lukkarinapulainen
Majuri
Nykyinen hallitus aikoo palauttaa keskeisen fascistisen rakenteen eli korporaation kolmikannan muodossa. Tai siis kaksikannan, koska se jättää työnantajapuolen pois.
Jotta historia ja termit eivät unohtuisi, kuten täälläkin tuntuu monella käyvän muutamassa minuutissa (tai sitten tulkinnat on samat kuin punaisella sosiologialla, Uola Silvennoinen hyvänä edustajana), niin Lapuan liike oli ensin kommunisminvastainen kansanliike, mutta muuttui sitten ikävä kyllä maltillisen sosiaalidemokratiankin ja parlamentarismin vastustajaksi. Sillä ei ollut MITÄÄN tekemistä Italian fascismin kanssa, puhumattakaan saksalaisesta kansallissosialismista.
Sillä oli joka tapauksessa ainakin yksi ansio, nimittäin suojelulain läpiajaminen, joka poisti kommunistit julkisesta toiminnasta. Ja vielä parempi juttu oli, että Lapuan liike itse kiellettiin saman lain nojalla sen muututtua demokratian vastustajaksi.
Isänmaallisella kansanliikkellä olikin sitten jo paljon enemmän tekemistä fascismin kanssa, omaksuen sieltä suoraan korporatismin. Kansakokonaisuus ja johtajaperiaate otettiin nimien osalta kansallissosialisteilta, mutta esikuvana kuitenkin enemmän fascistit. Juutalaisvastaisuus ei kuulunut viralliseen politiikkaan, mutta nykyajasta tarkasteltuna jotkin iikooälläläisten ulostulot varmasti sellaiselta vaikuttavat juutalaisten kommunismiin - eli perivihollisen harjoittaman aatteen - liittämisen takia.
Usko ei myöskään sinänsä ollut osana virallista politiikkaa, mutta koska monet Isänmaallisen kansanliikkeen aktiiveista olivat hartaita ukkoja, vieläpä kirkon ensimmäisiä jäseniäkin, niin kristinusko oli vahvasti esillä. Parhaimpina esimerkkeinä tietysti Simojoki ja Kares.
Elias Simojoki reagoi erittäin kielteisesti siihen, että kristityksi kastetut, mutta syntyperältään juutalaiset erotettiin saksalaisesta kirkosta.
Johtajaperiaate oli kuollut kirjain, koska vaikka Kosola oli nimellisesti johdossa, niin käytännössä IKL:ää johti Annala, Salmiala ja Helanen, joista kaksi ensimmäistä eivät olleet mukana Lapuan liikkeessä, eivätkä edes sen kannattajia.
IKL ajoi ensimmäisenä Suomessa minimipalkkalakia, joka meillä ikävä kyllä nykyään toteutuu typerästi ja epädemokraattisesti liittojen työehtosopimusten yleissitovuuden takia, eikä lakina. Ja koska kolmikanta on aivan vastaava kuin syndikaattien muodostama korporaatio, niin esikuvana se on ollut siinäkin ja sen voidaan sanoa Suomessa toimineen ihan hyvin - toisin kuin Italiassa.
Jotta historia ja termit eivät unohtuisi, kuten täälläkin tuntuu monella käyvän muutamassa minuutissa (tai sitten tulkinnat on samat kuin punaisella sosiologialla, Uola Silvennoinen hyvänä edustajana), niin Lapuan liike oli ensin kommunisminvastainen kansanliike, mutta muuttui sitten ikävä kyllä maltillisen sosiaalidemokratiankin ja parlamentarismin vastustajaksi. Sillä ei ollut MITÄÄN tekemistä Italian fascismin kanssa, puhumattakaan saksalaisesta kansallissosialismista.
Sillä oli joka tapauksessa ainakin yksi ansio, nimittäin suojelulain läpiajaminen, joka poisti kommunistit julkisesta toiminnasta. Ja vielä parempi juttu oli, että Lapuan liike itse kiellettiin saman lain nojalla sen muututtua demokratian vastustajaksi.
Isänmaallisella kansanliikkellä olikin sitten jo paljon enemmän tekemistä fascismin kanssa, omaksuen sieltä suoraan korporatismin. Kansakokonaisuus ja johtajaperiaate otettiin nimien osalta kansallissosialisteilta, mutta esikuvana kuitenkin enemmän fascistit. Juutalaisvastaisuus ei kuulunut viralliseen politiikkaan, mutta nykyajasta tarkasteltuna jotkin iikooälläläisten ulostulot varmasti sellaiselta vaikuttavat juutalaisten kommunismiin - eli perivihollisen harjoittaman aatteen - liittämisen takia.
Usko ei myöskään sinänsä ollut osana virallista politiikkaa, mutta koska monet Isänmaallisen kansanliikkeen aktiiveista olivat hartaita ukkoja, vieläpä kirkon ensimmäisiä jäseniäkin, niin kristinusko oli vahvasti esillä. Parhaimpina esimerkkeinä tietysti Simojoki ja Kares.
Elias Simojoki reagoi erittäin kielteisesti siihen, että kristityksi kastetut, mutta syntyperältään juutalaiset erotettiin saksalaisesta kirkosta.
Johtajaperiaate oli kuollut kirjain, koska vaikka Kosola oli nimellisesti johdossa, niin käytännössä IKL:ää johti Annala, Salmiala ja Helanen, joista kaksi ensimmäistä eivät olleet mukana Lapuan liikkeessä, eivätkä edes sen kannattajia.
IKL ajoi ensimmäisenä Suomessa minimipalkkalakia, joka meillä ikävä kyllä nykyään toteutuu typerästi ja epädemokraattisesti liittojen työehtosopimusten yleissitovuuden takia, eikä lakina. Ja koska kolmikanta on aivan vastaava kuin syndikaattien muodostama korporaatio, niin esikuvana se on ollut siinäkin ja sen voidaan sanoa Suomessa toimineen ihan hyvin - toisin kuin Italiassa.
Viimeksi muokattu:
