Pikku-uutisia Suomesta

Martina Aitolehti juhlii synttäreitään jossain eteläisillä mailla. Mielensäpahoittajat ovat nyt loukkaantuneet ameriikan intiaanien puolesta, koska seurueella on nähty sulkapäähineitä.
 
Martina Aitolehti juhlii synttäreitään jossain eteläisillä mailla. Mielensäpahoittajat ovat nyt loukkaantuneet ameriikan intiaanien puolesta, koska seurueella on nähty sulkapäähineitä.
Tuo mielensäpahoittaminen on pelkkää huomionhakua, katsokaa kun olen oikeamielinen ja paheksun pahuutta.
Oikeisiin ongelmiin ei haluta puuttua, tai kiinnittää huomiota.
 
Fortumin Uniper-kaupat eivät menneet ihan putkeen, mutta Fortumin toimitusjohtajaa lohduttanee maaliskuussa saatu 423 000 euron kannustinpalkkio, 120 000 euron kuukausipalkan ym. etujen päälle.
 
Mielipidekirjoituksessa mielenkiintoinen ajatus, jossa toivotaan panostusta ukrainalaisten haavoittuneiden auttamiseen samalla saaden Suomeen sotilaslääketieteellistä osaamishyötyä oikeiden sodassa haavoittuneiden hoitamisen kautta.

Sotilaslääketieteen hoitokäytännöt Suomessa tulee päivittää​

Sotilaslääketieteen resursseja tulisi käyttää Ukrainassa haavoittuneiden hyväksi.

2:00

SUOMI on käynnistänyt liittymisprosessin Natoon, ja jäsenyyden myötä puolustusjärjestelmämme tulee uudistumaan monella tavalla. Tässä uudistuksessa tulisi huomioida varsinaisen sotilaallisen toiminnan muutoksen ohella myös sotilaslääketieteen hoitokäytäntöjen uudistaminen. Meillä oli vuosikymmeniä sotainvalidien hoitoon erikoistunut Kaunialan sotavammasairaala (nykyisin Kaunialan sairaala), johon keskitettiin sodissa vammautuneiden hoito ja kuntoutus.

Esimerkiksi Tampereen yliopistossa on lahjoitusvaroin perustettu sotilaslääketieteen professuuri, joka on mahdollistanut opiskelijoiden keskuudessa suositun sotilaslääketieteen vapaavalintaisen opetuksen.


Myös Puolustusvoimilla on oma Sotilaslääketieteen keskus. Näitä resursseja tulisi nyt käyttää yhteisen asian eli Ukrainassa haavoittuneiden hyväksi. Kannattaako jatkossa traumakirurgian opetuksessa käyttää tarkoituksella eläimelle aiheutettujen vammojen korjaamista, kun samaan aikaan sen voisi tehdä haavoittuneelle ihmiselle? Emme voi myöskään tietää, milloin tällaiselle toiminnalle on akuuttia käyttöä omassa maassamme.

Resursseja tulisi käyttää Ukrainassa haavoittuneiden hyväksi.
MENEILLÄÄN olevassa sodassa vammautuu joka viikko satoja ukrainalaisia miehiä, jotka tarvitsevat välitöntä hoitoa, jonka tarve on usein monimutkainen ja vaativa. Koska Ukrainan terveydenhuoltojärjestelmä on sodan vuoksi lähes romahtanut, on haavoittuneiden auttaminen Ukrainassa epätoivoinen tehtävä.

Suomi–Ukraina-maanpuolustusyhdistys ry on organisoinut Ukrainan sodassa haavoittuneiden sotilaiden ja heidän omaistensa avustuskuljetuksen Suomeen, ja suomalainen ortopedi on ollut Ukrainassa hoitamassa potilaita ja konsultoimassa paikallisissa sairaaloissa (HS Sunnuntai 24.7.). Nämä arvokkaat toimet perustuvat yksittäisten henkilöiden auttamishaluun ja osoittavat selvästi, miten suuri avun tarve Ukrainassa tällä hetkellä on.


NYT olisi oivallinen tilaisuus päivittää sotilaslääketieteen hoitokäytäntömme ja alan tutkimus- ja kehitystoiminta uudelle aikakaudelle. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Yhdysvalloissa toimivasta käytännöstä (Veterans Health Administration).

