Suomen uusittava ka ikki verosopimukset
VerotusKansantalous
Vientivetoinen Suomi menettää verotuloja. Tavoitteena on poistaa kaksinkertainen verotus.
Mikä on BEPS?
Idea. OECD julkaisi vuonna 2013 veropohjien rapautumista ja voitonsiirron estämistä koskevan ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting” -selvityksen. Yhteistyössä G20-maiden kanssa toteutettavan hankkeen tavoite on turvata valtioiden verotulot.
Muutos. BEPS-hanke muuttaa kansainvälisen verotuksen pelisääntöjä seuraavien vuosien aikana radikaalisti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verotus tapahtuisi tulevaisuudessa siinä maassa, missä tuloa tuottava arvo on tosiasiassa syntynyt.
Laajuus. OECD julkaisi syksyllä 2015 BEPS-projektin lopulliset raportit 15:stä toimenpiteestä, joilla yritetään estää valtioiden verojärjestelmien eroista aiheutuvan veropohjien rapautuminen. Lopullisissa raporteissa on yhteensä noin 1 600 sivua.
Seuraus. Kun OECD:n siirtohinnoitteluohjeita muutetaan, synnyttää muutostyö yrityksissä epävarmuutta. Muutettuja siirtohinnoitteluohjeita saatetaan soveltaa jopa taannehtivasti, ja eri maat voivat tulkita niitä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Yhteistyö. Tavoitteena on verosopimuksia muuttava monenkeskinen sopimus. Jotta kaikkien mukana olevien maiden verosopimukset saadaan samalla kertaa mukautettua BEPS-vaatimuksiin, maat neuvottelevat monenkeskisestä sopimuksesta.
Sopimus. Monenkeskisen sopimuksen perimmäinen tarkoitus on saattaa kolme BEPS-muutosta voimaan: estää verosopimusten väärinkäyttöä, määritellä kiinteän toimipaikan syntyminen uudelleen ja vähentää kaksinkertaista verotusta.
Lähde: Deloitte
Suomella on yli 70 verosopimusta, mutta ne on pakko muokata uusiksi kansainvälistä verotusta mullistavan BEPS-hankkeen takia.
Massiivinen verosopimusurakka johtuu siitä, että OECD torjuu verojärjestelmien eroista johtuvia verottomuustilanteita sekä sellaisia yritysten voitonsiirtoja, jotka murentavat veropohjaa. Maailmalla on tuhansia verosopimuksia, joten BEPS-projektin vaikeus on helppo hahmottaa.
Keskustelu yritysverotuksesta käy kuumana, koska esimerkiksi sähköverkkoyhtiö Caruna maksaa Suomeen olemattomasti veroja. Ylekertoi viime viikonloppuna Carunan laillisista verojärjestelyistä, mutta BEPS-hanke pyrkii juuri verovuotojen tukkimiseen.
Edessä on valtavasti työtä, jotta lainsäädännöt, verosopimukset ja verotuskäytännöt puristuisivat BEPS-toimintaohjelman mukaisiksi. BEPS pakottaa kirjoittamaan kansainvälisen verotuksen säännöt hyvin mittavasti uusiksi.
Deloitten veroasiantuntija Lari Hintsanen kertoo, että yli 90 maata neuvottelee jo vuonna 2016 kaikkien verosopimusten samanaikaisesta muutoksesta.
”BEPS-hankkeen takia jokaisen maan lainsäädäntö ja verotuskäytäntö muuttuvat”, hän summaa.
Osa uudistuksesta hoituu muokkaamalla jo olemassa olevia verosopimuksia. Jotta kaikkien maiden verosopimukset saadaan samalla taivutettua BEPS-vaatimuksiin, maat neuvottelevat monenkeskisestä sopimuksesta.
Monenkeskisen sopimuksen ideana on koota yhteen kaikki sovitut verosopimusmuutokset, jotta prosessi nopeutuisi. Kaikkien hankkeeseen sitoutuneiden maiden erillisten neuvotteluiden asemesta muutostyö tehdään linjassa muiden maiden kanssa.
Ilman monenkeskistä sopimusta jokainen maa joutuisi neuvottelemaan verosopimuksensa uudestaan yksitellen.
Kahdenväliset sopimusneuvottelut kestävät usein vuosia.
”Maailmassa on tällä hetkellä yli 3 000 verosopimusta ja uudistusten nopea voimaantulo vesittyisi ilman monenkeskistä sopimusta”, Hintsanen sanoo.
