Presidentinvaalit 2024

Itse ymmärrän takinkäännöllä jotakin tietoiseen ja aktiiviseen valehteluun liittyvää. Vaikkapa mielipiteiden vaihtamista vaaleja seuraavana yönä.
– Pyrin kansanedustajaksi ja olen täysin kansanedustajan työhön sitoutunut, Marin vakuutteli.

Natoakin oli kannattanut jo pitkään. :rolleyes:
 
Halla-aho on ollut julkisesti pro-Nato ainakin 20 vuotta, aina kun sitä on siltä kysytty. Lieneekö ehdokkaista ainoa joka ollut ryhdikkäästi samalla linjalla, eikä ole takkia tarvinut kääntää.
Halla-aho ei toivo, vaan ajattelee. Hän ei puhu apulantaa jonkin hämärän poliittisen konsensuksen vuoksi, jos realiteetit näyttävät muuta. Se on harvinaista.
 
Halla-aho ei toivo, vaan ajattelee. Hän ei puhu apulantaa jonkin hämärän poliittisen konsensuksen vuoksi, jos realiteetit näyttävät muuta. Se on harvinaista.
Oli muistaakseni ensimmäinen merkittävä poliitikko, joka sanoi ääneen että Ukraina tarvitsee raskasta aseistusta kuten tykistöä jne. Muut olivat vielä toimittamassa kypäriä.
 
Mäntyniemen pesänjakajat -sarjassa HS jatkaa presidenttipeliään. Mika Aaltolaa käy avaamaan Paavo Teittinen.

Jutun nimi on "Poliittinen politologi".

Teittinen lähtee liikkeelle nuoren 21-vuotiaan Aaltolan opinnoista Yhdysvalloissa. Hän opiskeli psykologiaa ja rahoitti opintojaan olemalla baarimikkona Manhattanilla. Suomeen palattuaan hän meni Tampereelle, ja hänestä tuli kansainvälisen politiikan tähtiopiskelija. Tuttavien haastatteluista paljastuu, että hän oli luova ja monitieteinen, pystyi rikkomaan karsinat. Osmo Apunen värväsi hänet yliopistoon.

Teittinen kirjoittaa: Oluen äärellä Aaltola kävi ohjattaviensa kanssa ”tiukkoja metateoriakeskusteluja”.

Pari vuotta lisää Amerikassa, nyt Minnesotan professorina, ja sitten hän tulee Upiin, jossa Teija Tiilikainen valitsee hänet suurvaltapolitiikkaa käsittelevän tutkimusohjelman johtajaksi.

Muilta tutkijoilta Aaltola saa kehuja. Hänellä on kaikki esihenkilövalmiudet: innostava, inspiroiva, kannustava. Hän suhtautuu työhönsä vakavasti.

Kun Venäjä valtasi Krimin vuonna 2014, Aaltola osti ilmapatjan ja alkoi nukkua työpaikalla, mitä äimisteltiin Upin hallinnossa, kirjoittaa Teittinen.

Eikä Teittinen olisi Teittinen, ellei hän kaivaisi instituutin nimityspelistä "rumaa peliä". Aaltolaa vastassa oli muiden muassa instituutin EU-ohjelmaa vetävä Juha Jokela. Aaltola laati hallitukselle esityksen, jonka mukaan hän oli Jokelaa ansioituneempi tutkimusjohtaja, muistuttaa Teittinen.

Lähettäessään hallitukselle esityksen Aaltola liitti mukaan tiedon eräästä kiusaamistapauksesta. Se paljastui työhyvinvointikyselyssä ja se liitettiin Jokelaan. Valinta muuttui sotkuiseksi.

Teittinen päätynee tulokseen, että Aaltola etsi ensin instrumentin, jolla sai Jokelan tieteelliset ansiot näyttämään mahdollisimman huonoilta ja nosti hallitukseen työtyytyväisyyskyselystä sellaisen tiedon, jota hallituksen ei edes pitänyt käsitellä. Tässä kohdassa kirjoitusta haiskahtaa työsuojeluvaltuutetun kitkeryys, koska kertomuksen varjonpuolesta voi lukea, että hän ei ollut reagoinut työhyvinvointikyselyn antamiin tietoihin ja ne vuodettiin hallitukselle Aaltolan toimesta.

Haastateltavien mukaan taustakuhinan vaikutus oli silti nolla.

Ratkaisevan äänen antoi todennäköisesti entinen kansanedustaja Simon Elo, joka sanoo HS:lle, että vaikutus oli nolla.

