Puolustusvoimat haluaa hyödyntää vapaaehtoista reserviä

[Honcho]

Liikuntaa muuten ei lapsille tarvitse edes opettaa. Kun tarjoaa edes jonkinlaiset puitteet, aikaa, seuraa, innostaa.....homma toimii ilman opettajia ja valmentajia. Lapsille liikkuminen on myötäsyntyinen asia, jollain konstilla se onnistutaan usein nujertamaan.

Suomessa pitää päästä joskus siihen, että ymmärretään jetsulleen se asia, että kaikista ei tarvi tulla Teemu Selännettä tai Greta Garboa. Urheilu ja liikunta ovat mainiota hommaa ilman kihu-tavoitteitakin. Moni jättää osallistumatta, kun törmää hyvin tavoitteelliseen toimintaan. Nämä kaksi asiaa pitäisi saada paremmin kulkemaan rinnakkain. Yhteensovittaminen on vaikeaa, mutta rinnakkain riittäisi. Norjalaisilla olisi paljon opetettavaa ulkoilusta, liikunnan harrastamisesta jne. monille. Myös meille.

Tämä on äärimmäisen totta. Norjalaisen kanssa kun juttelee urheilusta, niin perus toimistojamppa tai -tytsykin usein innostuu kertomaan miten on hiihtänyt ja juossut jne. Toki heillä on sitä kuuluisaa vapaa-aikaa, mutta kyllä Suomessa pitäisi asennoitua niin että se ei ole mikään katastrofi jos arvokisoissa ei tule X mitalia vaan se urheilu itsessään on hienoa. Sitä kautta niitä mitalejakin tulee.

Koulun hiihto on traditionaalisesti kaikkein huonointa mainosta koko hiihtourheilulle, joka on tappanut sukupolvien ajan kiinnostusta lajiin.

Asiaa sivuava anekdootti: Omat 5- ja 4-vuotiaat pojat kävivät paikallisissa lasten hiihtokisoissa ja vanhempi innostui sitten seuraavana päivänä, että vie pikkuveljen hiihtämään "isojen ladulle". No minä kuvittelin että tarkoittaa 500m latua jonka hiihti kisoissa, joten suostuin sillä ehdolla että vannoo huolehtivansa että pikkuveli pysyy mukana. No poikia ei kuulu pitkään aikaan ja sitten pikkuveli palaa samaa reittiä takaisin. Ovat menneet isoimpien lasten 1,5 km ladulle jossa kaikkea nousua, laskua jne mitä eivät ikinä harjoitelleet. Lopulta isompi tulee takaisin ja on ihan innoissaan kun "selvisi isompien ladusta", minä sitten tietysti naama punaisena huusin kun en olisi edes päässyt etsimään kun oli vaunuissa pikkuvauva ja hankeen upposi polvea myöten joka askeleella ilman suksia. Ei ehkä kuitenkaan olisi pitänyt suuttua niin paljon, tuossahan on sellaista seikkailumieltä ja urheiluhenkeä mitä pitää suosia. Eikä täällä syrjäkylillä niin liikennettäkään ole. Mutta kaveria ei silti jätetä...

 

[Creidiki]

Mitäs jos annettaisiin lasten liikkua omaehtoisesti ja otettaisiin sen sijaan viinanjuonti kouluaineeksi?

 

[Honcho]

Mitäs jos annettaisiin lasten liikkua omaehtoisesti ja otettaisiin sen sijaan viinanjuonti kouluaineeksi?

Hyvä idea. Jos pikkuisen jo pienestä pitäen aletaan tissutella jotain sopivaa aperitiiviä, niin opitaan jo pienestä pitäen sivistyneet Keski-Eurooppalaiset NATO-yhteensopivat juomatavat. Eli ei ryypätä silloin tällöin ja olla kovasti juovuksissa vaan pitkin päivää tissutellaan ja ollaan jatkuvasti pienessä tumussa.

