Suomen väestö vähenisi ilman maahanmuuttoa, pääosin kouluttamattomien nuorten ihmisten maahanmuuttoa, tämä se järjettömin yhtälö on.
Periaatteessa keksimme töitä, joilla ei ole varsinaista suurempaa tarkoitusta ja vaan ideana oli saada jotain tekemistä tekemättömyyden tilalle. Tietenkin tämä on vain yhden ääripragmaattisen kusipään mielipide asiasta.
Itse tulkitsen tässä olevan kyse kotihoidosta.. silloinhan vanhus herää milloin herää. Ja hoitajat saapuu -- hmm.. milloin saapuu.
Tämä on sillä lailla lähellä itseäni, että jaan systerin kanssa faijan hoitovuoron iltaisin. Ihan pikkuskidejä ei olla enää itsekään ja faija on tukevasti 92 - ja siis asuu kotonaan. Hänellä käy kunnallinen (Hki) kotihoito aamulla ja alkuiltapäivästä, antaa lääkkeet ja aamiaisen&lounaan vastaavasti. Me hoidetaan vaipat, ruoat sun muut jutut, KoHo vain piipahtaa tekemässä nuo toimet. Tästä olemassa päivittyvä hoitosuunnitelman. Faija maksaa Stadille tästä hoidosta noin 1600euroa kuussa.
KoHon suoritus on yleensä heikon ja katastrofaalisen välimaissa, vaikka poikkeuksiakin löytyy; faijahan heräilee ihan miten sattuu ja yleensä evakuoi itsensä suihkuun, jossa voi viettää pidempiäkin aikoja. Koho tulee aamukäynnille 10-12 välillä(paperin mukaan 8) ja iltapäiväkäynnille 13-14 aikaan(paperin mukaan 14). Tästä voi päätellä että aamu mennään aika heikoilla eväillä ja nesteillä. Sitten tulee lääkettä aivan helvetisti muutaman tunnin sisään, ja samoin ruokaa. Jos isä saa syötyä lounaan, hyvä.
Mutta jos lounas laitetaan lähes heti aamiaisen perään, se jää syömättä ja tämän voi sitten havaita klo 18 kun jompi kumpi meistä tulee paikalle. Sitten ollaan joko: suihkussa, pötköllään tai katollaan. Jos vaipan on saanut pois, se on levittynyt joko makuuhuoneeseen, keittiöön, olohuoneeseen tai parhaimmassa tapauksessa vessaan.
Näitä ei nyt ihan joka päivä kuitenkaan tapahdu, kyseessä on useamman päällekkäisen ilmiön frekvenssi, jotka päällekkäin osuessaan sitten aloittaa ketjureaktion. Keskeistä tässä on kuitenkin ilmiön turhuus ja ennustettavuus KoHon toiminnan perusteella. Ongelma on että KoHolta ei saa raportteja, omaisten ja hoitajien välinen yhteistyö ei juurikaan toimi. Ja luonnollisesti sitten kun pannaan toimimaan, sillä on ikävä sävy, jota en varsinaisesti haluaisi - ei se KoHo.n homma mitään herkkua ole.
Tuohon Superin juttuun liittyen; ensikikin se omavalvonta ei toimi kunnallisessakaan - tai ainakaan kunnallisessa se siis EI toimi. Sehän on selvä että panostus on aivan liian pieni. Vanhusten hoidon, siis tässä meidän tapauksessa KoHo, lääkärit ovat aivan käsittämättömän ammattitaidottomia ja kykenemätöntä b-sarjaa. Omaisten on katsottava mitä lääkkeitä on, mihin, miksi ja millä vaikutuksilla sekä aktiivisesti pakotettava lääkärit poistamaan tai muuttamaan lääkitystä. Tarvittaessa pitää ottaa käynti yksityiselle geriatrian erikoislääkärille. Kyseessä on välillä ilmeinen hengenvaara. Hoitajat eivät juuri raportoi, eivätkä myöskään juuri ajattele tai kykene. Tyypillistä töppäilyä on kakkavaippojen käsittely keittiössä paljaana, käynnin jääminen tekemättä ilman että siitä kerrotaan tai ruokailun tai lääkkeiden unohtaminen (mm. kuvitellen että jokin prosessin osa on muuttunut itsestään) .. näin muutamana.
En oikein jaksa uskoa että siellä ketään painostetaan olemaan hiljaa, kun ei oikein näytä siltä että keskimäärin hoitajia edes kiinnostaa hoitaa omat hommansa ajatuksella, saati pyrkiä ilmoittamaan epäkohdista. Super maalailee jäsenistöstään epätodellisia kuvia.
Syynä on toki raha, panostukset ja johtaminen - siitähän se lähtee. Mutta henkilöstöstä on tuhra tehdä mitään sankareita tässä tragediassa.
Varmasti on omaisia jotka eivät välitä. Ja kun hoito on mitä on, se sitten näkyy aika ajoittain uutisissa.
Helsingin punavihreät tasaarvopellet ovat tehneet kadun jossa kaikki kuuluu kaikille, nyt kukaan ei tiedä itkeäkkö vaiko nauraa
Kalasatamaan rakennettiin ihana katu, joka on tasa-arvoinen kaikille – Ongelma on, että kukaan ei tiedä miten sitä pitäisi käyttää
Yhteistä ja liikennemerkitöntä katutilaa on paljon muun muassa Hollannissa.
Kalasatamaan rakennettu ”shared space” on hämmentänyt alueen asukkaita. (KUVA: JUKKA GRÖNDAHL / HS)
Lari Malmberg HS
Julkaistu: 22.10. 2:00
Ajatuksena se on ihana. Helsingin kaupunki on rakentanut Kalasataman kauppakeskus Redin eteen tasa-arvoisen kadun.
Kalasatamankadun ja Arielinkadun välinen osuus Leonkadusta on kaupungin sivujen mukaan niin kutsuttu ”shared space”. Se on siis kaikille liikkumismuodoille yhteistä katutilaa, jossa liikennemerkit eivät määräile, eivät etuajo-oikeuksista tai muustakaan. Kävelijöiden ei tarvitse etsiä suojateitä kadun ylittämiseen ja autoilijat saavat toteuttaa vapauttaan, kunhan huolehtivat turvallisuudesta.
Kadun ainoa ongelma on se, että se ei toimi. Tai näin voi ainakin päätellä liikennejärjestelyn kirvoittamasta palauteryöpystä.
Leonkatua kummastellaan esimerkiksi Kalasataman asukkaiden Facebook-ryhmässä.
”Olen ihmetellyt, että miksi tässä risteyksessä ei ole suojatietä. Onko asia muille selvä juttu?” kysyy yksi ryhmän jäsen.
Kysymyksensä alle hän on liittänyt kuvan Leonkadusta. Pian keskustelussa käy ilmi, että kyse on uudentyyppisestä katuinnovaatiosta. Sen jälkeen alkaa aiheen kauhistelu ja vitsien vääntäminen:
”Eilen meinasin jäädä auton alle.”
Ja:
”Shared space = jos et jäänyt auton alle, suosittelen lottoamaan.”
Ja:
”Tänään oli jo kummallinen tilanne, päiväkotiryhmä oli siinä tutkailemassa ylipääsyä. Onneksi ohjaajat luopui ajatuksesta.”
Kalasatamassa sijaitsevalla Leonkadulla on kivetty pätkä, jossa ei ole erikseen merkittyjä suojateitä. (KUVA: JUKKA GRÖNDAHL / HS)
Helsingin kaupungin liikenneinsinööri Riikka Österlund kertoo, että mielipiteet ovat saavuttaneet myös virkamieskunnan.
”Rajusta palautteen määrästä päätellen tämä on koettu vaikeaksi”, Österlund sanoo.
Liikennesuunnittelijat pohtivatkin nyt, pitäisikö kokeilusta luopua. Yksi mahdollisuus olisi muuttaa Leonkatu kävelykaduksi, jolla saa ajaa autolla 20 km/h:n tuntivauhdilla. Tässä ratkaisussa autoilla olisi aina selkeä väistämisvelvollisuus.
Tällä hetkellä Leonkadun nopeusrajoitus on 30 km/h.
Österlund kertoo, että ajatus uuden tyyppisestä katumallista tulee Hollannista, jossa on paljon ”pihakatu”-mallisia katuja.
”Päätimme kokeilla, että miten se toimisi täällä.”
”Shared space” -kadun tarkoituksena on luoda käveltävämpää kaupunkia: tilaa, jossa voi liikkua mahdollisimman vapaasti. Paikaksi valittu Leonkadun Kalasatamankadun ja Arielinkadun välinen pätkä sopi idean tasolla tähän hyvin, koska se on käveltävän kaupunkitilan ympäröimä.
