Pikku-uutisia Suomesta

[baikal]

Aivan oma lukunsa on sitten Valtionkonttorin menettely loukkaantumistapauksissa. Säälin niitä piruparkoja, jotka ovat myyneet hyväuskoisuuttaan tulevaisuutensa ja terveytensä Kruunulle saaden takaisin vain kusta naamalleen. Lähtökohtaisesti KV-operaatioissa loukkaantuneet pitäisi hoitaa no questions asked-mentaliteetillä. On suorastaan kuvottavaa ajatella, että haavoittunut joutuu taistelemaan hoidosta ja korvauksista, täysin käsittämätöntä!

Kyllä. Toisaalta tämä kv-operaatiossa loukkaantunut ja vammautunut on lopultakin vain tasa-arvoinen muiden kalevalaisten kanssa, kun mitataan korvauksia, kuntouttamista jne. eli hän saa sen saman, minkä kuka tahansa kalevala-ihminen. Käsittääkseni runsaasti kyrpiintyneitä kansalaisia riittää kysta kyllin. Masentunut, vammautunut, hieman eristäytynyt ihminen ei edes jaksa hakea apua, eikä edes niitä oikeuksia, jotka hänelle laki takaa.

Lähtökohtaisesti valtion pitäisi kuitenkin luoda systeemi, joka kuntouttaa palveluksessa olleet kaikin puolin ja kohtuullisten mahdollisuuksien mukaan. Henkisen kuntouttamisen puolella pitäisi päästä siihen, että kuntoutettaisiin ryhmiä kerrallaan samassa paikassa. Vertaisryhmä luo erittäin hyvän pohjan ponnistaa yksilölle. Ei pitäisi jättää jätkiä yksin, pitäisi luoda systeemi, jossa heitä tuodaan yhteen....kyllä jätkät sitten osaavat jo ottaa yhteyksiä ja porukoida, kun tuo ensiaskel on otettu.

Yksisilmäisen korvaussumman sijaan pitäisi luoda systeemi, jossa kuntoutujalle mahdollistetaan de facto koulutusputki tai sovellettu työllistyminen. Muutama kymppitonni on äkkiä vedetty kulkusta alas ja sen jälkeen sitä vasta ollaankin tyhjän päällä. Eikä tässä kohtaa päde se, että omavikamitäsjoit. Ei ihmisten kuntouttaminen mene näin, kotimainen syyllistämisen ja osoittelun kulttuurin soisi jo katkeavan muutenkin.

ERITTÄIN tärkeänä pidän sitä, että suunnilleen samoissa kokemuksissa olleita kootaan samoihin mestoihin samaan aikaan. Kuntouttamista, keskustelua, parranpärinää, vertaistukea. Kierretorvien väärällä puolella olleita yhdistää se jokin, kyllä koira koiran tuntee, seikka, joka on de facto.

 

[baikal]

Kai siinä jotain oppii sissitoiminnasta kun ollaan ilmamahdin omaavan miehitysvaltion kaverina sissejä jahtaamassa ovia potkien. Enempi hyötyä olisi luonnollisesti sissien kaverina taistellessa.

Ei pidä aliarvioida amerikkalaisia. He ottivat Vietnamin sodan opetukset ihan tosissaan ja pystyivät luomaan montakin konseptia. Kun hallitaan vastatoimia, niin se opettaa paljon myös itse Asiasta. Sissinkin pahin vihollinen voi olla vastasissi. Ja vastasissi on todennäköisesti myös sissi, kun käännetään toisinpäin.

 

[miheikki]

Ei pidä aliarvioida amerikkalaisia. He ottivat Vietnamin sodan opetukset ihan tosissaan ja pystyivät luomaan montakin konseptia. Kun hallitaan vastatoimia, niin se opettaa paljon myös itse Asiasta. Sissinkin pahin vihollinen voi olla vastasissi. Ja vastasissi on todennäköisesti myös sissi, kun käännetään toisinpäin.

Juu. Ymmärrän tämän harjoittelun edun myös vastatoimia mietittäessä.

E. Oma sotilasura asevelvollisena. Ensin koulutus sissiksi ja sitten kertausharjoitus vastasissinä.

 

[kimmo.j]

Henkilökohtaisesti olen pohtinut tätä asiaa tahollani lähiaikoina ja mielestäni se, että joku vittuilee niille, jotka eivät ehdoin tahdoin tahdo antaa uhrilahjaa ulkomaisissa operaatioissa osoittaa lähinnä sitä, kuinka tehokkaasti aivopesu on mennyt perille, tai kuinka vähän kyseinen henkilö on oikeasti tehnyt ajatustyötä asian kanssa. Vammautuminen loppuelämäksi tai kuolema konfliktissa, jota me emme ensinnäkään ole olleet aiheuttamassa on käsittämätön tragedia, niin sotilaalle itselleen kuin hänen läheisilleenkin. Sotilaan tehtävä Suomessa ei nähdäkseni ole kuolla, vaan puolustaa maataan, joten tähän ei kyllä käy mikään argumentti uhrimielestä yms.