 

[baikal]

Tämä on äärimmäisen totta. Norjalaisen kanssa kun juttelee urheilusta, niin perus toimistojamppa tai -tytsykin usein innostuu kertomaan miten on hiihtänyt ja juossut jne. Toki heillä on sitä kuuluisaa vapaa-aikaa, mutta kyllä Suomessa pitäisi asennoitua niin että se ei ole mikään katastrofi jos arvokisoissa ei tule X mitalia vaan se urheilu itsessään on hienoa. Sitä kautta niitä mitalejakin tulee.

Koulun hiihto on traditionaalisesti kaikkein huonointa mainosta koko hiihtourheilulle, joka on tappanut sukupolvien ajan kiinnostusta lajiin.

Asiaa sivuava anekdootti: Omat 5- ja 4-vuotiaat pojat kävivät paikallisissa lasten hiihtokisoissa ja vanhempi innostui sitten seuraavana päivänä, että vie pikkuveljen hiihtämään "isojen ladulle". No minä kuvittelin että tarkoittaa 500m latua jonka hiihti kisoissa, joten suostuin sillä ehdolla että vannoo huolehtivansa että pikkuveli pysyy mukana. No poikia ei kuulu pitkään aikaan ja sitten pikkuveli palaa samaa reittiä takaisin. Ovat menneet isoimpien lasten 1,5 km ladulle jossa kaikkea nousua, laskua jne mitä eivät ikinä harjoitelleet. Lopulta isompi tulee takaisin ja on ihan innoissaan kun "selvisi isompien ladusta", minä sitten tietysti naama punaisena huusin kun en olisi edes päässyt etsimään kun oli vaunuissa pikkuvauva ja hankeen upposi polvea myöten joka askeleella ilman suksia. Ei ehkä kuitenkaan olisi pitänyt suuttua niin paljon, tuossahan on sellaista seikkailumieltä ja urheiluhenkeä mitä pitää suosia. Eikä täällä syrjäkylillä niin liikennettäkään ole. Mutta kaveria ei silti jätetä...

Hehheh. Voin kokemuksesta vakuuttaa, että monta kertaa vielä saat koeponnistaa pääsi verisuonet. Vauhti eikun paranee vaan. Kyllä kai omakin jälkikasvuni on aiheuttanut vähintään 6 barin vaihteluja ohimoissa. Sellaisia, joista toipuminen on ottanut ainakin sen loppupäivän. Mutta poikien pitää saada kiivetä puissa, niiden pitää heittää lumipalloja ja jos joku tyttö haluaa, niin tehköön samaa. Pumpuliin ei lapsia kannata völjätä, sen olen oppinut. Ihmeesti oppivat tiettyä vastuutakin, kun antaa siihen mahdollisuuden. Kouluesimerkki: kun pojat kysyvät minulta, voivatko mennä pilkille, kestääkö jää, onko turvallista....vastaan aina: arvioikaa itse. Ja puutun asiaan vasta, kun tuo arvio on tehty ja mielestäni tiettyä korjausliikettä on syytä pohtia. Voiko jalkapalloa potkia takapihalla? Jos teillä on rahat seinäntäyteisen ikkunan maksamiseen niin siitä vaan. Ikävä kyllä on niin, että monesti varsinkin pojille oppi tulee lihan kautta. Saadaan lohmo otsaan tai poltetaan näpit.....sitten uskotaan.

 

[Honcho]

Saadaan lohmo otsaan tai poltetaan näpit.....sitten uskotaan.

Tai sitten ei uskota siltikään...

