Prätkä - King of the Road!

[inscout]

No niin. Täytyy nyt teille kaksipyöräuskovaisille kertoa pieni totuus tässä välissä. Ei se, että ajaa 250-300km tunnissa kapeassa väylässä renkailla joilla ei ole pitoa jos alle sattuu yli 1mm hiekanjyvä eikä mitään tasapainopistettä ole + tietämättä mitä 50 metrin päässä on ole rohkeutta. Tuolle käytökselle on tieteellinen nimi, mutta tietäen mopopoi..kien herkän luonteen en viitsi sanoa sitä.

Olen 2 kertaa ajanut moottoroidulla kaksipyöräisellä. Ensimmäinen kerta päätyi lampeen, toinen talon seinään. Yhteensä ajomatka oli alle 50 metriä. Mutta minä olenkin fiksu. Nuo kokemukset (30v+) taustalla ymmärsin, että 2 pyörää ei riitä hallitsemaan tuota tehoa. Te mopopojat ette ole vielä sitä tajunneet.

No. Jotta nämä tosiasiat eivät liikaa masentaisi teitä mopopoi...kia. Ohessa hieman videota Mannilta. Kaunista on jos unohtaa touhun aivottomuuden.

 

[Herman30]

Tuosta Isle of Man-kilpailusta. Osaavatko kuskit radan ulkoa vai miten ne osaavat reagoida tuollaisessa hirmuvauhdissa siihen minne tie vie kun on tiukkoja kurveja. Varsinkin kylän läpi.
Allaolevassa videossa niin minä olisi tuossa vauhdissa monta kertaa ajanut suoraan pusikkoon tajuamatta että tie kaartuu.

 

[Hallinkorva]

No niin. Täytyy nyt teille kaksipyöräuskovaisille kertoa pieni totuus tässä välissä. Ei se, että ajaa 250-300km tunnissa kapeassa väylässä renkailla joilla ei ole pitoa jos alle sattuu yli 1mm hiekanjyvä eikä mitään tasapainopistettä ole + tietämättä mitä 50 metrin päässä on ole rohkeutta. Tuolle käytökselle on tieteellinen nimi, mutta tietäen mopopoi..kien herkän luonteen en viitsi sanoa sitä.

Olen 2 kertaa ajanut moottoroidulla kaksipyöräisellä. Ensimmäinen kerta päätyi lampeen, toinen talon seinään. Yhteensä ajomatka oli alle 50 metriä. Mutta minä olenkin fiksu. Nuo kokemukset (30v+) taustalla ymmärsin, että 2 pyörää ei riitä hallitsemaan tuota tehoa. Te mopopojat ette ole vielä sitä tajunneet.

No. Jotta nämä tosiasiat eivät liikaa masentaisi teitä mopopoi...kia. Ohessa hieman videota Mannilta. Kaunista on jos unohtaa touhun aivottomuuden.

Pitikö sun neljään asti ryypätä, ennen kuin uskalsit tulla tänne meuhkaamaan?

Kiitos kertomuksestasi. Siinä on paljon hyvää. Muistaakseni Suomen lyhyin mp:n omistus on vieläkin sillä kaverilla, joka osti Kawasakin Ninjan ja matka tosiaankin kesti kaikki kolme sekuntia ostoliikkeestä vastapäisen talon seinään.

Toisen varsin kypsän kaverin tunsin. Hän tykkäsi motoristiporukoista ja hengaili mutta tuli aina autolla. Kun kehotimme hankkimaan pyörän, hän sanoi ettei missään tapauksessa suostu, koska hän on äkkipikainen liikenteessä. Siihen me totesimme, että juu anna olla, jos on sellainen sukuvika. Kyllä vain, hän sitten totesi. Velipoika oli ostanut pyörän ja ei ollut jäänyt muuta ehjää kuin vasemman jalan saapas.

Me, öh, täällä olevat ehkä kokeneemmatkin emme ehkä ole kukaan enää kilpailutoiminnassa mukana ja useimmat eivät ole koskaan olleetkaan. Monilla voi olla kokemusta muiden muassa Alastaron radalta ja omaehtoisesta harjoittelusta.

Olemme siis ihan tavallisia rauhallisia harrastajia. Itse otan esimerkiksi liikennestrategiat ja matkaturvallisuuden hyvin vakavasti, koska teen pitkiä etappeja eri maissa. Motoristit ovat turvallisuudesta paremmin perillä kuin autoilijat koskaan vaivautuvat olemaan. Autoilijat räpläävät kännyköitään ja tappavat motoristeja pelkkää itsekkyyttään, välinpitämättömyyttään ja paskahousuisuuttaan.

Voin kuitenkin taata, että myöskään TT-kilpailijat eivät ole hulluja. Hullu ei pystyisi ajamaan siellä kierrostakaan.

 

[Hallinkorva]

Tuosta Isle of Man-kilpailusta. Osaavatko kuskit radan ulkoa vai miten ne osaavat reagoida tuollaisessa hirmuvauhdissa siihen minne tie vie kun on tiukkoja kurveja. Varsinkin kylän läpi.
Allaolevassa videossa niin minä olisi tuossa vauhdissa monta kertaa ajanut suoraan pusikkoon tajuamatta että tie kaartuu.

Tuossahan mennään "hiljaa".

Parhaat osaavat ulkoa, mutta periaatteessa jokainen kierros sisältää jotain uutta... renkaat muuttuvat, pinta on erilainen, kyhmy, johon et osunut edellisellä, osutkin nyt jne.

Siellä on monta sarjaa, joista jokaiseen pitää olla antanut näyttöjä.

Jussi Luoma on suomalaisista menestynein. Hän ajoi kymmenenneksi Classic-sarjassa, jonka voitti Michael Dunlop. Vaikka Classic-sarjassa ei ole moderneja superpyöriä, kierrosajat ovat sellaisia, että jäisivät ainakin minulta ajamatta.