Maailmassaon tällä hetkellä yli 3 000 verosopimusta ja uudistusten nopea voimaantulo vesittyisi ilman monenkeskistä sopimusta”
Lari Hintsanen
Veroasiantuntija, Deloitte
Verosopimusten tarkoituksena on poistaa kansainvälinen kaksinkertainen verotus. Nykytilanteessa kansainväliset verosopimukset, lainsäädännöt ja käytännöt mahdollistavat suuryritysten verosuunnittelun, jossa verot maksetaan eri maahan kuin missä yritysten toimintaa harjoitetaan ja missä tulot luodaan.
Näin voi syntyä tilanne, jossa veroa maksetaan Carunan tavoin vähän tai ei lainkaan.
Verosopimuksia koskevat muutokset liittyvätkin sopimusten väärinkäytön estämiseen, kiinteän toimipaikan muodostumiseen sekä keskinäisen sopimusmenettelyn tehostamiseen.
Käytännössä BEPS-hanke jakaa verotusvallan radikaalisti uusiksi. On kuitenkin epätodennäköistä, että eri maiden verosäännöksistä syntyisi yhtenäinen kokonaisuus, joten kansainväliset veroriidat yleistyvät.
”Silti jo nyt voidaan sanoa, että voittajia ovat kehittyvät valtiot, joilla on paljon valmistustoimintaa. Voittajina ovat myös valtiot, joilla on suuret kotimarkkinat”, Hintsanen arvioi.
Vientiteollisuudesta elävät kehittyneet maat menettävät veroreformissa. Suomen tapaiset maat, joissa on paljon aineetonta tuotantoa eli suunnittelutyötä, saavat aiempaa vähemmän verotuloja.
Toisaalta muualla suunniteltuja tuotteita valmistavat ja myyvät maat voittavat verotuloja. Esimerkiksi Kiina hyötyy.
”Uudet säännöt vaativat yrityksiä muuttamaan liiketoimintamalleja. Se vaatii paljon lisätyötä, joka liittyy toiminnanohjausjärjestelmien, taloushallinnon järjestelmien ja transaktioiden dokumentoinnin uusimiseen”, Hintsanen luettelee.
Verosopimusmuutoksissa kiinteän toimipaikan määritelmä vaikuttaa merkittävimmin yritysten toimintaan.
Yritysten on tehtävä muutoksia valmistus- ja myyntiketjuihin, jotta ne välttyvät ylimääräiseltä ja kaksinkertaiselta verotukselta sekä tähän liittyviltä raportoinneilta.
Esimerkiksi tytäryhtiöiden myyntimalleja käydään verotussyistä parhaillaan läpi useissa suomalaiskonserneissa.
PwC:n veroasiantuntija Merja Raunio puhuu uusien ohjeistusten synnyttämistä tulkintariskeistä. Vaikuttaa nimittäin siltä, että BEPS-projektin takia kaikkien maiden verohallinnot toivovat verotulojensa kasvavan.
”Jos Suomen veroviranomaiset ovat sitä mieltä, että uudistetut OECD:n siirtohinnoitteluohjeet antavat heille paremmat mahdollisuudet puuttua yritysten siirtohinnoitteluun ja lisätä verotettavaa tuloa Suomessa, niin missä maassa hyväksytään, että muuttuvien säännösten takia verotettavaa tuloa kertyykin entistä vähemmän?” kysyy Raunio.
Deloitten Hintsanen huomauttaa, että verosopimusten väärinkäytön estäminen vaikuttaa kansainvälisten konsernien holding-yhtiöiden käyttöön. Holding-yhtiöillä on tähän asti saavutettu esimerkiksi lähdeverotukseen liittyviä hyötyjä, mutta niitä aletaan suitsia.
”Kiinteän toimipaikan käsite toisaalta määrittelee sen, milloin esimerkiksi suomalainen emoyhtiö on verovelvollinen vaikkapa Kiinassa. Muutoksilla pyritään siihen, että verotusvaltaa siirtyy sinne, missä yhtiön arvonlisää syntyy.”
Muutos on huomattava, sillä suomalaisen yhtiön pitäisi jatkossa maksaa aiempaa useammin ulkomailla veroja, jos sillä on ulkomailla varastoja.
Sama asetelma syntyy, jos yhtiön puolesta tehdään ulkomailla myynninedistämistyötä.
”Tällä hetkellä nämä eivät välttämättä synnytä verovelvollisuutta ulkomaille”, Hintsanen taustoittaa.