Suurimmille hyvinvointialueille tulisi perustaa operatiivisten yksiköiden yhteyteen sotilaslääketieteen osaamiskeskuksia, joilla olisi tiivis yhteistyö Tampereen yliopiston sotilaslääketieteen oppiaineen ja Sotilaslääketieteen keskuksen kanssa. Hoitohenkilöstön saatavuus olisi taattua työn kiinnostavuuden vuoksi. Näiden yksiköiden toiminnassa ensimmäinen laajamittainen tehtävä olisi Ukrainan sodassa haavoittuneiden sotilaiden ja siviilien hoitaminen, millä täydentäisimme myös yleiseurooppalaisen humanitaarisen velvoitteemme auttaa sodan uhreja.


Rahoituksen ei pitäisi olla ongelma, koska sotateollisuusaloilla voisi arvioida olevan suuri intressi rahoittaa tätä toimintaa.


Ulla Kampman

leikkaus- ja anestesiasairaanhoitaja, koulutusasiantuntija

aluevaltuutettu, Pirkanmaan hyvinvointialue (sd)
 
Mielipidekirjoituksessa mielenkiintoinen ajatus, jossa toivotaan panostusta ukrainalaisten haavoittuneiden auttamiseen samalla saaden Suomeen sotilaslääketieteellistä osaamishyötyä oikeiden sodassa haavoittuneiden hoitamisen kautta.

Sotilaslääketieteen hoitokäytännöt Suomessa tulee päivittää​

Sotilaslääketieteen resursseja tulisi käyttää Ukrainassa haavoittuneiden hyväksi.

2:00

SUOMI on käynnistänyt liittymisprosessin Natoon, ja jäsenyyden myötä puolustusjärjestelmämme tulee uudistumaan monella tavalla. Tässä uudistuksessa tulisi huomioida varsinaisen sotilaallisen toiminnan muutoksen ohella myös sotilaslääketieteen hoitokäytäntöjen uudistaminen. Meillä oli vuosikymmeniä sotainvalidien hoitoon erikoistunut Kaunialan sotavammasairaala (nykyisin Kaunialan sairaala), johon keskitettiin sodissa vammautuneiden hoito ja kuntoutus.

Esimerkiksi Tampereen yliopistossa on lahjoitusvaroin perustettu sotilaslääketieteen professuuri, joka on mahdollistanut opiskelijoiden keskuudessa suositun sotilaslääketieteen vapaavalintaisen opetuksen.


Myös Puolustusvoimilla on oma Sotilaslääketieteen keskus. Näitä resursseja tulisi nyt käyttää yhteisen asian eli Ukrainassa haavoittuneiden hyväksi. Kannattaako jatkossa traumakirurgian opetuksessa käyttää tarkoituksella eläimelle aiheutettujen vammojen korjaamista, kun samaan aikaan sen voisi tehdä haavoittuneelle ihmiselle? Emme voi myöskään tietää, milloin tällaiselle toiminnalle on akuuttia käyttöä omassa maassamme.


MENEILLÄÄN olevassa sodassa vammautuu joka viikko satoja ukrainalaisia miehiä, jotka tarvitsevat välitöntä hoitoa, jonka tarve on usein monimutkainen ja vaativa. Koska Ukrainan terveydenhuoltojärjestelmä on sodan vuoksi lähes romahtanut, on haavoittuneiden auttaminen Ukrainassa epätoivoinen tehtävä.

Suomi–Ukraina-maanpuolustusyhdistys ry on organisoinut Ukrainan sodassa haavoittuneiden sotilaiden ja heidän omaistensa avustuskuljetuksen Suomeen, ja suomalainen ortopedi on ollut Ukrainassa hoitamassa potilaita ja konsultoimassa paikallisissa sairaaloissa (HS Sunnuntai 24.7.). Nämä arvokkaat toimet perustuvat yksittäisten henkilöiden auttamishaluun ja osoittavat selvästi, miten suuri avun tarve Ukrainassa tällä hetkellä on.


NYT olisi oivallinen tilaisuus päivittää sotilaslääketieteen hoitokäytäntömme ja alan tutkimus- ja kehitystoiminta uudelle aikakaudelle. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Yhdysvalloissa toimivasta käytännöstä (Veterans Health Administration).