Kadun yhdellä puolella sijaitsee Englantilaisaukio ja toisella puolella Kalasatamanpuisto. Kävelijöiden viihtyvyyden ja kävelyn sujuvuuden kannalta olisi hyvä, että Leonkadun yli päästäkseen ei tarvitse etsiä suojatietä.
Österlundin mukaan katutyypin ideana on, että kaikki liikkuvat hieman tavallista varovaisemmin ja pyrkivät ottamaan toisensa huomioon.
”Mutta tämä on uusi malli ja ihmiset luonnollisesti vierastavat sitä. Ei ymmärretä, että miten se toimii”, Österlund sanoo.
Mutta miksi yhteinen, liikennemerkitön katutila sitten toimii Hollannissa? Österlund epäilee, että vastaus yksinkertainen: helsinkiläiset ovat tottuneet siihen, että liikenteessä kuljetaan sääntöjen mukaan.
Hollannissa liikennekasvatusta annetaan hänen mukaansa lapsille säännöllisesti puoli tuntia viikossa neljästä ikävuodesta eteenpäin. Näin hollantilaiset oppivat huomioimaan liikenteessä kaikki liikkujat jo pienenä lapsena.
”Suomessa se on aika vähäistä. Meillä se oli ehkä tunti vuodessa, kun poliisi kävi puhumassa liikenteestä.”
Kalasatamaan rakennettiin ihana katu, joka on tasa-arvoinen kaikille – Ongelma on, että kukaan ei tiedä miten sitä pitäisi käyttää
Yhteistä ja liikennemerkitöntä katutilaa on paljon muun muassa Hollannissa.
Kalasatamaan rakennettu ”shared space” on hämmentänyt alueen asukkaita. (KUVA: JUKKA GRÖNDAHL / HS)
Lari Malmberg HS
Julkaistu: 22.10. 2:00
Ajatuksena se on ihana. Helsingin kaupunki on rakentanut Kalasataman kauppakeskus Redin eteen tasa-arvoisen kadun.
Kalasatamankadun ja Arielinkadun välinen osuus Leonkadusta on kaupungin sivujen mukaan niin kutsuttu ”shared space”. Se on siis kaikille liikkumismuodoille yhteistä katutilaa, jossa liikennemerkit eivät määräile, eivät etuajo-oikeuksista tai muustakaan. Kävelijöiden ei tarvitse etsiä suojateitä kadun ylittämiseen ja autoilijat saavat toteuttaa vapauttaan, kunhan huolehtivat turvallisuudesta.
Kadun ainoa ongelma on se, että se ei toimi. Tai näin voi ainakin päätellä liikennejärjestelyn kirvoittamasta palauteryöpystä.
Leonkatua kummastellaan esimerkiksi Kalasataman asukkaiden Facebook-ryhmässä.
”Olen ihmetellyt, että miksi tässä risteyksessä ei ole suojatietä. Onko asia muille selvä juttu?” kysyy yksi ryhmän jäsen.
Kysymyksensä alle hän on liittänyt kuvan Leonkadusta. Pian keskustelussa käy ilmi, että kyse on uudentyyppisestä katuinnovaatiosta. Sen jälkeen alkaa aiheen kauhistelu ja vitsien vääntäminen:
”Eilen meinasin jäädä auton alle.”
Ja:
”Shared space = jos et jäänyt auton alle, suosittelen lottoamaan.”
Ja:
”Tänään oli jo kummallinen tilanne, päiväkotiryhmä oli siinä tutkailemassa ylipääsyä. Onneksi ohjaajat luopui ajatuksesta.”
Kalasatamassa sijaitsevalla Leonkadulla on kivetty pätkä, jossa ei ole erikseen merkittyjä suojateitä. (KUVA: JUKKA GRÖNDAHL / HS)
Helsingin kaupungin liikenneinsinööri Riikka Österlund kertoo, että mielipiteet ovat saavuttaneet myös virkamieskunnan.
”Rajusta palautteen määrästä päätellen tämä on koettu vaikeaksi”, Österlund sanoo.
Liikennesuunnittelijat pohtivatkin nyt, pitäisikö kokeilusta luopua. Yksi mahdollisuus olisi muuttaa Leonkatu kävelykaduksi, jolla saa ajaa autolla 20 km/h:n tuntivauhdilla. Tässä ratkaisussa autoilla olisi aina selkeä väistämisvelvollisuus.
Tällä hetkellä Leonkadun nopeusrajoitus on 30 km/h.
Österlund kertoo, että ajatus uuden tyyppisestä katumallista tulee Hollannista, jossa on paljon ”pihakatu”-mallisia katuja.
”Päätimme kokeilla, että miten se toimisi täällä.”
”Shared space” -kadun tarkoituksena on luoda käveltävämpää kaupunkia: tilaa, jossa voi liikkua mahdollisimman vapaasti. Paikaksi valittu Leonkadun Kalasatamankadun ja Arielinkadun välinen pätkä sopi idean tasolla tähän hyvin, koska se on käveltävän kaupunkitilan ympäröimä.
Kadun yhdellä puolella sijaitsee Englantilaisaukio ja toisella puolella Kalasatamanpuisto. Kävelijöiden viihtyvyyden ja kävelyn sujuvuuden kannalta olisi hyvä, että Leonkadun yli päästäkseen ei tarvitse etsiä suojatietä.
Österlundin mukaan katutyypin ideana on, että kaikki liikkuvat hieman tavallista varovaisemmin ja pyrkivät ottamaan toisensa huomioon.
”Mutta tämä on uusi malli ja ihmiset luonnollisesti vierastavat sitä. Ei ymmärretä, että miten se toimii”, Österlund sanoo.
Mutta miksi yhteinen, liikennemerkitön katutila sitten toimii Hollannissa? Österlund epäilee, että vastaus yksinkertainen: helsinkiläiset ovat tottuneet siihen, että liikenteessä kuljetaan sääntöjen mukaan.
Hollannissa liikennekasvatusta annetaan hänen mukaansa lapsille säännöllisesti puoli tuntia viikossa neljästä ikävuodesta eteenpäin. Näin hollantilaiset oppivat huomioimaan liikenteessä kaikki liikkujat jo pienenä lapsena.
”Suomessa se on aika vähäistä. Meillä se oli ehkä tunti vuodessa, kun poliisi kävi puhumassa liikenteestä.”
Umkhonto
Ylipäällikkö
Minä olen kyllä ollut autuaan tietämätön siitä, että meilläkin on täällä pienessä Suomessa ollut oma rakettimiehemme.
"Älä kerro koskaan mitään", perhe vannotti – suomalaispojan uskomaton rakettilento oli suvun hävetty salaisuus vuosikymmenien ajan
Yhtenä syksyisenä päivänä ohikulkija löysi Riitta Salken sedän makaamasta vettä valuvana rannalta. Siitä alkoi tarina, josta tuli etusivun uutinen ympäri maailmaa.
Julkisuusryöpytys
21.10.2018 klo 16:00
"Älä kerro koskaan mitään", perhe vannotti – suomalaispojan uskomaton rakettilento oli suvun hävetty salaisuus vuosikymmenien ajan
Yhtenä syksyisenä päivänä ohikulkija löysi Riitta Salken sedän makaamasta vettä valuvana rannalta. Siitä alkoi tarina, josta tuli etusivun uutinen ympäri maailmaa.
Julkisuusryöpytys
21.10.2018 klo 16:00
Toni Pitkänen / Yle
"Hävettää."
Muuta nuori poika ei lehtimiehen viimeiseen kysymykseen vastannut. Poliisi oli lukenut ääneen pojan sinä päivänä antaman tunnustuksen ja paikalla olleet toimittajat olivat kuunnelleet. Lopuksi yksi aikuisista oli kysynyt, miltä pojasta nyt tuntui.
Pojan kertomus oli vahvistanut sen, mitä kaikki osasivat jo epäillä. Päivien ajan Suomen ja maailman tiedotusvälineissä rummutettu sensaatiomainen tarina omatekoisella raketilla lentäneestä pojasta oli ollut keksitty juttu.
Mediasirkuksen päähenkilö, 17-vuotias kuopiolaispoika, oli nimeltään Silvo Sokka. Mutta sillä nimellä häntä ja hänen sukuaan ei enää vuoden 1948 tapauksen jälkeen tunnettu. Rakettipojan perhe häpesi julkisuutta niin paljon, että vaihtoi nimensä.
Vasta nyt, 70 vuotta myöhemmin, jotkut Silvo Sokan jälkeläiset ovat valmiita puhumaan sukunsa suurimmasta tarinasta.
