Pikku-uutisia Suomesta

Suomen asevienti sai pohtimaan: ovatko kuvan kahdeksan miestä edelleen hengissä?

Eduskunnan puolustusvaliokunta reagoi kuluneella viikolla HS:n asevientiartikkelista syntyneeseen keskusteluun. Perjantaina se sopi niin puolustus- kuin ulkoministeriönkin kanssa, että vientiluvista raportoidaan avoimemmin eduskunnalle.

1477794122191

Hannes Heikuran kuva Miehiä moskeijasta on otettu HS:n reportaasimatkalla Uzbekistanin Ferganan laaksossa vuonna 2004. Hannes Heikura
HS


Olohuoneen seinälle ripustetussa valokuvassa näkyy kahdeksan miehen siluetit. Sain kuvan edesmenneeltä kollegalta Hannes Heikuralta vuosikymmen sitten. Olimme olleet reportaasimatkalla Keski-Aasiassa. Heikuran ottama maalauksellinen lehtikuva on tutkielma keskipäivän rukoushetkestä uzbekistanilaisessa moskeijassa Ferganan laaksossa. Kaikki näyttää rauhalliselta, mutta pinnan alla kuohuu.

Kuvaa katsoessa olen useasti pohtinut, kuinka moni sen kahdeksasta miehestä on enää hengissä. Vain vuosi kuvan ottamisen jälkeen alueella syttyi levottomuuksia, jotka Uzbekistanin yksinvaltainen johtaja Islam Karimov kukisti tuolloin verisesti. Satoja ihmisiä kuoli, kun sotilaat ampuivat mielenosoittajia läheisessä Andijanin kaupungissa.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan ammunta oli tilanteeseen nähden niin suhteetonta, että tapaus täytti joukkomurhan tunnusmerkit.

Reportaasimatkalla keskiaasialainen kurimus näkyi kaikkialla. Kun diktaattoria kuljetettiin rutiiniluontoisesti aamulla palatsiinsa, sotilaat ja poliisit pysäyttivät pääväylien liikenteen Uzbekistanin pääkaupungissa Taškentissa. Liikennevalvonta- ja suojaustehtävää suorittamaan tulleet sadat sotilaat reunustivat kadunvarret viiden metrin välein. Heistä moni oli varustettu kevyin konekiväärein.

Naapurimaahan Turkmenistaniin menimme turisteiksi tekeytyneinä. Suljettuun diktatuuriin olisi ollut käytännössä mahdotonta saada toimittajaviisumia. Haastattelut tehtiin visusti salassa lähteiden turvallisuuden suojelemiseksi.

Tilanne ei ole parantunut vuosien jälkeenkään. Uzbekistan ja Turkmenistan asettuvat Freedom House -järjestön valtioiden vapautta kuvaavassa vertailussa tänä vuonna yhtä alas kuin Pohjois-Korea.

Viime päivinä katse on taas viipyillyt olohuoneen kuvan kahdeksassa miehessä. Keski-Aasian tilanne ajankohtaistui Suomessa viikko sitten. Helsingin Sanomat kertoi Suomen myöntäneen aseiden vientilupia Keski-Aasian maihin. Alexander Stubbin hallitus avasi polun Turkmenistaniin keväällä 2015. Juha Sipilän hallitus laajensi kaupankäyntiä Uzbekistaniin tänä vuonna.

Lisäksi kävi ilmi, että Suomi vei vuonna 2015 ensimmäistä kertaa enemmän puolustusmateriaalia Lähi-itään kuin Eurooppaan. Viisi Lähi-idän vientimaata kuuluu nykyisin Saudi-Arabian johtamaan liittoumaan, joka käy sotaa Jemenissä.

Ulkoministeriön mukaan liittouma on tehnyt ”aika räikeällä tavalla” iskuja sairaaloihin ja muihin siviilikohteisiin.

