Projekti: Kevyt rynnäkkökone

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sigma957
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Käytännössä ehdotan, että tämän kevyen rynnäkkökoneen kyvyt korvataan Loyal Wingmanilla ja halvalla helikopterilla. Loyal Wingman suorittaa iskut syvyyteen, paikallistettuja maaleja vastaan. Halvalla helikopterilla metsästetään ja tuhotaan liikkuvia maaleja. Halpa helikopteri puolestaan olisi tehtävään varusteltu kevyehkö siviilihelikopteri tai Yhdysvalloista EDA-materiaalina lähes nollakustannuksella hankittu OH-58D. Lentäjiksi varusmiehiä/reserviläisiä/kanta-aliupseereita, joille ei tarvitse maksaa paljoa palkkaa ja joita voidaan lennättää minimituntimäärillä ajatuksella "korvattava kopteri, korvattava mies".
 
maakuntahäätäjä Komet 2.0 FIN?

Ehdottaisin maakuntahävittäjäksi AMRAAM:n kantavaa lennokkia. Se integroidaan NASAMS-patteristoon, mutta nostamalla ohjus korkealle saadaan ohjukselle pidempi kantama.
 
Vaatimukset on hankalat. STOL-kyky, suurehko matkalentonopeus ja suurehko asekuorma ovat varmaan pahimmat vastakohdat. STOL kyllä onnistuu raskaaltakin koneelta kasvattamalla siipipinta-ala riittäväksi, mutta se taas lisää vastusta ja vaatii entistä tehokkaampaa moottoria matkalentonopeuteen pääsemiseksi, mikä lisää painoa (niin moottorin kuin polttoaineenkin osalta), mikä taas vaatii suuremmat siivet...

Epäilen vahvasti, ettei tuo ole tehtävissä. Ehkä tail-sitterillä voisi onnistua?

Onnistuu ilman isoa siipeä hyödyntämällä etureunasolakoita ja tehokkaita Fowler- tai kaksoissolalaskusiivekkeitä (jotka lisäävät nostovoimaa yhdessä hämmästyttävän paljon). Asekuormaa on vaikea pitää suurena, kun on pienempi kuin F4U Corsairin maksimi.
 
Mitä tarkoittaa kovapintainen laidun?
Minä miellän kovapintaisiksi betonin, asfaltin, ja kallion, (ja kenties vielä hiekkatiet) mutta niitä pintoja ei mikään eläin käytä laitumena.
Tietämäni laitumet taas ovat kasvillisuuden peittämiä, tyhjäksi kaluttuna multa ja/tai savi pintaisia, enkä mitenkään kutsuisi sellaista kovapintaiseksi. Sellaiseen paikkaan jos nostat nosturilla normaalin lentokoneen, se uppoaa sinne akseleitaan myöten jo paikallaan ollessaan, eikä omalla voimalla liiku enää ollenkaan.
Kovapintainen laidun vastaa esimerkiksi golfkentän pintaa. Esimerkiksi Englannissa 1930-luvulla suurin osa ilmavoimien käyttämistä lentokentistä oli pyöreitä ruohokenttiä. Jopa kuuluisa Boscombe Downin koelentokeskuksen lentokenttä oli tuollainen ruohopintainen kenttä, joka oli vieläpä hyvin epätasainen (ilmenee koelentoraporteista).

Ja ensimmäisen ms:n aikaan käytännössä kaikki sotalentotoiminta tapahtui heinäpelloilta ja vastaavilta käsin.
 
Täysin samaa mieltä. Speksitkin on heikosti perustellut, esim. mihin tarvitaan pitkää kantamaa ja STOL-ominaisuuksia? Jos ei ole on tarkoitus lentää rintaman välittömästä läheisyydestä, niin pärjätään pienemmällä kantamalla. Kauempaa taas löytyy muitakin laskeutumispaikkoja kuin 250 m pitkät pellot. Tai mikä on oikeutus tykille, mitä sillä ammuttaisiin? 25 mm tuskin riittää kunnolla edes paksumpien vaunujen kattoihin, toisaalta rungon ominaisuudet ovat heikot ilmataistelua ajatellen.