Jussi kertoo, että 60 kilometriä pitkän kierroksen aikana saattaa aurinko paistaa, olla sumua tai sataa vettä. Koska kilpailu on vaativa ja joka vuosi kilpailun aikana sattuu onnettomuuksia, vaatii kilpailuun mukaan pääseminen näyttöjä. On pitänyt ajaa kuusi kansainvälistä kilpailua hyväksyttävästi vuoden aikana. Kilpailulisenssi anotaan Englannin moottoriliitolta sekä paikalliselta järjestäjältä. Kun nämä ovat kunnossa, kilpailun harjoituksissa rata kierretään ensin linja-autolla, sen jälkeen henkilöautolla ja sitten vielä moottoripyörällä siten, että joukkoa vetää opaskuljettaja ja vasta sen jälkeen kuljettajat päästetään harjoittelemaan radan metkuja. Harjoituksissa on määritelty aika-ajoraja, joka pitää vielä alittaa, jotta pääsee kilpailuun mukaan ja näin ei ole toisten tiellä kilpailussa ja aiheuta siten vaaraa.

Harjoituksissa Jussi ajoi rataa 750 km ja kisakierros on 60 km. Se on rankka retki, myös huoltoporukalle. Pyörä oli Moto Guzzi.

 

[Hallinkorva]

@Herman30 Googleta The Morecambe Missile TT 2015 ja etsi John McGuinnessin avauskierros. Lap Time 17.10.169 eli pelkkä keskinopeus oli 212.19 km/t. Sen nopeammin sitä ei ole koskaan ajettu ja epäilen vahvasti, että yritykset ajaa nopeammin lisäävät ruumiiden määrää. Kaverini väittää, että sitä ei kukaan koskaan tule ajamaan kovempaa. Mutta kyllä sekin tapahtuu.

 

[inscout]

Pitikö sun neljään asti ryypätä, ennen kuin uskalsit tulla tänne meuhkaamaan?

Kiitos kertomuksestasi. Siinä on paljon hyvää. Muistaakseni Suomen lyhyin mp:n omistus on vieläkin sillä kaverilla, joka osti Kawasakin Ninjan ja matka tosiaankin kesti kaikki kolme sekuntia ostoliikkeestä vastapäisen talon seinään.

Toisen varsin kypsän kaverin tunsin. Hän tykkäsi motoristiporukoista ja hengaili mutta tuli aina autolla. Kun kehotimme hankkimaan pyörän, hän sanoi ettei missään tapauksessa suostu, koska hän on äkkipikainen liikenteessä. Siihen me totesimme, että juu anna olla, jos on sellainen sukuvika. Kyllä vain, hän sitten totesi. Velipoika oli ostanut pyörän ja ei ollut jäänyt muuta ehjää kuin vasemman jalan saapas.

Me, öh, täällä olevat ehkä kokeneemmatkin emme ehkä ole kukaan enää kilpailutoiminnassa mukana ja useimmat eivät ole koskaan olleetkaan. Monilla voi olla kokemusta muiden muassa Alastaron radalta ja omaehtoisesta harjoittelusta.

Olemme siis ihan tavallisia rauhallisia harrastajia. Itse otan esimerkiksi liikennestrategiat ja matkaturvallisuuden hyvin vakavasti, koska teen pitkiä etappeja eri maissa. Motoristit ovat turvallisuudesta paremmin perillä kuin autoilijat koskaan vaivautuvat olemaan. Autoilijat räpläävät kännyköitään ja tappavat motoristeja pelkkää itsekkyyttään, välinpitämättömyyttään ja paskahousuisuuttaan.

Voin kuitenkin taata, että myöskään TT-kilpailijat eivät ole hulluja. Hullu ei pystyisi ajamaan siellä kierrostakaan.

Höh! Keräsin rohkeutta viikon verran, ryyppäsin koko päivän ja postasin yöllä että pääsen karkuun! Te mopomiehet olette sen verran hurjia. Pari sanaa ja heti on HD-miehet liiveissä ovella sinkojen ja astaloiden kanssa!

No vitsi vitsinä. Isäni nuoruudessa olit joko automies tai mopomies. Nämä eivät sopineet oikein saman katon alle silloin. Koski siis kilpailijoita. Faija oli automies eikä kaksipyöräiset oikein maistuneet vaikka hänellä joskus sellaisia olikin (yksi oli se, millä päädyin lampeen. Sain hiukan palautetta siitä). Ehkä kaksipyöräiset jäivät tuonkin takia.

Olen muutaman matkansa päättäneen motoristin nähnyt. Ei ole kovin mieltäylentävää. Ehkä pahin oli Kroatiassa jossa kaveri oli törmännyt takaa putkilastissa olleeseen avolavakuormuriin, Herralla ei ollut kypärää, mutta sillä ei suurta vaikutusta ollut koska hän oli levinnyt tasaisesti koko putkilastin päälle. Onneksi lapset olivat toisella puolella bussia kun pysähdyimme kohdalle. Ihmettelivät kyllä, kun parille minun puolellani istuneelle tuli huono olo...

Varmasti pyörämiesten enemmistö on turvatietoisia. Ilman koppaa meneminen varmasti tekee sellaiseksi. Mutta kyllä sitä on tullut myös selliaisa esityksiä nähtyä että autolla harvemmin. Ja filtteröijät pitäisi hirttää nilkoistaan kuilun yläpuolelle! Teet autolla pienenkin liikkeen ja takaa jonossa tuleekin 5cm pelivaralla pyöräilijä 3x jonon nopeudella. Sitten haukutaan autoilijaa kun olisi pitänyt huomata. Tai lyödään peiliä paskaksi. No ei Suomessa kyllä tuota juurikaan näe onneksi. Mutta esim. Italiassa ajaessa haluaisin konekiväärin ja viikatteet renkaisiini.

Kyllä minä sen pyörällä ajamisen riemun tavallaan ymmärrän. Onhan siinä vapautta ja vauhdin hurmaa eri tavalla kuin autossa. Ei vain ole minun juttuni, enkä kyllä toivo lastenkaan siitä innostuvan. "Leskentekijän" nimen saaminen aikana, jolloin autoilussakin kuoli 1000 ihmistä Suomessa vuodessa kertoo jotain.

 

[Hallinkorva]

"Leskentekijän" nimen saaminen aikana, jolloin autoilussakin kuoli 1000 ihmistä Suomessa vuodessa kertoo jotain.