 

[Bodyguard]

Hehheh. Voin kokemuksesta vakuuttaa, että monta kertaa vielä saat koeponnistaa pääsi verisuonet. Vauhti eikun paranee vaan. Kyllä kai omakin jälkikasvuni on aiheuttanut vähintään 6 barin vaihteluja ohimoissa. Sellaisia, joista toipuminen on ottanut ainakin sen loppupäivän. Mutta poikien pitää saada kiivetä puissa, niiden pitää heittää lumipalloja ja jos joku tyttö haluaa, niin tehköön samaa. Pumpuliin ei lapsia kannata völjätä, sen olen oppinut. Ihmeesti oppivat tiettyä vastuutakin, kun antaa siihen mahdollisuuden. Kouluesimerkki: kun pojat kysyvät minulta, voivatko mennä pilkille, kestääkö jää, onko turvallista....vastaan aina: arvioikaa itse. Ja puutun asiaan vasta, kun tuo arvio on tehty ja mielestäni tiettyä korjausliikettä on syytä pohtia. Voiko jalkapalloa potkia takapihalla? Jos teillä on rahat seinäntäyteisen ikkunan maksamiseen niin siitä vaan. Ikävä kyllä on niin, että monesti varsinkin pojille oppi tulee lihan kautta. Saadaan lohmo otsaan tai poltetaan näpit.....sitten uskotaan.

Eikä valitettavasti ole aina uskottu silloinkaan...

 

[Vonka]

Mitäs jos annettaisiin lasten liikkua omaehtoisesti ja otettaisiin sen sijaan viinanjuonti kouluaineeksi?

Älypuhelin ajoi saman lobotomian jo ilman viinaa.

 

[KIM]

Älypuhelin ajoi saman lobotomian jo ilman viinaa.

Niinpä. Meillä on noilla nuorimmilla kotona vielä asuvilla kaikilla älypuhelimet. Ne kerätään kuitenkin joka ilta ennen nukkumaan menoa pinoon keittiöön. Ja joskus tehdään sama temppu päivälläkin. Isille pitäis kanssa saada jotain kuria. Olen ajatellut, että kun tämä nyt yli 2 vuotta vanha hajoaa niin en osta uutta älypuhelinta.

Tuosta urheilusta. Minua ja vaimoani on ärsyttänyt kun lapset olisivat halunneet harrastaa liikuntaa ja urheilua ihan huvikseen. Jos käy jossakin harrastamassa ja urheilemassa niin ollaan aika pian kyselemässä seuraan. Ja sitten jos liittyy seuraan niin jo kohta kysellään kisoihin. Joka lapsen ja joka lajin kanssa tämä toistuu. Joillakin kerroilla ovat jaksaneet kaksikin vuotta kysellä kisoihin. "Kun sillä teidän Miinalla on niin hyvin lahjoja niin eikö se voisi käydä muutamissa kisoissa?" Nyt on erittäin lahjakas ja osaava yläkoululainen ja "tilanne" taas päällä. Minullakin meinaa jo houkuttaa laittaa lapsi kisoihin, mutta ei olla vielä käyty. Itselläni on kilpailemisesta huonoja kokemuksia, vaikka joskus on vähän pärjännytkin.

Itse olen oikeastaan lapsuudesta tähän päivään asti harjoitellut armeijaa ja sotaa varten enimmät urheiluni. Meidän pojilla on ympäristön vaikutuksesta samoja ajatuksia ja lajit sen mukaiset. Seuraavasta kutsuntaikäisestä joudun soittamaan aluetoimistoon mihin poika kannattaa laittaa palvelukseen. Todennäköisesti ne älyäisi siellä itsekin mihin noilla harrastuksilla kannattaa laittaa. Aikaisemminhan ei ole riittävästi katsottu siviiliosaamista palveluspaikkoja jakaessa. Siviilikoulutuksia on huomioitu, mutta ei harrastuneisuutta. Hyvä jos nyt reservissä huomioidaan harrastukset ja muut osaamiset paremmin kuin aiemmin.

 

[Vonka]

Tätähän me olemme tehneet 15-20 vuotta.

Puolustusvoimat suunnittelee reserviläisille uusia ja vaativia kouluttajatehtäviä


Tänä vuonna 18 000 reserviläistä saa kutsun kertausharjoituksiin. Määrä on yli neljä kertaa suurempi kuin viime vuosina. Kouluttajien kunnianhinoinen tavoite on määrän ja laadun lisääminen, vähemmällä rahalla.