Jumalan ja ihmisten edessä väitän lentäneeni raketilla.Silvo Sokka Helsingin Sanomissa 10.10.1948"Taidat olla niitä, jotka lenteli"
Jos lehtimies soittaa, älä kerro koskaan mitään. Näin Silvo Sokan veljentytär Riitta Salke muistaa vanhempiensa opastaneen.
Aina joskus syksyisin Salken perheen puhelin soi. Oli taas kuuluisan rakettilennon vuosipäivä. Toimittajat tiesivät perheen uudesta nimestä huolimatta. Mutta mitään ei kerrottu.
Vielä kun Riitta Salke aikuisena muutti miehensä kanssa uuteen asuntoon ja nimikyltti saatiin oveen, naapuri koputti olkapäähän ja sanoi: "Taidat olla niitä jotka lenteli".
– Minulla löi tyhjää, mutta mieheni hoksasi, että hänen täytyi tarkoittaa Silvon rakettipläjäystä, Riitta Salke kertoo.
Toni Pitkänen / Yle
Hän ei ole koskaan tavannut kuuluisaa setäänsä. Perhe oli kyllä kirjeenvaihdossa, mutta aina oli olemassa yksi asia, josta ei koskaan puhuttu.
Oikeastaan hän ei ole aivan varma, milloin hän kuuli setänsä erikoisesta seikkailusta ensimmäisen kerran. Ehkä se oli lapsena, kun kaverin isä mainitsi asiasta leikillään. Sen jälkeen Salke on käynyt tarinaa läpi mielessään varmasti satoja kertoja.
Kaikki alkoi iltapäivällä 7.10.1948.
Tajuton nuorukainen rannalla
Tuona päivänä ohikulkija käveli Suonenjoen Maamieskoulun pihalla, kun hän näki vettä valuvan nuorukaisen makaavan tiedottomana maassa.
Tuntematon nuori vietiin saunaan lämpenemään. Hänen taskustaan löytyi lupalappu, joka paljasti hänen olevan lähtöisin Kuopion kasarmilta. Nuorukainen oli Silvo Sokka, varuskunnan asemestarin poika.
Virottuaan poika aloitti uskomattoman tarinansa.
Rauha sinulle nuori nero. Näkemiin sinä pilvien veli."Insinööri Ganzeuge"Hän kertoi tehneensä juuri pakkolaskun läheiseen järveen. Nuorukainen oli rakentanut itse raketin ja lähtenyt sillä koelennolle Riistavedeltä. Kolmessa ja puolessa minuutissa hän oli kiitänyt kymmenien kilometrien matkan Suonenjoen yläpuolelle.
Seitsemän kilometrin korkeudessa aluksen polttoainesäiliö oli haljennut ja kone alkanut pudota. Kone oli syöksynyt vaakalennossa kohti järveä, kun poika oli onnistunut avaamaan ohjaamon kannen ja pudonnut veteen. Sieltä hän oli uinut kertomansa mukaan puolitiedottomana 400–500 metrin matkan rantaan ja menettänyt siellä tajuntansa.
Häntä oli kertomuksensa mielikuvituksellisuuden takia aluksi pidetty heikkomielisenä, mutta kertomuksen johdonmukaisuus viittasi kuitenkin toiseenkin mahdollisuuteen.Sisämaa-Laatokka-lehti, 10.10.1948Paikallaolijat kuuntelivat varmasti ihmeissään. Joku kysyi, miten poika oli onnistunut pelastautumaan huimaa vauhtia syöksyvästä koneesta.
– Pistin jarrut päälle, poika oli tarinan mukaan vastannut.
Poika lähetettiin isänsä Verner Sokan mukana takaisin kasarmille. Tarina ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä seuraavana päivänä kuopiolaisen sanomalehden postiluukusta tuli kirje, joka vaikutti todistavan uskomattoman kertomuksen todeksi.
"Näkemiin sinä pilvien veli"
"Surren täytyy minun ilmoittaa, että maailma ja Suomi on menettänyt tänään erään lahjakkaimman keksijänalun", kirjoittaja aloitti.
Viestin oli lähettänyt Savo-lehteen saksalainen insinööri Ganzeuge, joka kertoi avustaneensa keksijä Silvo Sokkaa tämän suunnitteleman raketin rakentamisessa. Nuori suomalainen oli laatinut piirustukset, insinööri antanut rahallista avustusta ja osat valmistettu "eri tehtaissa väärillä nimillä". Käsin suomeksi kirjoitetussa kirjeessä selostettiin, miten moottoriin oli saatu jopa 2 650 kilon työntövoima.
Kuukausien rakennustöiden jälkeen raketti oli ollut lopulta valmis koelennolle. Tämä tapahtui lokakuun seitsemäs päivä. Kirjeen mukaan koelento oli kuitenkin päättynyt onnettomasti: radioyhteys oli katkennut, jolloin Ganzeuge oli päätellyt raketin tuhoutuneen.
– Rauha sinulle nuori nero. Näkemiin sinä pilvien veli, kirjoittaja toivotti.
Nuori nero ei kuitenkaan ollut kuollut. Kaikkea muuta – hän käveli vielä samana päivänä toimituksen ovesta sisään.
Riitta Salke kirjoittaa romaania kuuluisan setänsä seikkailusta.Toni Pitkänen / Yle
Silvo Sokan elämäntarinaa tutkineen Paavo Romppaisen mukaan nuori mies halusi hakea lähettämänsä kirjeen takaisin. Ehkä hän olisi halunnut perua koko jutun, nyt kun hänen henkilöllisyytensäkin oli jo paljastunut.
– Käsittääkseni päätoimittaja oli jopa luvannut, että juttua ei tehtäisi, Romppainen sanoo.
Kävi toisin: seuraavana aamuna paikallislehti julkaisi uutisen "17,5-vuotiaan Silvo Sokan" rakettilennosta täytenä totena.
Joka tapauksessa koelennolle lähtö tapahtui toissailtana Kuopion lähistöllä "Silverstarilla", joksi kone oli ristitty.Savo-lehti, 9.10.1948Jälkeenpäin Silvo sanoi halunneensa välttää valehtelijaksi leimaantumista. Ehkä hän ajatteli, että asia menee itsestään ohi.
Mutta ei se mennyt. Suomen Tietotoimiston paikallinen toimittaja välitti uutisen eteenpäin valtakunnallisiin tiedotusvälineisiin. Tarina rakettilennosta levisi kuin sosiaalisen median aikakaudella konsanaan ja parin päivän sisällä siitä oli tullut etusivun uutinen sanomalehdissä Suomen ulkopuolellakin.
Aina löytyi joku, joka tuki tarinaa
Nyt tuntuu uskomattomalta, että isotkaan tiedotusvälineet eivät kumonneet tarinaa rakettilennosta. Juttua epäiltiin mielikuvituksen tuotteeksi, mutta silti sitä uutisoitiin kissankokoisin kirjaimin.
Hetkessä maailmanmaineeseen noussut 17-vuotias sotilasperheen poika piirsi hienon kuvan rakentamastaan Silverstar-aluksesta. Hän jopa kävelytti poliiseja Riistaveden metsissä paikassa, josta raketti oli muka lähtenyt.
– On henkilöitä, joiden mielestä mahdollisesti tapahtuneen lennon järjestelyissä samoin kuin raketin suunnittelussakin on ollut mukana todella asiantuntijoita, jotka kuitenkin ovat vetäytyneet tapahtumain tässä vaiheessa "esiripun taakse", kirjoitti lokakuun 11. päivän Helsingin Sanomat.
Aina jostain löytyi joku, joka tuki Sokan tarinaa. Helsingin Sanomien haastattelema Savon sotilaspiirin komentaja kertoi "alaisensa esiupseerin pojan" nähneen jo edellisenä kesänä raketin piirustuksia. Laatokka-Sisämaa-lehti meni vieläkin pidemmälle:
– Kuopion nuori keksijä Silvo Sokka on nero, kertoo kuopiolainen kenraali, joka on hänen toimistaan jo aikaisemmin kuullut, lehti julisti.
Minusta on vaikea uskoa poikani valehdelleen.Verner Sokka Helsingin Sanomissa 10.10.1948Tapausta lentoliikennerikkomuksena tutkinut poliisi piti kertomusta jo alusta alkaen keksittynä. Myös tiedotusvälineissä sävy muuttui päivä päivältä kriittisemmäksi.
– Ja kun Silvolta tivattiin yksityiskohtia, alkoi paljastua vähitellen, että eihän tämä mies tiedä lentokoneen rakentamisesta yhtään mitään, Paavo Romppainen kertoo.
Kaksi päivää ensiuutisen jälkeen "nuori nero" lopulta alistui ja myönsi poliisille sepittäneensä koko tarinan saksalaisinsinöörin kirjettä myöten.