Tiistaina YK:n ruokaohjelma WFP julkaisi hätäviestin Jemenin nopeasti pahenevasta tilanteesta. Jo puolet väestöstä kärsii ruokapulasta. Seitsemän miljoonan ihmisen tilanne on niin vakava, että he eivät selviydy ilman ulkopuolista apua.

Samaan aikaan, kun Suomi on vienyt liittouman maihin aseita, valtio on kylläkin jakanut rahallista tukea Jemenin sodan uhreille. Suomalaisaseita ei Jemenissä tiedetä toistaiseksi käytetyn.

Keski-Aasian ja Lähi-idän riskimaiden asevientiin liittyy ongelmia, vaikka vientilupapäätökset läpäisisivätkin kansallisen lainsäädännön edellytykset ja kansainväliset juridiset velvoitteet.

Vientilupia arvosteltaessa ei voi syyttää suomalaista puolustusteollisuutta eikä yksittäisiä yrityksiä. Hallitus ja viranomaiset kantavat niin juridisen kuin moraalisenkin vastuun lupapäätöksistä.

Jokainen vientilupa peilaa Suomen linjaa. Ratkaisut ovat siis osaltaan määrittelemässä, kuinka uskottava on pian satavuotiaan Suomen nykyinen arvopohja avoimen demokratian puolustajana ja humanitaaristen arvojen edistäjänä.

Jos siis Suomen asevientiä ohjaavat ihmisoikeuskysymykset, kuten pääministeri Sipilä väitti viikko sitten, sen voisi olettaa näkyvän selkeämmin vientiratkaisuissa. Ja onko silloin ylipäätään mahdollista kulkea EU:n ”keskilinjalla” asevientiasioissa?

Eduskunnan puolustusvaliokunta reagoi kuluneella viikolla artikkelista syntyneeseen keskusteluun. Perjantaina se sopi niin puolustus- kuin ulkoministeriönkin kanssa, että vientiluvista raportoidaan avoimemmin eduskunnalle. Avoin keskustelu linjauksista on varmasti tarpeen.
http://www.hs.fi/m/paakirjoitukset/a1477713314140
 
Toisaalta on hyvä että lakkautetuille varuskunnille löytyi uusiokäyttöä :rolleyes:

Supo epäilee: Venäjä ostanut Suomesta kiinteistöjä sotilailleen
Supo epäilee: Venäjä ostanut Suomesta kiinteistöjä sotilailleen

Suojelupoliisi epäilee, että ulkomaalaisten Suomesta ostamia kiinteistöjä saatetaan käyttää tunnuksettomien joukkojen majapaikkoina.

Supo on toimittanut eduskunnan hallintovaliokunnalle lausunnon, jossa todetaan, että jatkuvasti havaitaan toimenpiteitä, joilla valmistaudutaan kriisitilanteessa vaikuttamiseen.
Käytännössä tarkoitetaan Venäjän Suomessa tekemiä maakauppoja.
Rakennuksia voidaan Supon mukaan käyttää myös kriisitilanteessa liikenneväylien sulkemisessa.
 
Puolustusministeriö syyttää rajulla tavalla Helsingin Sanomia: ”Avoimen julkisen keskustelun tukahduttamisyritys”
Jaa artikkeli:

us2.jpg

Uusi Suomi
Luotu:
2.11.2016 12:21
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    d07r2534.jpg

KOTIMAA
|
ASEVIENTI
Puolustusministeriö arvostelee poikkeuksellisen kovasanaisesti Helsingin Sanomia kannanotossaan. Kyse on lehden 23. lokakuuta julkaisemasta asevientiartikkelista, joka ministeriön mielestä on puutteellinen. Artikkelista alkoi suuri julkinen keskustelu aseviennistä.

Ministeriö syyttää Helsingin Sanomia avoimen keskustelun tukahduttamisesta, kun lehti ei ministeriön mukaan suostunut julkaisemaan ministeriön omaa kannanottoa.