Aivan oma lukunsa on sitten Valtionkonttorin menettely loukkaantumistapauksissa. Säälin niitä piruparkoja, jotka ovat myyneet hyväuskoisuuttaan tulevaisuutensa ja terveytensä Kruunulle saaden takaisin vain kusta naamalleen. Lähtökohtaisesti KV-operaatioissa loukkaantuneet pitäisi hoitaa no questions asked-mentaliteetillä. On suorastaan kuvottavaa ajatella, että haavoittunut joutuu taistelemaan hoidosta ja korvauksista, täysin käsittämätöntä! Tämän mahdollistaa ainoastaan Suomalaisen sotilaan u, skollisuus ja kurinalaisuus, jonka myötä asiasta ei yksinkertaisesti pidetä meteliä vaan kärsitään hiljaa.

Ymmärrän kv. operaatioiden suoratkin vaikutukset turvallisuustilanteeseen Suomessa, mutta mielestäni tämä hoitaa lähinnä oireita, ei itse ongelmaa. On aika perkeleen selvää keiden syy on se, että Lähi-Itä on niin paskassa tilassa kuin se nyt on. Tämä sekasorto on mielestäni suoraan syynä siihen, että esim. ISIS on saavuttanut niinkin paljon jalansijaa alueella. Itse lähtökohtaisesti yrittäisin hoitaa asiaa ulkopoliittisin keinoin, eli painostaa syyllisiä hoitamaan omat saatanan sotkunsa. Mikäli maailman suurimmat sotilasmahdit eivät sitten OIKEASTI kykenisi hoitamaan ongelmiaan itse, voitaisiin tarkastella osallistumista ongelman sotilaalliseen ratkaisuun.

Kaiken tämän jälkeen olen toki silti sitä mieltä, että kv. operaatioihin osallistuminen on erittäin, ellei jopa elintärkeää PV:n suorituskyvyn kannalta. Sotakokemus ja kaikki operaatioista saadut opit niin yhteistoiminnasta, kuin oman joukon sisäisestäkin dynamiikasta, uusista tekniikoista, taktiikoista, varusteista ja prosedyyreistä ovat kaikki kotimaan puolustusta vahvistavia tekijöitä, koska systeemissämme mennään maanpuolustus edellä ja KV-operaatiot ovat tämän sivulla hoidettavia tehtäviä. Tämä rajoittaa operaatioiden luonteen haittavaikutuksia kotimaan puolustuksen doktriiniin ja keräämme tavallaan kirsikat kakun päältä emmekä ala kuvittelemaan että yksittäinen Talkkari KVKRH:n kanssa vastaa venäläisen tykistön tulivaikutusta.

Kuten sanottua, vaikea kysymys, mutta muutama vastaargumentti sinun kirjoituksellesi.
Väittäisin että sotilaan kuolema ja vammautuminen ovat aina hänelle/omaisille tragedia, riippumatta siitä tapahtuuko se Vinkuintiassa, vai Kymenlaaksossa. Jos ja kun sotilaan tehtävä ei ole kuolla, vaan puolustaa maataan, miksi puhutaan ylipäätään uhrimielestä edes kotimaan puolesta. Sitäpaitsi sotilaat uhrautuvat yleensä tovereidensa puolesta.

Valtionkonttorin asenteesta ja toimista olen kyllä samaa mieltä, se on kuvottavaa, mutta en usko sen muuttuvan jos sotilas vammautuu siellä Kymenlaaksossa, hyvänä esimerkkinä sotiemme veteraanit.

Kuten kirjoitit, ulkomaan operaatiot ovat osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomen kyky painostaa suurvaltoja on nähty, Tarja Halonen paheksui oikein niin maan perusteelliseti, ja mitä sitten, ei mitään vaikutusta. Hoitakoon oman sotkunsa ajatus on meidän kannalta vaarallinen, me voimme kohdata saman asenteen Venäjän hyökätessä Suomeen. Toimimalla liittolaisten kanssa on mahdollista luoda liittouma, jossa isompi auttaa sitten pienempää joka auttoi isoa. Ongelma on, ettei tämä toimi aukottomasti ilman sopimusta. Hyvänä esimerkkinä on Georgia. Pitäisi siis liittyä Natoon.

Kuten kirjoitit, osallistuminen ulkomaan operaatioihin on hyvin tärkeää, koska ilman niitä, meillä on tilanne jossa neitsyt opettaa nussimista. Kokemus on arvokasta ja jossain määrin ehkäiseen toimistopöytäsotureiden hulluimpia ajatuksia (oma oletukseni, ei välttämättä pidä paikkaansa). Esimerkkinä nyt M05RES merkintä reserviläisten itse ostamiin varusteisiin.
Koulutuksen toimivuus on testattavissa vain kentällä, simulaatio on hyvä asia, mutta se ei kerro koko totuutta joukoista. Olen kuitenkin samaa mieltä, prioriteeteista, kotimaan ensin ja KV-toiminta sitten.

Lopuksi totean, ettei minulla ole reilua ja hyvää ehdotusta kantahenkilökunnan ulkomaan komennusten järjestämiseksi, mutta onhan nykyinen tilanne hiukan omituinen. Uusien työntekijöiden osalta asia lienee ongelmaton, ihminen tietää sitoutuvansa palvelemaan minne isänmaa ikinä lähettääkin, mutta vanhat ovat hankaluus.