Moottoripyöräilijöiden liikennekuolemien määrä on enemmän kuin puolittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Loukkaantuneiden määrä on laskenut 40 prosentilla. Vuonna 2017 oli muistaakseni 12 fataalia moottoripyöräonnettomuutta Suomen teillä, kun muuten liikennekuolemia oli kaikkiaan 212. Lisäksi Suomessa on historiallisen paljon moottoripyöriä, yli 250 000.

Kun leskentekijällä oli huippuvuosi ja kaikenlaiset pelti-Simcat menivät hiekkateillä päreiksi, meillä oli noin 45 000 moottoripyörää liikennekäytössä.

Liikennekulttuuri on parantunut, kalusto parantunut ja jopa kuskit ovat ainakin motoristien osalta asenteiltaan keskimäärin todella hyviä.

Vaarana ovat nykyisin ensisijaisesti ulosajot maanteillä. Tien kunto on paikoitellen todella huono. Jos etupyörän ajaa johonkin asvalttiin muodostuneeseen reikään, se on paha juttu. Siellä on ihan karmeita teitä välillä. Vaikka liikenteestä karhutaan 7,5 miljardia, vain 0,8 palaa teille. Korjausvelka on järkyttävä.

Ylinopeuksien automaattivalvonta kirjasi Suomen maanteiltä yhteensä lähes 609 000 huomautusta, rikesakkoa ja sakkoa. Se on poliisin mittaushistorian suurin luku. Lisäksi autoilijoiden liikennekuolemien määrä oli viime vuonna 5 prosentin kasvussa.

Autoilijoiden pitää miettiä. Olen minä autoilijakin, ja näen joka päivä jotain aivan kummallisia liikkeitä tiellä. Motoristeilta äärimmäisen harvoin, paitsi tosiaan siellä Ranskassa ja Italiassa.

 

[inscout]

Moottoripyöräilijöiden liikennekuolemien määrä on enemmän kuin puolittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Loukkaantuneiden määrä on laskenut 40 prosentilla. Vuonna 2017 oli muistaakseni 12 fataalia moottoripyöräonnettomuutta Suomen teillä, kun muuten liikennekuolemia oli kaikkiaan 212. Lisäksi Suomessa on historiallisen paljon moottoripyöriä, yli 250 000.

Kun leskentekijällä oli huippuvuosi ja kaikenlaiset pelti-Simcat menivät hiekkateillä päreiksi, meillä oli noin 45 000 moottoripyörää liikennekäytössä.

Liikennekulttuuri on parantunut, kalusto parantunut ja jopa kuskit ovat ainakin motoristien osalta asenteiltaan keskimäärin todella hyviä.

Vaarana ovat nykyisin ensisijaisesti ulosajot maanteillä. Tien kunto on paikoitellen todella huono. Jos etupyörän ajaa johonkin asvalttiin muodostuneeseen reikään, se on paha juttu. Siellä on ihan karmeita teitä välillä. Vaikka liikenteestä karhutaan 7,5 miljardia, vain 0,8 palaa teille. Korjausvelka on järkyttävä.

Ylinopeuksien automaattivalvonta kirjasi Suomen maanteiltä yhteensä lähes 609 000 huomautusta, rikesakkoa ja sakkoa. Se on poliisin mittaushistorian suurin luku. Lisäksi autoilijoiden liikennekuolemien määrä oli viime vuonna 5 prosentin kasvussa.

Autoilijoiden pitää miettiä. Olen minä autoilijakin, ja näen joka päivä jotain aivan kummallisia liikkeitä tiellä. Motoristeilta äärimmäisen harvoin, paitsi tosiaan siellä Ranskassa ja Italiassa.

Olet kyllä tuskallisen oikeassa tuon teiden kunnon suhteen. Jotenkin tuntuu että varsinkin viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on pahentunut merkittävästi. Aivan käsittämätöntä jälkeä ja puhun ihan isoista teistä, en mistään kärrypoluista (jotka yksityisteinä ovat monesti ihan ok kunnossa).

Mielestäni on järjetöntä aloittaa ja rakentaa uusia teitä kun samaan aikaan vanha rapistuu toisesta päästä. Uudet projektit pitäisi lopettaa siihen saakka kun korjausvelka olisi hoidettu pois.

 

[Leaderdog]

Tänä vuonna menen lentokone messuille Saksaan, mutta ehkä ensivuonna menenkin vaimon kanssa ihmettelemään:

https://officialbikeweek.com

 

[Hallinkorva]

Tallihommia. On parikin juttua työn alla; pojalla on yksi crossihanke ja oman paljon nähneen vanhuksen talvihuollot jatkuvat hissukseen aina maaliskuulle, jolloin kaiken pitää olla kunnossa.

Viihdyn tallissa. En hyljeksi emännän seuraa. Kävellään ja saunotaan nyt niin kuin vanha aviopari tekee, mutta syömisten ja muiden rutiinien ulkopuolella pikkupojan suurin haave on päästä leikkimään moottoripyörällä. Uskon, että tämä riittää lukutaitoisille tästä aiheesta.

Joululomilla puhdistin öljypohjan kunnolla. Katsoin, ettei laatikossa ole mitään jäämiä: ei edes mikroskooppisia metallisiruja, ei mitään epäpuhtauksia. Puhdistin pienimmätkin rakoset Bräkleenillä. Laitoin uuden suodattimen ja moottoriöljyn. Vaihdoin laatikon päällisen tiivisteen. 20W50 koneelle, 80W90 vaihteelle ja perään. Tässä vaiheessa en laittanut lisäaineita.

Nyt irrotan tankin ja pesen ilmanpuhdistimen. Vaihdan samalla bensiinisuodattimen ja tarkistan letkujen ja johtojen kunnon. Vaijerien rasvaus alkaa. Laitan ohuen puhtaan öljytipan valumaan vaijerikuorten läpi. Ennen kuin joku ihmettelee, kerron, ettei pyörässäni ole muovi- tai teflonpintaisia vaijereita. Ne oikeasti rasvataan, etteivät ruostu puhki.

Kesällä vaihdoin jarrunesteet ja haarukkaputket saivat uudet öljyt.