Selviytymiskykyhän tuossa on hyvin kyseenalainen. Jos maali ei ole ennalta tiedossa ja paikannettu, on pakko lentää niin korkealla, että ollaan mm. raskaiden ilmatorjuntaohjusten vaikutuspiirissä. Toisaalta silmämunan varassa maaleja etsittäessä pitää lentää niin matalalla, että ITKK:n sarja tai yksittäinen Igla-mies voi pudottaa koneen.

Käytännössä ainoa koneen järkevä käyttötarkoitus voisi olla miehitetty, uudelleenkäytettävä risteilyohjus. JDAM:t kyytiin, matalalla kohteeseen ja sitten takaisin kotiin - jos päästään. Helvetinmoinen riski lentäjälle ja toisaalta tehtävä on niin simppeli, että sen voisi suorittaa nimenomaan jollakin Loyal Wingman -tyyppisellä hieman isommalla ja suorituskykyisemmällä, mutta kuitenkin edullisella droonilla.

Edit: Korjaus, oli lipsahtanut merkitys päälaelleen.
Ideana on:
-välitön tuki sellaisessa tilanteessa, jossa omaa tykistöä ei saada paikalle tai sitä ei ole riittävästi,
-toiminta vihollisen helikoptereita vastaan
-toiminta vihollisen huoltokuljetuksia vastaan
-25 mm tykki riittää hyvin koptereita, kuormureita, it-ohjusasemia, miehistöä jne. vastaan
-maalitietoa tulisi tarvittaessa muilta joukoilta ja koneilta (esimerkiksi sissipartio tiedottaa, että kohdassa sejase on vihollisen ohjuspatteri tai polttoainevarasto) , mutta olennaisena ideana on tarvittaessa kyky toimia tilanteessa, jossa elektroninen häirintä on voimakasta mm. niitä dreenejä vai mitä ne olikaan kohtaan

Sen verran vielä tuosta matkanopeudesta, että kun ollaan tekemisissä potkuriturbiinin kanssa, niin taloudellisen matkalennon ja suurimman vaakanopeuden ero ei ole suuri johtuen kaasuturbiinin ominaiskulutuskäyrän muodosta.
 
Ideana on:
-välitön tuki sellaisessa tilanteessa, jossa omaa tykistöä ei saada paikalle tai sitä ei ole riittävästi,
-toiminta vihollisen helikoptereita vastaan
-toiminta vihollisen huoltokuljetuksia vastaan
-25 mm tykki riittää hyvin koptereita, kuormureita, it-ohjusasemia, miehistöä jne. vastaan
-maalitietoa tulisi tarvittaessa muilta joukoilta ja koneilta (esimerkiksi sissipartio tiedottaa, että kohdassa sejase on vihollisen ohjuspatteri tai polttoainevarasto) , mutta olennaisena ideana on tarvittaessa kyky toimia tilanteessa, jossa elektroninen häirintä on voimakasta mm. niitä dreenejä vai mitä ne olikaan kohtaan

Sen verran vielä tuosta matkanopeudesta, että kun ollaan tekemisissä potkuriturbiinin kanssa, niin taloudellisen matkalennon ja suurimman vaakanopeuden ero ei ole suuri johtuen kaasuturbiinin ominaiskulutuskäyrän muodosta.
Miten konseptin mukainen kone kykenee suorittamaan tehtävänsä (ennen tuhoutumistaan)? Sen selviytymiskyky on huonompi kuin:

- hävittäjän (nopeus, korkeus, liikehtimiskyky ja elso)

- A-10 / SU-25 (panssarointi, järjestelmien kahdennus)

- helikopterin (maaston käyttö suojana)

- UAV:n (koko, heräte)

Jos ELSO-estää UAV-yhteydet, kuinka konseptin mukainen kone saa tilannetietoa omilta joukoilta?
 
