kimmo.j
Respected Leader
Nyt on bolsevikit menettäneet lopullisesti järkensä, että lomallekkin sinne minne valtio tai mikämikä virasto määrää ja parhaat paikat on tietysti varattu uudelle eliitille.
Turistitulva kaipasi kansainvälistä taakanjakoa siinä missä turvapaikanhakijoiden sijoittelukin
On outoa, että lentoveroista ja muista halpalentojen rajoista vasta keskustellaan, vaikka haitat ovat kiistattomat ja varmassa kasvussa.
Marjukka Liiten
Julkaistu: 17.5. 2:00 , Päivitetty: 17.5. 6:12
(KUVA: Outi Pyhäranta)
Terveisiä Kreikasta, jossa viime viikko oli vain hieman vilpoisampi kuin Suomessa. Synkempääkin säätuuria ensimmäisen aamun mustanpuhuvat pilvet vuorten yllä enteilivät, mutta ne väistyivät pian.
Menolennolla oli jo väistynyt huoli, kuinka levotonta olisi määränpäässä eli Lesbos-saarella Turkin lähellä. Kävi ilmi, että äkkilähtö suuntautuikin toiselle puolelle Kreikkaa eli Lefkas-saarelle.
Erehdys on sikäli ymmärrettävä, että juuri äkkilähtöjä on tarjolla Turkin lähisaarille, joilla turvapaikanhakijoita on nyt enemmän kuin turisteja. Hetken ehdinkin jo tuntea itseni vähän paremmaksi ihmiseksi, joka ei pelkää turistien jo hylkäämiä paikkoja.
Tungosta ei vielä ollut vehreän Lefkasin rantaravintoloissakaan, jotka saivat maanitella asiakkaita. Kreikan velkataakka ei matkailusta leipänsä ansaitsevia askarruttanut, mutta kallistuvat hinnat, verot ja pienet palkat varjostivat arkea.
Osa turisteistakin jo jupisi hintatasosta: lisäropoja kun kerätään milloin mistäkin, kuten ilmastoinnista tai hotelliverosta, joka Kreikassa on vielä vaatimaton.
Turistihan etsii aina jotain parempaa ja halvempaa eli ainutlaatuisia elämyksiä edulliseen hintaan. Kun yksi kohde on koluttu, haetaan uusi. On tosin niitäkin, jotka palaavat kerta toisensa jälkeen samaan paikkaan, joka ruuhkaantuu.
Euroopan unionin on vaikeaa löytää yhteistä linjaa turvapaikanhakijoiden taakan- tai vastuunjaosta, mutta myös turistitulva kaipaisi ”tasoitusta”. Onhan heitä paikoin jo ihan liiaksi asti.
Tosin monet maat ja kaupungit jo suitsivatkin turistien tuloa luonnon ja paikallisten asukkaiden rauhan takia.
On silti outoa, että lentoveroista ja muista halpalentojen rajoista vasta keskustellaan, vaikka haitat ovat kiistattomat ja varmassa kasvussa. Yksittäisten maiden haittaverot eivät ole kestävä ratkaisu, vaan niitä on oikeutetusti verrattu anekauppaan.
Tavoitteena voisivat olla kansainväliset sopimukset, jotka rajoittaisivat hupilentelyn määrää, vaikka se holhoukselta kuulostaakin. Toisessa vaakakupissa painavat toki elintärkeät matkailumiljoonat maille, joilla muut tulot ovat tiukassa.
Runsasta reissaamista puolustellaan myös sillä, että matkailu avartaa, mutta sitä on vaikea uskoa. Onhan mediassa tuon tuosta vuodatuksia, joiden mukaan lomamatkan järisyttävin kokemus on ollut, ettei muutaman tunnin paluulennolla ole saanut tarpeeksi syödäkseen vaan on joutunut näkemään nälkää.
Kirjoittaja on HS:n politiikan ja talouden toimittaja.
Outi ei kuitenkaan katsonut lentomatkustuksen haittojen olevan niin isoja, että olisi jäänyt kotiin. Hän arvostelee muiden lentämistä. Myöskään matkailun tuomat tulot eivät usein muuten köyhille maille, kuten Kreikka, eivät tunnu missään. Ongelman hän kyllä tunnistaa.