 

[Herman30]

Pitääkö asian nähdä niin että nykyiset upseerit (ainakin se osa heistä jotka vastustavat muutosta) valitsivat sellaisen uran koska oli miltei 100% varma etteivät koskaa joudu vaaran eteen ja jos olisi ollut tiedossa että saattavat hyvin joutua niin eivät olisi valinnut upseerin uran?

 

[kimmo.j]

Pitääkö asian nähdä niin että nykyiset upseerit (ainakin se osa heistä jotka vastustavat muutosta) valitsivat sellaisen uran koska oli miltei 100% varma etteivät koskaa joudu vaaran eteen ja jos olisi ollut tiedossa että saattavat hyvin joutua niin eivät olisi valinnut upseerin uran?

Jokunen leipäpappi saattaa joukossa olla, mutta tuskin montaa.
Eiköhän suurimmassa tapauksissa ole kysymys siitä, ettei haluta pois kotoa, ei haluta kentän rasituksiin, vaarasta puhumattakaan, tai että haluttaisiin parempi korvaus. Nythän juuri uutisoitiin korvausten paranemisesta, mutta kuten aina, on ihmisiä jotka arvostavat nykyistä tilannettaan enemmän kuin urakehitysta, tai parempaa korvausta. Ammatillinen intohimo on hiipunut ja on opittu tulemaan toimeen nykyisella palkalla, odotetaan rauhassa eläkettä. Ei PV ole ainoa työpaikka jossa on tällaisia ihmisiä töissä. Kyseinen tila on jopa tietyllä tavalla inhimillinen tapa sopeutua elämään.

Edit: voihan jossain tapauksessa suurin vastustus tulla sotilaan kotoa. Vaimo sanoo, ettet lähde, väitä siinä vastaan.

 

[baikal]

Pitääkö asian nähdä niin että nykyiset upseerit (ainakin se osa heistä jotka vastustavat muutosta) valitsivat sellaisen uran koska oli miltei 100% varma etteivät koskaa joudu vaaran eteen ja jos olisi ollut tiedossa että saattavat hyvin joutua niin eivät olisi valinnut upseerin uran?

Jos, siis jos näin on, niin silloin koko sirkus on akateeminen puuhastelukerho.

Sotilaskin on ihminen. Nuorena rulliin itsensä sujauttanut sotilas akottuu, tulee lapsia, kiinteä asuinpaikka ja siteet muuhunkin elämään kuin puolustusvoimiin. Sopivan ikäinen lapsikarja on jo melkoinen pidäke lähteä vuodeksi toiselle puolen maapalloa. Tai jos lapsissa on joku erityistä huomiota tarvitseva tai emäntä ei yksin pärjää. Tai pitää huolehtia myös vanhettuvasta leskiäidistä. Tai tai tai.

Olen aiemminkin tästä kirjoittanut. Jos minä olisin Keisari Herodes ja Ylipiällikkö, niin jokainen sotilasuraa suunnitteleva joutuisi käymään kv-tehtäviin liittyvän vedon heti inttinsä jälkeen piste. Ja vasta sen jälkeen sotaopintoihin piste. Ja vähintään, jos kv-tehtäviä ei ole kaikille, niin pitäisi suorittaa varusmieskouluttajahommia äks-aikaa. Jos nämä raamit osoittautuisivat jo ylivoimaisiksi, niin silloin voisi jo arvuutella onko hlö ollenkaan sopiva nykyisenlaiselle sotilasuralle.

 

[Umkhonto]

Tutkija: Suomen sotilaallinen valmius kohentunut – ”Tuhansia sotilaita voidaan varustaa ja siirtää muutamassa tunnissa”

Suomen vastekyky on ulkopoliittisen instituutin tutkijan mukaan parantunut oleellisesti kolmen viime vuoden aikana. (KUVA: Jussi Nukari)
Julkaistu: 20.5. 22:41

Charly Salonius-Pasternakin näkemyksen mukaan Suomen viranomaisten toimenpiteet sotilaallisen valmiuden nostamiseksi ovat tuottaneet tulosta.
Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin mukaan kynnys käyttää sotilaallista voimaa Suomea vastaan on noussut. Hän esittää näkemyksensä instituutin FIIA Comment -julkaisussa, joka on julkaistu torstaina.

Ensimmäisenä asiasta uutisoi Verkkouutiset.

Salonius-Pasternakin mukaan suomalaisviranomaiset ovat järjestelmällisesti lisänneet maan valmiutta vastata sotilaalliseen konfliktiin kolmen viime vuoden aikana, kun turvallisuusympäristö Euroopassa on muuttunut.

– Valmiutta on lisätty selkeyttämällä ja muuttamalla lainsäädäntöä, lisäämällä koulutus- ja harjoittelumääriä sekä korottamalla määrärahoja. Kaikki tämä on parantanut puolustusvoimien kykyä reagoida aiempaa nopeammin, suuremmalla volyymillä ja vahvemmin, Salonius-Pasternak kirjoittaa julkaisussa.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak. (KUVA: Seppo Kärki)

Epäsuorasti puolustusvoimien kyky reagoida edistää myös alueellista vakautta, kun sotilaallisen riskinoton kustannukset Suomen lähialueella ovat kasvaneet.

