Polkupyörä sotilaskäytössä - menneen haikailua vai mahdollisuus

noska kirjoitti:
Itse asiassa polkupyörän osuminen miinaan (muuhun kuin lankaviritteiseen) saattaa olla jopa epätodennäköisempää kuin jalkamiehen, johtuen kapeasta (renkaanlevyinen) kontaktista maahan. Tosin jos pyöriä käytetään paljon voi vihollinen kehitellä bar mine tyyppisen ratkaisun pyöriä varten tai yksinkertaisesti käyttää leveää laukaisinta.

Siitäkin huolimatta taistelija on paremmassa turvassa, kuin jos sattuisi astumaan siihen miinaan. Ihan noin lonkalta arvioiden, niin jalat on jo heti alkuun saman matkan päässä räjähdyksestä, kuin polvi olisi tavallisesti miinaan astuvassa jalassa. Ja vaikka tuossa saattaisi siltikin tulla kaksiraaja amputaatio, niin ne oheisvammat olisi varmasti lievemmät (ne "tärkeimmät" olisi pyörän rungon takana ja sitten siinä on vielä satula välissä), joskin vauhti on kovempi ja ukko putoaa korkeammalta.
 
koponen kirjoitti:
Sitä paitsi, pyörällä liikkuminen kuluttaa joukkoa vähemmän kuin jalan marssiminen, joka eskalaatiovaiheessa on enemmän kuin olennainen juttu.

Tuo on muuten ihan totta, etenkin jos katsotaan sitä huonokuntoisinta miehistöä. PP:llä huonokuntoisempikin liikkuu suht vikkelästi ja ainakin valittaa äärettömästi vähemmän. Myöskään ei taida tarvita olla suuremmin huolissaan rakoista, venähdyksistä tai muista riesoista (tai voi tietenkin olla, että olen vain ajellut PP:llä koko elämäni ja siksi tuollaisia ei ilmene).
 
adam7 kirjoitti:
suomi on kyllä kyllästetty niin tiuhaan eri metsäajoteillä, että kyllä se moottoroitu aika monesta paikasta menee, kun ei tarvi maastossa mennä kuin muutama sataa metriä ja sitten tulee uusi metsäajotie vastaan. toi moottoroitu on kärjeltään maastokelpoinen. huolto-osan ei juuri tarvi olla.

fillarit ovat varmaan rajoitetussa käytössä (pienemmillä osastoilla) ihan kätsiä, mutta ei ne mitään joukko-osaston liikkumistarpeita ratkaise

Tuntuu oudolta tämä käsitys että olisi täysin moottoroitu suomen kansan armeija kriisiaikana. Siis jos kriisiaika vaatii yleisen liikekannallepanon, niin mistä sille bensa saadaan? Saati varaosat ja huollot. Rauhanaikana toki.
Varmuusvarastothan riittävät kuukaudeksi siviililiikenteelle säännösteltynä tällä hetkellä. En muista moneksi kuukaudeksi pitäisi olla,mutta eivät ole saaneet aikaiseksi nyt täyttää niitä.

Tosin en asiaa tunne.
Mutta tämä on kyllä tälstä palstalta usein silmille lyönyt,käsitys siittä että suomen armeija olisi moottoroitu yleisen liikekannallepanon jälkeen.

Jos jalkamarssi on vaihtoehtona niin ehdottomasti polkupyörät. Maastopyöriä käyttää myös muut maat. Kuten usan merijalkaväen jotkut tiedusteluosastot tms.
 
aj77 kirjoitti:
adam7 kirjoitti:
suomi on kyllä kyllästetty niin tiuhaan eri metsäajoteillä, että kyllä se moottoroitu aika monesta paikasta menee, kun ei tarvi maastossa mennä kuin muutama sataa metriä ja sitten tulee uusi metsäajotie vastaan. toi moottoroitu on kärjeltään maastokelpoinen. huolto-osan ei juuri tarvi olla.

fillarit ovat varmaan rajoitetussa käytössä (pienemmillä osastoilla) ihan kätsiä, mutta ei ne mitään joukko-osaston liikkumistarpeita ratkaise

Tuntuu oudolta tämä käsitys että olisi täysin moottoroitu suomen kansan armeija kriisiaikana. Siis jos kriisiaika vaatii yleisen liikekannallepanon, niin mistä sille bensa saadaan? Saati varaosat ja huollot. Rauhanaikana toki.
Varmuusvarastothan riittävät kuukaudeksi siviililiikenteelle säännösteltynä tällä hetkellä. En muista moneksi kuukaudeksi pitäisi olla,mutta eivät ole saaneet aikaiseksi nyt täyttää niitä.