”Tänä vuonna selviää, riittävätkö meidän kouluttajat, harjoitusalueet, ajoneuvot ja ampumatarvikkeet”, sanoo Puolustusvoimien koulutuspäällikkö, eversti Hannu Hyppönen.

Puolustusvoimauudistuksen yksi monista tavoitteista oli taata kertausharjoitusten rahoitus. Hyppösen mukaan reservikoulutukseen voidaan kohdentaa 25 miljoonaa euroa vuodessa.

Niukkuutta on silti yhä jaossa. Resurssipulaan on vastattu muun muassa korostamalla omatoimisuuden merkitystä. Jatkossa reserviläinen voi suorittaa esimerkiksi verkko-opintoja.

”Lähes kaikki Puolustusvoimien oppaat ja käsikirjat ovat verkossa. Reserviläinen voi valmistautua kertausharjoitukseen opiskelemalla ja tenttimällä keskeiset asiat itsekseen”, Hyppönen sanoo.

Toinen esimerkki on verkossa oleva Mars mars! -kuntokartoitus, jonka avulla reserviläinen voi päästä kolmessa kuukaudessa ressukuntoon.

”Omaehtoisesta toimintakyvyn kehittämisestä myönnetään koulutusvuorokausia. Ne otetaan huomioon, kun harkitaan henkilön määräämistä sodanajan tehtävään tai ylentämistä”, Hyppönen sanoo.

Näiden keinojen lisäksi Puolustusvoimat aikoo lisätä kertausharjoitusten yhteyteen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tarjoamaa vapaaehtoista koulutusta.

”Reserviläiselle lähtee kertausharjoituskutsu puoli vuotta etukäteen. Samalla hänelle kerrotaan, että kertausharjoitukseen voi valmistautua osallistumalla sitä ennen järjestettävään vapaaehtoiseen koulutukseen”, Hyppönen kertoo.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen koulutuspäällikkö Juha Niemi vahvistaa, että omaehtoisuus on maanpuolustuksen nouseva trendi. Aiemmin Puolustusvoimat tilasi yhdistykseltä 250 koulutustapahtumaa vuosittain. Säästökuurin vuosina 2012–2014 koulutusten määrä lähti reiluun kasvuun.

”2013 oli meille huippuvuosi. Silloin kursseja järjestettiin muistaakseni 318. Ylitys oli niin suuri, että se ylitti sopimukseen kirjatun rajan. Puolustusvoimat joutui maksamaan ekstraa.”

Vuonna 2014 Puolustusvoimat piti tarkempaa kirjaa koulutuspalveluista, eikä budjetin ylityksiä enää tullut. Niemen mukaan määrä on nyt vakiintumassa 300 tilaisuuteen vuodessa.

”Syy on ihan selkeästi siinä, että kun kertausharjoituksia pidetään vähän, meidän tarjoaman koulutuksen tarve ja käyttömahdollisuudet kasvavat. Jos Puolustusvoimilla ei ole rahaa kertausharjoituksiin, siellä joudutaan miettimään, miten palvelut voidaan halvemmalla toteuttaa.”

Niemi uskoo, että koulutuksen tarve pysyy korkealla jatkossakin.


http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...ehtoisuus-nousussa/?shared=72994-7f7cb725-500

 

[Vonka]

Puolustusvoimat järjesti kuluneella viikolla Haminan Reserviupseerikoululla erityisesti MPK:n aktiivikouluttajille suunnatun Kouluttajakurssi 22:n.
Kurssille osallistui lähes sata MPK-kouluttajaa. Paikalla nähtiin myös MPK:n uusi toiminnanjohtaja PRKENR evp Pertti Laatikainen, joka kävi seuraamassa koulutuksen etenemistä. (Tiedot UudKOTU)

 

[BlackFox]

Tuosta reservistä puheen ollen niin välillä olen miettinyt illan pimeillä tunneilla että puolustusvoimat saisi panostaa vähän enemmän myös tuonne miehistöön.