"No niin, se on häne häpiänsä, niin kuin karjalainen sanoo"
Riitta Salken isovanhempien kasvot 70 vuoden takaisessa lehtikuvassa kertovat ahdistuksesta. Sotilasperheen pojasta oli tullut muutamassa päivässä kansainvälinen julkkis. Sellaista perhe ei ollut tilannut.
– Traagisesta tapauksesta on kannettu häpeän ja nöyryytyksen taakkaa vuosikymmeniä, Riitta Salke miettii.
Moni media uutisoi Silvo Sokan lennon täytenä totena. Kun se paljastui ankaksi, lehdet piikittelivät rakettipoikaa sumeilematta.Kuvakaappaus Sisämaa-Laatokka-lehdestä.
Siitä eteenpäin on kuin tarinan kaikki jäljet olisi haluttu pyyhkiä pois. Pari vuotta tapauksen jälkeen perhe muutti sukunimensä Sokasta Salkeksi. Kasarmiperheiden elämää esittelevässä historiateoksessa tapauksesta ei puhuttu mitään, vaikka se varmasti tunnettiin. Jopa lehtikuvan historiaa käsittelevässä kirjassa oli "unohdettu", että juuri Silvo Sokan valokuva oli ensimmäinen telefototekniikalla siirretty lehtikuva.
– Kirjassa väitettiin, että ensimmäinen suomalainen telefoto-kuvan lähetys tapahtui 1953. Kirjan toinen kirjoittaja oli henkilö, joka oli itse käynyt kuvaamassa Sokan Kuopiossa, nauraa Paavo Romppainen.
Seinäjokinen kulttuurituottaja Romppainen on yrittänyt parsia kokoon sirpaleista Silvo Sokan elämänvaiheista. Hän on koettanut vuosikymmenien ajan saada Silvon tai jonkun tämän sukulaisen haastateltua. Turhaan.
Naisääni sanoi: "Etkö voisi jo jättää meitä rauhaan" – ja sitten luuri kiinni.Paavo RomppainenSilvo ei elinaikanaan antanut tiettävästi kenellekään haastattelua kohun laannuttua. Edes hänen nuoremmat sukulaisensa eivät osaa kovin tarkkaan sanoa, missä hän milloinkin asui ja mitä teki.
Kerran Romppainen julkaisi kuopiolaisessa paikallislehdessä puhelinnumeronsa ja ilmoitti keräävänsä tarinoita tapauksesta. Hän sai kymmeniä soittoja ihmisiltä, mutta yksi jäi lähtemättömästi mieleen.
– Naisääni sanoi: "Etkö voisi jo jättää meitä rauhaan" – ja sitten luuri kiinni.
Se ei voinut Romppaisen mukaan olla ollut kukaan muu kuin joku Silvo Sokan sukulaisista.
70 vuoden vaikenemisen jälkeen
Toni Pitkänen / Yle
– En ole koskaan hävennyt sitä, sanoo kirkkaanvihreään huiviin pukeutunut Riitta Salke kävellessään Kuopion kasarmin tiilirakennusten keskellä.
Hänelle kuuluisan sedän tempaus ja sen traaginen lumipalloefekti on ollut pikemminkin säälin kuin häpeän aihe. Silti kirjoittamista opiskellut Salke kierteli aiheen ympärillä pitkään ennen kuin rohkeni kajota siihen.
Nyt hän sanoo kirjoittavansa rakettilentäjästä fiktiivistä romaania. Aina joskus hän vie tekstinpätkiä isälleen, Silvon nuorimmalle veljelle.
– "Mikäpäs siinä" taitaa olla suurin kommentti, jonka olen omalta isältäni saanut. Se on sellaista iäkkään miehen vaitonaisen hyväksyvää tyyliä, Riitta Salke kertoo.
Hän ei ole ainoa Silvo Sokan jälkeläinen, joka on uskaltanut tarttua tarinaan. Silvon siskontytär, kultaseppämestari Pipsa Pasanen on innostunut tekemään enonsa muistoksi hopeisen korun. Se on samanmuotoinen kuin Silverstar-raketti, jonka Silvo aikoinaan tarinansa tueksi piirsi.
Pasanen etsii parhaillaan yhteistyökumppania, jotta voisi lahjoittaa osan Silverstar-korun myyntituloista hyväntekeväisyyteen. Yksi ajatus on, että varoilla tuettaisiin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.
Ajatus ei ole ihan uusi.
Pipsa Pasanen on tehnyt enonsa innoittamana hopeakorun.Antti Karhunen / Yle
"Uskon, että Silvo piti itseään nerona"
Kun tieto Silvo Sokan rakettilennosta levisi lokakuisena lauantaina, Suomen Nuorten Opintorahaston markkinointiosasto oli hereillä. Seuraavan aamun Helsingin Sanomiin painettiin iso mainos, jossa pyydettiin ihmisiä muistamaan "Silvo Sokan tapaisia lahjakkaita nuoria".
– [Suomen Nuorten Opintorahasto] auttaa varattomat nuoret nerot oppikoulun läpi korkeamman opin tielle, mainoksessa sanottiin.
Oliko Silvo nuori nero? Oliko hän ympäristönsä hyljeksimä erityislahjakkuus vai syrjäytymisvaarassa ollut teinipoika, joka olisi tarvinnut jotakin ylimääräistä tukea?
Näihin kysymyksiin Riitta Salke, Pipsa Pasanen ja suvun ulkopuolelta tarinasta kiinnostuneet ovat yrittäneet turhaan saada vastausta.
– Olen ajatellut, että Silvo oli tieteelle ahnas ja mielikuvituksensa yllättämä seikkailija, joka taisi haluta kasarmia avarampiin maisemiin, Salke miettii.
Lehtimiesten poistuttua oli Sokka sanonut elämänsä tuntuvan nyt paljon helpommalta.Helsingin Sanomat, 12.10.1948Kun rakettilento oli paljastunut uutisankaksi, Silvo kertoi toimittajille halunneensa karata kotoa ja mennä Ruotsiin tai Norjaan. Hän sanoi halunneensa lavastaa kuolemansa, jotta olisi voinut huomaamattomasti hävitä maasta.
Nuorukainen oli lähtenyt kotoaan polkupyörällä. Suonenjoen kohdalla hän ei kuitenkaan enää jaksanut jatkaa, vaan ajoi pyöränsä järveen ja kävi makaamaan rannalle, josta hänet löydettiin.
Antti Karhunen / Yle
Kukaan ei tiedä varmasti, miksi Silvo kehitti niin mielikuvituksellisen peitetarinan ja miksi hän piti siitä kiinni niin pitkään. Tapausta tutkineen Paavo Romppaisen mukaan isä-Sokka kertoi poliisille poikansa olleen kova valehtelija. Romppainen sanoo löytäneensä asiakirjoista jopa maininnan, että isä olisi halunnut oikeuden tutkivan pojan mielentilan.
– Uskon, että Silvo Sokka piti itseään nerona ja keksijänä.
Muutaman päivän ajan suurenmoisen mielikuvituksellisen pojan haave oli totta ja hän oli maailman silmissä nero. Jälkeläisten on nyt vaikea ymmärtää häpeärangaistusta, jonka perhe otti teosta itselleen.
Aika on toinen, sanoo Riitta Salke. Nyt Silvo Sokan rakettimatkasta voi olla jo ylpeä.
https://yle.fi/uutiset/3-10465274
kimmo.j
Respected Leader
Olet oikeassa, virkamiehet keksivät kaikenlaisia turhia töitä, joista on vain kuluja yhteiskunnalle.
Siksi töiden "keksiminen" pitäisi antaa yritysten tehtäväksi ja helpottaa niiden kehitystä. Esim. kuutelemalla niitä ja lisäämällä R&D:tä.
Tämähän on hyvä uutinen ei enään känninen parempiväki voi katsella muita nenänvarttaanpitkin ja vittuilla meille tavallisille veronmaksajille elliittikapakasta käsin.
https://www.hs.paskamedia.fi/kaupunki/art-2000005873699.html
Järkytys ravintolamaailmassa: Klassikkobaarit Corona, Moskova ja Dubrovnik joutuvat lopettamaan, merkkirakennuksen kaikki vuokrasopimukset on irtisanottu
Kaupunkikulttuurin kannalta merkittävän Rakennusmestarien talon kaikki vuokrasopimukset on irtisanottu.
https://www.hs.paskamedia.fi/kaupunki/art-2000005873746.html
Tieto Corona-baarin sulkemisesta sai kulttuuriväen tolaltaan – ”Tämä on hirveä uutinen”
Klassikkobaarien sulkeminen nostatti välittömän reaktion sosiaalisessa mediassa.
https://www.hs.paskamedia.fi/kaupunki/art-2000005873699.html
Järkytys ravintolamaailmassa: Klassikkobaarit Corona, Moskova ja Dubrovnik joutuvat lopettamaan, merkkirakennuksen kaikki vuokrasopimukset on irtisanottu
Kaupunkikulttuurin kannalta merkittävän Rakennusmestarien talon kaikki vuokrasopimukset on irtisanottu.
https://www.hs.paskamedia.fi/kaupunki/art-2000005873746.html
Tieto Corona-baarin sulkemisesta sai kulttuuriväen tolaltaan – ”Tämä on hirveä uutinen”
Klassikkobaarien sulkeminen nostatti välittömän reaktion sosiaalisessa mediassa.