– Puolustusministeriö havaitsi artikkelissa lukuisia asiavirheitä, joista ministeriö huomautti lehden vastaavalle päätoimittajalle 27.10.2016. Puolustusministeriö on asevientiasioissa lupaviranomainen, mutta HS ei selvittänyt julkaisemiensa tietojen oikeellisuutta ministeriöstä. Siksi ministeriö tarjosi lehdelle Journalistin ohjeiden mukaista "omaa kannanottoa", jossa myös asiavirheet olisi korjattu, puolustusministeriön tiedotteessa sanotaan.




– HS oikaisi ministeriön pyynnöstä kolme selvää asiavirhettä, mutta monta epätarkkuutta jäi korjaamatta, ministeriö jatkaa.

Ministeriö on nyt julkaissut kansliapäällikkö Jukka Juustin ja viestintäjohtaja Max Arhippaisen allekirjoittaman kommentin HS:n artikkeliin.

– Helsingin Sanomien päätös olla kokonaan kuulematta lupaviranomaista useiden esitettyjen tietojen osalta ja kieltäytyä julkaisemasta viranomaisen omaa kannanottoa on avoimen julkisen keskustelun tukahduttamisyritys ja sotii yleisestikin suomalaista avoimuusperiaatetta vastaan, kannanotossa sanotaan.

Ministeriön mukaan HS:n vastaava päätoimittaja katsoi, ettei oman kannanoton julkaisu ollut perusteltua. Hän perusteli ministeriön mukaan kantaansa muun muassa ”sillä, että kirjoitusta varten haastateltiin puolustusministeri Jussi Niinistöä ja hänelle annettiin tilaisuus lausua näkemyksensä jutun ydinviesteistä”.

Ministeriön mukaan HS:n epätarkkuudet liittyivät esimerkiksi Saudi-Arabian kanssa tehtyyn yhteisymmärryspöytäkirjaan, joka ministeriön mukaan ei käsittele salassapitoasioita. Ministeriö huomauttaa myös, että asiakirja on julkinen ja myös julkaistu jo vuonna 2015.

Aiemmin myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on arvostellut Helsingin Sanomia poikkeuksellisella tavalla: Sauli Niinistöltä täysin poikkeuksellinen kannanotto
 
Taitaa Hesassakin oireilla Tampereen tauti (entinen Turun tauti) No onhan veronmaksajia, jotka ilomielin maksavat poliitikkojen mielihalut.
 
Hmm, hän osaa kiinaa....o_O Olen jostain lukenut että jotta edes alkeellisesti pärjäisi kiinaksi niin pitää osata vähintään 10 000 kirjoitusmerkkiä. Västerbackan kinanopiskelusta luin ensimmäisen kerran jotain kuukausia sitten.
 
Radioamatöörien rooli kasvaa hätäviestinnässä
http://yle.fi/uutiset/3-9268716

Eli tässä on tapahtumassa viimein sitä @JHartikka kaipaamaa reserviläisten hyödyntämistä.
Näköjään vasta Pohjois-Savon (Kuopion) osalta. 2500 euroa näyttää olevan investointi Puijon tornin lähettimeen.

Löytyyköhän valtiolta avustuksena noin mahtava summa näin tiukassa taloustilanteessa?
 
No, jos se perustetaan yksityisellä rahalla, niin sehän on vain hyvä. Jos taas Helsingin kaupunki käyttää kaupungin varoja projektiin, niin siinäpähän poliitikot selittävät asian äänestäjilleen.

Wille Rydman tutki jo papereita:

Olen viettänyt Kööpenhaminan istunnon viimeistä päivää pitkälti lueskellen uusimpaan Guggenheim-ehdotukseen liittyviä papereita. Ne sisältävät useampiakin erikoisuuksia, jotka on syytä nostaa esille, kun niihin ei toistaiseksi näy kiinnitetyn huomiota.

