Portugalin siirtomaaisännyys Mosambikissa on hyvä esimerkki. Katolisen kirkon myötävaikuttamana Portugalin siirtomaaisännyys nosti 450 vuodessa Mosan lukutaitoprosentin nollasta yhteen. Se on saatana saavutus! Tämä oli vain välihuuto, joka ottaa kantaa kirkon valtavaan maalliseen ka kulttuuriseen ja sivistykselliseen merkitykseen.
Puolustuskyvyn suurin uhka
- Viestiketjun aloittaja kaislajääkäri
- Aloitus PVM
Portugalin siirtomaaisännyys Mosambikissa on hyvä esimerkki. Katolisen kirkon myötävaikuttamana Portugalin siirtomaaisännyys nosti 450 vuodessa Mosan lukutaitoprosentin nollasta yhteen. Se on saatana saavutus! Tämä oli vain välihuuto, joka ottaa kantaa kirkon valtavaan maalliseen ka kulttuuriseen ja sivistykselliseen merkitykseen.
Vonka
Supreme Leader
Ensimmäiset arkeologiset viitteet kristinuskosta Suomessa ovat itäistä perua, ortodoksipuolelta, eli joku kävi täällä jo ennen Erik Pyhää. Sieltä se oli tulollaan. On makuasia, kumman kirkon alamaisena olisi ollut parempi. 1800-luvun puolella selvästi ja yksinkertaisesti Venäjän. Suuriruhtinaskunnan aikana Suomi kansakuntana tehtiin, suurelta osin patriarkka Lönnrotin kirjoituspöydällä - kynällä! Se on sivistystä.
1700-luvun suomenruotsalaiset Kustaa III:ta vastustaneet Anjalan liiton upseerit todennäköisesti allekirjoittaisivat tämän. Itsenäisyysmiehistä merkittävin oli Jägerhorn, joka halusi itsemääräämisoikeutta. Upseerien tavoitteet sinänsä olivat ristiriitaisia, mihin seikkaan napina-kapina kaatuikin.
Kalevala on kertova runoelma, kulttuuriaarre, yksi maailmankirjallisuuden kiistattomista merkkiteoksista, kosmogonian sisältävä eepos. Maailman yliopistoissa se rinnastetaan Homeroksen teoksiin ja Nibelungenliediin.
Ruotsalaisilla ei ole mitään tuollaista, mutta kanelipullapäivänä meillä töissä aina joku ostaa pullia. Nekin ovat ihan kivoja ja Strindberg on ihan jees kerran luettuna.
Tässä on näköharha. Suomen kieli oli täysin toimiva ja olosuhteisiin sopiva. Termejä lisättiin tarpeen mukaan, kuten yhä edelleen tehdään. Todennäköisesti kasviopin sanasto pikemminkin suppeni alan akateemistumisen myötä. Lainsäädäntö ja lääketiede luonnollisesti vaativat uudet sanat, koska alat eivät aiemmin olleet suomenkielisten ulottuvilla. Sivistyksellä ei ole asian kanssa tekemistä. Kyse on vallitsevan aikakauden tarpeista. Tällä hetkellä länget ja separaattorit ovat häviämässä historiaan. Tilalle tulee näyttöjä ja näppäimistöjä. Sivistys ei tästä kielen kehityksestä lisäänny tai vähene.
Vonka
Supreme Leader
JOKO, ei tässä ainakaan kieltentutkijoiden mielestä ole mitään näköharhaa. Tietenkin sanoja lisättiin tarpeen mukaan, ja nyt tuli juuri se suuri tarve, kun piti saada koulu- ja yliopistosivistys niille, jotka eivät 700 vuoteen voineet edes uneksia koulutuksesta tässä niin mainiossa Ruotsin valtakunnassa.
Mikäli sivistys tarkoittaa edes osaltaan koulunkäyntiä ja opiskelua ja meiltä puuttuivat likimain kaikki aloihin liittyvät käsitteet (mihin kouluja käymätön rahvas niitä olisi tarvinnut), voi helposti huomata, että sanasto laajeni dramaattisesti juuri 1800-luvulla.
Agricolan 8000 sanan ortografiakin oli täysin vakiintumaton. Eri raamatunkäännöksistä voi seurata kielen kehitystä 1800-luvulle, mutta aika pieni oli se muutos, kun vertaa 1800-luvun kielimiesten työhön.
Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa oli lopulta 200 000 sanaa. Sehän ilmestyi 16 vihkona 1860-1880. Sen jälkeen uudissanojen lisääntyminen on ollut hitaampaa: esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa 1960-luvulla oli noin 240 000 sanaa.
Kasviopin sanastosta esität mielenkiintoisen väitteen. Lönnrotin Flora Fennica: Suomen kasvio vuodelta 1866 sisälsi huomattavan määrän Lönnrotin keksimiä tai käyttöön ottamia sanoja ja teos oli käytössä vielä 1970-luvun alussa. Kyllä se kaikki oli eteenpäin, ei siinä mikään supistunut.
Uusia sanoja tehtiin keksimällä, lainaamalla, johtamalla ja yhdistämällä sekä ottamalla länsisuomalaislle tuntemattomia sanoja, joille annettiin uusi merkitys. Esimerkikis pääoma on olutvierteen se osa, joka otetaan talteen. Kasveille ja linnuille oli tietenkin useitakin ehdotuksia, jotka tulivat eri murrealueilta (esim. voinunnu, pörrinkäinen = voikukka, tupsutiitinen = töyhtötiainen, talipölkö, titi, makkaratiainen = talitiainen) mutta ei lakikäsitteitä tai kasviopin akateemista sanastoa voinut kerätä savupirteistä.
Tietenkin kielen muuttuessa vanhoja sanoja katoaa. Lönnrot kammoksui ns. sanamuukalaisuuksia eli pahimpia lainasanoja, kuten hushållerska tai paraply. Ne piti korvata. Voit kuvitella, olisivatko 1800-luvun kielimiehet olleet niin poliittisesti korrekteja, että olisivat hyväksyneet suomeen sanoja, kuten handsfree tai agility.
Puolustuksessa pitää muistaa myös, että kun solutat kielen, solutat mielen.
Lepo vaan.
Mikäli sivistys tarkoittaa edes osaltaan koulunkäyntiä ja opiskelua ja meiltä puuttuivat likimain kaikki aloihin liittyvät käsitteet (mihin kouluja käymätön rahvas niitä olisi tarvinnut), voi helposti huomata, että sanasto laajeni dramaattisesti juuri 1800-luvulla.
Agricolan 8000 sanan ortografiakin oli täysin vakiintumaton. Eri raamatunkäännöksistä voi seurata kielen kehitystä 1800-luvulle, mutta aika pieni oli se muutos, kun vertaa 1800-luvun kielimiesten työhön.
Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa oli lopulta 200 000 sanaa. Sehän ilmestyi 16 vihkona 1860-1880. Sen jälkeen uudissanojen lisääntyminen on ollut hitaampaa: esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa 1960-luvulla oli noin 240 000 sanaa.
Kasviopin sanastosta esität mielenkiintoisen väitteen. Lönnrotin Flora Fennica: Suomen kasvio vuodelta 1866 sisälsi huomattavan määrän Lönnrotin keksimiä tai käyttöön ottamia sanoja ja teos oli käytössä vielä 1970-luvun alussa. Kyllä se kaikki oli eteenpäin, ei siinä mikään supistunut.
Uusia sanoja tehtiin keksimällä, lainaamalla, johtamalla ja yhdistämällä sekä ottamalla länsisuomalaislle tuntemattomia sanoja, joille annettiin uusi merkitys. Esimerkikis pääoma on olutvierteen se osa, joka otetaan talteen. Kasveille ja linnuille oli tietenkin useitakin ehdotuksia, jotka tulivat eri murrealueilta (esim. voinunnu, pörrinkäinen = voikukka, tupsutiitinen = töyhtötiainen, talipölkö, titi, makkaratiainen = talitiainen) mutta ei lakikäsitteitä tai kasviopin akateemista sanastoa voinut kerätä savupirteistä.
Tietenkin kielen muuttuessa vanhoja sanoja katoaa. Lönnrot kammoksui ns. sanamuukalaisuuksia eli pahimpia lainasanoja, kuten hushållerska tai paraply. Ne piti korvata. Voit kuvitella, olisivatko 1800-luvun kielimiehet olleet niin poliittisesti korrekteja, että olisivat hyväksyneet suomeen sanoja, kuten handsfree tai agility.
Puolustuksessa pitää muistaa myös, että kun solutat kielen, solutat mielen.