Kun lumet alkavat lähteä, on vielä pientä hommaa. Ennen ensimmäistä lenkkiä teen RVS-käsittelyn sekä moottorille että vaihteelle. Se tarkoittaa tuhannen kilometrin sisäänajoa, jossa aluksi pitäisi kierrokset pitää korkeintaan kolmessa tonnissa. Siitä tulee hiukan mielenkiintoista, koska pyöräni kierroksien pitää olla vähintään kolmessa tonnissa riittävän hyvin toteutuvan voitelun takia. Yksi käsittely riittää tämän pyörän loppukilometreille oikein hyvin.

Nanoteknologia jakaa mielipiteitä. Ihmeaineita ne eivät ole, eivätkä korjaa rikkinäistä ehjäksi. RVS-aine integroituu alkuperäiseen pintaan ja synnyttää koneistojen kitkalle alttiina oleville alueille peilinpinnan kaltaisen tribokeraamisen pinnan. Prosessin tuloksena kuluneen laitteen suoritusarvot palautuvat lähemmäs alkuperäistä, koska laitteen liikkuvien osien välinen kitka vähenee ja välykset pienenevät. Esimerkiksi polttomoottorien puristuspaineet palautuvat alkuperäisiin arvoihinsa tai lähelle niitä.

Perään laitan lisäaineeksi hiukan molybdeenisulfidirasvaa öljyn sekaan. Kardaanin kanssa käytän valmistajan suositusta. Ero molybdeenisulfidirasvan ja RVS:n välillä on se, että ensimmäinen toimii koko ajan siellä, missä sitä on ja jälkimmäinen etsiytyy itse kuumiin pintoihin ja toimii siellä, missä tarvitaan.

Tallissa aika kuluu. Voi keitellä kahvia. Olen etuoikeutettu, että poikani pitävät samanlaisista asioista ja saamme yhdessä välillä touhuta.

 

[Hallinkorva]

Taas se lähestyy

MP Messut 2019

Aiheellinen varoitus etusivulla.

Lähenee, lähenee.

Krihaveteraanit pääsevät nyt varusmiesten kanssa alennusporukkaan. Täältä saa etukäteen liput vähän huokeammalla:

https://shop.messukeskus.com/catalog/product/view/id/943/

 

[Leaderdog]

Janne Tervola
Enduro Brutal nähdään kuluvan vuoden Päijänneajossa 16.–17.3. Kari Nenosen kuljettamana.



MOOTTORIPYÖRÄT
Janne Tervola

T&T koeajaa "HD Päitsille": näin taittuu 1000-kuutionen Brutal Enduro lumella – katso video
Enduro Brutal nähdään kuluvan vuoden Päijänneajossa 16.–17.3. Kari Nenosen kuljettamana.

Brutal Enduro on enduropyörä, jota liikuttaa Harley-Davidson -taustainen moottori. Harley-Davidson on nykyisin paremmin tunnettu kadulle suunnatuista pyöristään. Ennen oli toisin. Merkki oli kovasti kilpailutoiminnassa mukana.
Harva tietää, että merkillä on voitettu vuodesta 1927 järjestetty suomalainen luotettavuusajokilpailu, Päijänneajo 12 kertaa.
Sotien jälkeen H-D joutui antamaan kärkisijat kevyimmille pyörille. Nyt 84. Päijänneajoon H-D-taustaisella pyörällä osallistuu Tohmajärven enduroseuran Kari Nenonen. Kuntoluokassa kilpailumatkaa kertyy kahtena päivänä 550 kilometriä.

"Kaupasta ei näin brutaaleja pyöriä saa"​

Nenosella on toki oma kilpaenduropyörä, mutta löperö sanankäyttö pisti miehen tarttumaan raskaamman menopelin tankoon. Idea syntyi jo vuosia sitten, kun hän oli Päijänneajon huollossa seurakaverilleen.
"Oltiin Mielosen Jarille Päitsillä huollossa ja hän ajoi sen läpi. Tuli sellainen ajatus päähän, että jos joku minulle Harlikan rakentaa, niin lähden. Mainitsinkin asiasta", Nenonen kertoo.
Asian kuuli myös Jorkki Korhonen, jolla asia oli jo pyörinyt mielessä.




"Olen pikkusen sekaantunut adventurehommiin ja pidempiin reissuihin Venäjälle ja Mongoliaan. Minä en ainakaan uskalla lähteä niihin maihin Windows-ohjatulla laitteella. Pitää olla vehje, jonka pystyy korjaamaan sirpillä ja vasaralla. Kaupassa ei ole tällaisia brutaaleja pyöriä", Korhonen kertoo.
Omavalmiste
Endurokelpoisten osien luovuttajaksi päätyi 400-kuutioinen Suzuki DR-Z. Enää puuttui projektin vaikein vaihe, moottori. Buellin XB-moottorin Korhonen halusi siksi, että se on ensiövedon kanssa lyhyempi kuin Harley-Davidsonin isolohkomoottorit.
Kun moottori löytyi, piti vielä miettiä, kuinka pelistä saisi tieliikennelaillisen.
"Onneksi meillä on Modified Motorcycles Association Finland, joka on ollut edistämässä asioita niin, että voimme rakentaa Suomessa omavalmisteita.

Korhonen hyödynsi Suzukin rungosta öljytankin, jousituksen ja takahaarukan. Buellin moottorista huolimatta akseliväliksi tuli 1,7 metriä. Se on noin 20 senttiä kilpaenduroa pidempi. Omamassa jää reilusti alle 200 kilon. Polttoaineen syötön Korhonen muunsi suihkutuksesta kaasuttimelle.
Kun runko oli saatu kasattua ympärille, loppu rakentamisesta olikin pakoputkiston rakentamista ja enduroajoon sopivien varusteiden kehittämistä.
Kapea satula ja alhainen istuinkorkeus helpottavat pyörän käsittelyä hitaassa nopeudessa. Kakkis on helppo pyöräyttää, vaikka pyörällä on massaa vajaa 200 kiloa.