Tosin en asiaa tunne.
Mutta tämä on kyllä tälstä palstalta usein silmille lyönyt,käsitys siittä että suomen armeija olisi moottoroitu yleisen liikekannallepanon jälkeen.

Jos jalkamarssi on vaihtoehtona niin ehdottomasti polkupyörät. Maastopyöriä käyttää myös muut maat. Kuten usan merijalkaväen jotkut tiedusteluosastot tms.

katso aiempi keskustelu. vastasin siihen, että väitettiin että fillareilla mennään siitä mistä vihollisen moottoroitu ei mene.

esitän että se vihollisen moottoroitu kärki, ei välttämättä koko poppoo, kyllä menee lyhyet pätkät (helpomman) maastonkin läpi, jolloin tuosta fillareiden "edusta" ei juuri ole hyötyä, kun sen hakkuuaukion tai taimiston kautta tulee telaa
 
Kokemusperäisesti (so. SA-kokoonpanojen harjoituksia, toki myös monia muita joukkoaktiviteetteja muilla elämänalueilla) voin väittää, että pyörillä varustettu joukko on huomattavasti käyttökelpoisempi kuin ilman pyöriä, lähestulkoon tehtävästä riippumatta. Olen varustuttanut omankin joukkoni polkupyörillä, vaikka teoria kertoo että autoja ymv. on riittävästi kaikissa valmiuden vaiheissa. Siitä huolimatta moni asia hoituu paremmin (nopeammin, taloudellisemmin, samalla muita tehtäviä suorittaen jne.) ja vähemmän spektriin hihkuen fillarilla.
 
Puhutko nyt ryhmästä, joukkueesta, komppaniasta, pataljoonasta vai peräti prikaatista?
 
Ehdotan, että koska Hornetien jäljiltä on maakalustohankintaan jäänyt vain saman verran budjettia
kuin puolet maatalouslomittajien palkoista, siirrymme polkupyöriin kun mekanisoituja joukkoja päivitetään.
Koettakaapa osua pyssyllä näihin panssariuraa ajaviin miehiin.
 
Last edited by a moderator:
Morgenstern kirjoitti:
Ehdotan, että koska Hornetien jäljiltä on maakalustohankintaan jäänyt vain saman verran budjettia
kuin puolet maatalouslomittajien palkoista, siirrymme polkupyöriin kun mekanisoituja joukkoja päivitetään.
Koettakaapa osua pyssyllä näihin panssariuraa ajaviin miehiin.

Tuo olisikin jännän näköistä, kun pyöräksi vaihdettaisiin legendaarinen "Jääkäri" ja ajovarustukseksi taisteluvarustus ja lastiksi loput kenttävarustuksesta sekä kasa kertasinkoja ja vyölaatikoita.
 
Last edited by a moderator:
adam7 kirjoitti:
Puhutko nyt ryhmästä, joukkueesta, komppaniasta, pataljoonasta vai peräti prikaatista?

Ryhmän ja toisinaan joukkueenkin kokoisten palasten kokonaisuuksista, isommissa sitten soveltuvista osapalasista. PPP ei ole ihanne, mutta (ms)pp osalle joukkoa on paikallaan. Lisäksi taistelevien osien tuessa on vaikka miten paljon tilausta fillareille.
 
Ja tuodaan mukaan polkupyörämekaanikot, varaosat jne...

Ok, voi olla ryhmälle parille komppaniassa, mutta jos koko komppanialle haluaa, pitää olla 2-3 lisäajoneuvoa + pari mekaanikkoa, varapyörät, jne.

Pyöriä pitää ajatella systeemin kannalta, ei ryhmän kannalta.
 
