Ulkoistetaan affenanmaan puolustus sveduille. Meillä on kuitenkin ihan riittävästi duunia puolustaa mannerta.
Puolustusliitto olisikin toinen juttu. Mutta luotatko vieraan nopeuteen, poliittisine päätöksineen kaikkineen, loputtomien diskuteerausten luvatussa maassa? Mutta sekin on turhaa spekulaatiota, sillä me emme edes ole liitossa. Jos ajattelemme, että vähistä joukoista ei ole jakamista, pitää muistaa, että Gotlantia otettaisiin siinä samalla, mikä toisi todellisen muuttujan ruotsalaiseen päätöksentekoon ja joukkojen prioriteetteihin. Emämaatakaan ei voisi jättää ilman valvontaa.
Ruotsalaisia toki kiinnostaa Ahvenanmaa, koska Berghamnista on Ruotsiin vaivainen kahden tunnin merimatka. Kyllä he mielellään sen ottaisivat, sotilaspoliittisessa mielessä ja muutenkin.
Silmät auki.
Sisällissotamme aikana ruotsalaiset nousivat maihin Ahvenanmaalla. Se on muuten heidän viimeinen sotaretkensä, kuukauden mittainen. Ruotsi edisti ulkopoliittisia etujaan Suomessa lähettämällä laivasto- ja sotilasosaston. Teon motiiviksi esitettiin ahvenanmaalaisten ”avunpyynnöt” Ruotsille. Ruotsin hallintopiirit näkivät tilaisuuden napata Ahvenanmaan tuliterältä itsenäiseltä maalta, joka keskittyi jäsentenvälisiin.
Mannerheim, joka oli haihattelun yläpuolella, ei halunnut heitä sinne ja yritti estää sen käskyllään Saariston vapaajoukolle ja Fabritiukselle. Mannerheim oli erityisen loukkaantunut siitä, että Ruotsin viranomaiset olivat tosiasiat salaamalla (väärensivät Mannerheimin Vaasasta Tukholman kautta lähetetyn käskyn) houkutelleet suomalaisten suojeluskuntalaisten Fabritiuksen retkikunnan siirtymään Ahvenanmaalta pois. Ruotsi ja Venäjä sopivat, että venäläisten vetäytyessä Ahvenanmaalle tulleet suomalaiset sotilaat riisuttaisiin aseista ja siirrettäisiin Haaparannan kautta takaisin Suomeen. Saariston vapaajoukko meni Vårdön saarelle värjöttelemään. Aikaisemmin Ruotsi oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden...
Ahvenanmaan kysymys tuli pitkään jäytämään Suomen ja Ruotsin suhteita, eikä Mannerheimkaan asiaa unohtanut. Tämä on saattanut olla eräs syy siihen, että hän toisen maailmansodan aikana oli vaikeassa valintatilanteessa valmis harkitsemaan Ahvenanmaan tarjoamista jonkin muun Neuvostoliiton vaatiman alueen tilalle.
Mannerheim suuttui todella. Hän kävi neuvottelut suoraan saksalaisten kanssa saarien palauttamisesta Suomen hallintaan. Ruotsalaisjoukot joutuivat vetäytymään Ahvenanmaalta maaliskuussa saksalaisen laivasto-osaston saavuttua sinne ja maihinnousseen mecklenburgilaisen jääkäripataljoonan (
Mecklenburgisches Jäger-Bataillon Nr. 14) määrättyä ruotsalaiset lähtemään kotiin niin kauan, kun vielä pääsisivät. Jääkäripataljoona otti Saariston vapaajoukon koulutukseensa ja vahvuuteensa Vårdössa.
Nämä silmät näkivät ruotsalaisten läpi.