Huhta
Greatest Leader
Perussuomalaiset nousi varteenotettavaksi poliittiseksi tekijäksi kevään 2011 eduskuntavaaleissa nappaamalla 39 edustajanpaikkaa. Perussuomalaiset teki historiaa loikatessaan Suomen kolmanneksi suurimmaksi eduskuntapuolueeksi. Soinin epäonneksi puolue kuitenkin joutui eristykseen, ja Suomea lähti johtamaan kuuden sekalaisen puolueen muodostama "sixpack", jonka muutama lihas katosi hallituskauden varrelle. Perussuomalaiset jäi oppositioon yhdessä vakavan vaalitappion kärsineen keskustan kanssa.
Kulunut neljä vuotta oli monella tavoin synkeää aikaa: Suomen talous jatkoi epävakaata kulkuaan. Puolustusvoimat joutui satojen miljoonien eurojen säästöjen uhriksi. Valtio velkaantui huimaa tahtia.
Vuoden 2014 keväällä olin henkilökohtaisesti kuulemassa Suomen Pankin ekonomistin jokseenkin positiivista ennustetta Suomen talouden kehityksestä. Ennustetta laadittaessa ei tosin oltu ennustettu erästä seikkaa; Venäjä tulisi aloittamaan sotatoimensa Ukrainassa, ja seuraavat Venäjän vastaiset talouspakotteet vaikuttaisivat negatiivisesti myös Suomen talouteen idänkaupan hiljentyessä.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa tuli esille punavihreä-kupla, eräänlainen rinnakkaistodellisuus. Todellista poliittista merkitystä tällä kuplalla ei kuitenkaan ollut sen saamasta mediahuomiosta huolimatta. Vaalivoittaja oli keskusta, jonka poliittisesti kokematon puheenjohtaja, Juha "Self-Made Millionaire" Sipilä, vetosi kansanjoukkoihin rahvaanomaisella käyttäytymisellään ja rennolla isäntämies-tyylillään. Hänestä tehtäisiin pääministeri luovimaan M/S Finlandia väljemmille vesille.
Toisin kuin monet toimittajat ja kolumnistit olivat toivoneet, myös perussuomalaiset selvisivät neljän vuoden oppositiokaudestaan voittajina. Perussuomalaiset sai keväällä 2015 38 paikkaa sijoittuen toiseksi heti vaalivoiton saaneen keskustan taakse. Kenttäväkensä painostamana perussuomalaiset lähtikin hallitukseen myyden joitakin periaatteitaan mm. tukipakettien suhteen. Keskustasta, kokoomuksesta ja perussuomalaisista muodostettiin Kolmen Ässän Hallitus, jolle heiluteltiin heti natsikorttia eräiden poliitikkojen taholta.
Kolmen Ässän Hallituksen kärry ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle kovin liukkaasti. Tai ehkä se lähtikin - jäiseen alamäkeen kesärenkailla: pakolaistulva Eurooppaan käynnistyi, ISIS teki yli sata eurooppalaista vieneen terrori-iskunsa Pariisissa ja Venäjä iski lusikkansa Assadin tarjoamaan soppaan. Kansainväliset kriisit ovat leimanneet perussuomalaisten ensimmäistä kautta hallituksessa.
Edellisen hallituksen kykenemättömyydestä huolimatta edellinen hallituskausi oli suhteellisen kivuton. "Ei koske Suomea" -lausahdus piti paikkansa harvinaisen hyvin. Nollia liikkui tileiltä toisille, mutta muuten suurempia ongelmia ei ollut. Nyt tammikuussa 2016 asiat ovat toisin. Pakolaiskriisin tuloksena Suomessa on 30 000 turvapaikanhakijaa, joista pääosa on irakilaisia nuoria miehiä. Heidän saapumisensa on suorasti ja epäsuorasti heikentänyt Suomen sisäistä turvallisuutta, osin yksittäisten suomalaisten omasta hölmöydestä. Lisäksi uutena ilmiönä Suomeen on alkanut virtaamaan turvapaikanhakijoita Venäjän kautta, mikä on tulkittu jopa hybridisodankäynniksi Suomea vastaan.
Henkilökohtaisesti uskon Suomen selviytyvän 30 000 turvapaikanhakijasta. Kolmannes passitetaan takaisin lähtömaihinsa ja loput 20 000 liitetään kortistoon 120 000 pitkäaikaistyöttömän jonon jatkoksi. Rikollisuus lisääntyy ja pari kauppakeskusta saattaa kokea Myyrmannin kohtalon, mutta Sipilää lainatakseni: "Tästäkin selvitään."