Suurimmille hyvinvointialueille tulisi perustaa operatiivisten yksiköiden yhteyteen sotilaslääketieteen osaamiskeskuksia, joilla olisi tiivis yhteistyö Tampereen yliopiston sotilaslääketieteen oppiaineen ja Sotilaslääketieteen keskuksen kanssa. Hoitohenkilöstön saatavuus olisi taattua työn kiinnostavuuden vuoksi. Näiden yksiköiden toiminnassa ensimmäinen laajamittainen tehtävä olisi Ukrainan sodassa haavoittuneiden sotilaiden ja siviilien hoitaminen, millä täydentäisimme myös yleiseurooppalaisen humanitaarisen velvoitteemme auttaa sodan uhreja.


Rahoituksen ei pitäisi olla ongelma, koska sotateollisuusaloilla voisi arvioida olevan suuri intressi rahoittaa tätä toimintaa.


Ulla Kampman

leikkaus- ja anestesiasairaanhoitaja, koulutusasiantuntija

aluevaltuutettu, Pirkanmaan hyvinvointialue (sd)
Muuten hyvä, mutta Puolustusvoimilla ei ole mitään missä hoitaa. Veksit on ajettu alas, sieltä saa vain vemppaa kuumeeseen jos edes sitä. Suurin osa on ulkoistettu lähimpiin terveyskeskuksiin yms. Tilkka lopetettiin jo vuosikymmeniä sit....
 
Kannattaako jatkossa traumakirurgian opetuksessa käyttää tarkoituksella eläimelle aiheutettujen vammojen korjaamista, kun samaan aikaan sen voisi tehdä haavoittuneelle ihmiselle?
Onko eettistä hoidattaa ihmisen saamia vammoja ensimmäistä kertaansa hoitoa antavalla lääkärillä, kun tämä olisi voinut harjoitella muulla tavalla ensin saaden kokemusta ja varmuutta toimintaansa?

Kolikolla on aina kaksi puolta. Mielipide jää yksipuoliseksi ja heikosti perustelluksi, kun siinä ei edes sivuta toisen puolen olemassaoloa, saatika perusteltaisi miksi juuri tämä puoli olisi tärkeämpi kuin se toinen.
 
Muuten hyvä, mutta Puolustusvoimilla ei ole mitään missä hoitaa. Veksit on ajettu alas, sieltä saa vain vemppaa kuumeeseen jos edes sitä. Suurin osa on ulkoistettu lähimpiin terveyskeskuksiin yms. Tilkka lopetettiin jo vuosikymmeniä sit....
KSS2 lakkautettiin vieläkin pitempi aika sitten jne. yms. Mutta eihän tätä PV:n vaatimattoman rauhan ajan lääkintäorganisaation varaan ollut millään tavalla tuossa kirjoituksessa tarkoitettu, vaan siviilisairaaloihin, kuitenkin Sotilaslääketieteen keskuksen ja Tampereen yliopiston ohjauksessa suoritettavaksi.

Onko eettistä hoidattaa ihmisen saamia vammoja ensimmäistä kertaansa hoitoa antavalla lääkärillä, kun tämä olisi voinut harjoitella muulla tavalla ensin saaden kokemusta ja varmuutta toimintaansa?

Kolikolla on aina kaksi puolta. Mielipide jää yksipuoliseksi ja heikosti perustelluksi, kun siinä ei edes sivuta toisen puolen olemassaoloa, saatika perusteltaisi miksi juuri tämä puoli olisi tärkeämpi kuin se toinen.
Minä kyllä ymmärsin tämän niin, että kun Suomessa ei ole käytännössä lainkaan kokemusta sotavammojen hoidosta, niin nyt sitä sitten olisi saatavilla muutenkin kuin tapettuja eläimiä leikkaamalla ja ihmettelemällä - mutta ei kuitenkaan esitetty sitä, että nämä potilaat olisivat lääkintä-RUK:n harjoitusmaaleja, vaan hoito olisi ihan oikeiden erikoislääkärien vastuulla. Niin kuin olisi sota-aikanakin, ei silloinkaan JSP:n lääkäri pysty tekemään kuin akuuttitason välittömät toimenpiteet hengen pelastamiseksi, mutta kenttäsairaalasta ja sotasairaalasta löytyy sitten resurssi vaativampiin operaatioihin. Jos niitä "sotilaslääketieteen osaamiskeskuksia" tms. perustettaisiin, niin sitten sotavammapotilaiden hoito voitaisiin suorittaa ohjatusti, tietoja vaihtaen ja tällä alalla kehittyen ja oppien - jopa tutkimustyölle avautuisi laajemmat mahdollisuudet.

