Presidentinvaalit 2024

Ketä muita olisi ollut tyrkyllä ehdokkaaksi?
Tarkoitatko puolueen johtoon, kun Stubb valittiin? Risikko ja Vapaavuori. Vai ulkoministeriksi 2008? Vai presidenttiehdokkaaksi nyt?

Kokoomuksen rosteri ei ole potentiaalisestj Suomen ohuin ja kyvyttömin, mutta jotenkin puolue on itse toimillaan leirittänyt 15 vuoden aikana jonkinlaiset hiipimisasemat kaikille. Ainoastaan yläasemista voi nimittää ohi järjestyksen. Katainen otti Stubbin, Stubb taas nosti sen kokoomuksen forssalaisen version sinikkamönkäreestä ohi monien jne.
 
Onko liian kaukaa haettu kytkös tämä Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen pappisvihkimykset venäjällä? Siis poppoo, johon Aaltola kytkeytyy?


Kyseessä on ensin Neuvostoliiton, sittemmin Venäjän turvallisuuspalveluiden vainoama luterilainen Inkerin kirkko. Eivät takuulla ole Putinin asialla.

Konservatiiviset suomalaiset papit käyvät sieltä hakemassa pappisvihkimyksen, koska Suomessa ei enää vihitä papiksi, jos esim. sanoo, että ei hyväksy naispappeutta tai ei hyväksy avioeronneiden uudelleen avioitumista.
 
Toisaalta tiedän että Suomen saa juuri sellaisen presidentin jonka kansana ansaitsee.
Minä taas uskon että ensimmäisen kauden pressaksi valikoidutaan hyvin pitkälti sattumalta. Kenelle ne jonon viimeiset nyt sattuvat antamaan äänensä kun vaali ratkeaa todennäköisesti prosenttiyksikön erolla.

Ehkä juuri elämäni biisillä yms. viihdepläjäyksillä on tällä kertaa ratkaiseva rooli. Vaaleihin on tosin vielä aikaa joten huono musiikkimaku ehtii vielä unohtuakin. Ja viestintätoimistojen valitsemaa musiikkiahan siellä joka tapauksessa kuullaan.
 
Kyseessä on ensin Neuvostoliiton, sittemmin Venäjän turvallisuuspalveluiden vainoama luterilainen Inkerin kirkko. Eivät takuulla ole Putinin asialla.
Tosiaan, eivät ainakaan 10 vuotta sitten vielä olleet, kun jossain määrin tuli nähtyä Inkerin kirkon toimintaa. Kyllä heidän kaikissa näkemyksissään paistoi tyytymättömyys Venäjän valtioon ja uskonnonvapauden puutteeseen Venäjällä, heitähän Venäjä piti epäluotettavana ja mahdollisesti maanpetoksellisena organisaationa silloinkin. Heillä oli silloin tavoitteena yrittää saada hallintaansa edes Inkerissä ollut luterilainen kirkkorakennuskanta ja palauttaa niitä kirkoiksi, ja edistää Karjalan tasavallassa olevien luterilaisten toimintaa. Yksi itäkarjalainen pappi toivoi, että he saisivat vielä kunnostettua luovutettujenkin alueiden kirkot.
Luterilaisuuden suosio on nostanut päätään myös separatistihenkisissä piireissä kauempien sukulaiskansojemme keskuudessa, esim. Komissa on jonkin verran puhuttu komilaisnationalistipiireissä, että luterilaisuus voisi edistää komilaisuuden säilymistä ja toisaalta vahvistaa heidän lännestä (Suomesta) saamaansa tukea, ja olla tie joskus Venäjän vallasta vapautumiseen. Autonomian ajan Suomi näyttäytyy monille mallina siitä, miten itsenäistymisen pohja voisi syntyä.

Olen huomannut suomalaisissa liberaalitahoissa (kuten HS) aikamoisen sokeuden vivahteiden havaitsemiselle konservatiivikentässä, mikä näkyy myös mm. Puolan Lain ja oikeuden ja Unkarin Fideszin niputtamisessa samanlaisiksi puolueiksi (vaikka niiden kantava ideologia on kuitenkin huomattavan erilainen, PiS on nimenomaan etunenässä kristilliskonservatiivinen ja toissijaisesti maltillisen kansallismielinen, Fidesz taas kansallispopulistinen eikä lainkaan kristillinen). Ja toisaalta se voi olla tarkoituksellistakin, jotta myös järkevistä/"omien puolella" olevista konservatiivitahoista saadaan maalattua viholliskuvaa, eli siis vieraannutettua ajatusta siitä, että he olisivat jollain tasolla "omia".