Huolestuttavampaa on Kolmen Ässän Hallituksen kyvyttömyys hallita tilannetta. Olin kenties naiivi, kun uskoin, että perussuomalaisten läsnäolo hallituksessa takaisi edes jonkinlaisen toimintakyvyn tämänkaltaisessa tilanteessa. Mitään toimintakykyä ei ollut. Pari viikkoa ihmeteltiin, kun väkeä lappasi tuhansittain Ruotsista Lappiin ja edelleen "Big Cityihin" hakemaan turvapaikkaa. Sitten rajalle saatiin muutama sata miestä kirjaamaan ylös tulijoiden henkilötiedot ja järjestelemään näiden sijoittumista Suomessa. Ruotsalaisten kanssa diskuteerattiin, ja nyt on diskuteerattu myös venäläisten kanssa.
Miten tämä kaikki liittyy perussuomalaisiin?
Perussuomalaiset on pohjimmiltaan kansallismielinen puolue, jonka kannattajat tulevat joka yhteiskuntaluokasta. Heitä yhdistäviä tekijöitä voi sanoa olevan lain ja järjestyksen, vapauden, maanpuolustuksen ja kansallisen identiteetin arvostus. Talouspoliittisesti puolue itsessään on jokseenkin vasemmalla, mutta nimenomaan talouspoliittisesti ja funktionaalisesti: aatteellinen punavihreys on jätetty muiden puolueiden hoteisiin.
Nyt Kolmen Ässän Hallituksen toimet ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin mitä perussuomalaisilta voisi odottaa. Poliisin kyky ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta on heikentynyt eikä näkyvää korjausliikettä ole aloitettu. Suomeen on tullut kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita, ja tulee vielä moninkertainen määrä seuraavien vuosien aikana, ellei jokin maa pysäytä heitä ennen Suomen rajaa. Lisäksi EU sorvaa terrorismi- ja asedirektiivejään sekä turvapaikanhakijataakan jakamista maiden kesken, mikä sekään ei kaikkia perussuomalaisia varmastikaan miellytä.
Perussuomalaisten kannatus onkin laskenut alhaisimmalle tasolle yli viiteen vuoteen (HS, Ilta-Sanomat), 10,7 prosenttiin. Jopa vihreiden kannatus on kaksi prosenttiyksikköä suurempi. Osa perussuomalaisten kannatuskadosta selittynee pakkolaeista suivaantuneiden duunareiden joukkopaolla, mikä on ihan ymmärrettävä reaktio. Huolestuttavinta on kuitenkin se, että perussuomalaisten ex-kannattajat sijoittuvat gallupin mukaan lähinnä nukkuvien puolueeseen, eivätkä he suinkaan ole siirtyneet demarien leiriin. Kyse ei siis ole tilapäisestä pottuuntumisesta pakkolakien tähden.
Mikäli perussuomalaiset ei saa tulevaisuudessa omia, kansallista etua painottavia kantojaan hallituksessa paremmin esille, ei kannatusprosentti tule ainakaan nousemaan. Tällä menolla maahanmuuttokriitikot ja korpisoturit makaavat vaalipäivänä sängyssä uinailemassa todettuaan, ettei mikään muuttunut edes perussuomalaisia äänestämällä. Muutama antaa kenties äänensä merkityksettömille pienpuolueille (Vapauspuolue, Muutos jne.). Tällöin perussuomalaiset lähtee neljän suuren puolueen joukosta, ja vihreät todennäköisesti ottaa perussuomalaisten paikan neljän suuren joukossa.
Entä sitten? En minä pelkää vihreitä.
Jos perussuomalainen aatemailma pysyy jatkossakin hallituksen perunakellarissa, on todennäköistä, että punavihreä kupla puhkeaa rajusti vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Minä näen tällä hyvin valitettavia vaikutuksia tulevaan hallituskokoonpanoon ja sitä kautta politiikkaan. Vaikka perussuomalaisten EU- ja maahanmuuttokritiikkiä onkin arvosteltu Venäjän pussiin pelaavana, perussuomalaiset on siitä huolimatta pohjimmiltaan isänmaallinen puolue. Perussuomalaisilla ei ole mitään kategorista kielteisyyttä esimerkiksi Nato-jäsenyyteen tai HX-hankkeen erillisrahoitukseen. Samaa on vaikea sanoa punavihreästä kuplasta. Punavihreän kuplan puhjetessa on hyvin vaikea ajatella muodostettavan jonkinlaista perusporvarihallitusta täydennettynä RKP/KD-kombinaatiolla. Demarien, vihreiden ja vasemmistoliiton ylivoima on todennäköisesti sen verran murskaava, että niiden jättäminen hallituksen ulkopuolelle on äärimmäisen vaikeaa.