Ensinnäkin museoinvestoinnin suuruudesta ja sen rahoituksesta. Lehdistötiedotteen mukaan arvioidut rakentamiskustannukset ovat 130 miljoonaa euroa. Tämä luku antaa kuitenkin hieman alimitoitetun kuvan museoinvestoinnin todellisesta suuruudesta. Guggenheim-työryhmän omassakin muistiossa museoinvestoinnin rahoitustarve _ensimmäisille_ 20 vuodelle arvioidaan 155,4 miljoonaksi euroksi.

Lukujen epäsuhta johtuu siitä, että investointikustannuksiin lasketaan ensinnäkin Guggenheimin emosäätiölle maksettava 18,4 miljoonan euron ”lisenssimaksu”. No tämän ”lisenssimaksun” ovat lupautuneet maksamaan yksityiset rahoittajat, joten jätetään se tässä yhteydessä huomiotta.

Mutta investointikustannuksiin lasketaan siis myös lainan korko, joka oletetaan olevan 1,5% ja aiheuttavan korkokuluja seitsemän miljoonan euron verran ensimmäisten 20 vuoden aikana. Tähän kannattaa pysähtyä. Kyse on tosiaan LAINASTA.

Uudessa esityksessä kaupunki sitoutuu kustantamaan museon rakennuskustannuksista _rakentamisvaiheessa_ (huomatkaa tämä!) enintään 80 miljoonaa euroa. Sen lisäksi esityksessä kaupunki TAKAA Guggenheim-tukisäätiön ottaman LAINAN, jossa kaupungin takausvastuu olisi ”enintään 35,5 miljoonaa euroa”. Tämä laina on siis tarkoitus maksaa takaisin yksityisin varoin, mutta ilmeisesti tämän verran yksityistä rahoitusta edelleen puuttuu. Korkeintaan on sitoumuksia vastata tulevan lainan takaisinmaksusta. Kuitenkin tämä laina on laskettu mukaan, kun esimerkiksi Helsingin Sanomat raportoi, että ”Guggenheim Helsingin Tukisäätiö on kerännyt yksityistä rahoitusta 66,4 miljoonaa euroa”. Siis ikään kuin tuollainen summa olisi jo kasassa.

Mutta nyt herääkin sitten lisäkysymyksiä. Jos Guggenheim-tukisäätiö ei kykenekään suoriutumaan ottamastaan lainasta – eli jos luvatun yksityisen rahoituksen keräämisessä tuleekin ongelmia – takausvastuussa on Helsingin kaupunki ja helsinkiläinen veronmaksaja. Ottaen huomioon, että lainassa on ehkä jopa 30 vuoden takaisinmaksuaika (ja joka tapauksessa yli 20 vuoden takaisinmaksuaika), niin nähdäkseni on hyvin mahdollista, että veronmaksajan takausvastuu realisoituu.

Lisää erikoisia piirteitä: Guggenheim-tukisäätiön lainan takaisinmaksu on tarkoitus toteuttaa siten, että Guggenheim-tukisäätiö maksaa vuosittain 1,65 miljoonan euron vuokraa. Vuokran suuruus on määritetty vastaamaan tulevia lainanhoito- ja lyhennyskuluja.

Siis hetkinen? Museo rakennetaan pääsääntöisesti kaupungin rahoilla. Tukisäätiön ottaman lainankin takaa veronmaksaja. Lisäksi lainan lyhennykset ja korot – siis osa investoinnista – on verhottu "vuokraksi". Käytännössä siis tukisäätiö ei ilmeisesti maksaisi LAINKAAN vuokraa kaupungille, vaan se ”vuokra”, jota tukisäätiö maksaa, menisi tosiasiallisesti siis vain investointiin otetun lainan maksuun. Lainan, jonka takaajana on veronmaksaja.