Inkerin kirkolla on ollut paljon pyrkimystä tukeutua Suomeen, juuri tuon Venäjän kielteisen toiminnan vuoksi, ja Manun paluumuutto-oikeus vei heiltä todella paljon jäsenpohjaa ja potentiaalista pappisväkeä ja organisaation rakennuspohjaa pois, joten heidän on aika pakkokin tukeutua suomalaisiin luterilaisiin, elleivät he halua venäläistyä (ja se olisikin sitten tervemenoa Venäjän hallinnon tappavaan syleilyyn). Organisaatio voi toimia osittain Suomestakin, ainakin opillis-organisatorisin osin, sikäli kun ei tarvita messuja pitämään pappeja, ja niin kauan kuin raja pysyy edes jollain tasolla auki, jäljelläolevan kirkkokansan rippileiritoiminnakin voi järjestää Suomessa jne., oikeastaan vain messuille ja diakoniatoiminnalle on tarpeen läsnäolo.

En toki tiedä, mitä viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut: voi olla, että Venäjä on pyrkinyt soluttamaan Inkerin kirkkoa omien intressiensä ajajilla, mutta sen leimaaminen pelkästään konservatisminsa vuoksi on aika halpamaista populismia HS:lta. Etenkin kun emäyhteisöstään eroon joutuneet osat usein tuppaavat olemaan konservatiivisempia, koska pyrkivät säilyttämään identiteettiään ja tapojaan ja suojelemaan niitä sulautumiselta hallitsevaan (venäläiseen) kulttuuriin. Konservatiivinen luterilaisuushan on lähestulkoon antiteesi kaikelle venäläiselle, joka näkyi suomalaisten vanhassa suhtautumisessa venäläisyyteen. Mikään liberaali luterilainen kirkko ei Venäjällä voi toimia, koska sellaisella jäsenkunta menettäisi identiteettinsä ja koko kirkon olemassaolo menettäisi merkityksensä: Venäjällä se liberaali kaupunkieliitti on uskonnotonta, joten miksi liberaali inkeriläinen olisi luterilainen Venäjällä, tai miksi ei pyrkisi Suomeen? Sentimentaalinen suhtautuminen koti- ja identiteettikysymyksiin taas ajaa konservatismiin, kun oma yhteisö on marginaalissa, koska sillä se oma yhteisö ja kulttuuri säilyy.

Aaltolan lyöminen jollain hämärillä aasinsilloilla Inkerin kirkkoon taas on sitten jo sen luokan pölhöpopulismia, että laadukkaan median aikana siitä olisi saanut lukea jostain Seiskasta, jos sieltäkään. Ihan täysin Breitbart-tasoista loanheittoa, joka lähentelee salaliittoteorioiden esittämistä.
 
Viimeksi muokattu:
Kokoomuslaiser itse halusivat siirtää hänet pois puolueen keulasta, koska hän oli ongelma.

Jotkut sisäpiiristä arvioivat, että Orpo olisi hyvitysretkellä.
Kovasti siirreltiin.. Silti päätyi hoitamaan viittä ministeripostia. Lisäksi kaikki näistä ns. raskaamman sarjan ministeripaikkoja. Toki joissain tapauksissa hän taisi astella kepuministerien varpaille. Eihän se sinällään liene kivin fiksua mutta tekevälle tällaista sattuu. Ehkä sekin saattaa selittää osan häneen kohdistuvasta kritiikistä. (yleensä se on sitä kuuluisaa koirien haukuntaa karavaania kohden)

Ministeri kuten presidenttikään ei tee työtään yksinään. Heillä on varsin laaja avustajakunta takanaan. Presidentin virassa myös yhteistoiminta hallituksen ja eduskunnan kanssa. Johdossa olevan presidentin tehtävä on oman ideologisen taustansa sekä osaamisensa pohjalta johtaa, ylläpitää ja edistää Suomen kansainvälisiä suhteita sekä suomalaisen yhteiskunnan kehitystä. Erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta.