Miten sinä näet perussuomalaisten tulevaisuuden? Sarastaako aamu vai laskeeko aurinko? Entä millaisia vaikutuksia perussuomalaisten poistumisella suurten puolueiden joukosta olisi Suomelle, Suomen puolustukselle ja suomalaisuudelle ylipäätään?
Kulunut neljä vuotta oli monella tavoin synkeää aikaa: Suomen talous jatkoi epävakaata kulkuaan. Puolustusvoimat joutui satojen miljoonien eurojen säästöjen uhriksi. Valtio velkaantui huimaa tahtia.
Vuoden 2014 keväällä olin henkilökohtaisesti kuulemassa Suomen Pankin ekonomistin jokseenkin positiivista ennustetta Suomen talouden kehityksestä. Ennustetta laadittaessa ei tosin oltu ennustettu erästä seikkaa; Venäjä tulisi aloittamaan sotatoimensa Ukrainassa, ja seuraavat Venäjän vastaiset talouspakotteet vaikuttaisivat negatiivisesti myös Suomen talouteen idänkaupan hiljentyessä.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa tuli esille punavihreä-kupla, eräänlainen rinnakkaistodellisuus. Todellista poliittista merkitystä tällä kuplalla ei kuitenkaan ollut sen saamasta mediahuomiosta huolimatta. Vaalivoittaja oli keskusta, jonka poliittisesti kokematon puheenjohtaja, Juha "Self-Made Millionaire" Sipilä, vetosi kansanjoukkoihin rahvaanomaisella käyttäytymisellään ja rennolla isäntämies-tyylillään. Hänestä tehtäisiin pääministeri luovimaan M/S Finlandia väljemmille vesille.
Toisin kuin monet toimittajat ja kolumnistit olivat toivoneet, myös perussuomalaiset selvisivät neljän vuoden oppositiokaudestaan voittajina. Perussuomalaiset sai keväällä 2015 38 paikkaa sijoittuen toiseksi heti vaalivoiton saaneen keskustan taakse. Kenttäväkensä painostamana perussuomalaiset lähtikin hallitukseen myyden joitakin periaatteitaan mm. tukipakettien suhteen. Keskustasta, kokoomuksesta ja perussuomalaisista muodostettiin Kolmen Ässän Hallitus, jolle heiluteltiin heti natsikorttia eräiden poliitikkojen taholta.
Kolmen Ässän Hallituksen kärry ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle kovin liukkaasti. Tai ehkä se lähtikin - jäiseen alamäkeen kesärenkailla: pakolaistulva Eurooppaan käynnistyi, ISIS teki yli sata eurooppalaista vieneen terrori-iskunsa Pariisissa ja Venäjä iski lusikkansa Assadin tarjoamaan soppaan. Kansainväliset kriisit ovat leimanneet perussuomalaisten ensimmäistä kautta hallituksessa.
Edellisen hallituksen kykenemättömyydestä huolimatta edellinen hallituskausi oli suhteellisen kivuton. "Ei koske Suomea" -lausahdus piti paikkansa harvinaisen hyvin. Nollia liikkui tileiltä toisille, mutta muuten suurempia ongelmia ei ollut. Nyt tammikuussa 2016 asiat ovat toisin. Pakolaiskriisin tuloksena Suomessa on 30 000 turvapaikanhakijaa, joista pääosa on irakilaisia nuoria miehiä. Heidän saapumisensa on suorasti ja epäsuorasti heikentänyt Suomen sisäistä turvallisuutta, osin yksittäisten suomalaisten omasta hölmöydestä. Lisäksi uutena ilmiönä Suomeen on alkanut virtaamaan turvapaikanhakijoita Venäjän kautta, mikä on tulkittu jopa hybridisodankäynniksi Suomea vastaan.
Henkilökohtaisesti uskon Suomen selviytyvän 30 000 turvapaikanhakijasta. Kolmannes passitetaan takaisin lähtömaihinsa ja loput 20 000 liitetään kortistoon 120 000 pitkäaikaistyöttömän jonon jatkoksi. Rikollisuus lisääntyy ja pari kauppakeskusta saattaa kokea Myyrmannin kohtalon, mutta Sipilää lainatakseni: "Tästäkin selvitään."
Huolestuttavampaa on Kolmen Ässän Hallituksen kyvyttömyys hallita tilannetta. Olin kenties naiivi, kun uskoin, että perussuomalaisten läsnäolo hallituksessa takaisi edes jonkinlaisen toimintakyvyn tämänkaltaisessa tilanteessa. Mitään toimintakykyä ei ollut. Pari viikkoa ihmeteltiin, kun väkeä lappasi tuhansittain Ruotsista Lappiin ja edelleen "Big Cityihin" hakemaan turvapaikkaa. Sitten rajalle saatiin muutama sata miestä kirjaamaan ylös tulijoiden henkilötiedot ja järjestelemään näiden sijoittumista Suomessa. Ruotsalaisten kanssa diskuteerattiin, ja nyt on diskuteerattu myös venäläisten kanssa.