Tutkijan mukaan yksi järjestelmän merkittävimmistä heikkouksista on ollut kyky vastata nopeasti sotilaallisiin hyökkäyksiin, joita ei heti luokitella selkeiksi sotilaallisiksi invaasioiksi.

Valmiutta on nyt onnistuneesti parannettu, mutta muutokset ovat yhä käynnissä, hän kirjoittaa.

– Jos Suomen olisi vuonna 2014 pitänyt nopeasti vastata sotilaalliseen uhkaan maavoimin, Suomella olisi ollut käytössään vain parin joukkueen verran erikoisjoukkojen sotilaita. Tänä vuonna pystytään varustamaan ja siirtämään tuhansia sotilaita ympäri maata niin, että osastot voivat suorittaa ensimmäistä tehtäväänsä muutamassa tunnissa, Salonius-Pasternak kirjoittaa.


Tänä vuonna pystytään varustamaan ja siirtämään tuhansia sotilaita ympäri maata niin, että osastot voivat suorittaa ensimmäistä tehtäväänsä muutamassa tunnissa.

Ilma- ja merivoimilla on jo pitkään ollut maavoimia paremmat valmiudet vastata nopeisiin uhkiin, mutta nyt myös maavoimien reagointikykyä on vahvistettu muun muassa hiljattain perustetuilla valmiusyksiköillä.

Tutkija antaa myös muutamia konkreettisia esimerkkejä: Puolustusvoimat voi nyt itse suojata kuljetuksia rauhan aikana, kun aiemmin poliisi on ollut kuljetusten turvallisuudesta vastaava viranomainen. Toiseksi reservissä olevia voidaan nyt kutsua kertausharjoituksiin saman tien, kun aiemmin tähän vaadittiin kolmen kuukauden varoitusaika.

Salonius-Pasternak huomauttaa, että kasvanutta valmiutta tuetaan lisäämällä sisäministeriön ja puolustusministeriön määrärahoja vuonna 2018 arviolta 98 miljoonalla eurolla.

– Nämä muutokset heijastavat todellisuutta, jossa strateginen varoitus potentiaalisesta hyökkäyksestä mitataan enintään viikoissa. Ennen oletettiin, että aseelliseen konfliktiin olisi kuukausia aikaa valmistautua: kouluttaa joukkoja ja hankkia tarvittavaa lisämateriaalia, Salonius-Pasternak kirjoittaa.

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005219829.html

 

[JR49]

Tutkija: Suomen sotilaallinen valmius kohentunut – ”Tuhansia sotilaita voidaan varustaa ja siirtää muutamassa tunnissa”

 

[Stagideus]

No jaa-a. Jotain tämänkaltaista tarkoitin, kun kirjoitin siitä ettei olla mietitty asiaa oikeasti halki tai propaganda on uponnut kuin sula veitsi voihin. Tilanne, jossa Suomen maa- ja merialueita joudutaan puolustamaan sotilaallisesti eroaa lähtökohtaisesti mm. ihan saatanasti kv. operaatioista. Tilanne, jossa jokainen kansalainen on lailla velvoitettu maanpuolustukseen painii mielestäni vakavuudeltaan pikkasen eri luokassa, kuin kv-operaatiot Lähi-Idässä. Kotimaan puolustuksessa vammautuneista tullaan tulevaisuuden konfliktissa pitämään luultavasti parempaa huolta, kun näissä räikeimmissä valtionkonttorin tapauksissa. Jotain johtopäätöksiä voi vetää tarkastelemalla Sotien Veteraanien saamaa kohtelua, kuntoutusta ja tukea eri aikoina ja suhteuttamalla se nykypäivään ja nyky-yhteiskunnan resursseihin.

Itse koen nämä edellä esitetyt argumentit hieman lapsellisiksi. Jos koko elämä pyörii yksin ja ainoastaan sotilauden ympärillä ilman muuta sisältöä, tai ei ymmärretä tai haluta ymmärtää ulkomaankomennusten aiheuttamaa rasitusta ihmisten perhe-elämälle, puolisoille ja kaikelle muulle, aiemmin esittämieni näkökulmien lisäksi, niin en tiedä suhtautuuko asiaan sitten loppupeleissä kovin objektiivisesti. En tosin väitä, että niin itsekään välttämättä teen.

Sitten on myös ihan omanlaisensa paskanhajuinen matopurkki alkaa huutelemaan omia kärkkäitä mielipiteitään ja huutelemaan jostain leipäpapeista jonkun ammattikunnan työsopimusehtojen uudelleenneuvottelemisen yhteydessä, silloin kun vaikutukset voivat pahimmillaan olla näille henkilöille fataalit, kun asia ei kosketa omalla kohdalla millään tavalla.

Itse en koe mitään tarvetta puhua uhrimielestä. Se nähdäkseni muodostuu joukoille itsestään, mikäli yhteishenki ja inhimillisyys ovat kunnossa. Se, mistä pitää puhua on se, miten parhaiten tapamme vihollisen ja saavutamme annetut tavoitteet kuolematta itse. Kuolema ei ole minkäänlainen itseisarvo, ei edes kotimaan puolustuksessa.