Koulutuksensa sekä aikaisemmissa tehtävissä saamansa kokemuksen ja myös oman yhteiskunnallisen ideologiansa puolesta Stubb sopisi hyvin tasavallan presidentiksi. Mutta valitaanko hänen tehtävään? Se jää kansalaisten päätettäväksi.
 
Häkkänen on ihan ok nuori poliitikko, josta voi tulla vielä vaikka mitä. Valtonen on toinen, joka on hyvin todennäköinen Kokoomuksen kiintotähti, kunhan vaan jaksaa kiinnostua kotimaan politiikasta tulevaisuudessakin.

Valtosesta puheen ollen, mitenkähän mahtaisi toimia TP Stubbin yhteistyö ulkoministeri Valtosen kanssa, kun tällaisia terveisiä oli Stubbilla ollut Valtoselle eli silloiselle Lepomäelle 2016:

Hieman kuulostaa siltä, että Stubb oli jo valmistautunut kostamaan Valtoselle pj-kisaan mukaan lähdön. Vaikutusvaltaisista paikoista olisi Valtonen saanut sen jälkeen vain haaveilla, mutta poliittista uraa sitten helpotti, kun Stubb hävisi puheenjohtajakisan ja katosi näyttämöltä. Eikö Orpo saanut samanlaista haistattelua sitten osakseen ollenkaan kun hänkin lähti haastamaan Stubbia? Profiililtaanhan Valtonen oli hyvin samantyylinen poliitikko kuin Stubb: nuori, koulutettu, kansainvälinen, länsisuuntautunut, kielitaitoinen, uuden ajan poliitikko. Oliko vähän liiankin samanlainen? Vielä alkoi vaikuttaa uhkalta kun näytti olevansa valmis haastamaan Stubbin. Oli valmis haastamaan presidenttiehdokkuudestakin, mutta ei saanut siihen tilaisuutta kun ehdokkuus junailtiin Stubbille kulisseissa.
Piti lukea ihan itsensä Valtosen kirjoittamana, miten tämä asia meni. Tästä hän kirjoittaa 2018 kirjassaan Vapauden voitto.

Kun Valtonen oli sanonut Stubbille puhelimessa harkitsevansa puheenjohtajaehdokkuutta, oli Stubb vastannut tavalla, jota Valtonen oli pitänyt odottamattoman tylynä. Oli sanonut sen, että Valtosella ei sen jälkeen ole tulevaisuutta puolueessa. Vuotta myöhemmin keskustelussa Stubb oli kertonut tarkoittaneensa sanomansa isälliseksi neuvoksi. Valtonen oli itse kyllä kokenut, että niin siinä kävi kuin Stubb oli sanonut.

Nyt se Valtosenkin tulevaisuus Kokoomuksessa taitaa aika paljon valoisammalta näyttää, kun sai huipputärkeän ulkoministerin paikan.

Kyllä Rosila ehkä taisi tuossa asiassa vetää mutkia suoriksi, ellei toimittaja vedellyt niitä suoriksi sitä ennen. Kertomus toki piti paikkansa, mutta mitä johtopäätöksiä siitä voi vetää on aika vaikea arvioida. Pikaselauksella Valtonen ei Stubbia mitenkään ihan mahdottoman kärkevästi kirjassaan arvostele, olisi ollutkin ihme, jos niin olisi noin piean puoluetoverille tehnyt.

Jotain pientä on. Stubbin hallitusta piti heikkona. Stubbin suhtautuminen mediakuvaansa oli neuroottinen ja katkeroitui mediaa kohtaan ylettömän paljon sen jälkeen, kun alkoi saada samanlaista kohtelua kuin muut poliitikot, vaikka sitä ennen oli saanut harvinaisen pitkään ja paljon myönteistä medianäkyvyyttä kultapoikana. Stubbin talouspoliittisena neuvonantajana Vartiaisen kanssa Stubb jäi etäiseksi. Apu kelpasi, mutta neuvonantajien nimiä ei Stubbin esikunta rohjennut julkistaa, olivatko sitten liian reippailla kommenteilla julkisuudessa esiintyneitä, että olisivat tahranneet Stubbin mainetta.

