Haetaanpa vähän toinen näkökulma jo aiemmin linkattuun uutiseen.
Otsikko ja ingressi:
ja loppukaneetti:
Itse tein tutkimusta (tai baikalin sanoin tutqimusta) ensin Joensuun sittemmin Itä-Suomen yliopistossa viime vuosikymmenellä. Tajusin aika pian, että meikäläisen aika olisi ollut joskus 30 vuotta aikaisemmin, moderniin yliopistomaailmaan meikäläisestä ei ollut.
Olen jo aikaisemmin maininnut, että tuohon aikaan toteutettiin Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistäminen Itä-Suomen yliopistoksi. Meininki oli aika raakaa, kun sekä yksiköt että yksilöt pantiin kilpailemaan olemassaolostaan. No, tuossa nyt sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä yksityiselle sektorille verrattuna, mutta se kilpailuasetelma oli niin jäätävä. Yksikön toiminta pisteytettiin ja pisteet tulivat valmistuvista maistereista ja tohtoreista sekä tuotetuista tieteellisistä julkaisuista. Historia pärjäsi tietenkin tuotetuissa maistereissa ja tohtoreissa ihan OK, mutta nuo julkaisut. Huoh.
Julkaisufoorumit on pisteytetty erikseen. Lääketieteellisen tiedekunnan artikkelia voi olla kirjoittamassa esim. 5-10 tyyppiä. Se julkaistaan ykköskategorian (englanninkielinen ulkomainen julkaisu) julkaisussa välittömästi. Sovitaan, että julkaisusta saa 5 pinnaa, jolloin 5 kirjoittajaa tienaa tiedekunnalleen 5x5=25 pistettä. Yhdestä 3-4 vuotta kestävästä tutkimuksesta ryhmä julkaisee artikkelin joka vuosi, eli 25x3=75 pinnaa tiedekunnalle. Samaan aikaan yksi historiantutkija puurtaa tutkimustaan 3-4 vuotta. Hän julkaisee tutkimusten tuloksena kirjan (=monografia) suomeksi, koska tutkimus liittyy Suomen historiaan. Pinnoja 0. Hän lähettää artikkelin Suomen tärkeimpään historia-alan julkaisuun Historialliseen Aikakauskirjaan (HAik) ja saa ihme kyllä artikkelin seuraavan vuoden HAikiin. Pojoja 0, koska julkaisu on suomenkielinen. Pojoja saa kuitenkin 0,1 koska sääli. Hän lähettää myös lontoonkielisen artikkelin Scandinavian Journal of Historyyn, koska se on käytännössä paras julkaisu, johon hän voi artikkelinsa saada ja kuuluu ykköskategoriaan. SJoH ilmoittaa, että artikkeli on hyvä, joten se julkaistaan lähimpien 3-8 vuoden kuluessa, ellei parempia tule julkaistavaksi sillä välin.
Ja kyllä. Olen sitä mieltä, että lääketiede on tärkeämpää kuin historia. Kyllä. Olen sitäkin mieltä, että yliopistomaailmassa on paljon turhia hapenhaaskaajia. Silti en nähnyt kilpailutilannetta oikein reiluna. Venäjän kontakteillani ja englanniksi julkaisemisella olisin varmaan voinut jatkaakin, mutta - meh... Sitä paitsi Suojeluskunta-takkini alkoi kulua puhki, kun sillä piti hinkata ryssänhajua pois.
Nykyinen systeemi on siitä hölmö, että se vaatii koko ajan jotakin "konkreettista" tai "tuottavaa", vaikka tiedettä ei tehdä siten. Lisäksi nykysysteemi pakottaa opetushenkilökunnan massatuotantoon, kun tahtia on kiristettävä ja yksilöllistä ohjausta on karsittava. Kannattaa muistaa, että Englannissa huippuyliopistoissa tutkija-/opettajaporukan ja sihteeri-talonmies-muun oheisporukan suhde on 20:80, mutta taloudellinen tuottavuus on tietysti tärkeintä.