Toki omalla kohdallani mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa se, että operaatiosta saadut korvaukset eivät ole nykyiseen talouteen suhteutettuna mitenkään ylitsepääsemättömän houkuttelevia, joten joutuu tarkasti puntaroimaan asiaa muilta kanteilta. Tärkein ja about ainoa argumentti lähtemisen kannalla on itselläni oman osaamisen ja kokemuksen kartuttaminen, mikä luultavasti ajaakin alas lähivuosina. Ei se tosin siitä silti tee välttämättä millään tavalla oikeasti järkevää, varsinkaan jos henkilökohtaiset seuraukset sattuisivat olemaan katastrofaalisia.

Mutta sieltähän se ammattiarmeijoiden tykinruoka kauhotaan: yhteiskunnan alemmilta, vähäosaisemmilta tasoilta.
Rahalliset insentiivit, nationalistinen paatos ja ripaus näköalattomuutta ja a'vot!

Kansanarmeijassa pointti lienee lähtökohtaisesti kansallinen maanpuolustus, ei miinanpolkeminen toisella mantereella.

 

[EK]

No jaa-a. Jotain tämänkaltaista tarkoitin, kun kirjoitin siitä ettei olla mietitty asiaa oikeasti halki tai propaganda on uponnut kuin sula veitsi voihin. Tilanne, jossa Suomen maa- ja merialueita joudutaan puolustamaan sotilaallisesti eroaa lähtökohtaisesti mm. ihan saatanasti kv. operaatioista. Tilanne, jossa jokainen kansalainen on lailla velvoitettu maanpuolustukseen painii mielestäni vakavuudeltaan pikkasen eri luokassa, kuin kv-operaatiot Lähi-Idässä. Kotimaan puolustuksessa vammautuneista tullaan tulevaisuuden konfliktissa pitämään luultavasti parempaa huolta, kun näissä räikeimmissä valtionkonttorin tapauksissa. Jotain johtopäätöksiä voi vetää tarkastelemalla Sotien Veteraanien saamaa kohtelua, kuntoutusta ja tukea eri aikoina ja suhteuttamalla se nykypäivään ja nyky-yhteiskunnan resursseihin.

Itse koen nämä edellä esitetyt argumentit hieman lapsellisiksi. Jos koko elämä pyörii yksin ja ainoastaan sotilauden ympärillä ilman muuta sisältöä, tai ei ymmärretä tai haluta ymmärtää ulkomaankomennusten aiheuttamaa rasitusta ihmisten perhe-elämälle, puolisoille ja kaikelle muulle, aiemmin esittämieni näkökulmien lisäksi.

Sitten on myös ihan omanlaisensa paskanhajuinen matopurkki alkaa huutelemaan omia kärkkäitä mielipiteitään ja huutelemaan jostain leipäpapeista jonkun ammattikunnan työsopimusehtojen uudelleenneuvottelemisen yhteydessä, silloin kun vaikutukset voivat pahimmillaan olla fataalit, kun asia ei kosketa omalla kohdalla millään tavalla.

Itse en koe mitään tarvetta puhua uhrimielestä. Se nähdäkseni muodostuu joukoille itsestään, mikäli yhteishenki ja inhimillisyys ovat kunnossa. Se, mistä pitää puhua on se, miten parhaiten tapamme vihollisen ja saavutamme annetut tavoitteet kuolematta itse. Kuolema ei ole minkäänlainen itseisarvo, ei edes kotimaan puolustuksessa.

Toki omalla kohdallani mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa se, että operaatiosta saadut korvaukset eivät ole nykyiseen talouteen suhteutettuna mitenkään ylitsepääsemättömän houkuttelevia, joten joutuu tarkasti puntaroimaan asiaa muilta kanteilta. Tärkein ja about ainoa argumentti lähtemisen kannalla on itselläni oman osaamisen ja kokemuksen kartuttaminen, mikä luultavasti ajaakin alas lähivuosina. Ei se tosin siitä silti tee välttämättä millään tavalla oikeasti järkevää, varsinkaan jos henkilökohtaiset seuraukset sattuisivat olemaan katastrofaalisia.

Mutta sieltähän se ammattiarmeijoiden tykinruoka kauhotaan: yhteiskunnan alemmilta, vähäosaisemmilta tasoilta.
Rahalliset insentiivit, nationalistinen paatos ja ripaus näköalattomuutta ja a'vot!

Kansanarmeijassa pointti lienee lähtökohtaisesti kansallinen maanpuolustus, ei miinanpolkeminen toisella mantereella.