Eli wanhan juopon kisällinäyte on työn alla...
Coronaa vastapäätä on muuten nykyään olutravintola, käypä tarkastamassa se ensi reissulla. Toffeenpakkaajien luolaa ei ole ollut enää herran aikoihin.
Minua viisaammat ovat pohtineet, että mitähän tämä tarkoittaa jälkiteollisessa yhteiskunnassa? Työn -keksiminen- on eri asia kuin löytää keksitylle työlle maksaja. Johan nyt -keksitään- selvästi työtä tietyn koulutustason saavuttaneille ihmisille. Kaikenkarvaista jodlaamiskylänkehittelyä löytyy, kun taskussa on maisterin laput jostain. Näihin ohjautuu valtion, kuntien ja EUn rahoitusvirtoja.
Palvelutuotanto. Sama juttu, tekemätöntä työtä on kystaa kyllin, maksajia selvästi vähemmän.
Jälkiteollisessa yhteiskunnassa VOI löytyä uutta tekemistä, josta joku maksaa. Mutta tuo Voi - on juuri se pointti, jota viisaat pohtivat.
Loyd
Kenraali
Vaikka automaatio on jo kauan korvannnut käsin tehtävää työtä, niin ei työllisyys ole tästä johtuen vähentynyt niin paljon kuin luulisi. Samaan aikaan "keksitään" muita työpaikkoja kuten vaikka uusi akkutehdas suomeen. Ei tätäkään tehdasta olisi kannattanut perustaa ilman automaatiota.
Maksaja onkin ongelma. J siltalan kirjassa keskiluokan kuihtumisesta tämä on kuvattu hyvin. Ennen työntekijä vaurastui. Nykyään varallisuus kertyy rikkaimmalle prosentille (globalisaation hyötyjät) ja hyviä työpaikkoja korvautuu halpahommilla, joista ei makseta kunnolla. Keskiluokka ansaitsee vähemmän kun ennen.
Ongelma globalisaatiossa myös se, että voitot eivät enää palaudu tuotannon kehittämiseen kuten ennen. Osa hyvinvoinnista siis katoaa jonnekin tuntemattomaan paikkaan.
Maksaja onkin ongelma. J siltalan kirjassa keskiluokan kuihtumisesta tämä on kuvattu hyvin. Ennen työntekijä vaurastui. Nykyään varallisuus kertyy rikkaimmalle prosentille (globalisaation hyötyjät) ja hyviä työpaikkoja korvautuu halpahommilla, joista ei makseta kunnolla. Keskiluokka ansaitsee vähemmän kun ennen.
Ongelma globalisaatiossa myös se, että voitot eivät enää palaudu tuotannon kehittämiseen kuten ennen. Osa hyvinvoinnista siis katoaa jonnekin tuntemattomaan paikkaan.
Viimeksi muokattu:
Korruptio vapaa Suomi esiintyy jälleen edukseen, kuinkahan pirusti näitä juttuja jää pimentoon kun sitä korruptiota ei suomessa ole lainkaan.
Espoo on upottanut miljoonia euroja kelvottomaan tietojärjestelmään – rahoitusjohtajalla kaksoisrooli järjestelmän myyneessä yhtiössä
Espoon kaupunki päätti vuosia sitten tilata suuren talous- ja henkilöstöhallinnon järjestelmän Kuntien Tieralta. Kului kuusi seitsemän miljoonaa euroa eikä valmista tullut. Rahoitusjohtaja Ari Konttas istuu Kuntien Tieran hallituksessa.
Tilaajille
Espoo sopi vuosia sitten suuren tietojärjestelmän ostamisesta Kuntien Tiera -nimiseltä yhtiöltä. Sen toimistotiloja on Helsingin Ruoholahdessa. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
Katja Kuokkanen HS
Julkaistu: 24.10. 2:00 , Päivitetty: 24.10. 7:20
Espoon kaupunki on maksanut miljoonia veroeuroja massiivisesta tietojärjestelmästä, jota ei ole otettu käyttöön. Kaupungin kaikkien noin 14 000 työntekijän palkkoja, lomia ja matkalaskuja sekä kaupungin taloushallintoa varten tarvittava järjestelmä päätettiin vuosia sitten hankkia Kuntien Tiera -yhtiöltä.
Yksin Tierasap-nimiseen järjestelmään on uponnut noin 6–7 miljoonaa euroa.
Espoo on yksi Kuntien Tieran suurimmista omistajista. Kaupunki on maksanut yhtiölle erilaisista palveluista vuosina 2013–2018 yli 11 miljoonaa euroa. Yhtiön osakkeisiin on käytetty vajaat 760 000 euroa.
Kuntien Tiera on taloustietojensa perusteella merkittävissä rahavaikeuksissa. Espoo on lainannut sille puoli miljoonaa euroa, jotta yhtiö on saatu pidettyä toimintakykyisenä.
Espoon rahoitusjohtaja Ari Konttas (kok) on Kuntien Tieran hallituksen jäsen, saa yhtiöstä palkkioita eikä HS:n tietojen mukaan ole aina muistanut jäävätä itseään Tieraa koskevissa päätöksentekotilanteissa.
Myös kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä (kok) on yksi niistä Espoon johtajista, jotka ovat pisimpään jaksaneet uskoa Tierasap-järjestelmään.
Yhteinen taival alkoi 17. joulukuuta 2012. Silloin poliitikot päättivät kaupunginhallituksessa, että Espoo liittyy Kuntien Tieran osakkaaksi. Osakkeista maksettiin kolme euroa espoolaista kohti eli noin 760 000 euroa.
Espoosta tuli Tieran suurin yksittäinen osakas.
”Se oli koko hässäkän alku. Tosin ensimmäiseen puoleen vuoteen ei löydetty Tierasta mitään ostettavaa. Sitten keksittiin, että ostetaan erp”, sanoo Espoon Tiera-taivalta läheltä seurannut asiantuntija.
Hän ei kerro tapahtumista nimellään, koska nimen tulo julki voisi vaikeuttaa hänen työtään. Erp tarkoittaa yritysten tai Espoon tapauksessa kunnan suurta tietojärjestelmää.
Jo helmikuussa 2014 Kuntien Tieran talousvaikeudet nousivat kuntapoliitikkojen asialistalle. Silloin kaupunginhallitus sai eteensä yhtiön hätälainapyynnön.
Kuntien Tiera oli ajautunut talouskriisiin. Vaikeuksista huolimatta yhtiön johdolle oli edellisvuonna maksettu tulospalkkioita. Samaan aikaan yhitö oli tehnyt tappiota kuusi miljoonaa euroa 23,6 miljoonan euron liikevaihdolla.
Kuntien Tieran hallitus pyysi nyt kolmelta suurimmalta osakkeenomistajaltaan eli Espoolta, Turulta ja Lahdelta yhteensä 1,25 miljoonan euron pääomalainaa.
Espoo myönsi puolen miljoonan euron lainan.
Sopimus erp-palvelusta allekirjoitettiin 18. kesäkuuta 2015. Järjestelmän nimi on Tierasap.
Tieralta itseltään ostettiin aluksi selvitys. Kysymys oli, sopiiko Tierasap Espoon käyttöön. Yhtiö päätyi suosittamaan omaa tuotettaan.
Syyskuun 4. päivänä 2015 Espoo tiedotti, että ”uuden erpin perustamiskustannukset” ovat arviolta 6–7 miljoonaa euroa ja että vuoden 2017 alussa tietojärjestelmä olisi keskeisiltä osin toiminnassa.
”Lähdettiin määrittelemään, mitä muutoksia järjestelmään pitää tehdä”, espoolainen asiantuntija sanoo.
Muutostarpeita ilmeni niin paljon, että järjestelmän hinta-arvio alkoi asiantuntijan mukaan kivuta yli kymmeneen miljoonaan euroon.
Alkoi hahmottua, ettei maailman suurimpiin kuuluvan yritysohjelmistojen valmistajan Sapin Tieralle myymä järjestelmä soveltunut erityisen hyvin suuren kaupungin ohjaukseen.