Siis jos huomaakin että "hitto täähän on mukavaa hommaa" niin miehistöllä nousee melkein tie pystyyn siinä kohtaa. Voisi olla muutamia vaikka jatkokursseja halukkaille ja hyvin pärjänneille. Esim 9kk jälkeen voisi anoa pääsyä johonkin vaikkapa 3kk kestävälle kurssille missä halukkaat saisi jatkokoulutusta

 

[Honcho]

Tuosta reservistä puheen ollen niin välillä olen miettinyt illan pimeillä tunneilla että puolustusvoimat saisi panostaa vähän enemmän myös tuonne miehistöön.

Siis jos huomaakin että "hitto täähän on mukavaa hommaa" niin miehistöllä nousee melkein tie pystyyn siinä kohtaa. Voisi olla muutamia vaikka jatkokursseja halukkaille ja hyvin pärjänneille. Esim 9kk jälkeen voisi anoa pääsyä johonkin vaikkapa 3kk kestävälle kurssille missä halukkaat saisi jatkokoulutusta

Tämähän on totta, vähän aliupseeri/upseeripainotteista hommaahan tuo taitaa olla, koska he ovat lähtökohtaisesti jo olleet kiinnostuneempia maanpuolustuksesta. Mutta kyllä esim. täällä on yksi ihan 6kk jääkäri joka on kiinnostunut maanpuolustuksesta. AUK ja RUK jäivät väliin koska olin 20-vuotiaana niin epävarma itsestäni ettei minusta olisi tullut uskottavaa varusmiesjohtajaa, tänä päivänä olen jo niin noheva että jos NYT menisin varusmiespalveluun niin minut otettaisiin kiljuen jonon ohi RUKkiin (jonnekin toimistovässykkälinjalle, mutta silti)

Edit: Voisin mennä sinne koulutukseen, missä 20 muuta on vähintään alikessuja, olisi niillä sitten 1 pompoteltava

 

[samip]

Tuosta reservistä puheen ollen niin välillä olen miettinyt illan pimeillä tunneilla että puolustusvoimat saisi panostaa vähän enemmän myös tuonne miehistöön.

Siis jos huomaakin että "hitto täähän on mukavaa hommaa" niin miehistöllä nousee melkein tie pystyyn siinä kohtaa. Voisi olla muutamia vaikka jatkokursseja halukkaille ja hyvin pärjänneille. Esim 9kk jälkeen voisi anoa pääsyä johonkin vaikkapa 3kk kestävälle kurssille missä halukkaat saisi jatkokoulutusta

Mitä tämä jatkokoulutus olisi mielestäsi? Ja että halukkaat voivat osallistua jatkokoulutukseen. Palvelee lähinnä henkilökohtaisien taitojen kehittämistä. Eikä se paranna mitenkään merkittävästi ryhmän/joukkueen suorituskykyä, jos ryhmästä yksi mies osaa vaihtaa lippaan muita 2 sekuntia nopeammin. MPK:n kurssit palvelevat tätä asiaa, jos on kiinnostus kehittää omia henkilökohtaisia taitoja, eikä nämä kurssit ole sotilasarvosta riippuvia.

Sotilaspoliisi miehistön viimeinen 3kk on jo nyt enemmän ja vähemmän puuhastelua, kun omat SA-johtajat ovat jo kotiutuneet. Ja onhan miehistöllä mahdollisuus hakeutua jälkiAUK:n.

 

[BlackFox]

