Noita tv-tenttejä en ole jaksanut seurata. Eihän siellä ole enää oikeastaan just kuin se Li Andersson, joka puhuu sitä, mitä ajatteleekin ja mikä on puolueensa agenda. Muut ovat kieli keskellä suuta.
Sitten minua huvittaa tuo toimittajien keskinkertaisuus. Ovat nyt keksineet, että presidenttiehdokkaat eivät voisi ottaa kantaa sisäpolitiikkaan, ja selittävät sitä totuutena silmät pyöreinä sen jälkeen, kun Stubb väisti tällä perustelulla kysymyksen. Miten niin eivät voi? Tietenkin voivat, jos ottavat. Onhan nyt kumma, että presidentiltä saa kysyä lempiruokaa tai -väriä ja elämänsä biisiä ja mitä helkkarin höpölöpöä vielä mutta ei kantaa työmarkkinatilanteeseen. Kuuluvatko jotkin kysymyksenasettelut tyyliin "jos olisit kukka, mikä kukka olisit" jotenkin paremmin presidentin tehtäviin? Tai sukupuolten määrä?
Eivät uskalla sanoa omaa kantaansa. Siinä muuttuisivat nimittäin prosentit kerralla (vinkki ehdokkaille).
Sitten nämä ovat näiden idioottikysymysten kanssa niin kieli keskellä suuta, etteivät vain vastaisi väärin. Montako sukupuolta on... Jösses sentään. Niin helppo. Wikipediastakin olisi saanut saman tiedon. Kaksi biologisesti. Sitten on päälle muutama äärimmäisen harvinainen anomalia. Loput ovat pelkkää asian kokemista. Näihin saa sitten korjausta halutessaan. Mutta kun pitää kiemurrella eikä edes tunneta asiaa.
Ei telkkari kerro tehtävässä onnistumista eikä osaamista vaan se, miten on onnistunut aiemmin isoissa tehtävissä, jos on sellaisia saanut. Olen vieläkin sitä mieltä, että Rehn on periaatteessa tässä curriculumissa paras mutta telkkarissa aika väsy. Jussi ei vielä ole ollut edes ministeri, mutta voisi tietenkin onnistua hyvin pressana. Ei ole mitään päinvastaistakaan näyttöä.
Peksun ja Stubbin näytöt on nähty enkä ymmärrä, miksi näitä kannetaan kepin nenässä.
Tai ymmärrän tietysti sikäli, että niin elinkeinoelämä kuin demlaväkikin haluavat mieleisensä sätkynuken, johon kokevat sitten voivansa vaikuttaa. Sellaista pomoa minä en kaipaa mutta minkäs teet.