Muissakin tietojärjestelmähankkeissa Tierasta sukeutui Espoon vakiokumppani. Perusteluna oli, että koska kaupunki omistaa yhtiötä, projekteja on paras tilata Tieralta.
Koska Espoo omistaa Kuntien Tieraa, hankkeita ei lain mukaan tarvinnut kilpailuttaa. Ostolaskujen perusteella tosin näyttää siltä, että muita hankkeita olisi niiden kokonaisarvon takia kannattanut kilpailuttaa.
Pikkukunta voisi saada alennuksia yhteishankinnoista. Espoo sitä vastoin on Suomen toiseksi suurimpana kaupunkina tarpeeksi merkittävä ostaja yksinkin.
Ostolaskutiedot paljastavat, että Espoo on maksanut vuosina 2013–2017 Kuntien Tieralle 10 645 873 euroa. Tänä vuonna yhtiölle on Espoon toimittamien tietojen mukaan maksettu vajaat 435 000 euroa.
Suurin yksittäinen lasku on 19. kesäkuuta 2015 Tieralle ”aktivoituina palvelujen ostoina” maksettu 4 496 178 euroa.
Siinä on kyse pääosin käyttöoikeuksista Tierasapiin. Joka työntekijälle piti hankkia käyttölisenssi, koska järjestelmän kautta oli määrä hallinnoida lomia, matkoja ja kuluveloituksia.
Lisenssit olivat sellaisia, että jollei Tierasapia otettaisi käyttöön, Tiera maksaa ne takaisin.
”Tämä on kuin pitkäaikainen vakuudeton laina, joka on maannut Tieralla kauan”, asiantuntija sanoo.
Kun vaikeudet kasautuivat, Espoolla oli vaihtoehtoja. Tierasapista olisi voitu luopua, sillä sopimuksessa oli määräaika, johon mennessä piti tehdä päätös järjestelmän tilaamisesta.
Espoo päätti alkaa lykätä lopullisen sopimuksen tekoa. Kesään 2017 mennessä lykkäyspäätöksiä oli neljä.
Sitten sopimus jäi uusimatta.
Espoon strategiajohtajan Jorma Valveen oli määrä allekirjoittaa uusi lykkäys. Lakiasianjohtajan Timo Kuisminin oli määrä valmistella uusi jatkoaika, mutta uusi päätös jäi tekemättä.
”Tulkitsisin, ettei sopimusta enää ole. Mutta Espoossa katsottiin tyylikkääksi vaieta koko asiasta”, asiantuntija sanoo.
Kuntien Tierassa tosin ollaan sitä, mieltä että sopimus velvoittaa yhä Espoota. Toiminnanohjausjärjestelmistä vastaavan johtajan Vesa Heinälän mukaan viimeinen lykkäys jäi tarkoituksella tekemättä.
Tierasta jatkoa haviteltiin Heinälän mukaan aktiivisesti.
”Viimeisestä lykkäyksestä oli luonnos olemassa. Sitä ei vain viimeistelty. Sopimukseton tila vaatisi Espoolta toimia, joita se ei ole tehnyt”, hän sanoo.
Myös projektia varten perustetussa Espoon ohjausryhmässä nousi esiin vastustus Tierasapia kohtaan. Ennen juhannusta 2016 ryhmä oli koolla luovuttamassa loppuraporttiaan kaupungin johtoryhmälle.
Paikalla oli virkamiesjohto kaikilta toimialoilta ja konsernihallinnosta. Ohjausryhmää johti liiketoimintajohtaja Mauri Suuperko. Hän vahvistaa muistavansa kokouksen ”erittäin hyvin” mutta toteaa, etteivät kokouksen pöytäkirja tai ohjausryhmän loppuraportti ole julkisia.
Paikalla olleilta johtajilta pyydettiin arvio, kannattaako Tierasapia enää edistää vai luopua hankkeesta. HS:n tietojen mukaan tulos oli murskaava.
Yksi johtaja noin 20:stä kannatti projektin jatkamista.
Espoon rahoitusjohtajan Konttaksen asema kuviossa on erikoinen. Pääosa Tiera-hankkeista on ollut rahoitusjohtajan päätösvastuulla.
Konttas kuitenkin on ollut esteellinen osallistumaan Tieraan liittyvään päätöksentekoon, koska hän on yhtiön hallituksen jäsen. Taloussuunnittelujohtaja Pia Ojavuo vahvistaa, että tämä on näkemys jääviydestä myös Espoossa.
Tällä haavaa hallituksen tavallinen jäsen saa Kuntien Tierasta 3 000 euron vuosipalkkion sekä 200 euroa joka kokouksesta. Konttas aloitti hallitustyön vuonna 2016 edellisen rahoitusjohtajan jäätyä eläkkeelle ja jätettyä paikkansa.
Ohjausryhmän tapaamisessa Konttas kuitenkin oli HS:n tietojen mukaan läsnä ja esitti näkemyksensä muiden mukana.
Konttakselle huomautettiin, ettei hän voi ottaa asiaan kantaa jääviytensä takia. Silti Konttas esitti eriävän mielipiteensä lopputuloksesta.
Nyt kaupunginjohtaja Mäkelä sanoo, ettei tunnista tällaista tilannetta.
”Tämä täytyy tarkistaa. En kuulunut ohjausryhmään”, Mäkelä sanoo eikä enää palaa asiaan.
Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä (KUVA: Rio Gandara / HS)
Konttaksen kaksoisroolin takia Kuntien Tieraan liittyviä päätöksiä on tehty esimerkiksi strategiajohtaja Valveen nimissä. HS:lla on esimerkkinä hallussaan Tierasap-sopimuksen lykkäyspäätös.
Strategiajohtaja oli Konttaksen suora alainen.
Mäkelä ei vastaa kysymykseen, olisiko Konttaksen alaisen mahdollista päättää rahoitusjohtajan tahdon vastaisesti. Hän sanoo, että kaikki päätökset tehdään virkavastuulla.
”Espoo on nimennyt Konttaksen siitä syystä, että hän on myös konserniohjauksessa vastuullinen. Kaikissa tilanteissa on varmistettu, ettei ole päätöksiä, joissa on jääviyttä”, Mäkelä sanoo.
Konttas itse kieltäytyy keskustelemasta Kuntien Tieraan liittyvistä asioista. ”Olen Tieran hallituksen jäsen, muut kommentoivat”, hän viestittää.
Espoon rahoitusjohtaja Ari Konttas (KUVA: Timo Laitala)
Ohjausryhmän kanta oli kaupunginjohtajalle aikanaan ”melkoinen yllätys”.
”Kun yhteistyötä käynnistettiin, valmistelijat arvioivat, että Turun ja Lahden tyyppisellä järjestelmällä Espoo pärjäisi. Käynnistymisvaiheessa ohjausryhmä esitti, etteivät nähneet, että sitä tulisi viedä eteenpäin”, Mäkelä sanoo.
Turku ja Lahti ovat hankkineet vastaavia palveluita Kuntien Tieralta.
Joulukuussa 2016 Mäkelä sitten esitti kaupunginhallitukselle osakkeiden arvon alentamista. Kaupunginhallitus hyväksyi yksimielisesti hinnanalennuksen.
Espoo menetti runsaat 250 000 euroa.
Alkuperäinen määräaika Tierasapin valmistumiselle umpeutui. Se olisi ollut viime vuonna.
”Ensimmäistäkään osaa erpistä ei ole otettu käyttöön”, espoolainen asiantuntija sanoo.
Espoossa ei myöskään ole vuosiin kehitetty henkilöstö- tai taloushallinnon järjestelmiä. Tierasapin olematon sopimus leijuu ilmassa, koska virallista päätöstä projektin lakkauttamisesta ei ole.
Projektin laitto ”holdiin” oli taloussuunnittelujohtaja Ojavuosta silti hyvä päätös.
”On äärimmäisen arvokasta, että nähtiin paremmaksi keskeyttää kuin mennä eteenpäin Espoolle epäsopivalla järjestelmällä”, hän sanoo.
Kuntien Tiera on vielä esittänyt, että Espoo sittenkin toteuttaisi uudistuksensa sen kanssa. Kyse olisi uudesta teknologiasta ja järjestelmästä. Työ on Ojavuon mukaan kesken.
Tilanne on Espoon talousjärjestelmien kehittämisen kannalta myös kaupunginjohtaja Mäkelän mukaan ”akuutti”. Espoon olisi hänestä järkevää kehittää kaupungin johtamista tukevia järjestelmiä yhdessä muiden kaupunkien kanssa.
”Nyt emme voi enää odottaa”, Mäkelä sanoo.
Mutta miksi Tierasap-hanketta ei ole virallisesti lopetettu eikä miljoonien eurojen saatavia vaadittu takaisin? Projekti on seissyt kaksi vuotta.
