sen enempää selvittele - vieläkään.
Viimeksi muokattu: