Pikku-uutisia Suomesta

Vonka kirjoitti:
Näille pitää kyllä vähän kertoa suomalaisista käytänteistä. Kuulin juuri Saariselältä että yksi ongelma on tuo kiinalaisten autoilu. Autoilevat kyllä mielellään joka paikassa, esimerkiksi ladulla. Se voi olla vain hiihtäjän hengelle hupaa.

Lapin pöllyävillä teillä ajetaan sataa, ja ulkomaalaisilta voisi minun puolestani vaatia talviajoharjoittelunkin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Se, että laittavat hätävilkut päälle, kun ottavat kuvia, on vähän ikävää.
 
EK kirjoitti:
Se, että laittavat hätävilkut päälle, kun ottavat kuvia, on vähän ikävää.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kulttuurisidonnainen juttu. Aasian maissa tuo on melko yleistä ja omastakin mielestäni huomattavasti parempi tapa kuin että pysähtyisivät ilman vilkkuja, herättääpähän ainakin muut autoilijat. Toinen vastaava on maailmalla melko yleisesti käytössä oleva tapa esim. ohittaessa tai vaikkapa syystä tai toisesta jonoon kiilatessa väläyttää hätävilkkuja anteeksipyynnön merkiksi. Ärsyttää huomattavasti vähemmän ainakin niitä kanssa-autoilijoita jotka eleen ymmärtävät.
 
Leaderdog kirjoitti:
Hyvä että luonto edes rajoittaa, muuten harmia on ihan riittävästi. Villisika on ilmeisen agressiivinen reviirin valtaaja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Plus että puutarhasi ja istutuksesi voivat näytää tältä.
13-3-7959860.jpg
 
hansai kirjoitti:
Pitänee kohta rakentaa STII-tason puunsäilytys paikka...


https://www.satakunnankansa.fi/koti...-vakuutusyhtio-voi-evata-korvauksia-200663699
Klikkaa laajentaaksesi...
Palotarkastaja tästä minuakin ohjeisti, tai meillä on puuvarasto asuinrakennuksen yhteydessä siis. Ja ihan rakennuslupakuvissa luki aikoinaan että puuvarasto.. Mutta laitonta hommaa joka tapauksessa. Sitä vain mietin että ei ne puut itekseen syty sielä varastossa tuleen, jonkun ne täytyy sytyttää. Ja jos joku haluaa tämän puutalomme sytyttää tuleen niin ehkä hän sen siinä tapauksessa saa poltettua vaikka ei niitä klapeja varastossa olekaan..
 
"Valitettavan vähän sitä on viime vuosina ollut." Näin totesi joskus entinen työkaverini, 5-kymppinen poikamies.

Puristelua, ehdottelua ja alastonkuvia – armeija puuttuu häirintään noin kymmenen kertaa vuodessa
Häirintää koetaan tutkimusten perusteella merkittävästi enemmän kuin siihen puututaan.

15.1.2018 klo 03:00

13-3-10022838.jpg


Stefan Mattson / AOP
Kun armeijassa kutsuu esimiestään jakorasiaksi muiden kuulleen, rangaistaan siitä kahdeksan vuorokauden poistumiskiellolla. Jos kommodori tarttuu naispuoliseen työtoveriin ja suutelee tätä ilman suostumusta, seuraa siitä työnjohdollinen huomautus.

Muun muassa tämä selviää Puolustusvoimien STT:lle pyynnöstä toimittamista kurinpitopäätöksistä neljän viime vuoden ajalta. Kaiken kaikkiaan reilua pariakymmentä varusmiespalvelusta suorittavaa tai kantahenkilökuntaan kuuluvaa on rangaistu, kun nämä ovat selvästi häirinneet palvelustovereitaan tai kollegoitaan seksuaalisesti joko fyysisesti tarttumalla, lähentelemällä tai sanallisesti kommentoimalla.

Lisäksi useita rangaistuksia on jaettu tapauksista, joissa asevelvolliset ovat esimerkiksi paljastaneet itsensä muille tai toimineet muuten sopimattomasti tavalla, jonka voi mieltää seksuaaliseksi.

Pääesikunta toimitti STT:lle vuosilta 2014-2017 yhteensä 44 kurinpitopäätöstä tai rikosilmoitusta.

Niistä selviää muun muassa, kuinka yksi luutnantti irtisanottiin hänen ahdisteltuaan yli vuoden ajan naispuolisia varusmiehiä ja uhattuaan aseella useita varusmiespalvelusta suorittavia.