Mäkelä vastaa näihin kysymyksiin vastahakoisesti.
Päätös jatkosta on Mäkelän mukaan määrä tehdä vuoden loppuun mennessä. Osaksi ratkaisu on hänen mukaansa venynyt, koska Espoo on odottanut sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen sekä uuden maakuntamallin valmistumista.
Sillä välin Espoo on jo kirjannut osan Tierasapin menoista tappioiksi. Omaa työtä ja Tieralle maksettuja laskuja on kirjattu alas vuoden 2017 tilinpäätöksessä noin 1,45 miljoonaa euroa.
Ainakin työntekijöiden lisenssien maksut ja niiden ylläpitomaksut ovat Espoon mukaan palautettavissa Kuntien Tierasta. Ylläpidosta on maksettu vuosina 2015–2017 runsaat 650 000 euroa.
Yhteensä saatavia on Ojavuon mukaan noin 4,5 miljoonaa euroa.
”Nämä on palautettava, mikäli virallisesti päätetään projekti eikä oteta järjestelmää käyttöön”, Ojavuo sanoo.
Kuntien Tieran mukaan maksujen palauttaminen olisi ”hypoteettinen kysymys”. Yhtiön johtaja Heinälä ei tosin kiistä, etteikö mahdollinen lopettaminen olisi ”täysin Espoon käsissä”.
”Espoo on meidän suuri omistaja ja teemme, kuten he ohjaavat”, Heinälä sanoo.
Miksi Kuntien Tierasta ei ole hankkiuduttu kunnolla eroon?
Espoolaisen asiantuntijan mukaan kyse olisi yhtäältä Tieran pystyssä pysymisestä ja toisaalta siitä, että Espoon ylimmässä johdossa on vaikeuksia tunnustaa, ”että tuli muuten möhlittyä totaalisesti”.
Espoo on upottanut miljoonia euroja kelvottomaan tietojärjestelmään – rahoitusjohtajalla kaksoisrooli järjestelmän myyneessä yhtiössä
Espoon kaupunki päätti vuosia sitten tilata suuren talous- ja henkilöstöhallinnon järjestelmän Kuntien Tieralta. Kului kuusi seitsemän miljoonaa euroa eikä valmista tullut. Rahoitusjohtaja Ari Konttas istuu Kuntien Tieran hallituksessa.
Tilaajille
Espoo sopi vuosia sitten suuren tietojärjestelmän ostamisesta Kuntien Tiera -nimiseltä yhtiöltä. Sen toimistotiloja on Helsingin Ruoholahdessa. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
Katja Kuokkanen HS
Julkaistu: 24.10. 2:00 , Päivitetty: 24.10. 7:20
Espoon kaupunki on maksanut miljoonia veroeuroja massiivisesta tietojärjestelmästä, jota ei ole otettu käyttöön. Kaupungin kaikkien noin 14 000 työntekijän palkkoja, lomia ja matkalaskuja sekä kaupungin taloushallintoa varten tarvittava järjestelmä päätettiin vuosia sitten hankkia Kuntien Tiera -yhtiöltä.
Yksin Tierasap-nimiseen järjestelmään on uponnut noin 6–7 miljoonaa euroa.
Espoo on yksi Kuntien Tieran suurimmista omistajista. Kaupunki on maksanut yhtiölle erilaisista palveluista vuosina 2013–2018 yli 11 miljoonaa euroa. Yhtiön osakkeisiin on käytetty vajaat 760 000 euroa.
Kuntien Tiera on taloustietojensa perusteella merkittävissä rahavaikeuksissa. Espoo on lainannut sille puoli miljoonaa euroa, jotta yhtiö on saatu pidettyä toimintakykyisenä.
Espoon rahoitusjohtaja Ari Konttas (kok) on Kuntien Tieran hallituksen jäsen, saa yhtiöstä palkkioita eikä HS:n tietojen mukaan ole aina muistanut jäävätä itseään Tieraa koskevissa päätöksentekotilanteissa.
Myös kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä (kok) on yksi niistä Espoon johtajista, jotka ovat pisimpään jaksaneet uskoa Tierasap-järjestelmään.
Yhteinen taival alkoi 17. joulukuuta 2012. Silloin poliitikot päättivät kaupunginhallituksessa, että Espoo liittyy Kuntien Tieran osakkaaksi. Osakkeista maksettiin kolme euroa espoolaista kohti eli noin 760 000 euroa.
Espoosta tuli Tieran suurin yksittäinen osakas.
”Se oli koko hässäkän alku. Tosin ensimmäiseen puoleen vuoteen ei löydetty Tierasta mitään ostettavaa. Sitten keksittiin, että ostetaan erp”, sanoo Espoon Tiera-taivalta läheltä seurannut asiantuntija.
Hän ei kerro tapahtumista nimellään, koska nimen tulo julki voisi vaikeuttaa hänen työtään. Erp tarkoittaa yritysten tai Espoon tapauksessa kunnan suurta tietojärjestelmää.
Jo helmikuussa 2014 Kuntien Tieran talousvaikeudet nousivat kuntapoliitikkojen asialistalle. Silloin kaupunginhallitus sai eteensä yhtiön hätälainapyynnön.
Kuntien Tiera oli ajautunut talouskriisiin. Vaikeuksista huolimatta yhtiön johdolle oli edellisvuonna maksettu tulospalkkioita. Samaan aikaan yhitö oli tehnyt tappiota kuusi miljoonaa euroa 23,6 miljoonan euron liikevaihdolla.
Kuntien Tieran hallitus pyysi nyt kolmelta suurimmalta osakkeenomistajaltaan eli Espoolta, Turulta ja Lahdelta yhteensä 1,25 miljoonan euron pääomalainaa.
Espoo myönsi puolen miljoonan euron lainan.
Sopimus erp-palvelusta allekirjoitettiin 18. kesäkuuta 2015. Järjestelmän nimi on Tierasap.
Tieralta itseltään ostettiin aluksi selvitys. Kysymys oli, sopiiko Tierasap Espoon käyttöön. Yhtiö päätyi suosittamaan omaa tuotettaan.
Syyskuun 4. päivänä 2015 Espoo tiedotti, että ”uuden erpin perustamiskustannukset” ovat arviolta 6–7 miljoonaa euroa ja että vuoden 2017 alussa tietojärjestelmä olisi keskeisiltä osin toiminnassa.
”Lähdettiin määrittelemään, mitä muutoksia järjestelmään pitää tehdä”, espoolainen asiantuntija sanoo.
Muutostarpeita ilmeni niin paljon, että järjestelmän hinta-arvio alkoi asiantuntijan mukaan kivuta yli kymmeneen miljoonaan euroon.
Alkoi hahmottua, ettei maailman suurimpiin kuuluvan yritysohjelmistojen valmistajan Sapin Tieralle myymä järjestelmä soveltunut erityisen hyvin suuren kaupungin ohjaukseen.
Muissakin tietojärjestelmähankkeissa Tierasta sukeutui Espoon vakiokumppani. Perusteluna oli, että koska kaupunki omistaa yhtiötä, projekteja on paras tilata Tieralta.
Koska Espoo omistaa Kuntien Tieraa, hankkeita ei lain mukaan tarvinnut kilpailuttaa. Ostolaskujen perusteella tosin näyttää siltä, että muita hankkeita olisi niiden kokonaisarvon takia kannattanut kilpailuttaa.
Pikkukunta voisi saada alennuksia yhteishankinnoista. Espoo sitä vastoin on Suomen toiseksi suurimpana kaupunkina tarpeeksi merkittävä ostaja yksinkin.
Ostolaskutiedot paljastavat, että Espoo on maksanut vuosina 2013–2017 Kuntien Tieralle 10 645 873 euroa. Tänä vuonna yhtiölle on Espoon toimittamien tietojen mukaan maksettu vajaat 435 000 euroa.
Suurin yksittäinen lasku on 19. kesäkuuta 2015 Tieralle ”aktivoituina palvelujen ostoina” maksettu 4 496 178 euroa.
Siinä on kyse pääosin käyttöoikeuksista Tierasapiin. Joka työntekijälle piti hankkia käyttölisenssi, koska järjestelmän kautta oli määrä hallinnoida lomia, matkoja ja kuluveloituksia.
Lisenssit olivat sellaisia, että jollei Tierasapia otettaisi käyttöön, Tiera maksaa ne takaisin.
”Tämä on kuin pitkäaikainen vakuudeton laina, joka on maannut Tieralla kauan”, asiantuntija sanoo.
Kun vaikeudet kasautuivat, Espoolla oli vaihtoehtoja. Tierasapista olisi voitu luopua, sillä sopimuksessa oli määräaika, johon mennessä piti tehdä päätös järjestelmän tilaamisesta.