Konsepti muistuttaa kovasti 'Blitzfighteriä' jota Yhdysvaltain ilmavoimien 'reformistit' kauppasivat 70/80-lukujen taitteessa. Valmistajilta kysyttiin ehdotuksiakin, tässä Vought:
36886-4191c2b60dd7f0b407a0136acc7dddae.jpg


Käytännössä siis "taskukokoinen A-10". Konseptiin kuului uusi taistelutapa, jossa lentäjien odotettaisiin tekevän taktiset päätökset omien havaintojensa pohjalta rintamalinjan päällä, ilman yksityiskohtaista briiffausta tai jatkuvaa radioyhteyttä tukikohtaan tai taistelunjohtoon. Idean primus motorina oli James Burton, joka monille voi olla tuttu Bradleytä ruotivasta 'Pentagon Wars' kirjasta/elokuvasta.

I wanted an airplane in the 5,000- to 10,000-pound class (one-tenth the weight of the Enhanced Tactical Fighter), one smaller than any combat airplane in the inventory (one-fourth the size of the A-10), and one that cost less than $2 million. At this price, we could flood the battlefield with swarms of airplanes. The airplane would be designed around a four-barrel version of the same cannon that was in production on the A-10, which used a seven-barrel cannon that fired shells costing only $13 apiece… The Blitzfighter would have no high-tech bells and whistles and no wonder weapons… With the ability to operate from grass fields, the Blitzfighter did not demand fixed, expensive airfields that probably would cease to exist ten minutes after a war started…

'Enhanced Tactical Fighter' on siis Strike Eagle, jos sitä joku ihmettelee. Voughtin jatkokehitelmä tälle oli Atlas, jossa olisi ollut häiveominaisuuksiakin, ja mahdollisuus tutkaan, jota reformistit ei olisi kyllä hyväksyneet... :sneaky:
Lentävä kansalliskaarti uhkaili Pentagonia tämäntyyppisten koneiden hankinnalla 80-luvun alussa, kun he olivat kyllästyneet lentämään 60-luvun romukoneita. Pentagon sanoi 'ei helevetti' ja tilasi kaartille F-16:tta.
 
Konseptiin kuului uusi taistelutapa, jossa lentäjien odotettaisiin tekevän taktiset päätökset omien havaintojensa pohjalta rintamalinjan päällä, ilman yksityiskohtaista briiffausta tai jatkuvaa radioyhteyttä tukikohtaan tai taistelunjohtoon.
Vihollisia siellä sun täällä, ammunpa sinne sun tänne.
 
Jos tähän integroisi pikku potkurin

Tämä Textronin Scorpion oli joidenkin arvioiden mukaan erittäin lupaava, mutta ilmeisesti se oli turhan suorituskykyinen siihen verrattuna mitä USAF siltä kevyeltä rynnäkkökoneelta odotti.

Honeywellin suihkumoottorit ovat todella hiljaisia ja konetta ei kuulemma testeissä kuultu kovinkaan korkealta maasta käsin. Lisäksi suorituskykyä oli enemmän kuin potkurikoneissa ja kaksi moottoria, jotka lisäävät varmuutta. Koneessa on 20k elinikä rungolle ja samalla kun suorituskyky on kevyen hävittäjän tasolla, tuo kone pystyy lentämään hitaasti ja matalalla tarvittaessa. 3000 paunan sisäinen ja modulaarinen sensoripaketti on räätälöitävissä ja vaihdettavissa. Konetta on testattu jo LVC-järjestelmällä lennokkien ohjauksessa ja tavoite on saavuttaa kyky laukaista ja ohjata lennokeita koneesta.

Minun valinta jos kotimaata ajatellaan olisi tämä Textron ehdottomasti. Sillä voitaisiin korvata Hawkit ja noista saa paljon enemmän irti (ISR, ATS, Maritime ja strike). https://scorpion.txtav.com/-/media/scorpion/files/productcard_def_sc_over_0617.ashx
https://scorpion.txtav.com/en/scorpion-jet-features
 
Vihollisia siellä sun täällä, ammunpa sinne sun tänne.
Ajatuksena ehkä ollut maataisteluversio hävittäjätoiminnalle tyypillisestä 'vapaasta metsästyksestä'. Ehkä myös tuumittu että kun punaiset laumat hyökkää niin kyllä kohteita riittää, ja nopeasti muuttuvassa tilanteessa kestää liian kauan tiedon siirtymisessä ylemmille portaille ja sieltä taas suorittavaan päähän.