Toinen luutnantti sai puolestaan varoituksen, kun tämä ehdotti kersantille muun muassa nivushierontaa ja yökyläilyä, pyysi lähettämään alastonkuvan itsestään ja ahdisteli tätä esimerkiksi "pyörittelemällä" tämän hiuksia heidän ollessaan kahdestaan kouluttajanhuoneessa. Häirintä jatkui monta kuukautta.

Tutkimuksen mukaan 42 prosenttia jättää ilmoittamatta
Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa Puolustusvoimien Tampereen yliopistolla teettämästä kyselytutkimuksesta, josta kävi ilmi, että jopa joka neljäs varusnainen oli kokenut jonkinlaista sukupuolista häirintää. Varusmiesten osalta luku oli vajaat seitsemän prosenttia.

Tutkija Katri Otonkorpi-Lehtoranta kertoo, että 42 prosenttia kyselyyn vastanneesta noin 7 000 varusmiespalvelusta suorittavasta jättää ilmoittamatta häirinnästä.

– Miehet selvästi yleisemmin kuin naiset, Otonkorpi-Lehtoranta kertoo.

Viime maanantaina palvelukseen astui taas 12 500 asevelvollista, joista noin 400 on naisia. Lisäksi puolustusvoimissa on noin 12 000 työntekijää, joista 2 600 on naisia.

Lännen media uutisoi viime maanantaina Puolustusvoimissa tehdystä intra-kyselystä, jonka mukaan lähes joka viides työntekijä oli vähintään kerran kokenut seksuaalista häirintää.

Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen tutkijat Minna Leinonen ja Otonkorpi-Lehtoranta kertovat, että yleisin syy häirinnän ilmoittamatta jättämiseen oli, ettei häirinnän kohteena ollut henkilö pitänyt sitä tarpeellisena. Miesvastaajista 11 prosenttia ei edes uskonut, että heitä otettaisiin vakavasti, jos he siitä kertoisivat.

– Joku voi ajatella myös, että jos kertoo häirinnästä eteenpäin, tuleeko se heijastumaan negatiivisesti palvelukseen tai uraan. Tässä kuitenkin puhutaan hierarkkisesta organisaatiosta, Leinonen kertoo.

Puolustusvoimien pääesikunnan sotilaslakimies Jouni Pulkkinen yhtyy tutkijoiden arvioon.

– Oma kokemukseni on, että varsinkin asevelvollisella on iso kynnys lähteä ilmoittamaan. Ilmoituskynnys on varmasti joissakin tapauksissa kohtuuttomankin korkea, mutta Ilmoitusmenettelyä yritetään toki jatkuvasti parantaa, Pulkkinen sanoo.

Samasta teosta voi menettää lomat tai joutua käräjille
Kurinpitoaineistosta käy ilmi, että esimerkiksi tapauksessa, jossa toinen alokas kouri toista sukupuolta olevaa alokasta takapuolesta ja meni väkisin nukkumaan tätä vasten, annettiin kurinpitopäätöksellä seitsemän vuorokauden poistumiskielto.

Toisessa lähes identtisessä tapauksessa, jossa ahdistelija oli alokkaan alikersantti, Kainuun käräjäoikeus tuomitsi nuorukaisen 50 päiväsakkoon ja maksamaan 800 euroa korvauksia.

Puolustusvoimat voi rangaista kurinpitomenettelyssä varusmiehiä tai työntekijöitään silloin, kun kyse on laissa tarkoitetusta sotilasrikoksesta. Muut asiat täytyy viedä lain mukaan poliisille ja syyttäjälle.

– Yhtenä edellytyksenä kurinpitomenettelylle on se, että uhri suostuu kurinpitomenettelyyn. Jos uhri haluaa oikeuskäsittelyn ja sille on perusteet, juttu viedään syyteharkintaan, Pulkkinen sanoo.

Pulkkisen mukaan laissa säädetyn kurinpitoesimiehen on pakko puuttua muun muassa häirintätapauksiin, joista hänelle ilmoitetaan.

– Tällainen on esimerkiksi komppanian päällikkö. Jos taas ilmoitus tehdään jollekin muulle, on tämä velvollinen ilmoittamaan siitä kurinpitoesimiehelle, Pulkkinen sanoo.