Brutal Enduron konttori on tilava. Satula on muotoiltu kapeaksi ja varsin suoraksi, mikä helpottaa liikkumista ja jalkojen ylettymistä maahan. Istuinkorkeus on alhainen näin suureksi pyöräksi.
Moottori käynnistyy nöyrästi ja jää hytkyen käyntiin. Äänitaso on yllättävän alhainen, eikä mekaanisia ääniä juuri kuulu.
Alipainekaasutin on onneksi varustettu kiihdytyspumpulla, joten kaasun voi avata nopeastikin ilman moottorin stumppaamista. Moottorin suuret sisäiset massat pitävät huolen siitä, että moottori kiihtyy hitaasti kilpakoneisiin verrattuna.
Hallintalaitteet ovat samat kuin tehdaspyörissä. Ensimmäistä kertaa pyörän päälle istuessani huomaan, että vasen jalkani ei osu tapille automaattisesti. Ensiöveto tekee moottorista leveämmän vasemmalta puolelta ja siksi vasemman puolen jalkatappi on oikeaa tappia ulompana.
Hetken pyörän päällä heiluttuani saan jonkinlaisen muistijäljen raajoilleni. Aloitan ajamisen lumiselta, auratulta pihalta. Pyörä tottelee ohjausta varsin hyvin, eikä vastoin ennakko-odotuksiani ole kova puskemaan. Muutaman paskaringin jälkeen tähtään metsäautotielle.
Fiilis on alkuun kaksijakoinen. Pyörä tottelee hyvin kuljettajaa kääntymisessä, mutta missaan jatkuvasti vaihteita.
Vaihtaminen on harjoiteltava uudelleen. Vaihdepolkimen liike on pitkähkö ja vaihdepoljin on saateltava loppuun saakka, jotta seuraava vaihde menee perille. Ilman kytkintä vaihtaminen ei tule mieleenkään.

Metsätiellä ajaminen on helppoa. Pitkästä akselivälistä johtuen luistot ovat rauhallisia ja pyörän käyttäytyminen on tasapainoista. Ohjaus kääntyy riittävästi, mikä mahdollistaa riittävän vastaohjauksen. Se myös helpottaa käännöksiä hitaassa vauhdissa.
Lumen sekaan
Siirryn pellolle auratulle lenkille. Pohja on pöpperölumien peitossa eivätkä penkat ole vielä niin kovia, että niihin voisi täysipainoisesti nojata.
Aloitan tutustumiskierroksilla ja tutustun pyörään. Jarrut toimivat loogisesti eikä keula niiaa liikaa jarrutuksissa. 15 asteen pakkasessa niitä on käytettävä jatkuvasti, koska pöllyävä lumi sulaa levyn pintaan ja jäätyy. Seurauksena on tilapäinen jarrujen häipyminen.
Jo parhaat päivänsä nähnyt takarengas söi vetopitoa varsinkin, kun pyörä oli suorassa. Reunassa nastat olivat paremmassa kunnossa ja pyörä kiihtyykin paremmin hieman kallellaan.
Alan löytää ajamisen rytmiä. Suurin häiriön aiheuttaja oli varsinaiselle kuljettajalle säädetty vaihdevivusto. Jos kakkosvaihde oli päällä, se aiheutti vaihteen siirtymisen vapaalle, kun nousin seisoma-ajoasentoon. Ajokenkäni kantapää osui tuolloin vaihdevivustoon ja liikutti vaihteensiirtäjää.
Sopivimmiksi ajovaihteiksi osoittautuivat kakkos- ja kolmosvaihteet. Pyörä jaksaa kulkea hyvin alhaisillakin kierroksilla eikä ykkösvaihdetta juuri tarvitse kuin liikkeelle lähdettäessä. Moottorin teho tulee tasaisesti ulos, mikä helpottaa ajamista.
Suurten pyörivien massojen takia 1000-kuutioinen moottori ei vaihde päällä nosta kierroksia kilpamoottoreiden tapaan. Tämän huomaan konkreettisesti parissa kaarteessa, jossa koitan saada lisää vauhtia vallista. Lisääntyvää tehontarvetta on paikattava kääntämällä kaasua ennakkoon tai livauttamalla moottorille kierroksia kytkimellä.
Enduroajoa ajatellen toisiovälitys saisi olla tiheämpi, jotta valinnan varaa vaihteissa olisi enemmän. Pienet kilpapyörät on tyypillisesti välitetty niin, että huippunopeus on vain 120 kilometriä tunnissa. Nyt huippunopeus riippuu enemmän kuljettajasta.
Vain spoori puuttui
Koajopäivänä ei ajomaastossa valitettavasti ollut kunnollista ajouraa eli spooria. Noin parikymmentä senttiä syvää spooria Päijänneajossakin on usein riittänyt reitin pohjoisilla osuuksilla.
Kuten kuljettaja Kari Nenonenkin totesi, nähtäväksi jää, miten paljon moottorin ensiövedon puoli hidastaa menoa. Se voi muodostua ongelmaksi, mikäli spoori on syvä ja sen reuna jäätynyt kovaksi. Tällöin pyörä voi jäädä moottorista kiinni.

Pyörä rakentajineen on esillä MP19 moottoripyörämessuilla Helsingissä 1.-3.2. osastolla 6h98.

https://www.tekniikkatalous.fi/tekn...nen-brutal-enduro-lumella-katso-video-6756580

 

[Ikarus]

Janne Tervola
Enduro Brutal nähdään kuluvan vuoden Päijänneajossa 16.–17.3. Kari Nenosen kuljettamana.



MOOTTORIPYÖRÄT
Janne Tervola

T&T koeajaa "HD Päitsille": näin taittuu 1000-kuutionen Brutal Enduro lumella – katso video
Enduro Brutal nähdään kuluvan vuoden Päijänneajossa 16.–17.3. Kari Nenosen kuljettamana.