Itsehän pidän 'blitzfighteriä' aika älyvapaana. Koneet voi olla halpoja mutta lentäjät ei. Ukrainan ilmapuolustus vastaa kalustollisesti aika tarkkaan sitä mitä NL:llä oli 80-luvun lopussa. Haluaisitko lähteä tuollaisella jollalla lentämään Hersonin rintaman yllä? Lisäksi nuo minikoneet voisi toimia vain hyvällä säällä.
 
Ajatuksena ehkä ollut maataisteluversio hävittäjätoiminnalle tyypillisestä 'vapaasta metsästyksestä'. Ehkä myös tuumittu että kun punaiset laumat hyökkää niin kyllä kohteita riittää, ja nopeasti muuttuvassa tilanteessa kestää liian kauan tiedon siirtymisessä ylemmille portaille ja sieltä taas suorittavaan päähän.

Itsehän pidän 'blitzfighteriä' aika älyvapaana. Koneet voi olla halpoja mutta lentäjät ei. Ukrainan ilmapuolustus vastaa kalustollisesti aika tarkkaan sitä mitä NL:llä oli 80-luvun lopussa. Haluaisitko lähteä tuollaisella jollalla lentämään Hersonin rintaman yllä? Lisäksi nuo minikoneet voisi toimia vain hyvällä säällä.
Ideahan on sinällään hyvä, mutta miehitetyn ilma-aluksen käyttäminen tarkoitukseen on huono ajatus. Reaperista lonniviin aseisiin ja droneihin, ne tarjoavat tuen lisäksi myös arvokasta tietoa maajoukoille.
 
Ideana on:
-välitön tuki sellaisessa tilanteessa, jossa omaa tykistöä ei saada paikalle tai sitä ei ole riittävästi,

Entä jos kokoonpanoihin yksinkertaisesti lisättäisiin orgaanista tulitukea? Itseliikkuva epäsuora (Nemo-AMV, K9 ym.), kamikazedroonit (Switchblade 600 ym.), pitkän kantaman pst-ohjukset (Spike-NLOS)? Tai iso osa maasta peitettäisiin raskailla raketinheittimillä (150 km ampumaetäisyys GMLRS-ER:llä) täydentämään joukkojen orgaanista tulivoimaa?

Jos kevyt rynnäkkökone tuo taistelukentälle enintään 1500 kg rautaa, niin vastaava määrä epäsuoran ampumana on ~115 kpl 120 KRH:n kranaattia tai ~30 kpl 155 mm kranaattia. Epäsuoran tulen volyymia sillä on siis hankala korvata. Jos volyymi taas aiotaan korvata tulen tarkkuudella, niin vastaava tarkkuus on mahdollista saavuttaa myös maasta käsin älyaseilla.

Tällainen kevytrynnäkkökone todennäköisesti maksaisi 10+ miljoonaa euroa isossa hankinnassa (100+ kpl) ja operointikustannus voisi olla jokusen tuhat euroa lentotunnilta. (Tämä johdettuna hieman samantyyppisistä koneista, joita maailmalla jo käytetään (PC-21, Super Tucano).) Sillä rahalla saisi vinon pinon muitakin asejärjestelmiä.

-toiminta vihollisen helikoptereita vastaan

Toivottavasti vihollinen ymmärtää käyttää koptereitaan ilman hävittäjäsaattoa. Sittenkin taisteluhelikopteri on tutkitusti paljon ketterämpi tykkietäisyyksillä.

-toiminta vihollisen huoltokuljetuksia vastaan

Tärkeä maali, mutta nykyään myös maasta käsin voidaan vaikuttaa pitkälle. Tulenjohto lennokeilla, satelliiteilla ja erikoisjoukoilla.

