Itse en ymmärrä, miksi poliisia pitää vastustaa.
Aivoille ja hormonitoiminnalle poliisin kanssa tapahtuva vastakkainasettelu on täsmälleen samanlainen tilanne kuin reviiririita, nokkimisjärjestyskamppailu tai soidintappelu monelle eläimelle.
Tuommoisessa tilanteessa aivot menevät stressireaktiomoodiin. Näkökenttä kapenee, aistit suodattavat pääosan tiedosta pois, aivojen kuorikerros ja immuunijärjestelmä kytkeytyvät pois jne. "Matelijanaivot” ottavat vallan.
Tällä tavoin aivot varmistavat sen, että reaktiokyky on mahdollisimman nopea, energia menee lihaksille, havainnointi on vaara- ja mahdollisuuskeskeistä, sosiaaliset ja psyykkiset pidäkkeet heikkenevät tai poistuvat... Aivot ja elimistö ovat siis primitiivisen vaaratilanteen kannalta optimaalisessa moodissa.
Se moodi, joka sopii loistavasti paviaanilaumojen reviiririitoihin, karhujen tapaan ratkoa kuka uroksista pääsee parittelemaan tai siihen että antilooppi joutuu leijonan huomion kohteeksi savannilla ei välttämättä ole paras moodi takaamaan sujuvaa vuorovaikutusta viranomaiskanssakäymisessä.
Jos katsot luontodokkareita niin näet valtavasti perusdynamiiikaltaan samantyyppisiä tapahtumia kuin oman elämänsä hämähäkkimiesten painit poliisiautojen kupeessa.
Jos katsot tilanteita, joissa mielenosoitus kääntyy mellakaksi ja sen jälkeen kahden simpanssilauman kirkumista reviirin rajan eri puolilla, niin et voi olla huomaamatta samankaltaisuutta.
Jos katsot konflikteihin johtavaa SJW-kaahottamista, niin sekin on täynnä juuri tuota samaa logiikkaa.
Ihmisellä on taito ja taipumus keksiä noille jälkikäteen älykkään kuuloisia selityksiä, mutta perussyyt löytyvät sieltä biologisista suunnista ja niiden suuntien hyvin primitiivisiltä valtaväyliltä.