Brutal Enduro on enduropyörä, jota liikuttaa Harley-Davidson -taustainen moottori. Harley-Davidson on nykyisin paremmin tunnettu kadulle suunnatuista pyöristään. Ennen oli toisin. Merkki oli kovasti kilpailutoiminnassa mukana.
Harva tietää, että merkillä on voitettu vuodesta 1927 järjestetty suomalainen luotettavuusajokilpailu, Päijänneajo 12 kertaa.
Sotien jälkeen H-D joutui antamaan kärkisijat kevyimmille pyörille. Nyt 84. Päijänneajoon H-D-taustaisella pyörällä osallistuu Tohmajärven enduroseuran Kari Nenonen. Kuntoluokassa kilpailumatkaa kertyy kahtena päivänä 550 kilometriä.

"Kaupasta ei näin brutaaleja pyöriä saa"​

Nenosella on toki oma kilpaenduropyörä, mutta löperö sanankäyttö pisti miehen tarttumaan raskaamman menopelin tankoon. Idea syntyi jo vuosia sitten, kun hän oli Päijänneajon huollossa seurakaverilleen.
"Oltiin Mielosen Jarille Päitsillä huollossa ja hän ajoi sen läpi. Tuli sellainen ajatus päähän, että jos joku minulle Harlikan rakentaa, niin lähden. Mainitsinkin asiasta", Nenonen kertoo.
Asian kuuli myös Jorkki Korhonen, jolla asia oli jo pyörinyt mielessä.




"Olen pikkusen sekaantunut adventurehommiin ja pidempiin reissuihin Venäjälle ja Mongoliaan. Minä en ainakaan uskalla lähteä niihin maihin Windows-ohjatulla laitteella. Pitää olla vehje, jonka pystyy korjaamaan sirpillä ja vasaralla. Kaupassa ei ole tällaisia brutaaleja pyöriä", Korhonen kertoo.
Omavalmiste
Endurokelpoisten osien luovuttajaksi päätyi 400-kuutioinen Suzuki DR-Z. Enää puuttui projektin vaikein vaihe, moottori. Buellin XB-moottorin Korhonen halusi siksi, että se on ensiövedon kanssa lyhyempi kuin Harley-Davidsonin isolohkomoottorit.
Kun moottori löytyi, piti vielä miettiä, kuinka pelistä saisi tieliikennelaillisen.
"Onneksi meillä on Modified Motorcycles Association Finland, joka on ollut edistämässä asioita niin, että voimme rakentaa Suomessa omavalmisteita.

Korhonen hyödynsi Suzukin rungosta öljytankin, jousituksen ja takahaarukan. Buellin moottorista huolimatta akseliväliksi tuli 1,7 metriä. Se on noin 20 senttiä kilpaenduroa pidempi. Omamassa jää reilusti alle 200 kilon. Polttoaineen syötön Korhonen muunsi suihkutuksesta kaasuttimelle.
Kun runko oli saatu kasattua ympärille, loppu rakentamisesta olikin pakoputkiston rakentamista ja enduroajoon sopivien varusteiden kehittämistä.
Kapea satula ja alhainen istuinkorkeus helpottavat pyörän käsittelyä hitaassa nopeudessa. Kakkis on helppo pyöräyttää, vaikka pyörällä on massaa vajaa 200 kiloa.

Brutal Enduron konttori on tilava. Satula on muotoiltu kapeaksi ja varsin suoraksi, mikä helpottaa liikkumista ja jalkojen ylettymistä maahan. Istuinkorkeus on alhainen näin suureksi pyöräksi.
Moottori käynnistyy nöyrästi ja jää hytkyen käyntiin. Äänitaso on yllättävän alhainen, eikä mekaanisia ääniä juuri kuulu.
Alipainekaasutin on onneksi varustettu kiihdytyspumpulla, joten kaasun voi avata nopeastikin ilman moottorin stumppaamista. Moottorin suuret sisäiset massat pitävät huolen siitä, että moottori kiihtyy hitaasti kilpakoneisiin verrattuna.
Hallintalaitteet ovat samat kuin tehdaspyörissä. Ensimmäistä kertaa pyörän päälle istuessani huomaan, että vasen jalkani ei osu tapille automaattisesti. Ensiöveto tekee moottorista leveämmän vasemmalta puolelta ja siksi vasemman puolen jalkatappi on oikeaa tappia ulompana.
Hetken pyörän päällä heiluttuani saan jonkinlaisen muistijäljen raajoilleni. Aloitan ajamisen lumiselta, auratulta pihalta. Pyörä tottelee ohjausta varsin hyvin, eikä vastoin ennakko-odotuksiani ole kova puskemaan. Muutaman paskaringin jälkeen tähtään metsäautotielle.
Fiilis on alkuun kaksijakoinen. Pyörä tottelee hyvin kuljettajaa kääntymisessä, mutta missaan jatkuvasti vaihteita.
Vaihtaminen on harjoiteltava uudelleen. Vaihdepolkimen liike on pitkähkö ja vaihdepoljin on saateltava loppuun saakka, jotta seuraava vaihde menee perille. Ilman kytkintä vaihtaminen ei tule mieleenkään.