Hän kertoo kallistuneensa Aaltolan puolelle, koska halusi instituutin johtoon ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistuneen tutkijan. Näin sanovat muutkin Aaltolaa kannattaneet.


Reilusti Teittinen kirjoittaa olennaisen: Aaltolan valinnan jälkeen työilmapiiri Upissa parani. Tosin työsuojeluvaltuutettu kantoi hallitukselle viestin huonosta huumorista. Aaltola oli nimityksensä jälkeen pyytänyt erään tutkijan huoneeseensa ja sanonut "Älä pelkää, et saa potkuja."

Sen jälkeen tulee aika pitkä jakso Upin henkilösuhteista ja tutkijavalinnoista.

Loppu jutusta käsittelee enemmän sitä, miten Aaltola ilmestyi telkkariin keväällä 2022. Hänhän oli kiistattoman rauhoittava ja osaava. Presidenttipeliin liittyy sitten myös kodin, vaimon ja koiran esiintyminen mediassa. Teittinen yrittää löytää paikkoja, joissa Aaltola on puhunut muunnettua totuutta, mutta ne ovat kovin tulkinnanvaraisia kohtia.

Kristillis-konservatiivisuus tulee aiemmin hänet tunteneille yllätyksenä. Puhutaan jopa suuresta muutoksesta. Teittinen nostaa menneisyydestä puhujia: Aaltola oli kyllä tyypillinen liberaali, vihreästi ajatteleva mies, mutta ihmiset muuttuvat.

Muutos saattaa olla muutos ehdokas-Aaltolaan. Jutussa annetaan ymmärtää, että Aaltola olisi tyytynyt suurin piirtein YK:n passiin, jos sellainen olisi, eikä hänellä ole erityistä kansallistunnetta, mutta nyt paatosta on alkanut löytyä.

Tutkija Noora Kotilainen teki Aaltolan kanssa töitä vuoteen 2016 saakka, ja yhteyttä on pidetty sen jälkeenkin.

”Olen istunut tämän ihmisen kanssa pitkiä iltoja kaljalla. Joka aamu vuosien ajan menin hänen työhuoneeseensa puhumaan politiikasta.”

Kotilainen sanoo, ettei oikein tunnista ehdokas-Mikaa.

”Jos tämä on strategista, se tuntuisi härskiltä. Opin väitöskirjani ohjaajalta Mika Aaltolalta, että meidän tutkijoiden tehtävä on puhua totuutta vallalle. Sitä hän aina toisteli ja minä uskoin sen.”










 
Aaltola suosii kavereitaan. Aaltola puhui omituisia Elämäni Biisi ohjelmassa. Aaltola valehteli siitä miten tapasi tulevan vaimonsa. Aaltola valehteli raha-asioistaan ja hernekeitosta. Aaltola on liian keskiluokkainen ja muutenkin epäilyttävä hampuusi.

On siinä isojen puolueiden luottotoimittajilla työtä kun heittävät mutaa Aaltolan naamalle niin että hiki lentää ja sormet kramppaa :ROFLMAO: Onhan toki eräänlainen saavutus sekin että kuivahkosta akateemikosta ja tutkijasta saadaan lähes olemattomilla rekennusaineilla rakennettua noinkin paljon negatiivisia juttuja. Mutaa kyllä löytyisi huomattavasti helpommin sieltä ammattipoliitikkojen piireistä joita kaikki muut ehdokkaat edustavat mutta se on ihan toinen tarina se.
 
Suomen Kuvalehden presidentinvaalisarjassa on edetty Haaviston ja Aaltolan jälkeen Stubbiin. Juttusarjassa jokainen ehdokas haastatellaan ja saa vielä kysymyspatterin vastattavakseen. Saavat itse kertoa, millaisia ovat ja millaisia presidenttejä haluaisivat olla ja päälle muutama täsmäkysymys, osa kysymyksistä samoja ja osa erilaisia. Olennaiset kriittiset perusjutut mainitaan lyhyesti: Haavisto ja Al-hol, Aaltolan pompöösi suureellisuus ja Stubbin pääministeriaika. Kritiikin aiheita ei kovin paljoa ehdokkaiden menneisyydestä kaivella, vaan enemmän sellaista yleistä henkilökuvaa tänään tässä ja nyt.
 
