Hyväksyisin tuon suunnitelman, jos siellä mainittaisiin sarjakuvataiteilijat erikseen. Mutta arvaan, että tälläisistä taiteenaloista ei ole kyse. Tai yleensäkään kenestäkään joka ärsyttää ählämeitä.
@baikal ei kyse ole välttämättä avohoidosta 
http://yle.fi/uutiset/tunnettu_psyk...ayton_vaikeuttaa_hoitoa_huomattavasti/8170769
Kotimaa 22.7.2015 klo 16:12 | päivitetty 22.7.2015 klo 16:12
Tunnettu psykiatri kyseenalaistaa pakkohoidettavien netinkäytön: "Vaikeuttaa hoitoa huomattavasti"
Psykiatristen sairaaloiden potilailla on lähtökohtaisesti oikeus käyttää nettiä. Psykiatri Hannu Lauerma arvioi, että psykoottisille henkilöille voi olla netin käytöstä haittaa, koska he voivat saada tukea harhaluuloilleen verkosta.
Valtion psykiatrisissa sairaaloissa pakkohoidossa olevilla vakavasti mielisairailla henkilöillä on mahdollisuus käyttää nettiä. Verkossa surffailu voi kuitenkin haitata psykoottisen potilaan hoitoa ja mahdollistaa väkivaltafantasioiden jakamisen.
Psykiatrisissa vankisairaaloissa samoin kuin ylipäätään vankiloissa netin käyttö on yksinkertaisesti kielletty.
Jossain avolaitoksissa nettiä voidaan käyttää hyvin kontrolloidusti esimerkiksi opiskelutarkoituksessa. Se on kuitenkin aina hyvin harvinainen poikkeus, kertoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.
– Tilanne on näin ollen erilainen kuin nykyään valtion sairaaloissa, joissa ongelman muodostaa se, että hyvinkin vakavasti psykoottiset ja vaikeahoitoiset henkilöt nettiä selaamalla saavat vapaasti hakea tukea kaikille psykoottisille harhaluuloilleen ja erikoisille käsityksilleen. He voivat myös viljellä esimerkiksi väkivaltafantasioita, Lauerma sanoo.
Potilas voi avautua näkemyksistään keskustelupalstoilla
Eräällä suomalaisella nettipalstalla käydään keskustelua, johon näyttäisi osallistuvan vakavasta rikoksesta pakkohoitoon mahdollisesti määrätty henkilö. Hän kirjoittaa palstalla rikoksestaan, motiiveistaan ja vankeudestaan.
Henkilö väittelee muiden palstalaisten kanssa ja vaikuttaa provosoituvan viesteistä. Jotkut hänen lähettämistään viesteistä on tulkittavissa uhkaaviksi.
"Henkilö, jolla on sitkeitä harhaluuloja ja psykoottisia tulkintoja asioista, saa netistä käytännöllisesti katsoen mille tahansa ajatukselle vahvistuksen."
– Hannu Lauerma
Lauerma ei voi kommentoida yksittäisiä tunnistettavia tapauksia. Hän kuitenkin tietää, että kuvatun kaltainen toiminta on nykyään mahdollista valtion sairaaloissa.
– Ilmeisesti eduskunnan oikeusasiamiehen vaatimuksesta vastoin näitten sairaaloiden johdon näkemyksiä on määrätty, että tällainen oikeus pitää olla myös henkilöllä, joka sitten tosiasiassa vajoaa näihin fantasioihinsa ja ongelmiinsa netin kautta paljon syvemmälle.
– Uskoakseni se vaikeuttaa hoitoa huomattavan paljon, koska henkilö, jolla on sitkeitä harhaluuloja ja psykoottisia tulkintoja asioista, saa netistä käytännöllisesti katsoen mille tahansa ajatukselle vahvistuksen.
Silloin mielikuvat salaliitosta, huonosta hoidosta sekä hoitavista tahoista jonkinlaisena vastapuolena saavat kovasti tuulta siipiensä alle, Lauerma arvioi.
Niuvanniemessä netinkäyttöoikeus vaihtelee
Esimerkiksi Kuopion Niuvanniemen sairaalassa potilailla on lähtökohtaisesti mahdollisuus käyttää nettiä. Sairaalan käyttämien rajoitusten täytyy perustua johonkin lakiin ja laissa olevaan säädökseen, kertoo Niuvanniemen sairaalan ylilääkäri Kari Ojala.
– Oikeastaan sairaalahoitopäätöksellä voidaan rajoittaa ainoastaan sairaalasta poistumista. Kaikista muista rajoituksista, liittyvätpä ne yhteydenpitoon, netinkäyttöön tai johonkin muuhun, pitää tehdä erilliset päätökset, Ojala sanoo.
"Hoitopäätöksellä voidaan rajoittaa ainoastaan sairaalasta poistumista."
– Kari Ojala
Sairaalalla on mahdollisuus kieltää tai rajoittaa potilaiden verkon käyttöä ja muuta yhteydenpitoa ulkomaailmaan muutamalla perusteella.
– Perusteet liittyvät hoitoon ja kuntoutukseen. Jos se haittaa henkilön hoitoa ja kuntoutusta tai se vaarantaa hänen turvallisuutensa tai muiden ihmisten yksityisyyden suojan, niin yksilöllisesti voidaan näitä rajoituksia asettaa.
Pedofiliariski on yksi vakava syy estää potilaan pääsy nettiin. Sillä pyritään estämään mahdollisuus käyttää lapsia hyväksi verkon välityksellä.
– Useinhan pedofiliataipumuksen hoitaminen on aika vaikeata. Siinä menee pitkiä aikoja ja se saattaa olla pitempiaikaisen rajoituksen taustalla ja perusteena.
Ojalan mukaan Niuvanniemen sairaalassa periaatteena on, että verkkoon pääsyä harkitaan yksilöllisesti kunkin potilaan kohdalla. Osa potilaista saa käyttää nettiä hyvin vapaasti ilman rajoituksia ja valvontaa. Heillä voi olla omat älypuhelimet tai tietokoneet.
Joillakin osastoilla potilaat puolestaan pääsevät verkkoon valvotusti sairaalan tietokoneilta. Kolmannen ryhmän potilaat eivät saa käyttää nettiä lainkaan.
Verkon käyttö valmentaa elämään yhteiskunnassa
Potilaiden netin käyttö on Ojalan mukaan perusteltua siksi, että toivuttuaan he siirtyvät tavalliseen yhteiskuntaan. Siellä heidän pitää hoitaa asioitaan. Esimerkiksi laskujen maksaminen ja vastaavat asiat hoidetaan nykyään netin kautta.
– Jos meidän potilaat menevät sairaalasta niin, että heillä ei ole mitään valmiuksia tietokoneen ja netin käyttöön, niin siitä tahtoo tulla heille lähtökohtaisesti ongelmia.