On mahdollista hakea mutta monesti se on vähän sellainen "näyttää paperilla hyvältä" suunnitelmalta jälki aukki tällähetkellä.
Yksilötasoa ei kuitenkaan pidä unohtaa tai ali-arvioida, ja tuo on aika huono vertaus että osaa vaihtaa 2 sekunttia nopeammin lippaan.
Tulee esimerkiksi mieleen harjoitus missä jahdattiin laskuvarjojääkäreita eräässä harjoituksessa, meitä oli noin 10 kunta ukkoa ja oltiin määrällisesti huomattavassa alakynnessä. Silloin jokaisen taidot siinä pistettiin peliin kun olimme isomman joukon perässä mitkä osaavat hommansa. Esim yksi meidän ukoista oli siviilissä suunnistaja ja sellainen korpeen syntynyt kaveri. Kyllä se kova maastonlukutaito ja todella hyvä kartanluku taito oli kova sana silloin kun käveltiin monta päivää pitkin korpia ja soita ja viellä paljastumatta. itse pärjään hyvin maastossa ja omastamielestä on hyvä maaston ym lukutaito mutta kyllä se kaveri oli omassa luokassa, Toinen kaveri oli erkkareissa ja tiesi niiden toimintatapoja ym mistä lähteä etsimään jne.
Kerran eräässä harjoituksessa löydettiin erkkareiden upotetut veneet ja tukikohta muutaman jampan ansiosta. Kyllä se johtaminen on tärkeää en sitä kiellä missään nimessä mutta sitten siellä yksilötasolla esim siviilissä tai muualla opitut taidot ovat kova sana ja niitä sitten esim ryhmässä opettavat toisilleen.

En sitten osaa sanoa mitä se "jatkokurssi" treenaisi mutta perus taistelua, suunnistusta, lämpökamera toimintaa jotain sellaista. He kuitenkin pystyvät sitten opastamaan pahassa paikassa omaa ryhmää, näin meillä on ainakin ollut tapana. Miehet treenaa harjoitusta ennakkoon esim voimankäyttöä ja silloin opastajina ovat ne oman porukan taiteilijat ketkä ovat vaikka siviilielämässä harrastaneet kampailua tai vastaavaa.
Sotilaspoliiseille esim ei ole pahitteeksi oppia toimimaan myös siellä vastapuolella ja takalinjojen joukotkin voivat aivan hyvin joutua taisteluun jos sinne tiputetaan väkeä ja silloin kyllä haalitaan kasaan ihan kaikki ketkä pystyvät sitä torjumaan ja monet taidot pistetään silloin koville. Ryhmäpelillä

 

[Honcho]

Onko? Siksikö , että olet inhoittava reserviläinen, joka ei mistään mitään tajua, etkä varsinkaan mitään osaa? Näinhän tässä on vuosien mittaan tietyt nimimerkit asian esittäneet. Mutta näinköhän sittenkään on näin? Hyvin peruskoulutetut, aseistetut aikuiset miehet muodostavat armeijan ja jos motivaatio on kohdallaan, niin eiköhän se sotiminen suju siinä missä muillakin maailman ihmemiehillä. Olen kurkkuani myöten täynnä suomalaisten reserviläisten vähättelyä ja en moiti tällä sinua vaan tiettyä yleistä vähättelyn tarvetta, joka kumpuaa hmmm. jostain.

Onhan se tietty näinkin. Ehkäpä asiaan vaikuttaa se "vuoden sisään kotiutumisesta" väitetty kertauskutsu jonka säästöt söivät alta vaikka oli oikein valmiusprikaatin sijoitus "luvattu" ainakin muutamaksi vuodeksi. Olen varma että yksikin kertaus olisi syventänyt reserviläiskokemusta. En minä tyhmä ole, pystyn soveltamaan oppimaani aika hyvin ja eipä yleinen militääriasioiden kiinnostus liene haitaksi sotahommissa.