Osa palvelusrikoksista jäi rankaisematta ennen lakimuutosta
Vielä ennen toukokuuta 2014 sotilasrikosasiaa ei saanut ratkaista kurinpitomenettelyssä sen jälkeen, kun rikoksesta oli kulunut vuosi. Uuden sotilaskurinpitolain esitöissä todetaan, että vanheneminen koski käytännössä aina ammattisotilaita.

Myös STT:n saamassa aineistossa oli tapaus, jossa todettiin, että everstiluutnantti oli syyllistynyt lievään palvelusrikokseen kommentoidessaan esikunnan sihteerin rintoja tämän venyteltyä "häiritsevästi" ja kysynyt, mitä tämä vastaisi, jos sihteeriltä kysyttäisiin "rakasteletko". Asian vähäisyyden takia puheita ei viety syyttäjälle ja koska asiasta ehti kulua yli vuosi ennen kuin siinä annettiin päätös, puheista ei tullut hänelle seuraamuksia.

Pulkkisen mukaan Puolustusvoimat pyrkii siihen, että ratkaisukäytäntö olisi yhdenmukainen, mutta se on hänen mukaansa haastavaa isossa organisaatiossa.

Pääesikunnalla on myös ohjeistus siitä, millaisia rangaistuksia mistäkin rikkeistä tulee antaa. Ohjeistuksessa ei kuitenkaan linjata ratkaisukäytäntöä seksuaaliseen häirintään.

https://yle.fi/uutiset/3-10022679

Lue lisää: "Yksittäistapauksia": Naissotilaat kokevat syrjintää ja häirintää puolustusvoimissa – silti he purevat hammasta ja ottavat kaiken vastaan
https://yle.fi/uutiset/3-9944213
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Kirkkoon liittyi viime vuonna yli parituhatta kolmekymppistä miestä – tutkija arvioi turvapaikanhakijoiden vaikuttavan hieman lukuihin

Kolmekymppisiä miehiä liittyi evankelis-luterilaiseen kirkkoon viime vuonna melkoinen määrä. Kirkon Tutkimuskeskuksen mukaan kirkon huomaan asteli 2256 30–39-vuotiasta miestä. Tämä oli yli neljännes kirkkoon liittyneistä miehistä.

Osa ilmiöstä saattaa selittyä turvapaikanhakijoilla, arvioi tutkija Veli-Matti Salminen Kirkon Tutkimuskeskuksesta. Hän on kuitenkin arviossaan varovainen, koska kirkon uusista jäsenistä ei ole vielä tarkkoja tietoja.

–  Turvapaikanhakijoilla saattaa olla pientä vaikutusta tähän. Heistä yleensä valtaosa on nuorehkoja miehiä, ja heitä on varsinkin viime vuoden aikana liittynyt kirkkoon normaalia enemmän, Salminen sanoo.

Hän muistuttaa, että nuoret aikuiset korostuvat yleensäkin niin kirkkoon liittyneissä kuin eronneissa, sillä he ovat hyvin liikkuva ikäryhmä.

–  Tuossa iässä usein tehdään valintoja joko siitä, haluaako kuulua kirkkoon tai siitä, haluaako erota.

Kaiken kaikkiaan kirkkoon liittyi melko normaali määrä jäseniä, noin 16  500 ihmistä. Lievä enemmistö oli miehiä.

Eroamispiikki vuoden lopussa
Kirkon Tutkimuskeskuksen mukaan kirkosta erosi viime vuonna reilut 52  000 ihmistä. Määrä on hieman edeltävää vuotta korkeampi, mutta Salmisen mukaan "hyvin tyypillinen".

Kirkosta eroamisissa ei ollut viime vuonna mitään selviä piikkejä samaan tapaan kuin vuonna 2010 Homoilta-kohun jälkeen tai vuonna 2014 tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen jälkeen. Ainoa ja hyvin tyypillinen piikki ajoittui viime vuoden loppuun, jolloin kirkosta erotaan usein kirkollisveron välttämiseksi.

–  Vuoden viimeisenä päivänä kirkosta erosi noin 2  000 ihmistä, ja neljänä tätä edeltävänä päivänä eroamistahti oli reilu tuhat ihmistä päivässä, Salminen kertoo.

Kirkkoon kuuluu tällä hetkellä 3,9 miljoonaa ihmistä eli 71 prosenttia suomalaisista. Jäsenten osuus väestöstä on tippunut prosenttiyksikön edellismittauksesta.