Ojala myöntää, että netin käytöstä voi olla haittaa potilaalle. Hänen mukaansa tilanne, jossa ihminen kuvaa jotenkin omaa sairauttaan ja oireitaan verkossa, voi hankaloittaa hoitoa.
– Varsinkin jos hän ei sitä itse ymmärrä, niin totta kai on tarkoituksenmukaista silloin tällaista toimintaa rajoittaa.
Ojalan mukaan Niuvanniemen sairaalan potilailla esiintyy jonkin verran netin väärinkäyttöä. Tapaukset voivat esimerkiksi liittyä toisen henkilön yksityisyyden häiritsemiseen tai yrityksiin hankkia päihteitä sairaalaan.
Niuvanniemen sairaalassa on tällä hetkellä 280–290 potilasta. Ojalan mukaan yleisesti ottaen tutkimus- ja hoito-osastoilla netin käyttö on rajoitetumpaa ja kuntouttavilla osastoilla vapaampaa.
Mikko Leppänen
@m_leppanen
Yle Savo
http://yle.fi/uutiset/tunnettu_psyk...ayton_vaikeuttaa_hoitoa_huomattavasti/8170769
Kotimaa 22.7.2015 klo 16:12 | päivitetty 22.7.2015 klo 16:12
Tunnettu psykiatri kyseenalaistaa pakkohoidettavien netinkäytön: "Vaikeuttaa hoitoa huomattavasti"
Psykiatristen sairaaloiden potilailla on lähtökohtaisesti oikeus käyttää nettiä. Psykiatri Hannu Lauerma arvioi, että psykoottisille henkilöille voi olla netin käytöstä haittaa, koska he voivat saada tukea harhaluuloilleen verkosta.
Valtion psykiatrisissa sairaaloissa pakkohoidossa olevilla vakavasti mielisairailla henkilöillä on mahdollisuus käyttää nettiä. Verkossa surffailu voi kuitenkin haitata psykoottisen potilaan hoitoa ja mahdollistaa väkivaltafantasioiden jakamisen.
Psykiatrisissa vankisairaaloissa samoin kuin ylipäätään vankiloissa netin käyttö on yksinkertaisesti kielletty.
Jossain avolaitoksissa nettiä voidaan käyttää hyvin kontrolloidusti esimerkiksi opiskelutarkoituksessa. Se on kuitenkin aina hyvin harvinainen poikkeus, kertoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.
– Tilanne on näin ollen erilainen kuin nykyään valtion sairaaloissa, joissa ongelman muodostaa se, että hyvinkin vakavasti psykoottiset ja vaikeahoitoiset henkilöt nettiä selaamalla saavat vapaasti hakea tukea kaikille psykoottisille harhaluuloilleen ja erikoisille käsityksilleen. He voivat myös viljellä esimerkiksi väkivaltafantasioita, Lauerma sanoo.
Potilas voi avautua näkemyksistään keskustelupalstoilla
Eräällä suomalaisella nettipalstalla käydään keskustelua, johon näyttäisi osallistuvan vakavasta rikoksesta pakkohoitoon mahdollisesti määrätty henkilö. Hän kirjoittaa palstalla rikoksestaan, motiiveistaan ja vankeudestaan.
Henkilö väittelee muiden palstalaisten kanssa ja vaikuttaa provosoituvan viesteistä. Jotkut hänen lähettämistään viesteistä on tulkittavissa uhkaaviksi.
"Henkilö, jolla on sitkeitä harhaluuloja ja psykoottisia tulkintoja asioista, saa netistä käytännöllisesti katsoen mille tahansa ajatukselle vahvistuksen."
– Hannu Lauerma
Lauerma ei voi kommentoida yksittäisiä tunnistettavia tapauksia. Hän kuitenkin tietää, että kuvatun kaltainen toiminta on nykyään mahdollista valtion sairaaloissa.
– Ilmeisesti eduskunnan oikeusasiamiehen vaatimuksesta vastoin näitten sairaaloiden johdon näkemyksiä on määrätty, että tällainen oikeus pitää olla myös henkilöllä, joka sitten tosiasiassa vajoaa näihin fantasioihinsa ja ongelmiinsa netin kautta paljon syvemmälle.
– Uskoakseni se vaikeuttaa hoitoa huomattavan paljon, koska henkilö, jolla on sitkeitä harhaluuloja ja psykoottisia tulkintoja asioista, saa netistä käytännöllisesti katsoen mille tahansa ajatukselle vahvistuksen.
Silloin mielikuvat salaliitosta, huonosta hoidosta sekä hoitavista tahoista jonkinlaisena vastapuolena saavat kovasti tuulta siipiensä alle, Lauerma arvioi.
Niuvanniemessä netinkäyttöoikeus vaihtelee
Esimerkiksi Kuopion Niuvanniemen sairaalassa potilailla on lähtökohtaisesti mahdollisuus käyttää nettiä. Sairaalan käyttämien rajoitusten täytyy perustua johonkin lakiin ja laissa olevaan säädökseen, kertoo Niuvanniemen sairaalan ylilääkäri Kari Ojala.
– Oikeastaan sairaalahoitopäätöksellä voidaan rajoittaa ainoastaan sairaalasta poistumista. Kaikista muista rajoituksista, liittyvätpä ne yhteydenpitoon, netinkäyttöön tai johonkin muuhun, pitää tehdä erilliset päätökset, Ojala sanoo.
"Hoitopäätöksellä voidaan rajoittaa ainoastaan sairaalasta poistumista."
– Kari Ojala
Sairaalalla on mahdollisuus kieltää tai rajoittaa potilaiden verkon käyttöä ja muuta yhteydenpitoa ulkomaailmaan muutamalla perusteella.
– Perusteet liittyvät hoitoon ja kuntoutukseen. Jos se haittaa henkilön hoitoa ja kuntoutusta tai se vaarantaa hänen turvallisuutensa tai muiden ihmisten yksityisyyden suojan, niin yksilöllisesti voidaan näitä rajoituksia asettaa.
Pedofiliariski on yksi vakava syy estää potilaan pääsy nettiin. Sillä pyritään estämään mahdollisuus käyttää lapsia hyväksi verkon välityksellä.
– Useinhan pedofiliataipumuksen hoitaminen on aika vaikeata. Siinä menee pitkiä aikoja ja se saattaa olla pitempiaikaisen rajoituksen taustalla ja perusteena.
Ojalan mukaan Niuvanniemen sairaalassa periaatteena on, että verkkoon pääsyä harkitaan yksilöllisesti kunkin potilaan kohdalla. Osa potilaista saa käyttää nettiä hyvin vapaasti ilman rajoituksia ja valvontaa. Heillä voi olla omat älypuhelimet tai tietokoneet.
Joillakin osastoilla potilaat puolestaan pääsevät verkkoon valvotusti sairaalan tietokoneilta. Kolmannen ryhmän potilaat eivät saa käyttää nettiä lainkaan.