Onhan tämä toki hyvinkin ylimalkainen ja epäilemättä puutteellisesti valmisteltu kirjoitus. Mutta perusidea (ukrainalaisten auttaminen ja ohjattu systemaattinen sotavammojen hoitamisen kehittäminen) on vähintäänkin positiivisella tavalla mielenkiintoinen.
 
Minä kyllä ymmärsin tämän niin, että kun Suomessa ei ole käytännössä lainkaan kokemusta sotavammojen hoidosta, niin nyt sitä sitten olisi saatavilla muutenkin kuin tapettuja eläimiä leikkaamalla ja ihmettelemällä - mutta ei kuitenkaan esitetty sitä, että nämä potilaat olisivat lääkintä-RUK:n harjoitusmaaleja, vaan hoito olisi ihan oikeiden erikoislääkärien vastuulla.
Tuohan olisi minustakin ihan järkevä malli. Mutta kun toi kirjoittaa nimenomaan traumakirurgian opetuksesta... Jolloin suorittavaksi lääkäriksi tulisi se erikoistuva harjoittelija, ei jo valmistunut erikoislääkäri. Jälkimmäinen vain valvoo ja heristää sormea, kun potilaalle jää pysyvä vaiva joka olisi osaavamman tekemänä vältetty.
Kannattaako jatkossa traumakirurgian opetuksessa käyttää tarkoituksella eläimelle aiheutettujen vammojen korjaamista, kun samaan aikaan sen voisi tehdä haavoittuneelle ihmiselle?
Hänen moraalijärjestyksensä tulee tästä lauseesta selväksi, ihmisen riskiä pysyvästä vahingosta ei saisi vähentää eläimiä vahingoittamalla. Vaikuttaa siltä että ideologinen tavoite on piilotettu yleisen humanismin alle.
 
Mielipidekirjoituksessa mielenkiintoinen ajatus, jossa toivotaan panostusta ukrainalaisten haavoittuneiden auttamiseen samalla saaden Suomeen sotilaslääketieteellistä osaamishyötyä oikeiden sodassa haavoittuneiden hoitamisen kautta.

Sotilaslääketieteen hoitokäytännöt Suomessa tulee päivittää​

Sotilaslääketieteen resursseja tulisi käyttää Ukrainassa haavoittuneiden hyväksi.

2:00

SUOMI on käynnistänyt liittymisprosessin Natoon, ja jäsenyyden myötä puolustusjärjestelmämme tulee uudistumaan monella tavalla. Tässä uudistuksessa tulisi huomioida varsinaisen sotilaallisen toiminnan muutoksen ohella myös sotilaslääketieteen hoitokäytäntöjen uudistaminen. Meillä oli vuosikymmeniä sotainvalidien hoitoon erikoistunut Kaunialan sotavammasairaala (nykyisin Kaunialan sairaala), johon keskitettiin sodissa vammautuneiden hoito ja kuntoutus.

Esimerkiksi Tampereen yliopistossa on lahjoitusvaroin perustettu sotilaslääketieteen professuuri, joka on mahdollistanut opiskelijoiden keskuudessa suositun sotilaslääketieteen vapaavalintaisen opetuksen.


Myös Puolustusvoimilla on oma Sotilaslääketieteen keskus. Näitä resursseja tulisi nyt käyttää yhteisen asian eli Ukrainassa haavoittuneiden hyväksi. Kannattaako jatkossa traumakirurgian opetuksessa käyttää tarkoituksella eläimelle aiheutettujen vammojen korjaamista, kun samaan aikaan sen voisi tehdä haavoittuneelle ihmiselle? Emme voi myöskään tietää, milloin tällaiselle toiminnalle on akuuttia käyttöä omassa maassamme.


MENEILLÄÄN olevassa sodassa vammautuu joka viikko satoja ukrainalaisia miehiä, jotka tarvitsevat välitöntä hoitoa, jonka tarve on usein monimutkainen ja vaativa. Koska Ukrainan terveydenhuoltojärjestelmä on sodan vuoksi lähes romahtanut, on haavoittuneiden auttaminen Ukrainassa epätoivoinen tehtävä.