Lepo vaan.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Kun tutkin koko Suomen puolustuksen perustaa, tahtotilaa, se lähtee itsemääräämisoikeudesta, joka pohjaa voimakkaaseen tietoisuuteen omasta kulttuurista. Suomalainen kulttuurihan ei ole ollut aina riippuvainen luku- ja kirjoitustaidosta. 1700-luvulta alkaen on kerätty sananlaskuja, kansan lauluja ja kertomuksia ja tällä työllä saatu mittaamattoman arvokasta tietoa elinoloista ja tavoista.
Moderni kulttuuri, luku- ja kirjoitustaito ja tietotekniikka-aika ei ole liikaa hämärtänyt suomalaisten kansallistunnetta ja halua päättää omista asioistaan. Monet hyväksyvät Suomen osana Eurooppaa, ei siinä mitään, mutta se pitää tehdä ylpeänä ja omaleimaisena. On tietenkin huvittavaa, kun joku syö Brysselissä simpukoita vaalenapunaisessa paidassa ja twiittaa joka askeleella tekemisistään. Siinä menee raavas mies jotenkin ihan hukkaan. Salskea mies, joka olisi kovakuntoisena uitossa pärjännyt, hiihtänyt partiossa vaaran vuosina...
Mutta maailma muuttuu. Puolustuskyvyn suurin uhka voikin olla juuri siinä, että kulttuuri on muuttunut tahdottomaksi sivilisaatioksi, jossa vain kellotellaan. Omia kulttuurisaavutuksia ei muisteta, niitä vähätellään eikä niistä olla ylpeitä. Kansa laiskistuu, ei välitä mistään, kunhan kaljaa, karaokea ja tositelkkua riittää.
Puolustuskyvyn suurin uhka voi olla ruisleivän muuttuminen hampurilaiseksi.
Jossain sikiää elinvoimaisessa mutta vielä hiukan alkeellisemmassa kulttuurissa nuoria toimettomia vihaisia miehiä, jotka haluavat luoda ja vaikuttaa ja pyyhkivät edestään heikentyneet ja voimansa menettäneet silkkipyllyt, jotka mukavuudenhalussaan horisivat pakkopullaa kansainvälisyydestä, suvaitsevaisuudesta, moniarvoisuudesta sun muista muotijutuista samalla, kun oikeasti olivat kiinnostuneita vain siitä, oliko omassa jääkaapissa mitään ja paloiko siellä valo.
Ei materiaalilla tee mitään ilman henkeä ja tahtoa.
Moderni kulttuuri, luku- ja kirjoitustaito ja tietotekniikka-aika ei ole liikaa hämärtänyt suomalaisten kansallistunnetta ja halua päättää omista asioistaan. Monet hyväksyvät Suomen osana Eurooppaa, ei siinä mitään, mutta se pitää tehdä ylpeänä ja omaleimaisena. On tietenkin huvittavaa, kun joku syö Brysselissä simpukoita vaalenapunaisessa paidassa ja twiittaa joka askeleella tekemisistään. Siinä menee raavas mies jotenkin ihan hukkaan. Salskea mies, joka olisi kovakuntoisena uitossa pärjännyt, hiihtänyt partiossa vaaran vuosina...
Mutta maailma muuttuu. Puolustuskyvyn suurin uhka voikin olla juuri siinä, että kulttuuri on muuttunut tahdottomaksi sivilisaatioksi, jossa vain kellotellaan. Omia kulttuurisaavutuksia ei muisteta, niitä vähätellään eikä niistä olla ylpeitä. Kansa laiskistuu, ei välitä mistään, kunhan kaljaa, karaokea ja tositelkkua riittää.
Puolustuskyvyn suurin uhka voi olla ruisleivän muuttuminen hampurilaiseksi.
Jossain sikiää elinvoimaisessa mutta vielä hiukan alkeellisemmassa kulttuurissa nuoria toimettomia vihaisia miehiä, jotka haluavat luoda ja vaikuttaa ja pyyhkivät edestään heikentyneet ja voimansa menettäneet silkkipyllyt, jotka mukavuudenhalussaan horisivat pakkopullaa kansainvälisyydestä, suvaitsevaisuudesta, moniarvoisuudesta sun muista muotijutuista samalla, kun oikeasti olivat kiinnostuneita vain siitä, oliko omassa jääkaapissa mitään ja paloiko siellä valo.
Ei materiaalilla tee mitään ilman henkeä ja tahtoa.