-25 mm tykki riittää hyvin koptereita, kuormureita, it-ohjusasemia, miehistöä jne. vastaan

Sirpaleiden tuottajana 25x137 mm tykki on huono (projektiilin paino n. puolet käsikranaatista), ja toisaalta sirpaloituvilla ampumatarvikkeilla menetetään sekin läpäisy mitä nuoliammuksilla voisi saavuttaa. Miten lie tarkkuuden suhteen, kun ammutaan silmämääräisesti ja kevyestä koneesta (rekyyli)?

-maalitietoa tulisi tarvittaessa muilta joukoilta ja koneilta (esimerkiksi sissipartio tiedottaa, että kohdassa sejase on vihollisen ohjuspatteri tai polttoainevarasto) , mutta olennaisena ideana on tarvittaessa kyky toimia tilanteessa, jossa elektroninen häirintä on voimakasta mm. niitä dreenejä vai mitä ne olikaan kohtaan

Jos maalitieto on saatavissa, niin lähettäisin kohteen tuhoamiseksi mieluummin muutaman GMLRS-raketin kuin kevyen rynnäkkökoneen.

Sen verran vielä tuosta matkanopeudesta, että kun ollaan tekemisissä potkuriturbiinin kanssa, niin taloudellisen matkalennon ja suurimman vaakanopeuden ero ei ole suuri johtuen kaasuturbiinin ominaiskulutuskäyrän muodosta.

Eli toteutettavuus ei näytä hyvältä. Kävin katselemassa Wikipedian listaa STOL-lentokoneista. Nelimoottorinen matkustajalentokone Dash 7 on ehkä lähin kompomissi haetusta rungon suorituskyvystä 366-320 metrin nousu-/laskeutumismatkalla ja 428 km/h maksiminopeudella. Yleisellä tasolla nopeudet jäävät paljon vaatimattomammiksi.

 
Tämä Textronin Scorpion oli joidenkin arvioiden mukaan erittäin lupaava, mutta ilmeisesti se oli turhan suorituskykyinen siihen verrattuna mitä USAF siltä kevyeltä rynnäkkökoneelta odotti.

Honeywellin suihkumoottorit ovat todella hiljaisia ja konetta ei kuulemma testeissä kuultu kovinkaan korkealta maasta käsin. Lisäksi suorituskykyä oli enemmän kuin potkurikoneissa ja kaksi moottoria, jotka lisäävät varmuutta. Koneessa on 20k elinikä rungolle ja samalla kun suorituskyky on kevyen hävittäjän tasolla, tuo kone pystyy lentämään hitaasti ja matalalla tarvittaessa. 3000 paunan sisäinen ja modulaarinen sensoripaketti on räätälöitävissä ja vaihdettavissa. Konetta on testattu jo LVC-järjestelmällä lennokkien ohjauksessa ja tavoite on saavuttaa kyky laukaista ja ohjata lennokeita koneesta.

Minun valinta jos kotimaata ajatellaan olisi tämä Textron ehdottomasti. Sillä voitaisiin korvata Hawkit ja noista saa paljon enemmän irti (ISR, ATS, Maritime ja strike). https://scorpion.txtav.com/-/media/scorpion/files/productcard_def_sc_over_0617.ashx
https://scorpion.txtav.com/en/scorpion-jet-features

Riittääkö suorituskyky Hawkin korvaamiseen vai halutaanko enemmän? Scorpion vetäytyi jenkkien T-X -hankkeesta ja senhän voitti sitten lopulta Boeing-Saab T-7 Red Hawk.
 
Tämä Textronin Scorpion oli joidenkin arvioiden mukaan erittäin lupaava, mutta ilmeisesti se oli turhan suorituskykyinen siihen verrattuna mitä USAF siltä kevyeltä rynnäkkökoneelta odotti.