Sellaista kaikkea. Aika raskassoutuinen on Valtosen kirja, joten ei varmaan tule kokonaan ikinä luettua.
 
Piti lukea ihan itsensä Valtosen kirjoittamana, miten tämä asia meni. Tästä hän kirjoittaa 2018 kirjassaan Vapauden voitto.

Jotain pientä on. Stubbin hallitusta piti heikkona. Stubbin suhtautuminen mediakuvaansa oli neuroottinen ja katkeroitui mediaa kohtaan ylettömän paljon sen jälkeen, kun alkoi saada samanlaista kohtelua kuin muut poliitikot, vaikka sitä ennen oli saanut harvinaisen pitkään ja paljon myönteistä medianäkyvyyttä kultapoikana. Stubbin talouspoliittisena neuvonantajana Vartiaisen kanssa Stubb jäi etäiseksi. Apu kelpasi, mutta neuvonantajien nimiä ei Stubbin esikunta rohjennut julkistaa, olivatko sitten liian reippailla kommenteilla julkisuudessa esiintyneitä, että olisivat tahranneet Stubbin mainetta.

Sellaista kaikkea. Aika raskassoutuinen on Valtosen kirja, joten ei varmaan tule kokonaan ikinä luettua.

Itselleni jäi tästä talouspoliittisesta kuviosta sellainen kuvat että siinä annettiin varsin suuri julkisuus juuri tälle Ruotsin "Vartiainen-Borg talousuudistukselle". Stubb olisi halunnut tällaista myös meille Suomeen..Mutta ymmärrettävästi "velkaelvytys" kelpasi jo silloin paremmin kotimaan sosialisteille ja heidän peesailijoilleen..
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/...-ruotsissa-tehdaan-parempaa-talouspolitiikkaa
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sj...tubb-paivan-talouskeskustelun-tahtipuikoissa/

- tällaista taustaa vasten on helpompaa ymmärtää myös virkamieskunnan vastustus uudistuksille (sekä tietysti Stubb'ia kohtaan)..myös Kepu oli vastaan, kun puhuttiin maatalouden tukien vähentämisestä Ruosin malliin jne.

Näin kymmenen vuoden jälkeen täytyy sanoa että olisi ehkä kannattanut tehdä talousuudistukset meillä jo silloin aikanaan. Nythän niitä taas koetetaan saada aikaiseksi, mutta melkoinen "sota" on tulossa.

Niin. Ruotsi ( ja Tanska) ovat saaneet kansantaloutensa hyvään malliin. Julkishallinnon velka on siellä laskemassa jo 30 %:iin/BKT ja allekin. Kun taas meillä velka kasvaa jo laskennallisesti yli kaksinkertaiseksi BKT:n määrään verrattuna. Ollaan hyvää vauhtiä menossa Italian ja Kreikan malliin.
- mutta Suomen kansa on valinnut edustajansa sekä poliittisen suuntansa.
- siitä on omat ikävät seurauksensa tällä päivälle ja vielä paljon enemmän tulevaisuuteen.

Mutta, en lähtisi laittamaan Suomen taloustilannetta ainakaan täysin Stubb'in virheiksi. Olisiko sitten Suomen Pankin johdossa ollut mahdollista esittää vahvempaa roolia?

No, kävi miten kävi. Kokoomuksessakaan ei sitten täysin kannatettu Stubb:n linjaa Suomen kansantalouden kääntämiseksi ns. "pohjoismaiseen malliin"..
https://www.ksml.fi/paikalliset/2555248

Ja, sitten vaihtui puheenjohtaja...
https://www.verkkouutiset.fi/a/koko...kahdella-aanestyskierroksella-51610/#665cf8fd

Minun täytyy sanoa että Stubb olisi ollut pitkässä juoksussa parempi Suomelle kuin tuolloin valituksi tullut Orpo.. No, näin valittiin silloin ja pulinat pois.
- mutta toisaalta ei liene syytä epäillä etteikö Stubb ymmärtäisi Suomen taloustilannetta ja antaisi tukeaan nykyiselle Orpon hallituksen pyrkimyksille Suomen talous- ja työmarkkinoiden uudistamisessa.