Verkon käyttö valmentaa elämään yhteiskunnassa
Potilaiden netin käyttö on Ojalan mukaan perusteltua siksi, että toivuttuaan he siirtyvät tavalliseen yhteiskuntaan. Siellä heidän pitää hoitaa asioitaan. Esimerkiksi laskujen maksaminen ja vastaavat asiat hoidetaan nykyään netin kautta.
– Jos meidän potilaat menevät sairaalasta niin, että heillä ei ole mitään valmiuksia tietokoneen ja netin käyttöön, niin siitä tahtoo tulla heille lähtökohtaisesti ongelmia.
Ojala myöntää, että netin käytöstä voi olla haittaa potilaalle. Hänen mukaansa tilanne, jossa ihminen kuvaa jotenkin omaa sairauttaan ja oireitaan verkossa, voi hankaloittaa hoitoa.
– Varsinkin jos hän ei sitä itse ymmärrä, niin totta kai on tarkoituksenmukaista silloin tällaista toimintaa rajoittaa.
Ojalan mukaan Niuvanniemen sairaalan potilailla esiintyy jonkin verran netin väärinkäyttöä. Tapaukset voivat esimerkiksi liittyä toisen henkilön yksityisyyden häiritsemiseen tai yrityksiin hankkia päihteitä sairaalaan.
Niuvanniemen sairaalassa on tällä hetkellä 280–290 potilasta. Ojalan mukaan yleisesti ottaen tutkimus- ja hoito-osastoilla netin käyttö on rajoitetumpaa ja kuntouttavilla osastoilla vapaampaa.
Mikko Leppänen
@m_leppanen
Yle Savo
Bushmaster
Greatest Leader
@baikal ei kyse ole välttämättä avohoidosta
http://yle.fi/uutiset/tunnettu_psyk...ayton_vaikeuttaa_hoitoa_huomattavasti/8170769
Kotimaa 22.7.2015 klo 16:12 | päivitetty 22.7.2015 klo 16:12
Tunnettu psykiatri kyseenalaistaa pakkohoidettavien netinkäytön: "Vaikeuttaa hoitoa huomattavasti"
Psykiatristen sairaaloiden potilailla on lähtökohtaisesti oikeus käyttää nettiä. Psykiatri Hannu Lauerma arvioi, että psykoottisille henkilöille voi olla netin käytöstä haittaa, koska he voivat saada tukea harhaluuloilleen verkosta.
Valtion psykiatrisissa sairaaloissa pakkohoidossa olevilla vakavasti mielisairailla henkilöillä on mahdollisuus käyttää nettiä. Verkossa surffailu voi kuitenkin haitata psykoottisen potilaan hoitoa ja mahdollistaa väkivaltafantasioiden jakamisen.
Psykiatrisissa vankisairaaloissa samoin kuin ylipäätään vankiloissa netin käyttö on yksinkertaisesti kielletty.
Jossain avolaitoksissa nettiä voidaan käyttää hyvin kontrolloidusti esimerkiksi opiskelutarkoituksessa. Se on kuitenkin aina hyvin harvinainen poikkeus, kertoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.
– Tilanne on näin ollen erilainen kuin nykyään valtion sairaaloissa, joissa ongelman muodostaa se, että hyvinkin vakavasti psykoottiset ja vaikeahoitoiset henkilöt nettiä selaamalla saavat vapaasti hakea tukea kaikille psykoottisille harhaluuloilleen ja erikoisille käsityksilleen. He voivat myös viljellä esimerkiksi väkivaltafantasioita, Lauerma sanoo.
Potilas voi avautua näkemyksistään keskustelupalstoilla
Eräällä suomalaisella nettipalstalla käydään keskustelua, johon näyttäisi osallistuvan vakavasta rikoksesta pakkohoitoon mahdollisesti määrätty henkilö. Hän kirjoittaa palstalla rikoksestaan, motiiveistaan ja vankeudestaan.
Henkilö väittelee muiden palstalaisten kanssa ja vaikuttaa provosoituvan viesteistä. Jotkut hänen lähettämistään viesteistä on tulkittavissa uhkaaviksi.
"Henkilö, jolla on sitkeitä harhaluuloja ja psykoottisia tulkintoja asioista, saa netistä käytännöllisesti katsoen mille tahansa ajatukselle vahvistuksen."
– Hannu Lauerma
Lauerma ei voi kommentoida yksittäisiä tunnistettavia tapauksia. Hän kuitenkin tietää, että kuvatun kaltainen toiminta on nykyään mahdollista valtion sairaaloissa.
– Ilmeisesti eduskunnan oikeusasiamiehen vaatimuksesta vastoin näitten sairaaloiden johdon näkemyksiä on määrätty, että tällainen oikeus pitää olla myös henkilöllä, joka sitten tosiasiassa vajoaa näihin fantasioihinsa ja ongelmiinsa netin kautta paljon syvemmälle.
– Uskoakseni se vaikeuttaa hoitoa huomattavan paljon, koska henkilö, jolla on sitkeitä harhaluuloja ja psykoottisia tulkintoja asioista, saa netistä käytännöllisesti katsoen mille tahansa ajatukselle vahvistuksen.
Silloin mielikuvat salaliitosta, huonosta hoidosta sekä hoitavista tahoista jonkinlaisena vastapuolena saavat kovasti tuulta siipiensä alle, Lauerma arvioi.
Niuvanniemessä netinkäyttöoikeus vaihtelee
Esimerkiksi Kuopion Niuvanniemen sairaalassa potilailla on lähtökohtaisesti mahdollisuus käyttää nettiä. Sairaalan käyttämien rajoitusten täytyy perustua johonkin lakiin ja laissa olevaan säädökseen, kertoo Niuvanniemen sairaalan ylilääkäri Kari Ojala.
– Oikeastaan sairaalahoitopäätöksellä voidaan rajoittaa ainoastaan sairaalasta poistumista. Kaikista muista rajoituksista, liittyvätpä ne yhteydenpitoon, netinkäyttöön tai johonkin muuhun, pitää tehdä erilliset päätökset, Ojala sanoo.
"Hoitopäätöksellä voidaan rajoittaa ainoastaan sairaalasta poistumista."
– Kari Ojala
Sairaalalla on mahdollisuus kieltää tai rajoittaa potilaiden verkon käyttöä ja muuta yhteydenpitoa ulkomaailmaan muutamalla perusteella.
– Perusteet liittyvät hoitoon ja kuntoutukseen. Jos se haittaa henkilön hoitoa ja kuntoutusta tai se vaarantaa hänen turvallisuutensa tai muiden ihmisten yksityisyyden suojan, niin yksilöllisesti voidaan näitä rajoituksia asettaa.
Pedofiliariski on yksi vakava syy estää potilaan pääsy nettiin. Sillä pyritään estämään mahdollisuus käyttää lapsia hyväksi verkon välityksellä.