Honeywellin suihkumoottorit ovat todella hiljaisia ja konetta ei kuulemma testeissä kuultu kovinkaan korkealta maasta käsin. Lisäksi suorituskykyä oli enemmän kuin potkurikoneissa ja kaksi moottoria, jotka lisäävät varmuutta. Koneessa on 20k elinikä rungolle ja samalla kun suorituskyky on kevyen hävittäjän tasolla, tuo kone pystyy lentämään hitaasti ja matalalla tarvittaessa. 3000 paunan sisäinen ja modulaarinen sensoripaketti on räätälöitävissä ja vaihdettavissa. Konetta on testattu jo LVC-järjestelmällä lennokkien ohjauksessa ja tavoite on saavuttaa kyky laukaista ja ohjata lennokeita koneesta.

Minun valinta jos kotimaata ajatellaan olisi tämä Textron ehdottomasti. Sillä voitaisiin korvata Hawkit ja noista saa paljon enemmän irti (ISR, ATS, Maritime ja strike). https://scorpion.txtav.com/-/media/scorpion/files/productcard_def_sc_over_0617.ashx
https://scorpion.txtav.com/en/scorpion-jet-features
Mielestäni Skorpparissa on paljon enemmän järkeä kuin Super Tucanossa useimpiin tehtäviin. Se on enemmänkin kevyt pommikone kuin rynnäkkökone, paljon joustavampi ja monikäyttöisempi. Varsinkin jos ajatellaan jotain terrorin vastaista sotaa, niin suurimman osan aikaa kuitenkin tulee partioitua yläilmoissa etsimässä kohteita, ja silloin tarvitaan kaksi silmäparia, hyvä lentoaika ja tehokkaat optiset sensorit. Tucanon tapainen sporttirauta tekee vain yhtä asiaa hyvin. Olen joskus miettinyt nykyaikaista kevyttä pommikonetta, jotain Il-28 tai Canberran kokoluokassa. Airland Scorpion on aika lähellä tätä. Esimerkiksi Nigerialle Scorpionin kaltainen kone olisi minusta paljon järkevämpi kuin heidän ostamansa FC-1. Scorpionin kohtalo vaan on sama kuin F-20:n, kone jota emämaa ei osta ei ole houkutteleva muillekaan asiakkaille.

Irakin ilmavoimien infotaulu ISIStä vastaan käydystä ilmasodasta. Muutama Combat Caravan lensi paljon enemmän taistelulentoja kuin massiivisen kallis F-16 -fliitti.


message-editor%2F1524501745728-iraq-stats.jpg
 
Miten konseptin mukainen kone kykenee suorittamaan tehtävänsä (ennen tuhoutumistaan)? Sen selviytymiskyky on huonompi kuin:

- hävittäjän (nopeus, korkeus, liikehtimiskyky ja elso)

- A-10 / SU-25 (panssarointi, järjestelmien kahdennus)

- helikopterin (maaston käyttö suojana)

- UAV:n (koko, heräte)

Jos ELSO-estää UAV-yhteydet, kuinka konseptin mukainen kone saa tilannetietoa omilta joukoilta?
Millä perusteella huonompi liikehtiminen, kun kone on optimoitu johonkin muuhun kuin ylisooniseen lentoon? Absurdi väite.

Ero taas A-10/Su-25 konseptiin on suuri, koska kone on paljon pienempi ja ne operoisivat parveiluperiaatteella. Ja lentokorkeus olisi erittäin matala, joka suomalaisessa olosuhteissa antaa paljon lisäsuojaa.

Viestivälineitä on monenlaisia, joita kaikkia ei voi häiritä yhtä paljon. Lennokki taas edellyttää kokoaikaista kaksisuuntaista radioliikennettä.

Ja kysymyksen alkuperäinen tarkoitus oli MiKu-ketjun tapaan keskittyä teknisiin asioihin, ei muuhun.
 
Millä perusteella huonompi liikehtiminen, kun kone on optimoitu johonkin muuhun kuin ylisooniseen lentoon? Absurdi väite.

Ero taas A-10/Su-25 konseptiin on suuri, koska kone on paljon pienempi ja ne operoisivat parveiluperiaatteella. Ja lentokorkeus olisi erittäin matala, joka suomalaisessa olosuhteissa antaa paljon lisäsuojaa.