Molemmat kirjoituksesi ovat hyvää ja asiallista tekstiä. Voiko silti ajatella myös näin:
Milloin sotilas saa valita, mitä käskyä noudattaa (ellei se riko määrättyjä muita sääntöjä)? Jos varusveijari ei saa kieltäytyä annetuista käskyistä ja määräyksistä siksi, että ne aiheuttavat epämukavuutta ja mielipahaa, saako kantahenkilökuntaan kuuluva kyseenalaistaa annetun käskyn? Voidaanko ajatella, että puolustusvoimain henkilökunnan on ymmärrettävä/hyväksyttävä se, että väkivaltakoneisto on oikeasti väkivaltakoneisto ja yhteiskunnan rautahansikkaaseen verhoiltu teräsnyrkki? Vai voimmeko ajatella, että PV:n kapiaisilla on oikeus omantunnonkysymyksiin (ulkomaan kovat komennukset), mutta terveydenhoitajilla (abortti) ei?

Ja kyllä. Ymmärrän riskit ja tiedän valtionkonttorin asenteen enkä sitä pidä hyväksyttävänä.

 

[Stagideus]

Laillista käskyä on noudatettava. Mutta tässä tilanteessa ei vielä ollakaan! Nythän siis ei ole niin, että kun joku valtion ja PV:n taholta ehdottaa tällaista muutosta, se olisi samantien otettava käskynä. Tässä on kyse näiden ammattiryhmien oikeudesta vaikuttaa tulevaan lakiin. Kun päätös on tehty ja se on lainvoimainen, on asia eri. Tämä on ehkä nyt se pointti, joka hämää tässä monia hyviä, kuuliaisia sotilaita. Kaikki, mitä ilmoille päästetään ei ole sotilaskäsky vaan kansalaisena on myös oikeus vaikuttaa prosessissa tärkeäksi kokemiinsa asioihin.

Mutta toki osa kirjoittamastani on siis puhtaasti mielipiteitä. Saatan kenties ajatella vähän poikkeavasti, tai poikkeuksellisen voimakkaasti tietyistä asioista kansainvälisen oikeuden, historian ja tarkoituksenmukaisuuden näkökulmista.

 

[Sardaukar]

Suomessa on ns. oikeusvaltiona hieman vaikea säätää takautuvasti vaikuttavia lakeja...muuten kuin pakon edessä. (Vrt. sotasyyllisyysoikeudenkäynti)

 

[EK]

Laillista käskyä on noudatettava. Mutta tässä tilanteessa ei vielä ollakaan! Nythän siis ei ole niin, että kun joku valtion ja PV:n taholta ehdottaa tällaista muutosta, se olisi samantien otettava käskynä. Tässä on kyse näiden ammattiryhmien oikeudesta vaikuttaa tulevaan lakiin. Kun päätös on tehty ja se on lainvoimainen, on asia eri. Tämä on ehkä nyt se pointti, joka hämää tässä monia hyviä, kuuliaisia sotilaita. Kaikki, mitä ilmoille päästetään ei ole sotilaskäsky vaan kansalaisena on myös oikeus vaikuttaa prosessissa tärkeäksi kokemiinsa asioihin.

Mutta toki osa kirjoittamastani on siis puhtaasti mielipiteitä. Saatan kenties ajatella vähän poikkeavasti, tai poikkeuksellisen voimakkaasti tietyistä asioista kansainvälisen oikeuden, historian ja tarkoituksenmukaisuuden näkökulmista.

Emmie kiistäkään kirjoituksiasi. Samoilla linjoilla ollaan ja isoista asioista on kyse, sekä yksilön että valtion tasolla. Heitinpähän vain samalla tavalla omia ajatuksiani esiin. Eikä tarkoitukseni ole sanoa, että kantahenkilökunta olisi pelkkää karjaa, joka tulisi alistaa kapitalistin talutettavaksi kansainvälisen verkoston lahtipenkkiin, jotta heidän verensä hedelmöittäisi talousjärjestelmäämme.

 

[Sardaukar]

Itse näkisin toimivana ratkaisuna, että uudet virkaan astuvat sotilaat tekisivät palvelussitoumuksen mahdolliseen ulkomaanpalvelukseen ja aikaisemmat sotilaat vapaaehtoisuuden pohjalta. Voisi jopa harkita jonkinlaista "allekirjoituspalkkiota" hieman jenkkityylisellä "re-enlistment"-bonuksella (tuskin kuitenkaan ihan niin suurella).

Kyllä tilanne silläkin tavalla muutamassa vuodessa alkaisi korjautua. Osahan on jopa innokkaita lähtemään.

Ymmärrän hyvin, että jos on perhe ja pieniä lapsia, niin lähtö pakolla johonkin "butt-fuckistaniin" ei kauheasti innosta. Ja yksipuolinen palvelusehtojen muuttaminen nyt ei ole oikein ketään motivoivaa. Kun päätehtävä kuitenkin on se Suomen puolustaminen.

 

[kimmo.j]

Kysymys lienee onko ammattisotilaan työ suomessa tavallinen duuni, siinä missä kirvesmiehen duuni?