– Useinhan pedofiliataipumuksen hoitaminen on aika vaikeata. Siinä menee pitkiä aikoja ja se saattaa olla pitempiaikaisen rajoituksen taustalla ja perusteena.
Ojalan mukaan Niuvanniemen sairaalassa periaatteena on, että verkkoon pääsyä harkitaan yksilöllisesti kunkin potilaan kohdalla. Osa potilaista saa käyttää nettiä hyvin vapaasti ilman rajoituksia ja valvontaa. Heillä voi olla omat älypuhelimet tai tietokoneet.
Joillakin osastoilla potilaat puolestaan pääsevät verkkoon valvotusti sairaalan tietokoneilta. Kolmannen ryhmän potilaat eivät saa käyttää nettiä lainkaan.
Verkon käyttö valmentaa elämään yhteiskunnassa
Potilaiden netin käyttö on Ojalan mukaan perusteltua siksi, että toivuttuaan he siirtyvät tavalliseen yhteiskuntaan. Siellä heidän pitää hoitaa asioitaan. Esimerkiksi laskujen maksaminen ja vastaavat asiat hoidetaan nykyään netin kautta.
– Jos meidän potilaat menevät sairaalasta niin, että heillä ei ole mitään valmiuksia tietokoneen ja netin käyttöön, niin siitä tahtoo tulla heille lähtökohtaisesti ongelmia.
Ojala myöntää, että netin käytöstä voi olla haittaa potilaalle. Hänen mukaansa tilanne, jossa ihminen kuvaa jotenkin omaa sairauttaan ja oireitaan verkossa, voi hankaloittaa hoitoa.
– Varsinkin jos hän ei sitä itse ymmärrä, niin totta kai on tarkoituksenmukaista silloin tällaista toimintaa rajoittaa.
Ojalan mukaan Niuvanniemen sairaalan potilailla esiintyy jonkin verran netin väärinkäyttöä. Tapaukset voivat esimerkiksi liittyä toisen henkilön yksityisyyden häiritsemiseen tai yrityksiin hankkia päihteitä sairaalaan.
Niuvanniemen sairaalassa on tällä hetkellä 280–290 potilasta. Ojalan mukaan yleisesti ottaen tutkimus- ja hoito-osastoilla netin käyttö on rajoitetumpaa ja kuntouttavilla osastoilla vapaampaa.
Mikko Leppänen
@m_leppanen
Yle Savo
vlad
Respected Leader
Kieltämättä Lauerma on oikeassa tässä kohdin. Olen itsekin päässyt perehtymään (ja tutustumaan) varsin tarkoin psykiatristen potilaiden hoitoon ja olen päässyt seuraamaan hoitoa hyvinkin läheltä, ja kieltämättä useamman kerran olen ihmetellyt sitä kuinka esim. psyk. osastolla hoidossa ollut psykoottisesta tilasta toipuva potilas on surffaillut netissä ja jakanut kokemuksiaan toisten vastaavassa kunnossa olevien tai olleiden kanssa ja kuinka näiden keskustelujen suunta on hetkittäin hyvinkin mielenkiintoinen - ja toipumisen kannalta arvelluttava. Ja pahimmillaan siellä on etsitty keinoja tehdä itsemurha osastolla, yritetty sopia tapaamisia kavereiden kanssa ja pyydetty kavereita tuomaan osastolle hyvinkin epäilyttäviä tavaroita (ja ikävä kyllä usein lähipiiristä löytyy aina joku joka suostuu tähän tehtävään, koska lähipiirissä on hyvin niitä psyykkisesti sairaita, jotka itsekin toivovat sitten vastapalveluksia osastolla ollessaan).
Niissä tapauksissa joissa sairastunut tuodaan osastolle tahdosta riippumattomaan hoitoon M1-lähetteellä (3 vrk max), luontevin vaihtoehto hoidon alkuvaiheessa on mielestäni se ettei tietokonetta tai tablettia tai kännykkää anneta omaan käyttöön, ja kännykälläkin saa vain soitaa/tekstata valvotusti omaisille - muuten se on hoitajien hallussa. Ja jos arvioidaan, hoidon tarpeelle jatkoa niin mahdollisimman rauhallisen ja tasapainoisen ympäristön saadakseen pidän järkevämpänä sitä ettei ihan hetkeen anneta omaan käyttöön mitään laitetta jolla on mahdollista päästä nettiin hakemaan tietoa, jakamaan informaatiota, imemään kokemuksia kavereilta tai sopimaan tapaamisia kavereiden kanssa. Puhumattakaan sitten siitä, että suljetulla osastolla olisi tietokone/tietokoneita kaikkien potilaiden vapaassa käytössä.
No muutenkin Suomessa sairaanhoidossa tietty linja on minusta sellainen, että se aiheuttaa ja tulee aiheuttamaan jatkossa entistä enemmän ongelmia eli tarkoitan lähinnä suuntausta, jossa halutaan rajoittaa potilaiden/asukkaiden elämää mahdollisimman vähän - paitsi, että tiettyjen potilas-/asukasryhmien kohdalla rajoittaminen on perusteltua siitä huolimatta, että joku ei sitä ymmärrä tai hyväksy. Psykiatristen potilaiden lisäksi muistisairaat ovat ryhmä joiden elämää on rajoitettava ihan heidän itsensä tähden, asia mikä ei ole kaikille ihan itsestään selvä asia ja tästä sitten joudutaan käymään kamppailua päivittäin työelämässä.
vlad.
YliKoo
Greatest Leader
Rouva Bunker: Kopioin tämän trolliketjuun koska siellä on muutakin tähän liittyvää
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1437620734335
Propagandaa lähes vaarallisimmillaan. Sinänsä arvostetun lehden juttu sinänsä arvostetun tutkimusinstituutin johtajan kirjasta, joka on kirjoitettu muka neutraaliin sävyyn, kuten arviokin on. Jutussa nostettu TV:stä tutun tutkijan kommentti, jossa puolihuolimattomasti tehdään rinnastus Stalinin ja Mannerheimin välille ja häivytetään jokseenkin (!) suuria eroja, ja näin arkipäiväistetään Neuvostoliiton ja nykyisin Stalinia ihannoivan Venäjän toimia, antaen niille jonkinlaista oikeutusta. Ei pyritä kiistämään mitään, valehtelemaan mitään eikä ajamaan mitään ideologiaa. Ainoastaan luomaan mielikuvaa että Stalinin ja Neuvostoliiton toimet olivat lähes ok koska tehtiinhän meilläkin niin ja sitä täälläkin edelleen ihannoidaan. Tästä luodaan jo valmiiksi mielikuvaa, jota myöhemmin vahvistetaan, että on luonnollista ja lähes hyväksyttävää, tai ainakin selvästi ymmärrettävää, että Venäjä toimii kuten nyt toimii.