Vuoden aikana kastettiin noin 33  700 lasta. Kirkon jäseniä kuoli puolestaan 44  300. Sekä kastettujen että kuolleiden määrä laskivat hieman.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.lapinkansa.fi/kotimaa/k...ijoiden-vaikuttavan-hieman-lukuihin-200669662
 
Arvasin ensi uutisesta, miltä tämä haisee. Koko instituution yläkerta törsää ja väärän puolueen mies sai vasurit (Johanna Korhonen + Salla Vuorikoski) kampanjaan.

Ex-pappi paljastaa kirkon johdon luksusasumisen – ”Teemu Laajasalon arvostelu tekopyhää”

Käsikirjoittajaksi siirtynyt Veli-Pekka Hänninen sanoo, että piispa Teemu Laajasalo ei rahankäytöllään ”yllä edes kärkisataseen” kirkon piirissä.

Ainoa poikkeava asia hänen kohdallaan on massiivinen julkinen manööveri, johon seurakunnan lehtikin näyttää osallistuvan

https://www.verkkouutiset.fi/ex-pap...uksusasumisen-laajasalon-arvostelu-tekopyhaa/
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Vonka kirjoitti:
Arvasin ensi uutisesta, miltä tämä haisee. Koko instituution yläkerta törsää ja väärän puolueen mies sai vasurit (Johanna Korhonen + Salla Vuorikoski) kampanjaan.

Ex-pappi paljastaa kirkon johdon luksusasumisen – ”Teemu Laajasalon arvostelu tekopyhää”

Käsikirjoittajaksi siirtynyt Veli-Pekka Hänninen sanoo, että piispa Teemu Laajasalo ei rahankäytöllään ”yllä edes kärkisataseen” kirkon piirissä.

Ainoa poikkeava asia hänen kohdallaan on massiivinen julkinen manööveri, johon seurakunnan lehtikin näyttää osallistuvan

https://www.verkkouutiset.fi/ex-pap...uksusasumisen-laajasalon-arvostelu-tekopyhaa/
Klikkaa laajentaaksesi...
Taitaa olla Korhonen tämän "kohun" keskiössä eikä Laajasalo.

Oikeamielinen lehti-ihminen voi halutessaan masinoida paljonkin älämölöä. Eiköhän tuosta ole tarkka käsikirjoitus laadittuna, kun meinaa laantua niin ennakkoon katsottu media tonkaisee taas jutun pintaan.
 
Otto Meri esitti lautakunnassa Lenininpuiston nimeämistä uudelleen. Äänestys päättyi tasan 5-5, jolloin puheenjohtaja Razmyarin ääni ratkaisi. Helsingissä on siis jatkossakin ulkomaalaisen kommunistin mukaan nimetty puisto. @chigeen'a

Nimen muuttamista kannattivat Silja Borgarsdóttir Sandelin (r), Mika Ebeling (kd), Heimo Laaksonen (kok), Otto Meri (kok) ja Terhi Peltokorpi (kesk). Nykyisen nimen halusivat säilyttää Elisa Gebhard (sd), Elina Moisio (vihr), Sami Muttilainen (vas), Laura Varjokari (kok) ja lautakuntaa johtava apulaispormestari Nasima Razmyar (sd). Mari Holopainen (vihr) ja Arja Karhuvaara (kok) äänestivät tyhjää.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005527195.html
 
"Vantaan kaupunki nettoaa pakolaisilla hyvin"

Vantaalla asuvien turvapaikanhakijoiden kaikki kulut maksaa Suomen valtio.

– Oleskeluluvan saaneista pakolaisista Vantaa saa valtiolta laskennallisen korvauksen kolmen tai neljän vuoden ajan kuntaan muutosta, selvittää Vantaan maahanmuuttajatyön palvelupäällikkö Hilkka Linderborg.

Kunta voi myös hakea valtiolta korvausta vamman tai pitkäaikaisen sairauden aiheuttamiin huomattaviin kustannuksiin. Vantaa saa korvausta lisäksi pakolaisten jälkihuollosta. Sitä tarjotaan 21-vuotiaaksi asti tai jos henkilö itse sitä haluaa.