Ottamatta kantaa tähän PV:n henkilökunnan kysymykseen totean, että maassamme on ammatteja joissa olevia ihmisiä eivät kosketa samat säännöt, kuin muta kansalaisia. Esimerkkinä nyt itselle läheinen hoitaja. Hoitajaa ei kosketa yksityisyydensuoja (JulkiTerhikki), tai edes oman ruumiin koskemattomuus (pakkorokotukset). Yhteiskunta on päättänyt näin, ne jotka eivät asiaa voi hyväksyä, voivat lopettaa duuninsa ja siirtyä muihin hommiin.
Pointtini on, että on olemassa töitä jossa yhteiskunta on päättänyt, että yleisen edun mukaan voidaan ns. kaventaa oikeuksia ja asettaa "pakkoja". Mitään näistä ei mainituista "pakoista" ei ollut kun lähdin opiskelemaan hoitajaksi, ei myöskään kun valmistuin.
Jos nyt joku älähtää, ettei rokotuksen ottaminen ole mikään paha juttu, kannattaa käydä kertomassa tämä niille narkolepsiaan sairastuneille lapsille ja heidän perheilleen. Valtionkonttori ei muuten ole juuri osoittanut myötätuntoa heitäkään kohtaan. Tietenkään tämä ei voi toistua kun ostetaan se halvin rokote.

Ja lopuksi, mulla on rokotukset kunnossa

 

[EK]

Jo kuulemma antiikin ajan Kreikassa sotilaiden välinen rakkaus vahvisti taistelukestävyyttä!

Heillä taistelupari tarkoitti muutakin kuin meidän nykyinen pakkipari. Jaettiin toverille vähän muutakin "evästä".

Kreikkalaiseen klassiseen vapaan miehen kasvatukseen kuului, että hänet poikana (n. 10-vuotiaana) annettiin vanhemman miehen mentoroitavaksi. Opastajan tehtävänä oli kasvattaa pojasta Kansalainen, eli sotilas, poliitikko, oppinut jne. Opastajan oikeuksiin kuului tietysti pojan paneskelu. Kun poika tuli riittävän vanhaksi, alistaminen päättyi, koska ottavana osapuolena olemista ei pidetty soveliaana Vapaalle Miehelle. Sen sijaan poikien paneskelu oli vapaalle miehelle sopivaa.

Naiset olivat joko orjattaria, hetairoita (prostituoituja) tai vaimoja. Viimeisen ryhmän kohtalona oli viettää aikansa lapsia (=poikia) synnyttäen miehensä talon takahuoneissa. Vieraiden nähden he saivat olla vain hunnutettuina ja talosta sai poistua vain miespuolisten perheenjäsenten saattamina. Sparta oli tunnetusti poikkeus, salliessaan naisille laajemmat valtuudet.

Vielä Bysantin keisarikunnassa mainesana "naismainen" oli kenraalille imarteleva. Tämän saamista edesauttoi se, että armeijat annettiin eunukkien komennettaviksi. Täten yritettiin välttää keisari-dynastian kanssa kilpailevien sotilassukujen muodostuminen. Kiinassa oli muuten välillä sama käytäntö, eli korkeimmat upseerit olivat eunukkeja.

 

[Stagideus]

Kysymys lienee onko ammattisotilaan työ suomessa tavallinen duuni, siinä missä kirvesmiehen duuni?

Ottamatta kantaa tähän PV:n henkilökunnan kysymykseen totean, että maassamme on ammatteja joissa olevia ihmisiä eivät kosketa samat säännöt, kuin muta kansalaisia. Esimerkkinä nyt itselle läheinen hoitaja. Hoitajaa ei kosketa yksityisyydensuoja (JulkiTerhikki), tai edes oman ruumiin koskemattomuus (pakkorokotukset). Yhteiskunta on päättänyt näin, ne jotka eivät asiaa voi hyväksyä, voivat lopettaa duuninsa ja siirtyä muihin hommiin.
Pointtini on, että on olemassa töitä jossa yhteiskunta on päättänyt, että yleisen edun mukaan voidaan ns. kaventaa oikeuksia ja asettaa "pakkoja". Mitään näistä ei mainituista "pakoista" ei ollut kun lähdin opiskelemaan hoitajaksi, ei myöskään kun valmistuin.
Jos nyt joku älähtää, ettei rokotuksen ottaminen ole mikään paha juttu, kannattaa käydä kertomassa tämä niille narkolepsiaan sairastuneille lapsille ja heidän perheilleen. Valtionkonttori ei muuten ole juuri osoittanut myötätuntoa heitäkään kohtaan. Tietenkään tämä ei voi toistua kun ostetaan se halvin rokote.

Ja lopuksi, mulla on rokotukset kunnossa

No, en näe että nuo antamasi esimerkit ovat nyt ihan vertailukelpoisia, vaikka tavallaan tiettyjen argumenttien mukaan sekä noissa, että tässä keskusteltavassa asiassa on kyse yleisestä hyödystä. Se, että hoitopuolen henkilökunta ei ole kaatanut näitä muutoksia, varsinkaan tuota rekisteriä ei mielestäni kyllä tarkoita että hyvin meni, vaan että ei ole pidetty omista oikeuksista ja edusta kiinni.

Se, että jollain muulla menee huonosti ei ole minkään valtakunnan argumentti sille, että muillakin pitäisi mennä huonommin.
Kamoon.