Ja mistä nämä tukisäätiön rahat, joilla maksetaan ”vuokraa”, joka siis tosiasiassa on veronmaksajan takaaman lainan maksamista, edes tulevat? Guggenheim Helsingin Tukisäätiö ilmoittaa keräävänsä nämä tulot mm. lipputuloilla ja valtion vos-järjestelmän mukaisella tuella. Siis mitäs nyt taas? ”Yksityistä” lainaa, jonka helsinkiläinen veronmaksaja takaa, maksetaan siis osittain takaisin niin ikään veronmaksajan pussista? Että sellaista yksityistä rahoitusta.

Outoudet eivät kuitenkaan lopu siihen, että veronmaksaja maksaisi valtaosan rakennuskustannuksista ja takaisi yksityisen säätiön investointia varten ottaman lainan, jota maksetaan takaisin osittain niin ikään veronmaksajan rahoilla. Tämän LISÄKSI Helsingin kaupunki vastaisi myös kiinteistön hoito- ja ylläpitokustannuksista. Kiinteistön vuotuinen laskennallinen tilakustannus Helsingin kaupungille olisi arviolta noin 6,5 miljoonaa euroa vuodessa (sisältäen sitoutuneen pääoman koron, rakennuksen poistot, tontinvuokran ja kiinteistön ylläpitokustannukset). Kannattaa huomata, että kaupunki ei perisi Guggenheimilta siis myöskään tonttivuokraa.

Sopimus, joka Guggenheimin emosäätiön kanssa tehdään, tehdään 20 vuodeksi. Tuohon mennessä helsinkiläisen veronmaksajan takaama laina ei ole kokonaisuudessaan maksettu takaisin edes siinä tapauksessa, että rahoitussitoumuksista on pidetty kiinni. Ja tässä tulee taas mukaan jekku: 20 vuoden jälkeen emosäätiön kanssa on tehtävä uusi sopimus. Sen ehdot voivat tietysti olla ihan mitä vain. Ja jos sopimusta ei synny, loppuu ilmeisesti myös tukisäätiön lainanmaksu, sillä vain ”MIKÄLI museotoiminta jatkuu, tulee Guggenheim Helsingin Tukisäätiö jatkamaan lainan lyhennystä ja lainan hoito- ja korkokuluja vastaavaa vuokran maksamista kiinteistöosakeyhtiölle”. Eli kääntäen: jos Helsinki EI 20 vuoden kuluttua suostu Guggenheimin uusiin sopimusehtoihin, realisoituu veronmaksajan lainantakausvastuu jälleen.

Museon potentiaaliset elinkeinovaikutukset perustuvat oletuksiin, joita ei käytännössä mitenkään voi todentaa. Ne siis myös jäävät olettamuksiksi. Se, mitä voidaan analysoida konkreettisemmin ja vähemmän uskonvaraisesti, on tehtävän investoinnin suuruus. Siinä veronmaksajan tosiasialliset vastuut ovat paljon isommat kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Tämä hanke ei herätä luottamustani – ei prosessin eikä sisällön puolesta.
 
Wille Rydman tutki jo papereita:

Olen viettänyt Kööpenhaminan istunnon viimeistä päivää pitkälti lueskellen uusimpaan Guggenheim-ehdotukseen liittyviä papereita. Ne sisältävät useampiakin erikoisuuksia, jotka on syytä nostaa esille, kun niihin ei toistaiseksi näy kiinnitetyn huomiota.

Ensinnäkin museoinvestoinnin suuruudesta ja sen rahoituksesta. Lehdistötiedotteen mukaan arvioidut rakentamiskustannukset ovat 130 miljoonaa euroa. Tämä luku antaa kuitenkin hieman alimitoitetun kuvan museoinvestoinnin todellisesta suuruudesta. Guggenheim-työryhmän omassakin muistiossa museoinvestoinnin rahoitustarve _ensimmäisille_ 20 vuodelle arvioidaan 155,4 miljoonaksi euroksi.