Suomi–Ukraina-maanpuolustusyhdistys ry on organisoinut Ukrainan sodassa haavoittuneiden sotilaiden ja heidän omaistensa avustuskuljetuksen Suomeen, ja suomalainen ortopedi on ollut Ukrainassa hoitamassa potilaita ja konsultoimassa paikallisissa sairaaloissa (HS Sunnuntai 24.7.). Nämä arvokkaat toimet perustuvat yksittäisten henkilöiden auttamishaluun ja osoittavat selvästi, miten suuri avun tarve Ukrainassa tällä hetkellä on.


NYT olisi oivallinen tilaisuus päivittää sotilaslääketieteen hoitokäytäntömme ja alan tutkimus- ja kehitystoiminta uudelle aikakaudelle. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Yhdysvalloissa toimivasta käytännöstä (Veterans Health Administration).

Suurimmille hyvinvointialueille tulisi perustaa operatiivisten yksiköiden yhteyteen sotilaslääketieteen osaamiskeskuksia, joilla olisi tiivis yhteistyö Tampereen yliopiston sotilaslääketieteen oppiaineen ja Sotilaslääketieteen keskuksen kanssa. Hoitohenkilöstön saatavuus olisi taattua työn kiinnostavuuden vuoksi. Näiden yksiköiden toiminnassa ensimmäinen laajamittainen tehtävä olisi Ukrainan sodassa haavoittuneiden sotilaiden ja siviilien hoitaminen, millä täydentäisimme myös yleiseurooppalaisen humanitaarisen velvoitteemme auttaa sodan uhreja.


Rahoituksen ei pitäisi olla ongelma, koska sotateollisuusaloilla voisi arvioida olevan suuri intressi rahoittaa tätä toimintaa.


Ulla Kampman

leikkaus- ja anestesiasairaanhoitaja, koulutusasiantuntija

aluevaltuutettu, Pirkanmaan hyvinvointialue (sd)
Ensi alkuun kauniilta kuullostava ajatus, mutta...

Jos terveydenhuoltomme ei nytkään kykene leikkaamaan kaikkia kansalaisia jotka leikkausta tarvitsevat, miten nämä lisäleikkaukset hoidetaan?
Jos meillä ei nytkään ole tarpeeksi osastopaikkoja leikkausta odottaville, tai niistä toipuville/kuntoutuville, mistä nyt saataisiin paikat?
Erikoista, että ihminen jolla on tuollainen tausta ei ymmärrä tätä.

Toiminnnan rahoitus, mikä on tämä "sotateollisuusala" jolla on intressi rahoittaa tätä? Kuinka monta sotilaslääketieteeseen keskittyvä yritys Suomessa on? Väitän, ettei montakaan.
Miksi esim. Patria rahoittaisi tätä, en keksi mitään muutta syytä kuin poliitikkojen nuoleskelu.

Pohja-ajatus on kyllä hyvä, tarjota kiinnostuneille kirurgeille mahdollisuus pätevöityä sellaisten vammojen hoitoon jota ei usein tapaa Suomessa. Tälle on jopa mielestäni tarve ja tilaus.
 
Hauska linkki IL.ssä: "Upseerikokelas keskeytti ryhmäseksin – varusmiehet eivät totelleet"
Kello oli 21.30 esikuntakomppanian kasarmirakennuksessa. Hiljaisuuteen oli aikaa puoli tuntia.
Päivystyksestä vastannut upseerikokelas kierteli kasarmilla.
Yhtäkkiä hän kohtasi pöyristyttävän näyn. Kolme varusmiestä oli aloittelemassa ryhmäseksiä: kaksi miestä, yksi nainen.

loppu on maksumuurin takana:
 
Montakohan vuotta/vuosikymmentä menisi; rataverkon pituus 5926km.
Jos laittaa komissiolle arvion summasta, x mrd, ja kysyy maksatteko tän sekä korvaukset kuljetushaitoista xxx milj. ja junakaluston muuttamisesta xxx milj. , niin eiköhän se jää siihen tuo esitys.

Tai mistä sitä tietää kuinka vakavissaan ovat, mutta ei sitä Suomen kannata omilla varoilla tehdä, kun ei se nykyään ihan mitään topparoikka-porukalla rakentamista ole jossa kiskot kiinnitetään lekalla käsipelin. Eli ei ihan mene työllisyysohjelmana...

Faijavainaahan aikoinaan oli rakentamassa Lahti-Hämeenlinna väliä...
 
Back
Top