Keskustelu on jo sivulla viisi.
En todellakaan usko, että 10 vuoden päästä reservipoliisit tekee kotikeikkaa itsenäisesti tai edes poliisin työparina. Hyvässä tapauksessa rauhanaikana eristetään onnettomuuspaikkoja, ohjataan liikennettä ja huippukokouksien aikana osallistutaan kokousalueiden vartiointiin.
Hybridi levähti vähän ikävästi polisiin kasvoille. 90-luvulta lähtien poliisi on pyrkinyt olemaan siviiliorganisaatio. Aikoinaan voitiin sanoa, että puolustusvoimat oli sirkus ja poliisi oli tivoli. Poliisit olivat järjestäään vähintään reservin aliupseereita. Oli sulkeisia poliisikouluissa, ilmoituksia tehtiin kouluttajille ja päivystäjille. Nykyisin esimerkiksi ampumakoulutuksessa on melko tavallista, että koulutettavasta porukasta jopa puolet ei ole ampunut pistoolilla ja niitäkin löytyy yhden käden sormia enemmän, jotka eivät ole tuliasetta koskaan kädessä pitäneet. Kouluttajat myös törmäävät yhä useammin siihen, että koulutuksena aikana tatuoitu ja lävistetty poliisikokelas kokonaan kyseenalaistaa esimerkiksi pampun tai käsirautojen käytön poliisin työssä ja perustelee sen ihmisoikeusnäkökohdilla.
Toki edelleenkin löytyy poliiseja joilla on erinomainen sotilaskoulutus taustalla, mikään itsestään selvyys tai edellytys poliisin uralle se ei todellakaan ole. Vielä 10 vuotta sitten sisäasianministeriö korosti, että he ovat humanitaarinen siviiliorganisaatio myös poikkeusoloissa. Jos esimerkiksi Lappeenrantaa ei pystytä sotatilanteessa evakuoimaan, niin paikkakunnalle jätetään poliisin ja palokunnan yksiköitä jatkamaan toimintaansa.
Poliisi on siviiliorganisaatio joka on mitoittanut toimintansa rauhanajan uhkakuvien mukaan. Se on asia jota ei muuteta vuodessa tai edes parissa. Jos ylipäätänsä mitään todellista tahtotilaa asioiden muuttamiseen edes on. Kyllä valtion organisaatioille raha ja valta aina kelpaa, se miten asia perustellaan on resurssien kahmijoille usein samantekevää.
Ainakin noista selvityksen alkusanoista sai käsityksen, että reservipoliisin käyttökohde on pääasiassa poikkeusolot. Toki toivon, että hommaa koeponnistetaan myös rauhan aikana, että nähdään vähän mistä puusta ressut on veistetty. Poliisikin varmasti ottaa mielellään poliisiressun esimerkiksi tarkastamaan kulkulupia huippukokous hotellin tavarantoimitusovelle. Nykyisin noissa hommissa käytetään yksityiseltä puolelta vuokrattuja vartijoita, joille pitää maksaa tuntipalkkaa ja sunnuntai lisiä. Reserviläispalkkaa saava poliisiressu on halpa vaihtoehto.
Sen sijaan ajatukseen, että poliisiressut voisivat hoitaa jotain keveämpiä hommia poikkeusoloissa suhtaudun vähän skeptisesti. Kuten jo aikaisemmin kerroin käytän paljon aikaani tornitouhuissa ja saan säännöllisesti koulutusta jolla varaudutaan erikoisjoukkojen muodostamaa uhkaa vastaan. Tarkempaa tietoa uhkakuvista ei voi antaa.
Ajatuksena se, että erikoisjoukot taistelisivat erikoisjoukkoja vastaan on Suomen oloissa utopistinen. Hyökkääjä valitsee ajan ja paikan. Tiesululla täytyy osata tietyt kuviot oli siellä miehistönä sotilaspoliiseja, suojausmiehiä, rajajääkäreitä, maakuntataistelijoita tai vaikka reserviläispoliiseja. Sama juttu kohteiden suojaamisessa, vihollispartion jäljittämisessä yms. kuvioissa.