Ei pidä ymmärtää että tämä kuuluisi erityisesti tulevan presidentin hommiin mutta kertonee siitä miksi Stubb joutui monenlaisen kritiikin kohteeksi jo ministeri-aikoinaan.
- hän halusi ja yritti muuttaa Suomen julkishallintoa kestävämpään suuntaan. Meidän kaikkien suureksi vahingoksi hän ei saanut sitä onnistumaan.
- siinä hommassa ei kritiikiltä ja kiivaasta vastustuksesta voi välttyä. Eikä aina edes omienkaan suunnalta. Ymmärrän senkin.

Vaikka täälläkin kovasti arvostellaan, niin totuus lienee että Stubb on ollut poliittisella urallaan myös tuulisilla paikoilla. Puolustamassa oikeaa asiaa..
- ehkä enemmän kuin monet hänen vastustajistaan..ja varmasti enemmän kuin ne jotka ovat johtaneet maata vain ottamalla lisää velkaa (jopa tulevien) veronmaksajien maksettavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Eikö tässä nyt presidentinvaaleista keskustella?

Ei oikein tule mieleen tähtiehdokasta. Älyvapaavuori ei vakuuta hänkään.
Kun asiaan perehtyy hieman paremmin niin en pidä minään erityisenä ihmeenä että Stubb on noussut jälleen (kokoomuksen) ehdokkaaksi. Hänen taustansa (kansainvälinen koulutus, kielitaito, työkokemus ja aikaisemmat poliittiset tehtävät) ovat erityisesti presidentin virkaan soveltuvia. Myös hänen henkilökohtainen taustansa on muutenkin kunnossa.

Toisekseen hän edustaa puolueessaan hieman keskimääräistä oikeistolaisempaa yhteiskunnallista näkemystä, vaikka onkin pyrkinyt lieventävään sitä ymmärtävällä suhtautumisella muihin poliittisen kentän toimijoihin. Toki myös jättäytymällä pois kotimaan poliittisista tehtävistä sen jälkeen kun joutui jättämään puolueensa puheenjohtajuuden. Pitäisin sitä ymmärrettävänä ja jopa fiksuna liikkeenä. Juuri näin on tapana toimia myös business-maailmassa.
- monista muista poliitikoista poiketen hänellä on riittänyt kysyntää ja mahdollisuuksia valita itselleen mielenkiitoisia tehtäviä.
- näin on varmasti myös tulevaisuudessa. Kävipä tulevissa presidentinvaaleissa miten tahansa.

Politiikassa pitää ymmärtää ja hyväksyä se että erilaisilla ihmisillä on erilaiset näkemykset puolueista sekä ehdokkaista. Vaikka meillä jokaisella on vain yksi ääni, niin demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaiset saavat aina juuri sitä mitä tilaavat.
 
Kun asiaan perehtyy hieman paremmin niin en pidä minään erityisenä ihmeenä että Stubb on noussut jälleen (kokoomuksen) ehdokkaaksi. Hänen taustansa (kansainvälinen koulutus, kielitaito, työkokemus ja aikaisemmat poliittiset tehtävät) ovat erityisesti presidentin virkaan soveltuvia. Myös hänen henkilökohtainen taustansa on muutenkin kunnossa.
On on. Jos presidentti valittaisiin faktoilla niin Stubb veisi sen ilman muuta.

Ja Haavisto hyvänä kakkosena. Haaviston taustat ovat paria kertaluokkaa huonommat ja monessa asiassa joudutaan selittelemään hänen olevan siitä huolimatta pätevä.
 
Stubbilla on hyvä CV, minkä takia olin jo itse pitkään valmis liputtamaan hänen puolestaan kakkoskierroksella. Jopa harkitsin taktista äänestämistä 1. kierroksella, koska hyvä ykköskierroksen menestys tarkoittaa uskottavuutta 2. kierrokselle lähdettäessä.