Tässä on ehkä sellainen tietty dilemma - meillä on 230 tuhannen miehen kärki, jonka pitäminen terässä ja hyvin varustettuna on aivan ehdoton prioriteetti. Siitä ei voi tinkiä yhtään. Toisaalta, nykypäivänä toimii jälleen ihan eri tavalla pelotteena sekin, jos tietää vastassa olevan tämän LISÄKSI hitonmoisen yhtenäisen liha- ja verimuurin. Käytännössä jokaisen vainolaisen surmaaman tai haavoittaman 20-25v kärkitaistelijan tilalle voidaan nostaa vaikka kaksi 25-35 haarukassa olevaa. Ja vielä 35-45 ja siitäkin ylitse riittää kyllä toimintakykyisiä lähtijöitä. Eihän se sama ole, varustuskin mitä varaston pohjalta löytyy, ja mitä saadaan ostettua tai lahjoituksena, mutta silti. 1900-luvun alussa tämä oli normi, nyt se on harvinaista, monissa armeijoissa nimenomaan sen lihan ja veren löytyminen tuntuu olevan hankalaa. Tälle elementille tuntuu olevan vaikea antaa arvoa etenkään kotimaassa, se ei ole kovin mediaseksikästä eivätkä roopeluhtalat ja muut ymmärrä siitä mitään. Esim. nimimerkki s91 oli sitä mieltä ettei yhteiskuntamme kestä hurjimmissa sotapeleissä ajateltuja 5000 miehen päivittäisiä tappioita ratkaisutaiateluissa. Onko meillä sitten varaa vaihtoehtoon, mistä voi saada osviittaa Krimiltä ja etenkin Donetskista ja Luhanskista? Onko vaatapuolella sitten kyky kestää vastaavia tappioita paremmin? Minusta vastaus molempiin kysymyksiin on "ei". Venäjän rajan NATO-maistakin Viro on tämän hoksannut ja ylösajaa ihan omaa kalustoaan ja asevelvollisuusarmeijaa. Puola taas tekee hemmetin kovaa ammattiarmeijaa, mutta kannattaa väen maanpuolustuksellista "marttakerhoilua". Siinä missä meillä on suojeluskuntien trauma, heillä on muistissa kotiarmeijan kunnia.

Mihin tällä lätinällä pyrin niin olen toki cv9030fin:in linjoilla ettei panoksia voi panna kenenkään harrastetoimintaan, marttakerhoon kuten hän diplomaattisesti totesi. Sarkatakkiromantiikkaa emme halua, vaan realismia. Mutta olisiko jotain keinoa aktivoida tätä syvää reserviä edes jotenkin? Kuntotesti ja kolme koulutuspäivää 10 vuodessa sekä nettipohjaisia teoriakursseja olisi äärettömän paljon parempi kuin nykyinen "kouluta ja unohda" käsittely valtaosalle miehistä. Armeijan ei pidä olla elämysmatkailua, mutta edes jotain kontaktia pitämällä voitaisiin vanhanaikaiseen malliin haarukoida sieltä eräänlainen "nostoväen 1. luokka" joka sitten ohjattaisiin pillin viheltäessä ensimmäisenä paikallispataljoonan koulutuspumpun hellään käsittelyyn. Ehkä ihan pikku pisara "marttakerhoa" voisi olla perusteltua, olen varma että moni olisi valmis jopa omakustannepohjalta valmiina toimimaan. MAAKK on oma lukunsa mutta ei komppania per maakunta ole mikään "suurien massojen" ratkaisu. Ja käsi sydämelle - onko se muka tehty hirveän yksinkertaiseksi asiaksi täysin ulkopuolisen lähestyä, kun paperit pyörivät jossain aluetoimiston pöydillä vuoden päivät, sitoumuksen laajuudesta ei ole mitään hajua siinäkään vaiheessa ja tiedot tulevasta pitäisi kysellä käsiin haalituilta oletetuilta MAAKKilaisilta

Olen varma että tämäkin nähtäisiin Suomen ulkopuolella todellisena kynnyksen nousemisena omalta pieneltä osaltaan. Reserviläiskirjeen saama reaktio osoittaa ettei reaktio suureen reserviin ole missään muualla kuin Suomessa sen yleisen laatutason kategorinen vähättely. Sanotaan näin että alueelliset ja operatiiviset joukkomme ovat liian arvokkaita ja harvalukuisia jotta niitä olisi tolkkua käyttää jokaisen sillan ja tienpätkän valvontaan ja puolustukseen

 

[proileri]