Viestivälineitä on monenlaisia, joita kaikkia ei voi häiritä yhtä paljon. Lennokki taas edellyttää kokoaikaista kaksisuuntaista radioliikennettä.

Ja kysymyksen alkuperäinen tarkoitus oli MiKu-ketjun tapaan keskittyä teknisiin asioihin, ei muuhun.

Erittäin matala lentokorkeus ja nopeutta monta sataa kilometriä tunnissa ---> kun näet maalin, niin oletkin jo lentänyt sen ohi. Puhumattakaan tykkirynnäköistä, jotka on pakko aloittaa suuremmilta korkeuksilta.
 
Millä perusteella huonompi liikehtiminen, kun kone on optimoitu johonkin muuhun kuin ylisooniseen lentoon? Absurdi väite.

Ero taas A-10/Su-25 konseptiin on suuri, koska kone on paljon pienempi ja ne operoisivat parveiluperiaatteella. Ja lentokorkeus olisi erittäin matala, joka suomalaisessa olosuhteissa antaa paljon lisäsuojaa.

Viestivälineitä on monenlaisia, joita kaikkia ei voi häiritä yhtä paljon. Lennokki taas edellyttää kokoaikaista kaksisuuntaista radioliikennettä.

Ja kysymyksen alkuperäinen tarkoitus oli MiKu-ketjun tapaan keskittyä teknisiin asioihin, ei muuhun.
Liikehtimiskyky tarkoittaa tässä tapauksessa kykyä tehdä suurella g-voimalla pitkään jatkuvia / toistuvia suunnan muutoksia nopeutta säilyttäen. Tällä mahdollistetaan ohjusten kinemaattinen väistö.

Koneen kokoero A-10/SU-25 verrattuna ei tuo juuri mitään etua tutkaohjattuja uhkia vastaan. Potkuri on hyvä tutkaheijastin. Ja jos lentokorkeus on matala, ei ero silmällä tähdättäviän järjestelmiä vastaankaan ole iso.

UAV voidaan toki rajata pois, jos näin päätetään, mutta ei sitä voi radioyhteyden vaatimuksella perustella. Ne ongelmat on jo pitkälti ratkaistu.

Mikä on erittäin matala lentokorkeus? Mitkä tekniset ominaisuudet mahdollistavat tehokkaan toiminnan erittäin matalilla lentokorkeuksilla?

Eikö koneen selvitymiskyky ole yksi sen keskeisimpiä teknisiä ominaisuuksia? Tai siis keskeistä on, että tekniset ominaisuudet ovat sellaisia, joilla koneelle saadaan riittävä selviytymiskyky.

Konspetihan kieltämättä äkkiä kuulostaa ratkaisulta ongelmaan, jota ei ole olemassa. Silti siihen liittyivistä teknisistä ykstyiskohdista keskustelu voisi opettaa meille jotain uutta. Jos kuitenkin kritiikkiä asetettujen maalitolppien mahdottomuudesta ei hyväksytä ja maalitolppien uudelleen sijoittamisesta ei voida käydä faktapohjaista keskustelua, on muiden kirjoittajien hankala tuoda mitään tähän keskusteluun.
 
Saba (Small Agile Battlefield Aircraft): BAe:n yksityinen projekti 80-luvulta jonka tarkoitus oli tst-kopterien torjunta ja rynnäköinti. Koneesta suunniteltiin aika pienikokoista (tyhjäpaino alle puolet A-10:stä) ja äärimmäinen ketteryys oli keskeisenä vaatimuksena, samaten STOL-kyky (nousukiito 300 metriä). Nopeustavoite oli 740km/h. Toisin kuin 'Blitzfighteriin', siihen oli tarkoitus laittaa moderneja avioniikkoja, joten kovin halpa se ei olisi ollut.
saba1.jpg

BAe laskeskeli että kone voittaisi F-16:n kaartotaistelussa 3.7 sekunnissa. Inspiraationa lienee olleet vastaavat kevytrynnäkkökoneprojektit rapakon takana, toivoa saada valtion rahoitusta koneelle ei pahemmin siltikään ollut.
 
Back
Top