Saas nähdä miten Jukka Jalosen mukaanlähtö Tubin kampanjan tukiryhmän puheenjohtajaksi vaikuttaa
tähän huippumielenkiintoiseen aiheeseen.
Kunhan ei Keke Rosberiä tai Nuha Mietoa vielä tässä vaiheessa.
 
Pitää odotella Urpilaisen liikkeet viikonloppuna. Koko pakka sekoittuu uudelleen. Alkaa taas se "nainen presidentiksi" -buumi. Se vie ääniä sekä Stubbilta että Haavistolta.

Li Andersson ei kelpaa siihen rooliin. Urpilaisella on laajempi rosteri.
 
Pitää odotella Urpilaisen liikkeet viikonloppuna. Koko pakka sekoittuu uudelleen. Alkaa taas se "nainen presidentiksi" -buumi. Se vie ääniä sekä Stubbilta että Haavistolta.

Li Andersson ei kelpaa siihen rooliin. Urpilaisella on laajempi rosteri.
No ei ole alkamassa mikään tämmöinen buumi. Hyvä jos neljä prosenttia jostain haalii yhteensä. Puoliksi pakotettuna mukaan muodon vuoksi.
 
Mutta kun syö ne Peksiltä, niin ihan hyvä tulos sekin.

RKP teki viisaasti kun ei nimittänyt omaa %-ehdokastaan vaan antaa niidenkin äänien mennä pääosin Stubbin nimiin.
Tässä jos hieman teoretisoi että miten Urpilainen tuossa asemoituu niin ihan takuuvarmasti vie kannattajia Haavistolta, mutta tuskin Rehniltä ainakaan niin paljoa.
Jos tuossa nyt tulisikin tilanne, missä Haavisto dyykkaisi lähelle vihreiden peruskannatusta, siellä on kuiten Li & Jutta syömässä kannatusta, toisella kierroksella olisikin Stubb ja Rehn. Rehn ehkä keräisi enemmän konservatiivi-ääniä. Eikä olisi niinkään vasen-oikea, vaan konservatiivi-liberaali vaaliasetelma. Itsekin harkitsisin ihan eri lähtökohdista toista kierrosta, kun tähän saakka olen Stubin hyväksynyt ihan pelkästään vähiten huonona Haaviston valinnan estäjänä.
Jos Rehn vs Stubb olisi toiselle kierroksella, luulen kuitenkin että valtamedia menisi varsin laajasti Stubin taakse mikä ehkä ratkaisisi pelin Stubille. Ei vihervasemmisto voisi kepulaisen juntin taakse mennä?
Ikinä en ole kepulaista äänestänyt, mutta tuossa loppupelissä joutuisin ihan oikeesti harkitsemaan. Tuliskohan siitä ihottumaa? Kuivuisiko käteni, joka Rehnin numeron blankettiin pyöräyttäisi :unsure:
 
Tässä jos hieman teoretisoi että miten Urpilainen tuossa asemoituu niin ihan takuuvarmasti vie kannattajia Haavistolta, mutta tuskin Rehniltä ainakaan niin paljoa.
Jos tuossa nyt tulisikin tilanne, missä Haavisto dyykkaisi lähelle vihreiden peruskannatusta, siellä on kuiten Li & Jutta syömässä kannatusta, toisella kierroksella olisikin Stubb ja Rehn. Rehn ehkä keräisi enemmän konservatiivi-ääniä. Eikä olisi niinkään vasen-oikea, vaan konservatiivi-liberaali vaaliasetelma. Itsekin harkitsisin ihan eri lähtökohdista toista kierrosta, kun tähän saakka olen Stubin hyväksynyt ihan pelkästään vähiten huonona Haaviston valinnan estäjänä.
Jos Rehn vs Stubb olisi toiselle kierroksella, luulen kuitenkin että valtamedia menisi varsin laajasti Stubin taakse mikä ehkä ratkaisisi pelin Stubille. Ei vihervasemmisto voisi kepulaisen juntin taakse mennä?
Tuo on hyvin mielenkiintoinen asetelma.
Ikinä en ole kepulaista äänestänyt, mutta tuossa loppupelissä joutuisin ihan oikeesti harkitsemaan. Tuliskohan siitä ihottumaa? Kuivuisiko käteni, joka Rehnin numeron blankettiin pyöräyttäisi :unsure:
Vuoden 2000 presidentinvaalit ei unohdu. Halonen (sdp) ja Aho (kepu) toisella kierroksella. Aika moni äänesti kepua ensimmäisen kerran elämässään.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top