Lukujen epäsuhta johtuu siitä, että investointikustannuksiin lasketaan ensinnäkin Guggenheimin emosäätiölle maksettava 18,4 miljoonan euron ”lisenssimaksu”. No tämän ”lisenssimaksun” ovat lupautuneet maksamaan yksityiset rahoittajat, joten jätetään se tässä yhteydessä huomiotta.

Mutta investointikustannuksiin lasketaan siis myös lainan korko, joka oletetaan olevan 1,5% ja aiheuttavan korkokuluja seitsemän miljoonan euron verran ensimmäisten 20 vuoden aikana. Tähän kannattaa pysähtyä. Kyse on tosiaan LAINASTA.

Uudessa esityksessä kaupunki sitoutuu kustantamaan museon rakennuskustannuksista _rakentamisvaiheessa_ (huomatkaa tämä!) enintään 80 miljoonaa euroa. Sen lisäksi esityksessä kaupunki TAKAA Guggenheim-tukisäätiön ottaman LAINAN, jossa kaupungin takausvastuu olisi ”enintään 35,5 miljoonaa euroa”. Tämä laina on siis tarkoitus maksaa takaisin yksityisin varoin, mutta ilmeisesti tämän verran yksityistä rahoitusta edelleen puuttuu. Korkeintaan on sitoumuksia vastata tulevan lainan takaisinmaksusta. Kuitenkin tämä laina on laskettu mukaan, kun esimerkiksi Helsingin Sanomat raportoi, että ”Guggenheim Helsingin Tukisäätiö on kerännyt yksityistä rahoitusta 66,4 miljoonaa euroa”. Siis ikään kuin tuollainen summa olisi jo kasassa.

Mutta nyt herääkin sitten lisäkysymyksiä. Jos Guggenheim-tukisäätiö ei kykenekään suoriutumaan ottamastaan lainasta – eli jos luvatun yksityisen rahoituksen keräämisessä tuleekin ongelmia – takausvastuussa on Helsingin kaupunki ja helsinkiläinen veronmaksaja. Ottaen huomioon, että lainassa on ehkä jopa 30 vuoden takaisinmaksuaika (ja joka tapauksessa yli 20 vuoden takaisinmaksuaika), niin nähdäkseni on hyvin mahdollista, että veronmaksajan takausvastuu realisoituu.

Lisää erikoisia piirteitä: Guggenheim-tukisäätiön lainan takaisinmaksu on tarkoitus toteuttaa siten, että Guggenheim-tukisäätiö maksaa vuosittain 1,65 miljoonan euron vuokraa. Vuokran suuruus on määritetty vastaamaan tulevia lainanhoito- ja lyhennyskuluja.

Siis hetkinen? Museo rakennetaan pääsääntöisesti kaupungin rahoilla. Tukisäätiön ottaman lainankin takaa veronmaksaja. Lisäksi lainan lyhennykset ja korot – siis osa investoinnista – on verhottu "vuokraksi". Käytännössä siis tukisäätiö ei ilmeisesti maksaisi LAINKAAN vuokraa kaupungille, vaan se ”vuokra”, jota tukisäätiö maksaa, menisi tosiasiallisesti siis vain investointiin otetun lainan maksuun. Lainan, jonka takaajana on veronmaksaja.

Ja mistä nämä tukisäätiön rahat, joilla maksetaan ”vuokraa”, joka siis tosiasiassa on veronmaksajan takaaman lainan maksamista, edes tulevat? Guggenheim Helsingin Tukisäätiö ilmoittaa keräävänsä nämä tulot mm. lipputuloilla ja valtion vos-järjestelmän mukaisella tuella. Siis mitäs nyt taas? ”Yksityistä” lainaa, jonka helsinkiläinen veronmaksaja takaa, maksetaan siis osittain takaisin niin ikään veronmaksajan pussista? Että sellaista yksityistä rahoitusta.

Outoudet eivät kuitenkaan lopu siihen, että veronmaksaja maksaisi valtaosan rakennuskustannuksista ja takaisi yksityisen säätiön investointia varten ottaman lainan, jota maksetaan takaisin osittain niin ikään veronmaksajan rahoilla. Tämän LISÄKSI Helsingin kaupunki vastaisi myös kiinteistön hoito- ja ylläpitokustannuksista. Kiinteistön vuotuinen laskennallinen tilakustannus Helsingin kaupungille olisi arviolta noin 6,5 miljoonaa euroa vuodessa (sisältäen sitoutuneen pääoman koron, rakennuksen poistot, tontinvuokran ja kiinteistön ylläpitokustannukset). Kannattaa huomata, että kaupunki ei perisi Guggenheimilta siis myöskään tonttivuokraa.

Sopimus, joka Guggenheimin emosäätiön kanssa tehdään, tehdään 20 vuodeksi. Tuohon mennessä helsinkiläisen veronmaksajan takaama laina ei ole kokonaisuudessaan maksettu takaisin edes siinä tapauksessa, että rahoitussitoumuksista on pidetty kiinni. Ja tässä tulee taas mukaan jekku: 20 vuoden jälkeen emosäätiön kanssa on tehtävä uusi sopimus. Sen ehdot voivat tietysti olla ihan mitä vain. Ja jos sopimusta ei synny, loppuu ilmeisesti myös tukisäätiön lainanmaksu, sillä vain ”MIKÄLI museotoiminta jatkuu, tulee Guggenheim Helsingin Tukisäätiö jatkamaan lainan lyhennystä ja lainan hoito- ja korkokuluja vastaavaa vuokran maksamista kiinteistöosakeyhtiölle”. Eli kääntäen: jos Helsinki EI 20 vuoden kuluttua suostu Guggenheimin uusiin sopimusehtoihin, realisoituu veronmaksajan lainantakausvastuu jälleen.

Museon potentiaaliset elinkeinovaikutukset perustuvat oletuksiin, joita ei käytännössä mitenkään voi todentaa. Ne siis myös jäävät olettamuksiksi. Se, mitä voidaan analysoida konkreettisemmin ja vähemmän uskonvaraisesti, on tehtävän investoinnin suuruus. Siinä veronmaksajan tosiasialliset vastuut ovat paljon isommat kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Tämä hanke ei herätä luottamustani – ei prosessin eikä sisällön puolesta.
Tätä samaa ihmetteli tuosta rahoituksesta. Kyllä sitä jaksetaan ajaa...
 
Kotimaa 04.11.2016 17:34
Hornetit lentävät poikkeuksellisesti neljä päivää vuorokauden ympäri


Kuva: Kaisa Siren


Hornet-monitoimihävittäjät lentävät ensi viikolla harjoituslentoja poikkeuksellisesti ympäri vuorokauden.

Harjoitukseen osallistuu 12 Hornet-hävittäjää, noin 170 henkilöä kantahenkilökunnasta sekä 43 varusmiestä. Karjalan lennoston hävittäjälentolaivue 31 toimii Siilinjärven Rissalan tukikohdasta käsin.

Harjoitukseen osallistuu lento-osastoja myös omista tukikohdistaan Lapin lennostosta, Ilmasotakoulusta ja Satakunnan lennostosta.

Harjoitus alkaa maanantaina kello 9 ja jatkuu keskeytyksettä ympäri vuorokauden torstaihin kello 23:een saakka.

Harjoitukseen sisältyy päiväaikaan myös matalalentoja. Hornetit käyttävät myös koneen omasuojalaitteisiin kuuluvia heitteitä, jotka voivat näkyä taivaalla kirkkaina valoilmiöinä.

http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/.../868311?pwbi=8d77fde90fc398dd1752a7d95fa3316e
 
Back
Top