Poimintoja allaolevasta tekstistä:
"Venäjällä Staliniin suhtaudutaan vähän samaan tapaan kuin Mannerheimiin Suomessa", kirjoittaa Markku Kangaspuro. "Molempia arvostetaan siitä, että he johtivat kansakuntansa kunniakkaasti sodan läpi, eikä tätä kuvaa himmentävä menneisyys poista sotasankarin glooriaa. Kansalaissodan julmuudet, vankileirit ja väitteet sodan johtamisen ammattitaidottomuudesta jäävät toissijaiseksi."
Ja:
Keskustelua herättänee myös kirjassa esitetty kysymys siitä, mikä on nykyisen poliittisen tilanteen syy: onko Venäjä käyttäytynyt huonosti ja saanut omilla toimillaan muut maat kääntymään sitä vastaan, vai ovatko muut maat ensin ärsyttäneet Venäjää väheksymällä ja ylenkatsomalla sitä?
Venäjää voi ymmärtää – tai sitten latoa kirjaan niin härskiä propagandaa, että lukijaa hävettää
Kahdesta Venäjä-kirjasta ensimmäinen avaa unohdettuja näkökulmia, kuten ortodoksien uskollisuuden hallitsijaa kohtaan. Toinen kirja on nolostuttavan kömpelö propaganda-ankka.
KULTTUURI 24.7.2015 2:00 Päivitetty: 24.7.2015 6:56
Maria Pettersson
HELSINGIN SANOMAT
MAXIM SHEMETOV REUTERS
Presidentti Vladimir Putin ja Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, patriarkka Kirill pääsiäismessussa Moskovassa. Taustalla Venäjän pääministerin Dmitri Medvedevin vaimo Svetlana Medvedeva.
Arvio: kirjat
Markku Kivinen ja Leena Vähäkylä (toim.): Venäjän palatseissa ja kaduilla. Gaudeamus. 311 s.
Suomessa on kiusallisen usein tapana jollotella lötköä kliseetä siitä, että Venäjää ei voi järjellä ymmärtää. Runoilija Fjodor Tjuttševin lausetta toistelevat jopa Venäjä-tutkijat, mutta suurin osa onneksi tietää, että Venäjää voi ymmärtää siinä missä mitä tahansa muutakin valtiota.
Laajempaan Venäjä-ymmärrykseen tähtää myös Aleksanteri-instituutin johtajanMarkku Kivisen ja Suomen Akatemian tiedottajan Leena Vähäkyläntoimittama, 24 tutkijan tekstejä sisältävä Venäjän palatseissa ja kaduilla. Kirjassa käsitellään muun muassa talous-, energia- sisä- ja ulkopolitiikkaa sekä Venäjällä vaikuttavia aatteita.
Nyky-Venäjästä kertova kirja kurkottaa historiaan joskus liikaakin. Usein historiakatsaus on perusteltua, sillä se auttaa hahmottamaan nykyhetkeä ja kontekstia: Venäjä oli jo 1600-luvulla osa Euroopan suurvaltapolitiikkaa, mutta ei varsinaisesti osa Eurooppaa.
Venäjän palatseissa ja kaduilla
Markku Kivinen, Leena Vähäkylä
Kustantaja: Gaudeamus
Ilmestymisvuosi: 2015
Laji: Tietokirjat, politiikka, yhteiskunta
Vaikka moni asia Venäjällä pysyy kirjan mukaan samanlaisena vuosisadasta toiseen, kirjassa esitellään myös kiinnostavia muutoksia.
Vuoden 2008 ulkopoliittisessa linjauksessa Venäjän kilpailukyky yhdistetään demokratiakehitykseen, ihmisoikeuksien toteutumiseen ja oikeusvaltion onnistumiseen: Venäjä voi olla kilpailukykyinen vain siinä tapauksessa, että se takaa ihmisoikeudet.
Vuoden 2013 versiosta maininnat ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta on poistettu ja tilalle otettu esimerkiksi maailmalla asuvien venäläisten yhdistäminen sekä venäläisten tavaroiden syrjinnän estäminen.
Kirja myös riisuu hiukan Putinin saavutuksia – tai syyllisyyttä. Siinä huomautetaan, että Venäjä määritellään suurvallaksi jo vuoden 1993 asiakirjoissa, ja että tärkeimmät asiat, joita Venäjä nyt ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan ajaa, on lyöty lukkoon jo pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kansainvälisen vaikutusvallan lisääminen eri tavoin ja venäläisten "suojelu" Venäjän ulkopuolella eivät ole Putinin keksintöä – Putin vain toteuttaa niitä tarmokkaammin kuin edeltäjänsä.
Osa teksteistä käsittelee ilmiöitä tuttujen esimerkkien kautta. Aluksi voidaan esimerkiksi todeta, ettei kaupoissa juurikaan näy venäläisiä tuotteita. Siitä siirrytään luontevasti puhumaan Venäjän resurssikirouksesta: ulkomaille kelpaavia tuotteita ei ole tarvinnut kehittää, koska pelkkiä raaka-aineita kauppaamalla on pärjätty niin pitkään niin hyvin.
Osaa artikkeleista voi suositella kaikille Venäjän naapurimaassa asuville. Sellaisia ovat esimerkiksi Soili Nysten-Haaralan teksti Venäjän oikeuslaitoksesta sekäElina Kahlan uskontoa ja uskonnollisuutta käsittelevä artikkeli, joka selittää maan nykytilan uskonnollista perustaa. Joidenkin näkemysten mukaan ortodoksin on oltava uskollinen hallitsijalle, olipa tämä millainen hyvänsä – ja moni venäläinen katsoo olevansa ortodoksi, vaikkei uskoisi Jumalaan.
Toiset artikkelit taas ovat itsessään ansiokkaita, mutta eivät istu kokonaisuuteen kovinkaan hyvin.
Kirjan kohderyhmä askarruttaa. Venäjä-tuntijoille siinä on paljon tuttua, mutta sukellus Neuvostoliiton reformipolitiikan hienouksiin tai sivutolkulla jatkuva kertomus venäläisen byrokratian piirteistä 1600-luvulta 1800-luvulle lienevät maallikolle raskaita.
Osa tutkijoista on valtavan taitavia kirjoittamaan yleistajuisesti. Tämäntyyppisissä kirjoissa kustannustoimittajan tai editorin pitäisi olla erityisen valppaana. Nytkin osa artikkeleista muistuttaa tutkimustekstiä tai oppikirjaa, mutta onneksi mukana on myös vetäviä, oikein hyvin muotoiltuja tekstejä. Onneksi kuivemmatkin tekstit ovat armollisen lyhyitä.
Kirja herättänee myös vastareaktioita – harvemmin Suomessa on esimerkiksi tavattu verrata Stalinia Mannerheimiin.