Miten tämä kaikki liittyy perussuomalaisiin?
Perussuomalaiset on pohjimmiltaan kansallismielinen puolue, jonka kannattajat tulevat joka yhteiskuntaluokasta. Heitä yhdistäviä tekijöitä voi sanoa olevan lain ja järjestyksen, vapauden, maanpuolustuksen ja kansallisen identiteetin arvostus. Talouspoliittisesti puolue itsessään on jokseenkin vasemmalla, mutta nimenomaan talouspoliittisesti ja funktionaalisesti: aatteellinen punavihreys on jätetty muiden puolueiden hoteisiin.
Nyt Kolmen Ässän Hallituksen toimet ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin mitä perussuomalaisilta voisi odottaa. Poliisin kyky ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta on heikentynyt eikä näkyvää korjausliikettä ole aloitettu. Suomeen on tullut kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita, ja tulee vielä moninkertainen määrä seuraavien vuosien aikana, ellei jokin maa pysäytä heitä ennen Suomen rajaa. Lisäksi EU sorvaa terrorismi- ja asedirektiivejään sekä turvapaikanhakijataakan jakamista maiden kesken, mikä sekään ei kaikkia perussuomalaisia varmastikaan miellytä.
Perussuomalaisten kannatus onkin laskenut alhaisimmalle tasolle yli viiteen vuoteen (HS, Ilta-Sanomat), 10,7 prosenttiin. Jopa vihreiden kannatus on kaksi prosenttiyksikköä suurempi. Osa perussuomalaisten kannatuskadosta selittynee pakkolaeista suivaantuneiden duunareiden joukkopaolla, mikä on ihan ymmärrettävä reaktio. Huolestuttavinta on kuitenkin se, että perussuomalaisten ex-kannattajat sijoittuvat gallupin mukaan lähinnä nukkuvien puolueeseen, eivätkä he suinkaan ole siirtyneet demarien leiriin. Kyse ei siis ole tilapäisestä pottuuntumisesta pakkolakien tähden.
Mikäli perussuomalaiset ei saa tulevaisuudessa omia, kansallista etua painottavia kantojaan hallituksessa paremmin esille, ei kannatusprosentti tule ainakaan nousemaan. Tällä menolla maahanmuuttokriitikot ja korpisoturit makaavat vaalipäivänä sängyssä uinailemassa todettuaan, ettei mikään muuttunut edes perussuomalaisia äänestämällä. Muutama antaa kenties äänensä merkityksettömille pienpuolueille (Vapauspuolue, Muutos jne.). Tällöin perussuomalaiset lähtee neljän suuren puolueen joukosta, ja vihreät todennäköisesti ottaa perussuomalaisten paikan neljän suuren joukossa.
Entä sitten? En minä pelkää vihreitä.
Jos perussuomalainen aatemailma pysyy jatkossakin hallituksen perunakellarissa, on todennäköistä, että punavihreä kupla puhkeaa rajusti vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Minä näen tällä hyvin valitettavia vaikutuksia tulevaan hallituskokoonpanoon ja sitä kautta politiikkaan. Vaikka perussuomalaisten EU- ja maahanmuuttokritiikkiä onkin arvosteltu Venäjän pussiin pelaavana, perussuomalaiset on siitä huolimatta pohjimmiltaan isänmaallinen puolue. Perussuomalaisilla ei ole mitään kategorista kielteisyyttä esimerkiksi Nato-jäsenyyteen tai HX-hankkeen erillisrahoitukseen. Samaa on vaikea sanoa punavihreästä kuplasta. Punavihreän kuplan puhjetessa on hyvin vaikea ajatella muodostettavan jonkinlaista perusporvarihallitusta täydennettynä RKP/KD-kombinaatiolla. Demarien, vihreiden ja vasemmistoliiton ylivoima on todennäköisesti sen verran murskaava, että niiden jättäminen hallituksen ulkopuolelle on äärimmäisen vaikeaa.
Miten sinä näet perussuomalaisten tulevaisuuden? Sarastaako aamu vai laskeeko aurinko? Entä millaisia vaikutuksia perussuomalaisten poistumisella suurten puolueiden joukosta olisi Suomelle, Suomen puolustukselle ja suomalaisuudelle ylipäätään?
Ei mitään vikaa, mutta liian paksua sentään valintaa silmällä pitäen, eritoten, kun ei ollut edes ehdokasta lähimmän 500 kilsan säteellä.