Että oikein polkupyörämekaanikkoja? Varusmiesaikana komppanian töhöin tyyppi, jota oli olemassa, sai ko. tehtävän... Jäi kyllä polkupyörät huoltamatta... :D
 
Niin, ja mun aikana oli oli saunamajureita ja perunateatteria.

---

Jonkun on vastattava kalustohuollosta, eikä nykyisin enää oteta hönöimpiä sisään.

Mitä enemmän pyöriä, sitä enmmän kuljetettavaa ja huollettavaa ja korjattavaa, kun kuitenkin pääosin liikutaan jollain ajoneuvolla.
 
Onpas huonoja pyöriä teillä. Pitää niitä toki ylläpitää siinä kuin muutakin kalustoa, mutta aika kevyellä mennään, nimenomaan kokonaisuuden kannalta. Lisääntynyt liike ja keventynyt rasitus vs. panostus fillareihin ja huoltoon.
 
Yleensäkin jonkun polkupyörän tai maastoauton huoltaminen ei minusta kuulu armeijalle. Ottoautoja saa ilmaiseksi jos hävitään ja jos voitetaan niin halvalla. Rauhan aikana ollaankin tajuttu ulkoistaa tämä asia ja vuokrata autoja. Polkupyörän huolto vaatii ketjujen rasvaamista kerran sodassa tai sitä ennen ja jos polkupyörästä menee kumi oikeasti hajalle niin varastetaan lähin polkupyörä. Varastettuja/sosialisoituja, kotoa tuotujahan ne pyörät joka tapauksessa ovat. Näin rauhan aikana mekaanikkoa ei tarvita siihen että renkaaseen pumpataan ilmaan ja jos kumi on puhki niin eiköhän sen paikkaa iltapuhteiksi kun muuta tekemistä ei ole. Jos täytyy liikkua pyörillä niin eiköhän pyöränpumppu per joukkue riitä ja johonkin tukiajoneuvoon pyörä tai pari mukaan jos kyytiin ei mahdu siksi aikaa että ehditään varastaa ehjä pyörä.
 
commando kirjoitti:
Yleensäkin jonkun polkupyörän tai maastoauton huoltaminen ei minusta kuulu armeijalle. Ottoautoja saa ilmaiseksi jos hävitään ja jos voitetaan niin halvalla. Rauhan aikana ollaankin tajuttu ulkoistaa tämä asia ja vuokrata autoja. Polkupyörän huolto vaatii ketjujen rasvaamista kerran sodassa tai sitä ennen ja jos polkupyörästä menee kumi oikeasti hajalle niin varastetaan lähin polkupyörä. Varastettuja/sosialisoituja, kotoa tuotujahan ne pyörät joka tapauksessa ovat. Näin rauhan aikana mekaanikkoa ei tarvita siihen että renkaaseen pumpataan ilmaan ja jos kumi on puhki niin eiköhän sen paikkaa iltapuhteiksi kun muuta tekemistä ei ole. Jos täytyy liikkua pyörillä niin eiköhän pyöränpumppu per joukkue riitä ja johonkin tukiajoneuvoon pyörä tai pari mukaan jos kyytiin ei mahdu siksi aikaa että ehditään varastaa ehjä pyörä.

Naurettavaa puhetta. Yksi varusmies vaan sinne pumpuksi huoltamaan sykkeleitä. Ja kovempaa runrua niille pikkutappajille, että osaavat kohdella valtion omaisuutta oikein. Sotakäytössä ei kannata suosia ainakaan monivaihteisia munamankeleita, vaan se perusmallin terässiipi on aivan sopiva peli.

Jos on noin löyhä moraali että menee heti varasteluksi sotatoimet, niin eiköhän kenttäoikeus keksi siihenkin ratkaisun. Moraalia luulisi tarvittavan ammattihommissa.
 
