Kokoomus ei ymmärrä, että räyhääjästä ei erotu räyhäämällä itse vähän vaisummin
Kokoomuksen kannattaisi luottaa siihen, että Suomessa on riittävästi myös vakaita ja valistuneita porvarillisia äänestäjiä, jotka eivät koskaan lähde populistien kelkkaan – ellei puolue itse karkota heitä populisteja matkimalla, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
8:00
SUURTEN puolueiden kannatus kasvaa yleensä oppositiossa. Kokoomuksen kannatus kuitenkin
vain laskee. Syitä on ainakin kaksi. Puolue ei luota omiin maltillisen oikeistopuolueen arvoihinsa, vaan myötäilee ja matkii oikeistopopulisteja.
Petteri Orpo on osoittautunut heppoiseksi oppositiopuolueen johtajaksi.
Vuonna 2017 järjestetyissä kuntavaaleissa kokoomus oli suurin puolue. Nyt kokoomus saa mielipidetiedusteluissa noin 16 prosentin kannatuksen. Näyttää jokseenkin varmalta, että puolue jää kevään kuntavaaleissa kauas Sdp:n ja perussuomalaisten taakse. Jos näin käy, lienevät Orpon päivät puolueensa puheenjohtajana luetut.
KOKOOMUKSELLA on ollut aina vaikeuksia pitää linjansa, kun se on saanut haastajan oikealta puoleltaan.
1930-luvun alkuvuosina kokoomuksen haastaja oli Lapuan liikkeen poliittinen perillinen Isänmaallinen kansanliike, IKL. Silloin IKL:ää myötäilleet jopa valtasivat puolueen.
Kokoomus ja IKL olivat vaaliliitossa vuoden 1933 eduskuntavaaleissa. Vaaliliitto sai kymmenen paikkaa vähemmän kuin kokoomus oli saanut yksin vuoden 1930 vaaleissa. Maltilliset valtasivat
J.K. Paasikiven johdolla puolueen takaisin vuonna 1935.
Nyt kokoomusta ahdistavat sen oikealta puolelta perussuomalaiset.
Monien maiden maltilliset oikeistopoliitikot ja uskoivat 1930-luvulla pysäyttävänsä äärioikeiston vyöryn myötäilemällä sitä. Se vain vauhditti vyöryä. Saksassa se avasi natseille tien valtaan.
Nyt monien maiden maltilliset oikeistopoliitikot yrittävät pysäyttää oikeistopopulismin nousun myötäilemällä sitä.
Se, mikä ei onnistunut 90 vuotta sitten, ei onnistu nytkään. Kokoomuskin vain kasvattaa perussuomalaisten suosiota heitä myötäilemällä.
KOKOOMUKSESSA on kansanedustajia, joiden suhtautuminen maahanmuuttoon ei eroa mitenkään oikeistopopulisteista. Koko puolue toimi tiiviisti perussuomalaisten apupuolueena al-Hol-jupakan kaikissa vaiheissa.
Kokoomuksen kunniakkaimpiin perinteisiin on kuulunut laillisen menon puolustaminen sekä vasemmalta että oikealta tulevia uhkia vastaan. Al-Holin suomalaisten kotiuttamisessa se on ollut valmis vaihtamaan arvokkaan perinteensä halpaan populismiin.
Orpolta oli lupa odottaa parempaa. Hän oli
Juha Sipilän (kesk) hallituksen sisäministeri syksyllä 2015, kun yli 30 000 turvapaikanhakijaa vyöryi Suomeen.
Hän hoiti tehtävänsä kriittisessä tilanteessa kunnioitusta herättävän johdonmukaisesti, rauhallisesti ja ryhdikkäästi.
Oppositiopuolueen johtajana Orpo on ollut likimain tuon entisen minänsä vastakohta.
Entisestä Orposta nähtiin pieni pilkahdus vasta joulun alla, kun Suomeen tuotiin kuusi lasta ja kaksi äitiä al-Holista. Hän sanoi alkuun, että vain lapset olisi saanut tuoda, mutta taipui sitten uskomaan viranomaisia, jotka sanovat, että lasten auttaminen edellytti äitienkin tuomista.
KOKOOMUKSESSA on äärioikeistolaisensa, maltillisensa, humanistinsa ja liberaalinsa. Kirjavan joukon pitäminen koossa on vaikeaa. Siihen tarvittaisiin Orpoa paljon jämäkämpää ja aatteellisesti lujempaa johtajaa. Kokoomus vuotaakin sekä perussuomalaisiin että vihreisiin.
Toiseksi suurin oppositiopuolue ei saa helposti ääntään kuuluviin. Ongelma on ajanut kokoomuksen vastustamaan epätoivoisesti lähes kaikkia
Sanna Marinin (sd) hallituksen esityksiä – myös sellaisia, joita se itse edellisellä vaalikaudella hallituksessa ajoi. Hyvä esimerkki tästä on sote-uudistukseen liittyvä maakuntahallinto.
Koronakriisin hoidossa kokoomus on sentään pääosin tukenut menestyksekästä kansallista linjaa. Eurooppa-politiikka on harvoja politiikan osa-alueita, joissa puolue on tehnyt selvän pesäeron perussuomalaisiin.
Kokoomus säilyttäisi kannatuksensa paremmin, jos se luottaisi terveen itsetuntoisesti siihen, että
maltillisella oikeistolla on yhä paikkansa Suomen politiikassa.
Osa äänestäjistä lähtee populistien kelkkaan, teki kokoomus mitä tahansa. Mutta kokoomuksen kannattaisi luottaa siihen, että on riittävästi myös vakaita ja valistuneita porvarillisia äänestäjiä, jotka eivät koskaan lähde – ellei puolue itse karkota heitä populisteja matkimalla.
Räyhäävistä populisteista ei voi erottautua räyhäämällä itse vähän vaisummalla äänellä. Ainoa tapa erottua on esiintyä itse korostetun maltillisesti ja rakentavasti.
Miten näin yksinkertaisen asian ymmärtäminen voikin olla niin vaikeaa?
Kokoomuksen kannattaisi luottaa siihen, että Suomessa on riittävästi myös vakaita ja valistuneita porvarillisia äänestäjiä, jotka eivät koskaan lähde populistien kelkkaan – ellei puolue itse karkota heitä populisteja matkimalla, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
www.hs.fi