Poliisi voi toki reivata toimintaansa siihen suuntaan, että se on entistä toimintakykyisempi organisaatio poikkeusoloissa. Se taas tarkoittaisi sitä, että kehitystä pitäisi kääntää aivan toiseen suuntaan kuin mitä on tehty viimeiset 25 vuotta.
Yksi vaihtoehto on, että poliisia ei tulla kehittämään puolisotilaallisempaan suuntaan. Sivarit, lipilaarit ja kynäniska juristit olisivat edelleenkin tervetulleita. Hybrisodankäynnin sijaan saataisiin opetusta vuosittain esimerkiksi transihmisten kohtaamisesta ja vaikka muslimien sekä sikhien kunnioittamisesta. Imaami ojentaisi poliiseille kunniamaininnan siitä, että ottivat kengät pois jalasta kun etsivät murtovarasta moskeijasta yms.. Suurin osa suomalaisista haluaa, että poliisi on kohtelias, humaani, empaattinen ja aina saatavilla paikalle selvittämään mopoteinien huligaaniterroria. Aika harva näkee puutteeksi sen, että Lahden poliisilla on heikko kyky vastasissitoimintaan.
Toisen maailmansodan aikana ei Suomessa ei luotu poliisireserviä. Itse asiassa poliiseja oli jopa tavallista vähemmän, kun puolustusvoimat tarvitsi ammattimiehiä sotapoliiseiksi ja valvonta-upseereiksi. Suurempaan poliisien tarpeeseen vastattiin lähinnä työaikajärjestelyin. Pieni määrä poliisireserviläisä otettiin kirjoille, mutta heitä ei käytetty. Koko poliisireservi ajettiin salamannopeasti alas, kun vasemmisto kiinnostui asiasta ja ehdotteli omaa osallistumistaan järjestelmään syksyllä 1944.
Kannattaa muistaa, että meillä on puolisotilaallinen sisäisen turvallisuuden organisaatio - sen nimi on rajavartiolaitos.
En todellakaan usko, että 10 vuoden päästä reservipoliisit tekee kotikeikkaa itsenäisesti tai edes poliisin työparina. Hyvässä tapauksessa rauhanaikana eristetään onnettomuuspaikkoja, ohjataan liikennettä ja huippukokouksien aikana osallistutaan kokousalueiden vartiointiin.
Hybridi levähti vähän ikävästi polisiin kasvoille. 90-luvulta lähtien poliisi on pyrkinyt olemaan siviiliorganisaatio. Aikoinaan voitiin sanoa, että puolustusvoimat oli sirkus ja poliisi oli tivoli. Poliisit olivat järjestäään vähintään reservin aliupseereita. Oli sulkeisia poliisikouluissa, ilmoituksia tehtiin kouluttajille ja päivystäjille. Nykyisin esimerkiksi ampumakoulutuksessa on melko tavallista, että koulutettavasta porukasta jopa puolet ei ole ampunut pistoolilla ja niitäkin löytyy yhden käden sormia enemmän, jotka eivät ole tuliasetta koskaan kädessä pitäneet. Kouluttajat myös törmäävät yhä useammin siihen, että koulutuksena aikana tatuoitu ja lävistetty poliisikokelas kokonaan kyseenalaistaa esimerkiksi pampun tai käsirautojen käytön poliisin työssä ja perustelee sen ihmisoikeusnäkökohdilla.
Toki edelleenkin löytyy poliiseja joilla on erinomainen sotilaskoulutus taustalla, mikään itsestään selvyys tai edellytys poliisin uralle se ei todellakaan ole. Vielä 10 vuotta sitten sisäasianministeriö korosti, että he ovat humanitaarinen siviiliorganisaatio myös poikkeusoloissa. Jos esimerkiksi Lappeenrantaa ei pystytä sotatilanteessa evakuoimaan, niin paikkakunnalle jätetään poliisin ja palokunnan yksiköitä jatkamaan toimintaansa.