Metsätiellä ajaminen on helppoa. Pitkästä akselivälistä johtuen luistot ovat rauhallisia ja pyörän käyttäytyminen on tasapainoista. Ohjaus kääntyy riittävästi, mikä mahdollistaa riittävän vastaohjauksen. Se myös helpottaa käännöksiä hitaassa vauhdissa.
Lumen sekaan
Siirryn pellolle auratulle lenkille. Pohja on pöpperölumien peitossa eivätkä penkat ole vielä niin kovia, että niihin voisi täysipainoisesti nojata.
Aloitan tutustumiskierroksilla ja tutustun pyörään. Jarrut toimivat loogisesti eikä keula niiaa liikaa jarrutuksissa. 15 asteen pakkasessa niitä on käytettävä jatkuvasti, koska pöllyävä lumi sulaa levyn pintaan ja jäätyy. Seurauksena on tilapäinen jarrujen häipyminen.
Jo parhaat päivänsä nähnyt takarengas söi vetopitoa varsinkin, kun pyörä oli suorassa. Reunassa nastat olivat paremmassa kunnossa ja pyörä kiihtyykin paremmin hieman kallellaan.
Alan löytää ajamisen rytmiä. Suurin häiriön aiheuttaja oli varsinaiselle kuljettajalle säädetty vaihdevivusto. Jos kakkosvaihde oli päällä, se aiheutti vaihteen siirtymisen vapaalle, kun nousin seisoma-ajoasentoon. Ajokenkäni kantapää osui tuolloin vaihdevivustoon ja liikutti vaihteensiirtäjää.
Sopivimmiksi ajovaihteiksi osoittautuivat kakkos- ja kolmosvaihteet. Pyörä jaksaa kulkea hyvin alhaisillakin kierroksilla eikä ykkösvaihdetta juuri tarvitse kuin liikkeelle lähdettäessä. Moottorin teho tulee tasaisesti ulos, mikä helpottaa ajamista.
Suurten pyörivien massojen takia 1000-kuutioinen moottori ei vaihde päällä nosta kierroksia kilpamoottoreiden tapaan. Tämän huomaan konkreettisesti parissa kaarteessa, jossa koitan saada lisää vauhtia vallista. Lisääntyvää tehontarvetta on paikattava kääntämällä kaasua ennakkoon tai livauttamalla moottorille kierroksia kytkimellä.
Enduroajoa ajatellen toisiovälitys saisi olla tiheämpi, jotta valinnan varaa vaihteissa olisi enemmän. Pienet kilpapyörät on tyypillisesti välitetty niin, että huippunopeus on vain 120 kilometriä tunnissa. Nyt huippunopeus riippuu enemmän kuljettajasta.
Vain spoori puuttui
Koajopäivänä ei ajomaastossa valitettavasti ollut kunnollista ajouraa eli spooria. Noin parikymmentä senttiä syvää spooria Päijänneajossakin on usein riittänyt reitin pohjoisilla osuuksilla.
Kuten kuljettaja Kari Nenonenkin totesi, nähtäväksi jää, miten paljon moottorin ensiövedon puoli hidastaa menoa. Se voi muodostua ongelmaksi, mikäli spoori on syvä ja sen reuna jäätynyt kovaksi. Tällöin pyörä voi jäädä moottorista kiinni.

Pyörä rakentajineen on esillä MP19 moottoripyörämessuilla Helsingissä 1.-3.2. osastolla 6h98.

https://www.tekniikkatalous.fi/tekn...nen-brutal-enduro-lumella-katso-video-6756580

Painaa lähes tuplat, saattaa rueta spoorissa ''vähän'' painamaan. Tai upotat tuon, niin siihen jää ilman apua.

Nyt on päitsi tosi aikaisin ja mahdollisesti täysi talvi. Aamulla ja illalla pahimmillaan -20 C ja se ei ole märissä kamppeissa olevalle kuskille mitään herkkua.

Oli joskus Pappamallin Tunturikin mopoluokassa.
Ei tainnut Päijännettä läpi kiertää.

Ex-rallikuski Tommi Mäkinen kiersi Päijänteen noin kymmenen vuotta sitten. Muistini mukaan läpi hyvällä sijoituksella luokassa V40 vai ettei ollut peräti B:ssä?

Sivariluokkakin ajoi Päitsiä takavuosina. Se oli huiman näköistä touhua. Purkkiorjan duunia ei käy kateeksi.

Itsekin lienen Päijänteen kiertänyt noin 20*, tosin huoltoautossa

 

[Leaderdog]

^Toivottavasti laittavat uudet piikkikumit alle . Joo hattua nostan jos läpi ajaa, sen verran raskas on H-D raskaalle reitille.

 

[Hallinkorva]

Hauska peli. Jos se ei jää kiinni, en usko, että Suzuki DR-Z olisi liian hankala käänneltävä. Harley-Davidsonia tuossa ei ole kuin teippi ja se, että Erik Buell oli insinöörinä HD:lla ja että hänen moottorinsa perustui HD Sportsteriin. Tosin HD omisti 98% Buellin osakekannasta.

 

[Ikarus]

Hauska peli. Jos se ei jää kiinni, en usko, että Suzuki DR-Z olisi liian hankala käänneltävä. Harley-Davidsonia tuossa ei ole kuin teippi ja se, että Erik Buell oli insinöörinä HD:lla ja että hänen moottorinsa perustui HD Sportsteriin. Tosin HD omisti 98% Buellin osakekannasta.

KTM 250 EXC 103 kg ilman polttoainetta. Tuohon lisää vajaa 100 kg, se on paljon noissa hommissa. Jos H-D:n kaataa päälle jossain kallionousussa, kuskia kannetaan paareilla. Jos taas kelit sattuu sellaiset, että pohjat pettää, ei H-D/Suzukilla ole toivoakaan päästä läpi. Sellaista teräsmiestä ei ole vielä syntynyt, joka tuon painoisen laitteen sieltä läpi kykenisi tuomaan.

Toki kilpailusarjakin vaikuttaa. A ja B ajaa pisimmät ja pahimmat maastokokeet. C ja Veteraanit jostain kohti vähän helpotetun. Kunto-luokka aika paljon helpomman reitin. Videossa 2018 Huhdanojan nousu. Mutta muistaakseni myös se luokka tuon mäen joutui ylös kiipeämään.

Monenlaista sattumusta Päitsiltä. Vuotta en muista, (yli 10) Päijänteen monikertainen voittaja Heikki Timonen veti oikein kuningaslipat isolla peltoaukealla.
Nähtiin huoltoautosta. Pyörä meni ympäri, kaasukahva jumissa ja kovaa pyörivä piikkirengas sahasi Timosen kypärän halki. Keräili hetken kamppeitaan, ajoi MK:n maaliin ja siitä ambulanssilla lasarettiin. Taitaa nastojen jäljet näkyä lievästi naamassa tänäkin päivänä.

Myös huoltamamme kuskin kylkiluut on jonkun kerran ollut vähän huonossa hapessa, kerran vääntyi polvi ja kaikenlaista pienempää juttua.
Kuskin nestetasapainon ylläpito pitkässä kisassa on haasteellista. Lihaskrampit ovat sääntö eikä poikkeus. Kuski hikoaa maastokokeella litimäräksi, siirtymällä jäätyy, kamppeita ei ehdi vaihtaa käytännössä kaikkia kuin kerran päivässä. Kuivaa kypärää, kuivia hanskoja, kuivaa takkia, kuivat ja puhtaat lasit, näitä nyt ehtii normaalissa tankkaushuollossa, eipä paljon muuta. Syödä muutaman suupalan ja tietenkin sitä nesteytystä.