"Venäjällä Staliniin suhtaudutaan vähän samaan tapaan kuin Mannerheimiin Suomessa", kirjoittaa Markku Kangaspuro. "Molempia arvostetaan siitä, että he johtivat kansakuntansa kunniakkaasti sodan läpi, eikä tätä kuvaa himmentävä menneisyys poista sotasankarin glooriaa. Kansalaissodan julmuudet, vankileirit ja väitteet sodan johtamisen ammattitaidottomuudesta jäävät toissijaiseksi."
Joillekin lienevät tämänhetkisessä poliittisessa tilanteessa liikaa jopa sellaiset toteamukset, että koko Venäjän oikeuslaitos ei ole mätä (vaikka iso osa onkin), Venäjän luonnonsuojelualueet ovat maailman suurimpia ja luonnonsuojelulainsäädäntö yksi maailman tiukimpia (toteutus ei useinkaan) ja että osa kansalaisjärjestöistä pystyy toimimaan aivan normaalisti.
Keskustelua herättänee myös kirjassa esitetty kysymys siitä, mikä on nykyisen poliittisen tilanteen syy: onko Venäjä käyttäytynyt huonosti ja saanut omilla toimillaan muut maat kääntymään sitä vastaan, vai ovatko muut maat ensin ärsyttäneet Venäjää väheksymällä ja ylenkatsomalla sitä?
Tutkijoille tämänkaltaiset kysymykset ovat arkipäiväisiä, ja sitä ne olivat vielä muutama vuosi sitten myös suurelle yleisölle. Nykyään suhde Venäjään on niin säikky, että jo kysymysten esittämisestä, saati niihin vastaamisesta, on tullut tulenarkaa.
Venäjän viestintäkulttuuri on myös monin paikoin erilainen kuin Suomessa. Tämä heijastuu esimerkiksi propangandassa. Arvion suomenkielisestä propagandakirjasta voit lukea tästä.
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1437620734335
Propagandaa lähes vaarallisimmillaan. Sinänsä arvostetun lehden juttu sinänsä arvostetun tutkimusinstituutin johtajan kirjasta, joka on kirjoitettu muka neutraaliin sävyyn, kuten arviokin on. Jutussa nostettu TV:stä tutun tutkijan kommentti, jossa puolihuolimattomasti tehdään rinnastus Stalinin ja Mannerheimin välille ja häivytetään jokseenkin (!) suuria eroja, ja näin arkipäiväistetään Neuvostoliiton ja nykyisin Stalinia ihannoivan Venäjän toimia, antaen niille jonkinlaista oikeutusta. Ei pyritä kiistämään mitään, valehtelemaan mitään eikä ajamaan mitään ideologiaa. Ainoastaan luomaan mielikuvaa että Stalinin ja Neuvostoliiton toimet olivat lähes ok koska tehtiinhän meilläkin niin ja sitä täälläkin edelleen ihannoidaan. Tästä luodaan jo valmiiksi mielikuvaa, jota myöhemmin vahvistetaan, että on luonnollista ja lähes hyväksyttävää, tai ainakin selvästi ymmärrettävää, että Venäjä toimii kuten nyt toimii.
Poimintoja allaolevasta tekstistä:
"Venäjällä Staliniin suhtaudutaan vähän samaan tapaan kuin Mannerheimiin Suomessa", kirjoittaa Markku Kangaspuro. "Molempia arvostetaan siitä, että he johtivat kansakuntansa kunniakkaasti sodan läpi, eikä tätä kuvaa himmentävä menneisyys poista sotasankarin glooriaa. Kansalaissodan julmuudet, vankileirit ja väitteet sodan johtamisen ammattitaidottomuudesta jäävät toissijaiseksi."
Ja:
Keskustelua herättänee myös kirjassa esitetty kysymys siitä, mikä on nykyisen poliittisen tilanteen syy: onko Venäjä käyttäytynyt huonosti ja saanut omilla toimillaan muut maat kääntymään sitä vastaan, vai ovatko muut maat ensin ärsyttäneet Venäjää väheksymällä ja ylenkatsomalla sitä?
Venäjää voi ymmärtää – tai sitten latoa kirjaan niin härskiä propagandaa, että lukijaa hävettää
Kahdesta Venäjä-kirjasta ensimmäinen avaa unohdettuja näkökulmia, kuten ortodoksien uskollisuuden hallitsijaa kohtaan. Toinen kirja on nolostuttavan kömpelö propaganda-ankka.
KULTTUURI 24.7.2015 2:00 Päivitetty: 24.7.2015 6:56
Maria Pettersson
HELSINGIN SANOMAT
MAXIM SHEMETOV REUTERS
Presidentti Vladimir Putin ja Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, patriarkka Kirill pääsiäismessussa Moskovassa. Taustalla Venäjän pääministerin Dmitri Medvedevin vaimo Svetlana Medvedeva.
Arvio: kirjat
Markku Kivinen ja Leena Vähäkylä (toim.): Venäjän palatseissa ja kaduilla. Gaudeamus. 311 s.
Suomessa on kiusallisen usein tapana jollotella lötköä kliseetä siitä, että Venäjää ei voi järjellä ymmärtää. Runoilija Fjodor Tjuttševin lausetta toistelevat jopa Venäjä-tutkijat, mutta suurin osa onneksi tietää, että Venäjää voi ymmärtää siinä missä mitä tahansa muutakin valtiota.
Laajempaan Venäjä-ymmärrykseen tähtää myös Aleksanteri-instituutin johtajanMarkku Kivisen ja Suomen Akatemian tiedottajan Leena Vähäkyläntoimittama, 24 tutkijan tekstejä sisältävä Venäjän palatseissa ja kaduilla. Kirjassa käsitellään muun muassa talous-, energia- sisä- ja ulkopolitiikkaa sekä Venäjällä vaikuttavia aatteita.
Nyky-Venäjästä kertova kirja kurkottaa historiaan joskus liikaakin. Usein historiakatsaus on perusteltua, sillä se auttaa hahmottamaan nykyhetkeä ja kontekstia: Venäjä oli jo 1600-luvulla osa Euroopan suurvaltapolitiikkaa, mutta ei varsinaisesti osa Eurooppaa.
Venäjän palatseissa ja kaduilla
Markku Kivinen, Leena Vähäkylä
Kustantaja: Gaudeamus
Ilmestymisvuosi: 2015
Laji: Tietokirjat, politiikka, yhteiskunta
Vaikka moni asia Venäjällä pysyy kirjan mukaan samanlaisena vuosisadasta toiseen, kirjassa esitellään myös kiinnostavia muutoksia.
Vuoden 2008 ulkopoliittisessa linjauksessa Venäjän kilpailukyky yhdistetään demokratiakehitykseen, ihmisoikeuksien toteutumiseen ja oikeusvaltion onnistumiseen: Venäjä voi olla kilpailukykyinen vain siinä tapauksessa, että se takaa ihmisoikeudet.
Vuoden 2013 versiosta maininnat ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta on poistettu ja tilalle otettu esimerkiksi maailmalla asuvien venäläisten yhdistäminen sekä venäläisten tavaroiden syrjinnän estäminen.