No niitä polkupyöriä on varmaan PV:llä varusmiehille asti vain joten jos nyt sattumalta sijoitukseen kuuluisi munamankeli niin ei se taikaseinästä tule vaan seen haltuunotetaan mistä saadaan antamalla arvoton kuponki käteen. Sitä joku kutsuisi varastamiseksi tai sosialisoimiseksi. Varsinkin jossakin spekulatiivisessa tilanteessa jossa joukon täytyisi päästä taistelukentälle pelastamaan Suomi-neitoa ja kyläläisten kannibalisointia niin on aivan varmasti hyväksyttävää pakkotilanteessa varastaa rikkoutuneen munamankelin tilalle tuliterä samalla tavalla kuin pakkotilanne sallii murtautumisen jos keskellä Siperiaan pudottuasi avantoon menet ikkunan rikkomalla lähimpään mökkiin lämmittelemään. Toki siitä rikotusta ikkunasta tai varastetusta pyörästä korvaus pitää myöhemmin maksaa korvaus muttei siitä tuomita rikoksena. Mielestäni ei ole kyse löyhästä moraalista vaan ihan siitä että jokaisen pitäisi tietää että sodan ajan varustus ei makaa pelkästään missään kallioluolissa vaan osaksi saattaa ihan sinun tai naapurisi autotallissa. Sitäpaitsi moraalitonta tai ei niin onhan ryöstely kautta historian ollut sotilaiden pääasiallinen keino saada palveluksestaan "isänmaan" hyväksi korvaus pl. että seuraava sukupolvi maksaa eläkkeet...
 
Täs on neljän hengen polku- ja aurinkoenergia vempele.

Parhammillaan tollanen a-paneli tuottaa 2 heppaa/ 6 m2.

Pelkkiä aurinkoenergia autoja; http://www.speedace.info/yale_university_solar_car.htm
 

Liitteet

  • sohh-project-1.jpg
    sohh-project-1.jpg
    126.8 KB · Luettu: 24
Ja sotilaallinen käyttötarkoitus moiselle on?
Maastokelpoisuudesta, kuormauskapasiteetista ja käytettävyydestä näillä leveysasteista muuta kuin aurinkoisina päivinä voisi päätellä tietenkin tuon jo itsekin.
 
Nostetaas aihetta, kun on tullut mielenkiintoinen uutuus maastoliikkuvuutta ajatellen. Onko kukaan päässyt kokeilemaan?

Kotimaa8.3.2015 klo 7:00| päivitetty 9.3.2015 klo 7:25
Pyöräkauppa yllätettiin housut kintuissa – uusi hittipyörä viedään käsistä
Paksupyörien eli läskipyörien eli lumipyörien kysyntä on yllättänyt pyöräteollisuuden, maahantuojat ja kauppiaat. Tällä hetkellä merkillä kuin merkillä on kysyntää enemmän kuin tarjontaa. Tulevalle kaudelle pyöriä on luvassa reilusti enemmän ja huomattavasti halvemmalla.

Paksuimmillaan läskipyörän renkaat ovat 4,8 tuumaisia.Kuva: Arvo Vuorela / Yle


– Mitä enempi merkkejä tulee mukaan niin kilpailua tulee lisää. Tietyt merkit tekee halvempia malleja ja näin paksupyörä tulee vaihtoehdoksi myös normaalikuluttajille, arvioi yrittäjä Jouni Kattilakoski pyöräliike Ridesta Jyväskylästä.
Suomen ainoan polkupyörätehtaan Helkama Veloxin toimitusjohtaja Jari Elamo havaitsi jo viime syksynä Euro Bike -messuilla, että paksupyöristä on tulossa ilmiö.
– Jokainen pyörämerkki oli tuomassa malleja markkinoille. Tähän kauteen Helkaman pyörittämän Suomen Polkupyörätukun liikkeiden kautta tulee myyntiin ainakin kolmenmerkkisiä paksupyöriä, lupaa Elamo.
Tuleeko Läski-Jopo?
Entäpä joko kohta nähdään markkinoilla kotimainen paksupyörä Läski-Jopo?
– Kenties, kenties, katsotaan vuoden päästä keväällä. Tähän kauteen Helkama ei tuo markkinoille itse valmistamaansa paksupyörää, mutta joitain ajatuksia on piirustuspöydällä kautta 2016 silmällä pitäen, sanailee Elamo.
Mutta miksi rakkaalla pyörällä on niin monta nimeä? Pyöräkauppias Jouni Kattilakoski kutsuu pyörää mielummin paksupyöräksi tai lumipyöräksi, mutta hyväksyy myös läskipyörä nimen.
– Läskit pyöräthän siinä on, että ei tarvitse välttämättä muuta läskiä olla pyörän päällä. Hyvä harjoitusmuotohan se on, pikkasen raskaampi polkea kuin perinteinen maastopyörä, summaa Kattilakoski.