– Itse asiassa Vantaa nettoaa pakolaisilla hyvin, Linderborg sanoo.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.vantaansanomat.fi/artik...i-alaikaisena-suomeen-palvelupaallikko-vantaa
 
Palvomme länsimaista kulttuuria, vaikka sitä ei ole olemassa – Idässä luodaan oivaltavia teoksia, mutta me näemme vain eksotiikan tai lapsellisuuden
Muumit, Murakami ja astiankuivauskaappi ovat ihmiskunnan yhteistä kulttuuria.

RUOTSISSA on kaikki paremmin, ihmiset fiksumpia ja kauniimpia. Lännessä unelmat kukoistavat, toivo elää, elokuvissa on värit. Tiede, taide, inhimillisyys ja järki kulkevat käsikkäin. Lännellä on arvot, puhtaat jauhot pussissa ja pyrkimys hyvyyteen.

Itä taas on likainen, primitiivinen, köyhä ja kommunistinen. Ihmisoikeuksista piittaamaton. Uskomusten saastuttama. Jossain määrin vähän höpsö ja lapsellinen.

Näin me usein katselemme maailmaa. On länsi, joka vie ja itä, joka laahustaa perässä.

Mutta nyt seuraa lause, joka voi järkyttää maailmankuvaasi.

Länsimaista kulttuuria ei ole.

On vain hassu käsite, joka saa meidät tuntemaan itsemme jotenkin sivistyneemmiksi, ehkä paremmiksi ihmisiksi.

Vaikeissa maailmanpoliittisissa tilanteissa ripustaudumme käsitteeseen ja suljemme pois kaiken, mikä sen ulkopuolelle jää.

Käännetään katse hetkeksi itään.

LAPSENA tutustuin vietnamilaiseen tyttöön. Se oli ensimmäinen, ja hyvin pitkään ainoa kosketukseni kansainväliseen maailmaan.

Vietnamin sodan päättyminen 1970-luvulla näkyi pikkukylän katukuvassa 1990-luvun alussa. Vietnamista pakeni läjäpäin väkeä, varsinkin kiinalaistaustaisia.

Perheitä sijoitettiin kotikyläni keskellä sijainneeseen kerrostaloon. Sen rappukäytävässä tuoksui aina aasialainen ruoka. Ystäväni opetti minulle, miten syödään puikoilla. Hänen perheensä katseli televisiosta aasialaisia sarjoja: draamaa, saippuasarjoja ja visailuja.

Aika samanlaisia ohjelmia kuin suomalaisessakin televisiossa.

Tärkein oppi taisi olla, että aasialaiset katsovat televisiota, kuuntelevat musiikkia, pelaavat tietokonepelejä ja lukevat kirjoja. Ja he myös tuottavat kaikkia näitä.

Oppimiskokemukset olivat aika mullistavia alakoululaiselle aikana, jolloin suomalaisessa yliopistossakin sai perustella, miksi halusi tutkia vaikkapa Kiinaa eikä Eurooppaa.

Niin Kiina-tutkija Tiina Airaksinen joutui opiskeluaikanaan tekemään.

”Kiinan tutkiminen nähtiin pitkään turhana. Eurooppa määritteli kaiken. Tutkimusseminaarinkin nimi oli ulko-Eurooppa”, Airaksinen muistelee.

Kiina oli kaukana, vanhahtavasti sanottuna Kaukoitää. Ei sen asioiden pitänyt kiinnostaa täällä Pohjoisen perukoilla.

Siksi Kiinasta, Vietnamista tai Aasiasta ei puhuttu koulukirjoissakaan mitään.

Venäjää lukuun ottamatta maailman suurin maanosa katoaa edelleen eksotisoinnin huntuun. Enemmän korostetaan kansakuntien eroja kuin yhteisiä, inhimillisiä piirteitä.

”Kuvaus Aasiasta on historian koulutuksessa hyvin pinnallinen. Ei sitä hirveästi nykyäänkään opiskella peruskoulussa. Myös Kiinan kulttuurista kertovia teoksia on suomennettu vähän.”

Mutta kuten aina on käynyt, jos jokin kulttuuri ei tule lähelle, niin nuori sukupolvi löytää sen kyllä.

AASIASTA on tuotu kulttuuria Suomeen aina, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana aasialaisen kulttuurin hedelmät ovat rantautuneet tänne näkyvästi.