Mutta en vaan itse enää kumminkaan vakuutetuksi tulla siitä, onko hänellä muodollisen pätevyyden lisänä oikeanlaiset henkilökohtaiset ominaisuudet. Häpeä tunnustaa, mutta minulle on vasta äskettäin alkanut selvitä, miten tärkeää ulkopolitiikassa vieläkin on hyvät henkilösuhteet meille tärkeiden maiden päättäjiin ja kyky toimia ja puhua oikein oikeassa paikassa, jopa kylmän päättäväisesti silloin kun pitää. Presidentillä pitäisi olla monenlaisia ominaisuuksia: tilannetaju, looginen toimintakyky, hallittu toiminta ja käyttäytyminen, asioihin syvällinen perehtyminen, sosiaalinen pelisilmä, laaja yleissivistys, ynnä muut.

Kielitaito ja jonkinlainen älykkyys Stubbilla kyllä on, mutta pitäisi olla vielä viisauttakin älykkyyden lisänä. Motivaationkin pitäisi riittää silloin, kun työ ei ole kovin jännää, koska jännää se ei tule varmasti olemaan kuin pienen murto-osan ajasta. Sellaisia turhautuneita "vittu mitä paskaa" ja muita hienoja diplomaattisia lausahduksia, kuten Pohjoismaiden neuvoston kokouksen jälkeen vuonna x, ei saisi tulla. Eikä muutenkaan joutua selittelemään sanomisiaan jälkikäteen niin kuin silloin PN:n kokouksen tiimoilta ja viimeksi aivan äsken. Itsekritiikkiä ja nöyryyttäkin pitäisi jossain välissä oppia, koska muuten ei opi mitään muutakaan.

Voi siitä ihan hyvä pressa tulla jos on oppinut jotain vuosien aikana.
 
On on. Jos presidentti valittaisiin faktoilla niin Stubb veisi sen ilman muuta.

Ja Haavisto hyvänä kakkosena. Haaviston taustat ovat paria kertaluokkaa huonommat ja monessa asiassa joudutaan selittelemään hänen olevan siitä huolimatta pätevä.
Olen samaa mieltä. Paitsi tuosta jälkimmäisestä.

Haavisto ei tule toisena eikä vielä kolmantenakaan. Hänen valintansa olisi monilla mittareilla jo liiankin suuri rasite Suomelle. Kokonaisuudessaan suurempi onnettomuus yhteiskunnalle kuin aikanaan halonen.
 
Sellaisia turhautuneita "vittu mitä paskaa" ja muita hienoja diplomaattisia lausahduksia, kuten Pohjoismaiden neuvoston kokouksen jälkeen vuonna x, ei saisi tulla. Eikä muutenkaan joutua selittelemään sanomisiaan jälkikäteen niin kuin silloin PN:n kokouksen tiimoilta ja viimeksi aivan äsken. Itsekritiikkiä ja nöyryyttäkin pitäisi jossain välissä oppia, koska muuten ei opi mitään muutakaan.

Voi siitä ihan hyvä pressa tulla jos on oppinut jotain vuosien aikana.
Tästä olen täysin samaa mieltä...
 
Kovasti siirreltiin.. Silti päätyi hoitamaan viittä ministeripostia. Lisäksi kaikki näistä ns. raskaamman sarjan ministeripaikkoja. Toki joissain tapauksissa hän taisi astella kepuministerien varpaille. Eihän se sinällään liene kivin fiksua mutta tekevälle tällaista sattuu. Ehkä sekin saattaa selittää osan häneen kohdistuvasta kritiikistä. (yleensä se on sitä kuuluisaa koirien haukuntaa karavaania kohden)

Ministeri kuten presidenttikään ei tee työtään yksinään. Heillä on varsin laaja avustajakunta takanaan. Presidentin virassa myös yhteistoiminta hallituksen ja eduskunnan kanssa. Johdossa olevan presidentin tehtävä on oman ideologisen taustansa sekä osaamisensa pohjalta johtaa, ylläpitää ja edistää Suomen kansainvälisiä suhteita sekä suomalaisen yhteiskunnan kehitystä. Erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta.

Koulutuksensa sekä aikaisemmissa tehtävissä saamansa kokemuksen ja myös oman yhteiskunnallisen ideologiansa puolesta Stubb sopisi hyvin tasavallan presidentiksi. Mutta valitaanko hänen tehtävään? Se jää kansalaisten päätettäväksi.

Stubbin johtaminen keräsi eniten kritiikkiä kokoomuksen oikealta laidalta.

Eiköhän hän ole ihan itse aiheuttanut kritiikkinsä...
 
Back
Top