kimmo.j
Respected Leader
Julkisen terveydenhuollon ongelmana on liiallinen näennäisen tehokkuuden ajattelu. Potilasta kohden on aikaa lääkärillä laskennallisesti todella vähän ja "tehoa" mitataan sillä, montako potilasta lääkäri ehtii ottamaan vastaan päivän aikana. Jokainen selkopäinen tajuaa, että eivät ne potilaat siitä parannu, eikä rahaa säästy yhtään, että potilas joutuu käymään saman vaivan takia esimerkiksi 4 kertaa lääkärissä 15min käynnillä, kun kun sama vaiva voisi hoitua yhdellä 30min käynnillä kuntoon kerralla. Paperilla kuitenkin se 4 kpl 15min käyntejä näyttää oikein pirun hyvältä verrattuna yhteen 30 minuutin käyntiin.
Samaten julkisella puolella kuvitellaan, että tietokoneet ja ohjelmat tuovat automaattisesti säästöä jostain. Ei ole vieläkään näkynyt missään se säästö, vaikka koneita on jo 20v ollut julkisella puolella. Sen sijaan se näkyy, että nykyään yli puolet lääkärien ja hoitajien työajasta kuuluu tietokoneella naputteluun. Paperien aikaan niiden täyttöön meni vain murto-osa siitä ajasta. Loppuaika voitiin käyttää potilaan tai potilaiden hoitamiseen. Mutta taas kerran, näyttää hyvältä paperilla, kun "ollaan INVESTOITU uusiin tietokoneisiin miljoonia euroja ja PÄIVITETTY ohjelmistoja taas miljoonilla ja miljoonilla". Siinä, missä ennen osastolla oli pari osastosihteeriä hoitamassa papereita ja vauhdittamassa touhua, on nykyään osastolla pari atk-tukihenkilöä jarruttamassa toimintaa.
Olen kanssasi sekä samaa, että erimieltä.
Ei terveydenhuollon ongelma ole lääkärin vastaanottama potilasmäärä, vaan massiivinen byrokratia johon kuluu resursseja valtavasti. Tuo hirviö työllistää itseään vaatimalla hoitotyötätekeviltä lääkäreiltä ja hoitajilta koko ajan lisää turhaa työtä jolla ei juuri arvoa ole. Sairaanhoitopiirit ovat muuttuneet sellaiseksi itseään varten olemassa olevia valtoita valtioissa, ettei paremmasta ole väliä. Lääkäreille budjetissa pysyminen tuntuu olevan suuri kauhistus, jota pelätään. Suurimmat ylittäjät sitten ylpeilevät keskenään budjetti ylityksillään, tai sillä kuka tuottaa palvelua X kalleimmalla. Sairasta sanon minä.
Paperit olivat toki nopeampia täyttää, mutta niistä ei saanut jälkeenpäin selvää edes kirjoittaja itse. Paperilla oleva tieto oli jäykkää eikä yhdessä paikassa kerättyä tietoa voinut jakaa, jolloin potilasta rasitettiin turhilla kokeilla, yms. Potilaita oikeasti kuoli koska tietoja ei ollut. Eli kyllä potilastietojen digitointi on hyvä idea, toteutus on vain huono.
Toisaalta kun katsoo SHP;n projekteja ei niissä olla köyhiä ja kipeitä, mutta silti ohjelmat ovat vailinaisia, eli niillä ei pysty hoitamaan koko prosesia alusta loppuun. Yleensä tämä johtuu siitä, ettei projektia johtanut lääkäri ole tajunnut koko prosessia kuin omalta kannaltaan.