Läskipyörän neljän tuuman renkaat kannattavat lumessa lumikenkien tapaan.Kuva: Arvo Vuorela / Yle
Kelillä kuin kelillä ympäri vuoden
Läskipyörän suosion syynä ovat ympärivuotisuus ja se, että sillä pääsee maastossa vaikeakulkuisiinkin paikkoihin. Se ei ole polkusidonnainen niin kuin kapearenkaiset polkupyörät.
– Pyörävaihtoehdoista paksupyörä on paras, jos haluaa päästä kauhean vaikeaan paikkaan. Tämä on suunniteltu nimenomaan kulkemaan vaikeissa olosuhteissa, kiteyttää Jouni Kattilakoski.
Neljän ja jopa liki viiden tuuman levyisillä renkailla talvella pyöräilyä voi verrata lumikengillä etenemiseen.
Lumessa tämä on kyllä ihan parhaimmillaan.
– Jouni kattilakoski
– Sillä on hyvä kantavuus ja pito ei kyllä lopu kesken. Jäällä tietysti ei pidä muu, kuin nasta, mutta lumessa tämä on kyllä ihan parhaimmillaan, arvioi Kattilakoski.
Läskipyörä toimii hyvin retkikäytössä ja kuljettaa isompiakin taakkoja helpommin, kuin rinkka selässä kävellen.
Paksupyörän ajoasento on aavistuksen pystympi. Ja koska sillä edetään hitaammin niin pyörää ohjataan rengaskoosta riippumatta vähän enemmän ohjaustankoa kääntämällä.
– Perinteisellä maastopyörällä mennään lujempaa eteenpäin ja ohjaaminen tapahtuu enemmän tai vähemmän pyörää kallistamalla, vertailee Laakso.
Ei vauhti kallossa
Olennaista on, että läskipyörällä ei yritetä ajaa kovaa.
– Tällä ei ole ikinä kiire mihinkään eikä oikeastaan saakaan olla, tällä mennään rauhassa ja seikkailumielellä, muistuttaa Kattilakoski.
Fiilis, yhteisöllisyys, nauttiminen ja maisemien katselu on tärkeää.
– Juhani Laakso
– Sun pitää olla vähän luontoihminen, kun lähdet tällä polkemaan. Meno ei ole niin urheilullista, kun muuten maastossa ajaminen, se on lepposampaa, kuvailee maahantuoja Laakso.
– Raskaahkosta ulkonäöstä ja paksuista renkaista huolimatta matkanteko on varsin kevyttä ja jouhevaa ja niillä on todella kiva ajaa, myötäilee pyörätehtailija Elamo.
Juhani Laakso vertaa läskipyöräilyä jopa Harley Davidson –moottoripyörällä ajoon.
– Fiilis, yhteisöllisyys, nauttiminen ja maisemien katselu on tärkeää, ei niinkään se etenemisvauhti, filosofoi Laakso

http://yle.fi/uutiset/pyorakauppa_y...issa__uusi_hittipyora_viedaan_kasista/7846812
 
On kokeiltu, tykkäsin ja nyt olisi tarkoitus hommata oma läskipyörä. Pyörä mitä kokeilin oli Kona Wo http://www.bikeshop.fi/Kona_Wo/ekauppa/pKOWO/ . Jos vertaa normaaliin maastopyörään, niin maantie ajonopeus laskee huomattavasti. Tosin nopeus ero varmaan tasoittuisi, jos olisi raskaampi varustus päällä. Maastoliikkuvuus on sitten aivan toista luokaa, kuin normaalilla maastopyörällä esim. pitoa löytyy hyvin märillä kivillä/kanoilla. Eroa voisi verrata samana, kuin panssaroitupyöräajoneuvo vs panssarivaunu tai maastomoottoripyörä vs maastomönkijä. Kai tuollaisella läskipyörällä voisi, jotain sotilaallista käyttöä olla, mutta ei jokamiehen polkupyöräksi.
 
Back
Top