Kirja myös riisuu hiukan Putinin saavutuksia – tai syyllisyyttä. Siinä huomautetaan, että Venäjä määritellään suurvallaksi jo vuoden 1993 asiakirjoissa, ja että tärkeimmät asiat, joita Venäjä nyt ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan ajaa, on lyöty lukkoon jo pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kansainvälisen vaikutusvallan lisääminen eri tavoin ja venäläisten "suojelu" Venäjän ulkopuolella eivät ole Putinin keksintöä – Putin vain toteuttaa niitä tarmokkaammin kuin edeltäjänsä.
Osa teksteistä käsittelee ilmiöitä tuttujen esimerkkien kautta. Aluksi voidaan esimerkiksi todeta, ettei kaupoissa juurikaan näy venäläisiä tuotteita. Siitä siirrytään luontevasti puhumaan Venäjän resurssikirouksesta: ulkomaille kelpaavia tuotteita ei ole tarvinnut kehittää, koska pelkkiä raaka-aineita kauppaamalla on pärjätty niin pitkään niin hyvin.
Osaa artikkeleista voi suositella kaikille Venäjän naapurimaassa asuville. Sellaisia ovat esimerkiksi Soili Nysten-Haaralan teksti Venäjän oikeuslaitoksesta sekäElina Kahlan uskontoa ja uskonnollisuutta käsittelevä artikkeli, joka selittää maan nykytilan uskonnollista perustaa. Joidenkin näkemysten mukaan ortodoksin on oltava uskollinen hallitsijalle, olipa tämä millainen hyvänsä – ja moni venäläinen katsoo olevansa ortodoksi, vaikkei uskoisi Jumalaan.
Toiset artikkelit taas ovat itsessään ansiokkaita, mutta eivät istu kokonaisuuteen kovinkaan hyvin.
Kirjan kohderyhmä askarruttaa. Venäjä-tuntijoille siinä on paljon tuttua, mutta sukellus Neuvostoliiton reformipolitiikan hienouksiin tai sivutolkulla jatkuva kertomus venäläisen byrokratian piirteistä 1600-luvulta 1800-luvulle lienevät maallikolle raskaita.
Osa tutkijoista on valtavan taitavia kirjoittamaan yleistajuisesti. Tämäntyyppisissä kirjoissa kustannustoimittajan tai editorin pitäisi olla erityisen valppaana. Nytkin osa artikkeleista muistuttaa tutkimustekstiä tai oppikirjaa, mutta onneksi mukana on myös vetäviä, oikein hyvin muotoiltuja tekstejä. Onneksi kuivemmatkin tekstit ovat armollisen lyhyitä.
Kirja herättänee myös vastareaktioita – harvemmin Suomessa on esimerkiksi tavattu verrata Stalinia Mannerheimiin.
"Venäjällä Staliniin suhtaudutaan vähän samaan tapaan kuin Mannerheimiin Suomessa", kirjoittaa Markku Kangaspuro. "Molempia arvostetaan siitä, että he johtivat kansakuntansa kunniakkaasti sodan läpi, eikä tätä kuvaa himmentävä menneisyys poista sotasankarin glooriaa. Kansalaissodan julmuudet, vankileirit ja väitteet sodan johtamisen ammattitaidottomuudesta jäävät toissijaiseksi."
Joillekin lienevät tämänhetkisessä poliittisessa tilanteessa liikaa jopa sellaiset toteamukset, että koko Venäjän oikeuslaitos ei ole mätä (vaikka iso osa onkin), Venäjän luonnonsuojelualueet ovat maailman suurimpia ja luonnonsuojelulainsäädäntö yksi maailman tiukimpia (toteutus ei useinkaan) ja että osa kansalaisjärjestöistä pystyy toimimaan aivan normaalisti.
Keskustelua herättänee myös kirjassa esitetty kysymys siitä, mikä on nykyisen poliittisen tilanteen syy: onko Venäjä käyttäytynyt huonosti ja saanut omilla toimillaan muut maat kääntymään sitä vastaan, vai ovatko muut maat ensin ärsyttäneet Venäjää väheksymällä ja ylenkatsomalla sitä?
Tutkijoille tämänkaltaiset kysymykset ovat arkipäiväisiä, ja sitä ne olivat vielä muutama vuosi sitten myös suurelle yleisölle. Nykyään suhde Venäjään on niin säikky, että jo kysymysten esittämisestä, saati niihin vastaamisesta, on tullut tulenarkaa.
Venäjän viestintäkulttuuri on myös monin paikoin erilainen kuin Suomessa. Tämä heijastuu esimerkiksi propangandassa. Arvion suomenkielisestä propagandakirjasta voit lukea tästä.
Viimeksi muokattu:
Bushmaster
Greatest Leader
edit
YliKoo
Greatest Leader
Moottorikelkan tarakalle, suomalainen teknikaali.
Tätä ei vissiin ollut vielä käsitelty muualla?
Puolustusministeri Niinistö oli Hesarin pitkässä haastattelussa, jossa käsiteltiin useita ajankohtaisia ja yleisempiäkin asioita. Video löytyy linkin takaa.
Yhtenä Hesarin poimintana oli tämä.
Puolustusministeri Niinistö haluaisi varusmiehet sodan ajan joukkoihin
Jussi Niinistön mukaan yleisen asevelvollisuuden heikoin lenkki on hidas liikekannallepano
http://www.hs.fi/politiikka/a1437703354949
Puolustusministeri Niinistö oli Hesarin pitkässä haastattelussa, jossa käsiteltiin useita ajankohtaisia ja yleisempiäkin asioita. Video löytyy linkin takaa.
Yhtenä Hesarin poimintana oli tämä.
Puolustusministeri Niinistö haluaisi varusmiehet sodan ajan joukkoihin
Jussi Niinistön mukaan yleisen asevelvollisuuden heikoin lenkki on hidas liikekannallepano
http://www.hs.fi/politiikka/a1437703354949
Bushmaster
Greatest Leader
Sai siten ihan sakot? Millaisen tuomion olisi "tavis" saanut?
Poliisi ampui tiskikoneeseen – sakot tuli
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1437968379216.html
Poliisilaitoksen tiskikoneeseen vahingossa ampunut kuopiolainen vanhempi konstaapeli on saanut varomattomasta käsittelystä sakot.
37-vuotias vanhempi konstaapeli oli viime jouluaatonaattona ottanut virka-aseen esille Kuopion poliisilaitoksen taukohuoneessa. Mies oli virittänyt aseen jo aikaisemmin ampumavalmiiksi.
Vanhempi konstaapeli laukaisi aseen, jolloin luoti osui tiskikoneeseen. Ampujan vieressä istui työtoveri.
Kihlakunnansyyttäjän mukaan vanhempi konstaapeli on huolimattomuudesta varomattomalla tavalla käyttänyt tai käsitellyt ampuma-asetta ja teko on on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle ja terveydelle tai siitä on ollut vaaraa toisen omaisuudelle.
