Niin, paitsi ettei NATO:n kimppuun ole mikään valtio tohtinut hyökätä.
Ihmetyttää kovasti tämän poliittisen puolen tahallinen (?) unohtaminen. Vielä enemmän ihmetyttää se, että muutoin olemme integroituneet Länsi-Euroopan kanssa kaikella mahdollisella tavalla - ja sinnehän me toki kuulummekin. Mikään valtio tai valtiojohto ei ole niin puusilmäinen, että pitäisi Suomea jotenkin puolueettomana tai liittoutumattona. Olemme samassa veneessä muiden länsieurooppalaisten maiden kanssa, ja jenkit ovat samalla puolella, halusimme sitä tai emme.
Moni haikailee 80-lukua eli aikaa ennen EU-jäsenyyttä. Ihan kiva joo, mutta miksi sitten samalla unohtuu pikkupikku salaisuutemme eli YYA-sopimuksemme? Suursodan syttyessä olisimme taistelleet yhdessä neukkujen kanssa Länsi-Eurooppaa vastaan. Mielestäni se, jos jokin on käsittämätöntä toimintaa. Kyllähän nykymeno varmasti korpeaa niitä, jotka pitivät sitä enemmän kuin hyvänä ratkaisuna.
Suomi on koko itsenäisyytensä pelannut kaksilla korteilla ja ulkovallat ovat sen vallan hyvin tienneet. Kohtelu on ollut sen mukaista.
En ottanut kantaa Natoa vastaan, vaan totesin ykskantaan Yhdysvaltain rajalliset resurssit. Ei olisi syytä tukea maita, jotka eivät ole sopimussuhteessa.
Eurooppalainen Nato on keskittynyt viime vuodet ehkä enemmän kriisinhallintaan kuin ottamaan vastaan massiivisia taisteluja.
Myös eurooppalaiset turvatakuut ovat olleet historiassa aika köykäisiä. Puolalla oli turvatakuut Ranskalta ja Isolta-Britannialta 1939, mutta Hitler tiesi, etteivät ne tohdi hyökätä. Hän piti aloitteet omissa käsissään ja hyökkäsi, Puolan muhennettuaan, itse kun oli aikaa. Puolalaisten kärsimykset kaikista eurooppalaisista maista olivat vertaansa vailla. He suhtautuvat varmaan ikuisen kriittisesti eurooppalaisiin turvatakuihin.
Englanti ja Ranska sitoutuivat myös Kaakkois-Aasian sotilassopimuksessa (SEATO) turvaamaan muiden muassa itsenäisen Etelä-Vietnamin tasavallan koskemattomuuden. Muut SEATO-maat näiden eurooppalaisten sankareiden lisäksi olivat Australia, Yhdysvallat, Filippiinit, Thaimaa ja Pakistan. Britit ja Indokiinan sodassa juuri nekkuun ottaneet ranskalaiset pyyhkivät peppua sopimuksella, mutta Australia osallistui Etelä-Vietnamin puolustamiseen, samoin Yhdysvallat, jonka sota siitä sitten tuli. Thaimaalla, Filippiineillä ja Pakistanilla ei tietysti ollut edellytyksiä osallistua.
On hyvä seurata myös Euroopan hitaita reaktioita ja vastuun pallottelua vakavammissa kriiseissä, jotka tapahtuvat sen omassa maanosassa tai lähialueilla. Lähihistoriasta ainakin Bosnian ja Kosovon kriisit tulevat mieleen ja samaa hiirustamista on ollut Syyrian hirveyksien seuraaminenkin.
Totta kai Natoon kuuluminen olisi poliittinen turvallisuusratkaisu. Hommaan kuuluu sitten myös velvoitteita, ja yksi posti valitettavasti nykyasemassa olisi Yhdysvaltain politiikan ajaminen.
Halusin muuten voimakkaasti Natoon 1990-luvun alussa. Tilanne tuntui sopivalta. Olisi muuten hyvät asemat nyt.
Mutta paljon on asioita muuttunut. Nyt pitäisi juoksupojaksi.
Silti tarvitsisimme materiaalia. Ja sotateknologia jatkaa kehittymistä maailman tappiin.