Btw, jotta keskustelu ei ajaudu väittelyksi ammattiryhmien välille, niin tuon esille että esitän mielipiteitäni yksityishenkilönä, kun en näiden ammattikuntien jäsen tässä olekaan ;-)

 

[EK]

No siinäs näet, ei se homostelu ole mitään luonnotonta kun sitä harrastettu jo vuosisatoja sitten ihan avoimesti. Veikkaan että kirkko tässä taas on syypäännä, sillä kun on ollut taipumus julistaa kaikenlaista synniksi, jopa heteroparien seksi. Sitähän piti pakosta harrastaa jottaa saa jälkikasvua mutta auta armas jos nautit siitä = menolippu helvettiin.

Kirkkoa voi ja sen tulkintoja voi pitää osittain syypäänä. Tosin kirkon kanta on vaihdellut suurestikin aikakausittain ja nykyään kirkkoja on tietenkin monia.
Kuitenkin kannattaa huomioida, että kristillinen kirkko pohjaa pitkälle roomalaiseen yhteiskuntaan. Roomalaiset taas kreikkalaisten tapaan paheksuivat miehen alistumista toiselle miehelle, mutta muutoin olivat sangen vapaamielisiä sukupuoliasioissa.
Kirkko on korostanut paljolti avioliiton sakramenttia, eli on halunnut kontrolloida parinmuodostusta, eli käytännössä on vaikutettu ihmisten seksuaaliseen käyttäytymiseen vaatimalla kirkollista vihkimistä ennen yhdyntää. Kuitenkin paikallisyhteisöt ovat yleensä onnistuneesti vastustaneet tätä. Oikeastaan vasta modernilla ajalla (1800-luku) kirkon ja valtion yhdistetty kontrolli kykeni kehittämään riittävän tehokkaan kontrollin esiaviolliselle seksille. Aiemmassa maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa suurella osalla pareista oli yhteinen lapsi ennen avioliittoa, mikä tarkoittaa sitä, että vielä suurempi osa oli harjoittanut esiaviollista seksiä.
Poikkeavia seksuaalisuuden muotoja siedettiin vaihtelevasti. Miespuolisten homoseksuaalien osalta pääasia oli, ettei aktia harjoitettu avoimesti. Miesten välinen rakkaus sinänsä ei ollut kiellettyä, vaikkakin ehkä paheksuttua. Naisten kohdalla tilanne oli samankaltainen, mutta naisiin suhtauduttiin sallivammin ja monesti huumorin keinoin. Kannattaa vaikka lukea "Suomen kansan tuhmat jutut", jossa naistenväliseen rakkauteen suhtaudutaan hupaillen, mutta miestenvälistä seksiä taas pidetään naurettavana ja "halpana".
Jos ajatellaan vanhempia aikoja, poikien ja tyttöjen laittaminen luostariin oli köyhille keino pitää lapset hengissä ja rikkaille keino pitää sukulinjat simppeleinä. Samalla saatiin toivottavasti vähän kirjaviisautta sukuun. Papeillahan oli oikeus pitää jalkavaimoja hyvin pitkään. Avioliitto kiellettiin jo varhain, mutta syynä tähän ei ollut seksuaalisuuden kieltäminen vaan näin haluttiin vahvistaa kirkon valtaa ja välttää pappissukujen alueellinen hegemonia. Äpärällähän ei ollut aseman perimisoikeutta.
Eli summa summarum: pitkään elettiin länsimaissa niin, että rakkauden kohdetta ei rajattu, mutta rakkauden harrastamista rajoitettiin.
Ja vielä kerran, jos laitoin jo aiemmin YLEN kolumni.

 

[kimmo.j]

No, en näe että nuo antamasi esimerkit ovat nyt ihan vertailukelpoisia, vaikka tavallaan tiettyjen argumenttien mukaan sekä noissa, että tässä keskusteltavassa asiassa on kyse yleisestä hyödystä. Se, että hoitopuolen henkilökunta ei ole kaatanut näitä muutoksia, varsinkaan tuota rekisteriä ei mielestäni kyllä tarkoita että hyvin meni, vaan että ei ole pidetty omista oikeuksista ja edusta kiinni.

Se, että jollain muulla menee huonosti ei ole minkään valtakunnan argumentti sille, että muillakin pitäisi mennä huonommin.
Kamoon.

Btw, jotta keskustelu ei ajaudu väittelyksi ammattiryhmien välille, niin tuon esille että esitän mielipiteitäni yksityishenkilönä, kun en näiden ammattikuntien jäsen tässä olekaan ;-)

Ei tarkoitus ollutkaan alkaa kiistelemään ammattikuntien välillä, nostn hoitajat vain esimerkkinä esiin, kun sattumoisin asia on tuttu itselle.
Olet ehdottoman oikeassa kun sanot, että hoitajien huonosti hoidettu edunvalvonta(Tehy) ei ole syy heikentää kenenkään muun etuja. Tarkoitin sanoa, että yhteiskunta kuitenkin katsoo joskus tarpeelliseksi heikentää jonkun ammattiryhmän palvelussuhteen etuja. Joskus, itseasiassa hyvin usein, kansa hyväksyy, kuten hoitajien kohdalla, tämän yleisen edun nimissä.

Mitä olet itse mieltä, onko ammattisotilaan työ samanlainen kuin kirvesmiehen työ, vaan duuni?