Meillä suurinta huomiota herättävät ilmiöt ovat populaarikulttuurin tuomia, vähän lapsellisiakin: animea, mangaa ja Pokemoneja. Perinteisemmät kulttuurin lajit jäävät varjoon. Valtavirtaan ei juuri kelpuuteta japanilaista tai korealaista poppia, eivätkä niiden palkintogaalat saa sellaista yleisöä kuin Yhdysvaltojen vastaavat.

Entäs vakavampi kulttuuri? Esimerkiksi kirjallisuus? Japanilaisia tai sieltä lähtöisin olevia kirjailijoita osaamme nimetä. Haruki Murakamia ja Kazuo Ishiguroa suomennetaan kyllä.

Tartuin vuosi sitten japanilaisen Takashi Hiraiden Kissavieraaseen. Ihastuin kirjan kerrontaan. Sama toistui japanilaisen Kaori EkuninBlink Blinkiä lukiessani. Teokset on kirjoitettu kuin rauhassa tuumaillen. Siihen länsimaalainen, toimintaan ja jatkuvaan analysointiin taipuvainen ajattelu ei aina kykene.

Jos länsimaalainen kirjallisuus on öljyväreillä kyllästetty maalaus, aasialainen on hentoa akvarellia. Virkistyin. Ajattelin, että meissä on paljon samaa, mutta kerromme vain asioista eri tavalla.

Siihen ajatukseen myös Airaksinen yhtyy.

”Meidän kannattaisi napata aasialaisista kulttuureista elämänilo, positiivinen asenne elämään ja jatkuvuuteen. Ja he myös pitävät ja nauttivat länsimaisesta ja suomalaisesta kulttuurista.”

Tove Janssonin Muumit saavat japanilaiset sukupolvi toisensa perään hulluksi.

Jos jokin tässä maailmassa on yhteistä, niin iloa ja ajatuksia tuottava inhimillinen kulttuuri.

Murakamin Norwegian Wood herätti minussa ajatuksen, jota olen vaalinut siitä lähtien, kun teoksen luin:

Lue kirjoja, joita muut eivät lue.

Yritän, mutta se on käytännössä mahdotonta. Joku on jo jossain lukenut sen saman kirjan. Maailmassa ideat, ajatukset ja kulttuuri-ilmiöt liikkuvat niin, että emme voi omia länsimaiseksi mitään. Tai edes suomalaiseksi.

Esimerkkinä toimikoon suomalaisten ylpeydenaihe: kuivauskaappi. Se ei kuulemma olekaan puhtaasti Maiju Gebhardin keksintö 1940-luvulta. Vastaavia, ritilällisiä kuivauskaappeja patentoitiin Yhdysvalloissa jo 1920-luvun lopulla.

Voisi ajatella, että kaikki on lainaa. Mutta mieluummin ajattelen, että kaikki kulttuuri on yhteistä.

LÄNSIMAISTA kulttuuria ei ole. Tähän loppupäätelmään tulee filosofi Kwame Anthony Appiah The Guardianin artikkelissa, jossa hän pohtii läntisen sivilisaation olemassaoloa.

”Länsimaisen kulttuurin perusta oli yksilökeskeinen, demokraattinen, vapaamielinen, suvaitsevainen, edistynyt, rationaalinen ja tieteellinen huolimatta siitä, että modernia Eurooppaa edeltävä Eurooppa ei ollut mitään näistä.”

Niin. Edeltävä, kristinuskon korruptoima Eurooppa vähät välitti esimerkiksi Aristoteleen tai Pythagoraan teksteistä. Niistä, joita nyt pidämme koko kulttuurimme vankkana kivijalkana. Kiitos arabiankielisten kansojen, tekstit säilyivät arabiaksi. Siitä ne käännettiin eurooppalaisille kielille takaisin. Eurooppaa kiinnosti enemmän kristinusko ja myöhemmin suurvaltapolitiikka.

Ajatus länsimaisesta kulttuurista saikin alkunsa imperialismin aikana 1800–1900-lukujen vaihteessa, kun eurooppalaiset levittivät eurooppalaisuuden ilosanomaa muihin maihin.

Ylemmyydentunto syveni, kun kylmän sodan aikana rautaesiripun läntisellä puolella alkoi puhe paremmasta maailmasta.

Sieltä saakka olemme kääntäneet katseen länteen, kun kaipaamme pelastusta. Siinä ei ole mitään väärää. Mutta ilmansuuntaa voisi välillä vaihtaakin.

Se tekisi meille oikeasti jopa hyvää.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005522541.html
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top