Tytär kyläili vain tunteja aiemmin Vihdin ampujan luona - "Mikään ei viitannut mihinkään tällaiseen"
Maanantai 20.6.2016 klo 19.14
Vihdin ampujan tytär yritti päästä isänsä luo vielä hetkeä ennen kohtalokkaita laukauksia. Hän uskoo, että tilanne olisi päättynyt toisin, mikäli poliisit olisivat päästäneet hänet puhumaan isänsä kanssa.
Ampujan tytär yritti päästä isänsä luo, mutta poliisit eivät päästäneet häntä talolle. (MATTI MATIKAINEN)
- Ei meillä ollut aavistustakaan, että isällä olisi mitään asetta, vanhempiensa luona traagisena perjantaina käynyt nainen kertoo Iltalehdelle.
Virallisen tiedon isänsä kuolemasta nainen sai, kun poliisit soittivat hänelle kolmen aikaan lauantaina aamuyöllä.
- Puoli viiden aikaan tulivat sitten
sotilaspoliisit [???] kotiovellemme. He määräsivät koko perheen pihalle, sanoivat etsivänsä mahdollisia aseita. Isän veli oli väittänyt, että minun mieheni antaisi isälleni aseita, nainen kertoo Iltalehdelle.
Runsaan puolen tunnin etsinnän jälkeen poliisit poistuivat ja perhe pääsi takaisin sisään.
"Kukaan ei tiennyt"
Vielä perjantaina iltapäivällä tytär ei voinut aavistaa, millainen ilta ja yö olisi edessä. Muutaman kilometrin päässä lapsuuskodistaan asuva nainen oli ollut viiden aikoihin käymässä vanhempiensa luona, eikä silloin ollut aistittavissa mitään tavallisesta poikkeavaa.
Nainen sanoo, ettei hänen isänsä ollut humalassa.
- Hän ei edes käyttänyt alkoholia.
- Olin siellä nuorimman tyttäreni ja vanhimman tyttäreni lapsen kanssa. Juteltiin niitä näitä, naureskeltiin päivän tapahtumia, nainen muistelee.
Hän kertoo isänsä harrastaneen aikanaan metsästystä. Poliisi oli kuitenkin takavarikoinut aseet.
- Ei meistä kukaan tiennyt, että hänellä olisi ollut enää minkäänlaista asetta saati rynnäkkökivääriä. Äiti oli mennyt aikaisin nukkumaan ja havahtunut siihen, että poliisit rynnäköivät ovella. Kukaan ei tiedä, mistä isä otti aseen. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
"Isä ei häirikkö"
Kun someen alkoi ilmestyä tietoja kylällä meneillään olevasta poliisipiirityksestä, nainen osasi aavistaa, että asia liittyisi hänen isäänsä ja naapurissa asuvaan setäänsä, joiden välit olivat olleet tulehtuneet jo 1970-luvulta lähtien. Erimielisyydet liittyivät muun muassa perintötilan lohkomiseen ja tienkäyttöoikeuteen.
- Ei isä ollut mikään kuumakalle ja häirikkö, joksi media on nyt hänet leimannut. Hän oli hyväntahtoinen ja aina auttavainen kaikin mahdollisin tavoin. Häntä vain oli kiusattu vuosikausia.
Kun tilanteen vakavuus alkoi selvitä, nainen starttasi autonsa ja suuntasi tyttärensä kanssa vanhempiensa talolle. Poliisit kuitenkin estivät aikeet noin kilometrin päässä kohteesta.
- Olisimme menneet juttelemaan papalle, mutta poliisit olivat tiukkoina. Käskivät vain painua v*****n, moneen kertaan. Lopulta kun sanoin, että nyt me menemme, he ottivat avaimet pois ja käskivät istua autossa.
Tytär arvelee, että tilanne olisi voinut päättyä toisin, jos heidät olisi päästetty sulusta läpi.
- Isällä oli puhelin kiinni, mutta kyllä hän olisi minua kuunnellut, jos olisin päässyt paikalle, tytär uskoo.
RISTO KUNNAS
[email protected]
Veijareita on hyvä käyttää alueiden eristämiseen, kun ei ole uhkaa yms.