Kuskien suojavarusteet on nykyään hyvät. Polvisuojat, hartia ja kyynärsuojat, selkäpanssari ja monet käyttää kaulassa tukikaulusta. Pienentää pahan niskavamman mahdollisuutta. Tietenkin kypärä ja crossikengät. Päitsille kengän pohjakuvio siloitellaan liimamassalla, kengän pitää luistaa lumispoorissa kuin suksi.

 

[Hallinkorva]

Jos taas kelit sattuu sellaiset, että pohjat pettää, ei H-D/Suzukilla ole toivoakaan päästä läpi.

Motti jää kiinni jo ennen tuota mäkeä. Raskas kisa se on. Kuskit ovat joskus niin saakelin kurassa ja väsyneitä. Se Suzuki-rakenne on kai jostain nelisatasesta, joka kantaa litraista Buellia. Saa nähdä, mihin asti poika pääsee.

Huollosta... Koska kyseessä on fyysinen urheilusuoritus, ehdotan lisäämään juomaan maltodekstriiniä ja syömään magnesiumia (estää kramppeja) erikseen ja säännöllisesti tabletteina ennen suoritusta. Palautusjuomaa suorituksen aikana ja suorituksen jälkeen. Maltodekstriini on pitkäketjuista hitaasti vaikuttavaa hiilihydraattia. Nopeat "sokerit" nimittäin sekä väsyttävät että vähentävät tarkkaavaisuutta. Nämä kaikki varmaan löytyvät isosta marketista urheiluravinnehyllystä.

Jos ei pidä lisäravinteista, maitokaakao on koostumukseltaan hyvä juoma. Pelkkä vesi, jos sitä latkii janoonsa kuin kameli, huuhtoo vain entisestään suoloja elimistöstä. Vissyvesi on parempi, koska siinä on yleensä 0,5% suoloja. Kivennäisvesi taas on luultavasti pelkkää vettä, jossa on kuplat.

 

[Ikarus]

Motti jää kiinni jo ennen tuota mäkeä. Raskas kisa se on. Kuskit ovat joskus niin saakelin kurassa ja väsyneitä. Se Suzuki-rakenne on kai jostain nelisatasesta, joka kantaa litraista Buellia. Saa nähdä, mihin asti poika pääsee.

Huollosta... Koska kyseessä on fyysinen urheilusuoritus, ehdotan lisäämään juomaan maltodekstriiniä ja syömään magnesiumia (estää kramppeja) erikseen ja säännöllisesti tabletteina ennen suoritusta. Palautusjuomaa suorituksen aikana ja suorituksen jälkeen. Maltodekstriini on pitkäketjuista hitaasti vaikuttavaa hiilihydraattia. Nopeat "sokerit" nimittäin sekä väsyttävät että vähentävät tarkkaavaisuutta. Nämä kaikki varmaan löytyvät isosta marketista urheiluravinnehyllystä.

Jos ei pidä lisäravinteista, maitokaakao on koostumukseltaan hyvä juoma. Pelkkä vesi, jos sitä latkii janoonsa kuin kameli, huuhtoo vain entisestään suoloja elimistöstä. Vissyvesi on parempi, koska siinä on yleensä 0,5% suoloja. Kivennäisvesi taas on luultavasti pelkkää vettä, jossa on kuplat.

Kyllä urheilujuoman sekoittaminen sekä lämmittäminen kojelaudalla on myös normisettiä. Magnesiumia on käytössä, merisuolaa ja suolakurkkuja.
Noista huolimatta krampit ovat ongelma, neste/suolatasapainon ylläpito ei ole pitkäkestoisessa kovassa rasituksessa helppoa.
Ihoa vasten olevat kosteat ja siirtymällä lähes jäätyvät kamppeet eivät kramppaustaipumusta luonnollisesti ainakaan vähennä.

Päivän aika energiavarannot pitäisi saada jollain konstilla säilytetyksi ja tämäkään ei ole ankara rasitus huomioiden mikään helppo tehtävä.
Kisapäivälle mittaa aloituspäivänä vähintään 12 h, monestikin 14-15 h.

Palautusjuoma heti päivän kilpailusuorituksen jälkeen, saattaapa olla juuri tuota maltodekstriiniä.

Huoltomiehet palauttelee baaritiskillä ohrapirtelöllä, eikä tässä suhteessa ongelmia ole koskaan ollut.

 

[Hallinkorva]

Kyllä urheilujuoman sekoittaminen sekä lämmittäminen kojelaudalla on myös normisettiä. Magnesiumia on käytössä, merisuolaa ja suolakurkkuja.
Noista huolimatta krampit ovat ongelma, neste/suolatasapainon ylläpito ei ole pitkäkestoisessa kovassa rasituksessa helppoa.
Ihoa vasten olevat kosteat ja siirtymällä lähes jäätyvät kamppeet eivät kramppaustaipumusta luonnollisesti ainakaan vähennä.

Päivän aika energiavarannot pitäisi saada jollain konstilla säilytetyksi ja tämäkään ei ole ankara rasitus huomioiden mikään helppo tehtävä.
Kisapäivälle mittaa aloituspäivänä vähintään 12 h, monestikin 14-15 h.

Palautusjuoma heti päivän kilpailusuorituksen jälkeen, saattaapa olla juuri tuota maltodekstriiniä.

Huoltomiehet palauttelee baaritiskillä ohrapirtelöllä, eikä tässä suhteessa ongelmia ole koskaan ollut.

Huoltomies palautuu hyvin olvilla!

Hikoilussa elimistöstä tosiaan häviävät magnesium, kalsium ja natrium.

Apteekista voisi vielä hakea B1-vitamiinin, ja kalsiumin. Niitä naamaan hyvissä ajoin ja maltoa siihen mehuun, jota juodaan. Kyllä pitäisi kestää paljon paremmin.

Kaikissa urheilujuomissa ei ole maltodekstriiniä ollenkaan vaan jotain ihme lyhyitä hedelmäsokereita.

 

[Hallinkorva]