Syyttäjä on määrännnyt poliisimiehelle 15 päiväsakkoa varomattomasta käsittelystä.
Millaisen tuomion olisi "tavis" saanut? Poliisi ampui tiskikoneeseen – sakot tuli
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1437968379216.html
Poliisilaitoksen tiskikoneeseen vahingossa ampunut kuopiolainen vanhempi konstaapeli on saanut varomattomasta käsittelystä sakot.
37-vuotias vanhempi konstaapeli oli viime jouluaatonaattona ottanut virka-aseen esille Kuopion poliisilaitoksen taukohuoneessa. Mies oli virittänyt aseen jo aikaisemmin ampumavalmiiksi.
Vanhempi konstaapeli laukaisi aseen, jolloin luoti osui tiskikoneeseen. Ampujan vieressä istui työtoveri.
Kihlakunnansyyttäjän mukaan vanhempi konstaapeli on huolimattomuudesta varomattomalla tavalla käyttänyt tai käsitellyt ampuma-asetta ja teko on on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle ja terveydelle tai siitä on ollut vaaraa toisen omaisuudelle.
Syyttäjä on määrännnyt poliisimiehelle 15 päiväsakkoa varomattomasta käsittelystä.
hessukessu
Kenraali
Sai siten ihan sakot?
Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti poliisilta pitää ottaa aselupa nyt pois.
Geronimo
Ylipäällikkö
Varnaankin tiskikone hyökkäsi kimppuun jopa mahdollisesti käyttäytyi uhkaavasti ja näyttäähän tiskikone luukku auki uhkaavalta
TT
Eversti
Varnaankin tiskikone hyökkäsi kimppuun jopa mahdollisesti käyttäytyi uhkaavasti ja näyttäähän tiskikone luukku auki uhkaavalta
Nykytiskikoneen control center näyttää jo uhkaavalta. Itsekin ehkä vaistomaisesti ensin lasauttaisin tai löisin kirveellä, sitten opettelisin tutustumaan. Pesukoneista, kaipaan mun vanhaa Upoa jossa oli vain käännettäviä namiskuukkeleita. Ei tarvinnut osata ohjelmoida pestääkseen pyykkiä.
(ninjaeditti: olikin tiskikoneista eikä pyykinpesukoneista, joten sovellettiin)
Tuo on se juttu mikä minua pelottaa eniten. Siis jos aseista on puhe.
Varnaankin tiskikone hyökkäsi kimppuun jopa mahdollisesti käyttäytyi uhkaavasti ja näyttäähän tiskikone luukku auki uhkaavalta
Aivan, ja pahinta on se, että tuollainen provokatiivisesti käyttäytyvä kone sanoo helposti: PÖÖ.
Miksi ase on viritettynä ja a-valmiina keittiössä? Miksi se on teluttu kotelosta ja vedetty tyhjät veks? Onko aseenkäyttäjä täysi tollo vai onko jotain jätetty kertomatta?
TT
Eversti
Voihan olla että tarkoitus oli ampua työtoveri ja vahingossa osui tiskikoneeseen. Liekö ollut vaimosta riitaa kaikilla kolmella, tiskikone porukan älykkäimpänä.
Ikarus
Respected Leader
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/sudet-tappoivat-ponin-oripaassa/703122/
Sudet kävivät ponin kimppuun lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Oripäässä Varsinais-Suomessa, kertoi poliisi. Laitumella ollut poni oli ilmeisesti hypännyt aidan yli karkuun ja juossut noin 400 metriä, kunnes sudet saavuttivat sen. Kuolleena löytyneestä ponista oli syöty noin puolet.
Suomen Riistakeskuksen Varsinais-Suomen vt. riistapäällikkö Jörgen Hermansson kertoo, että vastaavia yksittäisiä tapauksia sattuu yleensä heinäkuun loppupuolella ja elokuun aikana.
- Syynä on se, että emot opettavat pentujaan metsästämään ja helppo riista tulee niille silloin mieleen, Hermansson sanoo.
Ei aihetta susijahtiin
Susijahdille ei ole Hermanssonin mukaan tarvetta.
- Tällaisessa yksittäistapauksessa, missä sudet eivät aiheuta ihmisille uhkaa, vahinkoperusteisia lupia ei myönnetä.
Hänen mukaansa ihmisten kannattaa miettiä, tulisiko susien saaliseläimet, esimerkiksi lampaat ja vasikat, pitää sisällä öisin, jos laidun on susilauman reviirillä.
Poliisin ja riistamiesten mukaan ponin tappoivat yksi aikuinen susi ja yksi pentu. Hermansson epäilee, että susia on ollut enemmän enemmän kuin kaksi, mutta vähemmän kuin kymmenen.
- Kun poni ei ole ihan loppuun syöty, niin tuskinpa ainakaan yli kymmentä sutta on asialla ollut, ja pentuja on tosiaan ollut jälkien perusteella paikalla.
Ponin laidun sijaitsi poliisin mukaan noin 400 metrin päässä asuinrakennuksista.
Sudet kävivät ponin kimppuun lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Oripäässä Varsinais-Suomessa, kertoi poliisi. Laitumella ollut poni oli ilmeisesti hypännyt aidan yli karkuun ja juossut noin 400 metriä, kunnes sudet saavuttivat sen. Kuolleena löytyneestä ponista oli syöty noin puolet.
Suomen Riistakeskuksen Varsinais-Suomen vt. riistapäällikkö Jörgen Hermansson kertoo, että vastaavia yksittäisiä tapauksia sattuu yleensä heinäkuun loppupuolella ja elokuun aikana.
- Syynä on se, että emot opettavat pentujaan metsästämään ja helppo riista tulee niille silloin mieleen, Hermansson sanoo.
Ei aihetta susijahtiin
Susijahdille ei ole Hermanssonin mukaan tarvetta.
- Tällaisessa yksittäistapauksessa, missä sudet eivät aiheuta ihmisille uhkaa, vahinkoperusteisia lupia ei myönnetä.
Hänen mukaansa ihmisten kannattaa miettiä, tulisiko susien saaliseläimet, esimerkiksi lampaat ja vasikat, pitää sisällä öisin, jos laidun on susilauman reviirillä.
Poliisin ja riistamiesten mukaan ponin tappoivat yksi aikuinen susi ja yksi pentu. Hermansson epäilee, että susia on ollut enemmän enemmän kuin kaksi, mutta vähemmän kuin kymmenen.
- Kun poni ei ole ihan loppuun syöty, niin tuskinpa ainakaan yli kymmentä sutta on asialla ollut, ja pentuja on tosiaan ollut jälkien perusteella paikalla.
Ponin laidun sijaitsi poliisin mukaan noin 400 metrin päässä asuinrakennuksista.
kimmo.j
Respected Leader
On helppo olla samaa mieltä proffan kanssa.