Poliisi on siviiliorganisaatio joka on mitoittanut toimintansa rauhanajan uhkakuvien mukaan. Se on asia jota ei muuteta vuodessa tai edes parissa. Jos ylipäätänsä mitään todellista tahtotilaa asioiden muuttamiseen edes on. Kyllä valtion organisaatioille raha ja valta aina kelpaa, se miten asia perustellaan on resurssien kahmijoille usein samantekevää.
Ainakin noista selvityksen alkusanoista sai käsityksen, että reservipoliisin käyttökohde on pääasiassa poikkeusolot. Toki toivon, että hommaa koeponnistetaan myös rauhan aikana, että nähdään vähän mistä puusta ressut on veistetty. Poliisikin varmasti ottaa mielellään poliisiressun esimerkiksi tarkastamaan kulkulupia huippukokous hotellin tavarantoimitusovelle. Nykyisin noissa hommissa käytetään yksityiseltä puolelta vuokrattuja vartijoita, joille pitää maksaa tuntipalkkaa ja sunnuntai lisiä. Reserviläispalkkaa saava poliisiressu on halpa vaihtoehto.
Sen sijaan ajatukseen, että poliisiressut voisivat hoitaa jotain keveämpiä hommia poikkeusoloissa suhtaudun vähän skeptisesti. Kuten jo aikaisemmin kerroin käytän paljon aikaani tornitouhuissa ja saan säännöllisesti koulutusta jolla varaudutaan erikoisjoukkojen muodostamaa uhkaa vastaan. Tarkempaa tietoa uhkakuvista ei voi antaa.
Ajatuksena se, että erikoisjoukot taistelisivat erikoisjoukkoja vastaan on Suomen oloissa utopistinen. Hyökkääjä valitsee ajan ja paikan. Tiesululla täytyy osata tietyt kuviot oli siellä miehistönä sotilaspoliiseja, suojausmiehiä, rajajääkäreitä, maakuntataistelijoita tai vaikka reserviläispoliiseja. Sama juttu kohteiden suojaamisessa, vihollispartion jäljittämisessä yms. kuvioissa.
Poliisi voi toki reivata toimintaansa siihen suuntaan, että se on entistä toimintakykyisempi organisaatio poikkeusoloissa. Se taas tarkoittaisi sitä, että kehitystä pitäisi kääntää aivan toiseen suuntaan kuin mitä on tehty viimeiset 25 vuotta.
Yksi vaihtoehto on, että poliisia ei tulla kehittämään puolisotilaallisempaan suuntaan. Sivarit, lipilaarit ja kynäniska juristit olisivat edelleenkin tervetulleita. Hybrisodankäynnin sijaan saataisiin opetusta vuosittain esimerkiksi transihmisten kohtaamisesta ja vaikka muslimien sekä sikhien kunnioittamisesta. Imaami ojentaisi poliiseille kunniamaininnan siitä, että ottivat kengät pois jalasta kun etsivät murtovarasta moskeijasta yms.. Suurin osa suomalaisista haluaa, että poliisi on kohtelias, humaani, empaattinen ja aina saatavilla paikalle selvittämään mopoteinien huligaaniterroria. Aika harva näkee puutteeksi sen, että Lahden poliisilla on heikko kyky vastasissitoimintaan.
Toisen maailmansodan aikana ei Suomessa ei luotu poliisireserviä. Itse asiassa poliiseja oli jopa tavallista vähemmän, kun puolustusvoimat tarvitsi ammattimiehiä sotapoliiseiksi ja valvonta-upseereiksi. Suurempaan poliisien tarpeeseen vastattiin lähinnä työaikajärjestelyin. Pieni määrä poliisireserviläisä otettiin kirjoille, mutta heitä ei käytetty. Koko poliisireservi ajettiin salamannopeasti alas, kun vasemmisto kiinnostui asiasta ja ehdotteli omaa osallistumistaan järjestelmään syksyllä 1944.
Kannattaa muistaa, että meillä on puolisotilaallinen sisäisen turvallisuuden organisaatio - sen nimi on rajavartiolaitos.
Viimeksi muokattu:
