Suonpää: Kaadettaisko hallitus?
Ongelma ei ole se, että kirkko sotkeentuu politiikkaan. Ongelma on se, ettei kirkko sotkeennu politiikkaan tarpeeksi.
Aamun uutisten joukossa oli vetoomus hallitukselle ja maahanmuuttovirastolle. Suomelta halutaan parempaa turvapaikkapolitiikkaa. Allekirjoittajien joukko on vaikuttava: presidentti Tarja Halosen ja Elisabeth Rehnin lisäksi vetoomuksen on allekirjoittanut peräti kolme kirkkomme arkkipiispaa, Kari Mäkinen sekä edeltäjänsä Jukka Paarma ja John Vikström. Vaikuttava on vetoomuksen tekstikin. Allekirjoittajat vetoavat hallitukseen ja maahanmuuttovirastoon, jotta ”pakolaisia kohdeltaisiin Suomessa oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti”. Se on suomeksi, että nykyisin pakolaisia kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja epäinhimillisesti. Harvinaisen kovaa tekstiä, mutta kovaa on politiikkakin.
Taas on kirkko sotkeutumassa politiikkaan, siis. Eikä tämä vetoomus ole kirkon suunnalta ainoa vaan vastaavia puheenvuoroja tulee nyt jatkuvasti. Muutama kuukausi sitten kirkon diakoniatyöntekijät vetosivat köyhien puolesta. Heidän mukaansa köyhyys on Suomessa lisääntynyt, ”eikä köyhyyden vähentäminen ole poliittisessa agendassa päällimmäisenä”. Sen pitäisi olla. ”Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu ajatukseen, että kaikki ovat tasavertaisia ja kaikilla on oikeus perusturvaan. Tällaisessa yhteiskunnassa ei tarvitse kerjätä, olla asunnoton tai seistä leipäjonossa.”
Diakoniatyöntekijöiden mielestä heikoilla ei Suomessa mene hyvin – ja he ovat aivan oikeassa. Diakonit näkevät nekin ihmiset, joista minä usein katson ohi. Vetoomuksen otsikko on hätkähdyttävä: ”Ihmisarvoa on puolustettava yhteiskunnassa.” Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, yhteiskunnan perustehtävä. Mitä muuta moraalista oikeutusta lainsäädännölle ja hallitusvallalle voi olla kuin ihmisarvon puolustaminen?
Elämme yhteiskunnassa, jossa hallitusta pitää muistuttaa ihmisarvosta. Se on samalla surullista ja pelottavaa. Juuri nyt pienimmistä ja heikoimmista huolehtiminen ei ole ”päällimmäisenä” poliittisessa agendassa, hallituksella kun on kiireisempää tehtävää. Rajat kiinni ja Suomi nousuun!
Saako noin sanoa? Saako kirkko kritisoida hallitusta? Ei kirkon poliittinen vaikuttaminen ihan ongelmaton asia ole, mutta alamme jo olla siinä tilanteessa, että ellei kirkko huutaisi, kivet huutaisivat. ”Mitähän tapahtuisi jos suomalaiset tsemppaisivat Juha Sipilää yhtä tarmokkaasti kuin Saara Aaltoa?” kysyi tsemppihenkinen Mikael Jungner Twitterissä. Ei tässä paljon tsemppaaminen auta, kun Myllypurossa on kilometrin mittainen leipäjono.
Poliittisen teatterin nurkan takana, roskalaatikoissa ja rappukäytävissä, asuu ihmisiä. Keskeisintä ei juuri nyt ole, kenen etua pääministeri Sipilä ajaa vaan keiden edun ja turvan yhteiskunta on unohtanut kokonaan. Heille hallituksen politiikassa ei ole kyse voitoista, jääviydestä tai sidonnaisuuksien läpinäkyvyydestä. Niin tärkeitä kuin tutkivien journalistien paljastukset pääministeristä ovatkin, naapurissani asuu myös ihmisiä, jotka käyttävät näitä lehtijuttuja peittoinaan.
Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Tänään se ei riitä. Nyt on kaadettava hallitus. Ei kirkko vieläkään sotkeennu politiikkaan liikaa vaan edelleen liian vähän.
.. tai noista käppyröistä päätellä ehkä jako on 83% / 17%.