Espoo päätti alkaa lykätä lopullisen sopimuksen tekoa. Kesään 2017 mennessä lykkäyspäätöksiä oli neljä.
Sitten sopimus jäi uusimatta.
Espoon strategiajohtajan Jorma Valveen oli määrä allekirjoittaa uusi lykkäys. Lakiasianjohtajan Timo Kuisminin oli määrä valmistella uusi jatkoaika, mutta uusi päätös jäi tekemättä.
”Tulkitsisin, ettei sopimusta enää ole. Mutta Espoossa katsottiin tyylikkääksi vaieta koko asiasta”, asiantuntija sanoo.
Kuntien Tierassa tosin ollaan sitä, mieltä että sopimus velvoittaa yhä Espoota. Toiminnanohjausjärjestelmistä vastaavan johtajan Vesa Heinälän mukaan viimeinen lykkäys jäi tarkoituksella tekemättä.
Tierasta jatkoa haviteltiin Heinälän mukaan aktiivisesti.
”Viimeisestä lykkäyksestä oli luonnos olemassa. Sitä ei vain viimeistelty. Sopimukseton tila vaatisi Espoolta toimia, joita se ei ole tehnyt”, hän sanoo.
Myös projektia varten perustetussa Espoon ohjausryhmässä nousi esiin vastustus Tierasapia kohtaan. Ennen juhannusta 2016 ryhmä oli koolla luovuttamassa loppuraporttiaan kaupungin johtoryhmälle.
Paikalla oli virkamiesjohto kaikilta toimialoilta ja konsernihallinnosta. Ohjausryhmää johti liiketoimintajohtaja Mauri Suuperko. Hän vahvistaa muistavansa kokouksen ”erittäin hyvin” mutta toteaa, etteivät kokouksen pöytäkirja tai ohjausryhmän loppuraportti ole julkisia.
Paikalla olleilta johtajilta pyydettiin arvio, kannattaako Tierasapia enää edistää vai luopua hankkeesta. HS:n tietojen mukaan tulos oli murskaava.
Yksi johtaja noin 20:stä kannatti projektin jatkamista.
Espoon rahoitusjohtajan Konttaksen asema kuviossa on erikoinen. Pääosa Tiera-hankkeista on ollut rahoitusjohtajan päätösvastuulla.
Konttas kuitenkin on ollut esteellinen osallistumaan Tieraan liittyvään päätöksentekoon, koska hän on yhtiön hallituksen jäsen. Taloussuunnittelujohtaja Pia Ojavuo vahvistaa, että tämä on näkemys jääviydestä myös Espoossa.
Tällä haavaa hallituksen tavallinen jäsen saa Kuntien Tierasta 3 000 euron vuosipalkkion sekä 200 euroa joka kokouksesta. Konttas aloitti hallitustyön vuonna 2016 edellisen rahoitusjohtajan jäätyä eläkkeelle ja jätettyä paikkansa.
Ohjausryhmän tapaamisessa Konttas kuitenkin oli HS:n tietojen mukaan läsnä ja esitti näkemyksensä muiden mukana.
Konttakselle huomautettiin, ettei hän voi ottaa asiaan kantaa jääviytensä takia. Silti Konttas esitti eriävän mielipiteensä lopputuloksesta.
Nyt kaupunginjohtaja Mäkelä sanoo, ettei tunnista tällaista tilannetta.
”Tämä täytyy tarkistaa. En kuulunut ohjausryhmään”, Mäkelä sanoo eikä enää palaa asiaan.
Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä (KUVA: Rio Gandara / HS)
Konttaksen kaksoisroolin takia Kuntien Tieraan liittyviä päätöksiä on tehty esimerkiksi strategiajohtaja Valveen nimissä. HS:lla on esimerkkinä hallussaan Tierasap-sopimuksen lykkäyspäätös.
Strategiajohtaja oli Konttaksen suora alainen.
Mäkelä ei vastaa kysymykseen, olisiko Konttaksen alaisen mahdollista päättää rahoitusjohtajan tahdon vastaisesti. Hän sanoo, että kaikki päätökset tehdään virkavastuulla.
”Espoo on nimennyt Konttaksen siitä syystä, että hän on myös konserniohjauksessa vastuullinen. Kaikissa tilanteissa on varmistettu, ettei ole päätöksiä, joissa on jääviyttä”, Mäkelä sanoo.
Konttas itse kieltäytyy keskustelemasta Kuntien Tieraan liittyvistä asioista. ”Olen Tieran hallituksen jäsen, muut kommentoivat”, hän viestittää.
Espoon rahoitusjohtaja Ari Konttas (KUVA: Timo Laitala)
Ohjausryhmän kanta oli kaupunginjohtajalle aikanaan ”melkoinen yllätys”.
”Kun yhteistyötä käynnistettiin, valmistelijat arvioivat, että Turun ja Lahden tyyppisellä järjestelmällä Espoo pärjäisi. Käynnistymisvaiheessa ohjausryhmä esitti, etteivät nähneet, että sitä tulisi viedä eteenpäin”, Mäkelä sanoo.
Turku ja Lahti ovat hankkineet vastaavia palveluita Kuntien Tieralta.
Joulukuussa 2016 Mäkelä sitten esitti kaupunginhallitukselle osakkeiden arvon alentamista. Kaupunginhallitus hyväksyi yksimielisesti hinnanalennuksen.
Espoo menetti runsaat 250 000 euroa.
Alkuperäinen määräaika Tierasapin valmistumiselle umpeutui. Se olisi ollut viime vuonna.
”Ensimmäistäkään osaa erpistä ei ole otettu käyttöön”, espoolainen asiantuntija sanoo.
Espoossa ei myöskään ole vuosiin kehitetty henkilöstö- tai taloushallinnon järjestelmiä. Tierasapin olematon sopimus leijuu ilmassa, koska virallista päätöstä projektin lakkauttamisesta ei ole.
Projektin laitto ”holdiin” oli taloussuunnittelujohtaja Ojavuosta silti hyvä päätös.
”On äärimmäisen arvokasta, että nähtiin paremmaksi keskeyttää kuin mennä eteenpäin Espoolle epäsopivalla järjestelmällä”, hän sanoo.
Kuntien Tiera on vielä esittänyt, että Espoo sittenkin toteuttaisi uudistuksensa sen kanssa. Kyse olisi uudesta teknologiasta ja järjestelmästä. Työ on Ojavuon mukaan kesken.
Tilanne on Espoon talousjärjestelmien kehittämisen kannalta myös kaupunginjohtaja Mäkelän mukaan ”akuutti”. Espoon olisi hänestä järkevää kehittää kaupungin johtamista tukevia järjestelmiä yhdessä muiden kaupunkien kanssa.
”Nyt emme voi enää odottaa”, Mäkelä sanoo.
Mutta miksi Tierasap-hanketta ei ole virallisesti lopetettu eikä miljoonien eurojen saatavia vaadittu takaisin? Projekti on seissyt kaksi vuotta.
Mäkelä vastaa näihin kysymyksiin vastahakoisesti.
Päätös jatkosta on Mäkelän mukaan määrä tehdä vuoden loppuun mennessä. Osaksi ratkaisu on hänen mukaansa venynyt, koska Espoo on odottanut sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen sekä uuden maakuntamallin valmistumista.
Sillä välin Espoo on jo kirjannut osan Tierasapin menoista tappioiksi. Omaa työtä ja Tieralle maksettuja laskuja on kirjattu alas vuoden 2017 tilinpäätöksessä noin 1,45 miljoonaa euroa.
Ainakin työntekijöiden lisenssien maksut ja niiden ylläpitomaksut ovat Espoon mukaan palautettavissa Kuntien Tierasta. Ylläpidosta on maksettu vuosina 2015–2017 runsaat 650 000 euroa.
Yhteensä saatavia on Ojavuon mukaan noin 4,5 miljoonaa euroa.
”Nämä on palautettava, mikäli virallisesti päätetään projekti eikä oteta järjestelmää käyttöön”, Ojavuo sanoo.
Kuntien Tieran mukaan maksujen palauttaminen olisi ”hypoteettinen kysymys”. Yhtiön johtaja Heinälä ei tosin kiistä, etteikö mahdollinen lopettaminen olisi ”täysin Espoon käsissä”.
”Espoo on meidän suuri omistaja ja teemme, kuten he ohjaavat”, Heinälä sanoo.
Miksi Kuntien Tierasta ei ole hankkiuduttu kunnolla eroon?
Espoolaisen asiantuntijan mukaan kyse olisi yhtäältä Tieran pystyssä pysymisestä ja toisaalta siitä, että Espoon ylimmässä johdossa on vaikeuksia tunnustaa, ”että tuli muuten möhlittyä totaalisesti”.