Mihin tällä lätinällä pyrin niin olen toki cv9030fin:in linjoilla ettei panoksia voi panna kenenkään harrastetoimintaan, marttakerhoon kuten hän diplomaattisesti totesi. Sarkatakkiromantiikkaa emme halua, vaan realismia. Mutta olisiko jotain keinoa aktivoida tätä syvää reserviä edes jotenkin? Kuntotesti ja kolme koulutuspäivää 10 vuodessa sekä nettipohjaisia teoriakursseja olisi äärettömän paljon parempi kuin nykyinen "kouluta ja unohda" käsittely valtaosalle miehistä. Armeijan ei pidä olla elämysmatkailua, mutta edes jotain kontaktia pitämällä voitaisiin vanhanaikaiseen malliin haarukoida sieltä eräänlainen "nostoväen 1. luokka" joka sitten ohjattaisiin pillin viheltäessä ensimmäisenä paikallispataljoonan koulutuspumpun hellään käsittelyyn. Ehkä ihan pikku pisara "marttakerhoa" voisi olla perusteltua, olen varma että moni olisi valmis jopa omakustannepohjalta valmiina toimimaan.

Sanoisin että marttakerho ja sarkatakkiromantiikka olisi juuri se osa-alue mikä puuttuu ja mihin kannattaisi pyrkiä reservin aktivoimisessa. Perinteinen "treenaa täysillä tai ei ollenkaan" -malli tässä on sama kuin kysyisi että "no miksi kävisit lenkillä jos et meinaa olla vuoden päästä juoksemassa maratonia, ihan turhaa pelleilyä". Sen kaveriksi pitäisi nimenomaan tarjoilla mahdollisimman matalan kynnyksen harrastustoimintaa ihmisille jotka haluavat käyttää siihen päivän vuodessa - pientä ampumista, pientä liikuntaa, pientä treeniä, mutta ennen kaikkea vietetään aikaa asian tiimoilla porukalla, nostetaan mapu-henkeä ja harrastetaan tervettä sosiaalista kanssakäymistä. Tarkoitus tämmöisessä makkaranpaistotoiminnassa ei ole tehdä jokaisesta osallistujasta ajokoirasissiä joka vyöryttää vihollisen kolonnan vaikka yksin, vaan kerätä mukaan harrastajia, tarjota jonkinlaista nollasta lähtevää nousujohteista treeniä, ja saada osasta sitten hiljalleen kovemman luokan aktiivitekijöitä.

PV:n rooli tälläisessä marttakerhotoiminnassa olisi harrastaa kevyttä isoin resurssein tukemista, ensisijaisesti tilojen ja välineiden osalta. Suurin osa toiminnasta olisi rahoitettu makkaranpaistajien toimesta itse, vaikka sitten sponsoreita hommaamalla ja jäsenmaksuperiaatteella. Kuten kaikki mitään harrastaneet tietävät, jos paha harrastuskärpänen puraisee, niin ei ole mitään ongelmaa käyttää satoja tai jopa tuhansia euroja omaa rahaa ja isoa könttää omasta vapaa-ajasta, varsinkin jos toiminnan näkee yleishyödyllisenä. Resurssipulaa makkaranpaistokerhojen pyörittämisessä ei tosiaankaan ole, ainoastaan tarvitaan helppo reitti värvätä uusia harrastajia ja sopiva kolehti innostuneilta.

Käytännön esimerkki: Jussi Jantteri haluaa aloittaa mapu-harrastuksen, ja perheyksikön vääpeliltä irtoaa huolellisesti perustellun viikonloppuvapaa-anomuksen kautta lupa yhteen (1) harrastuspäivään kuukaudessa, max. á 10 h. Millaisia harrastusmahdollisuuksia Jussille on tällä hetkellä tarjolla, ja mitä Jussi saa niistä irti? Harrastuspäiviin ei lasketa maanpuolustusfoorumilla hengailua.

 

[Honcho]

Sanoisin että marttakerho ja sarkatakkiromantiikka olisi juuri se osa-alue mikä puuttuu ja mihin kannattaisi pyrkiä reservin aktivoimisessa. Perinteinen "treenaa täysillä tai ei ollenkaan" -malli tässä on sama kuin kysyisi että "no miksi kävisit lenkillä jos et meinaa olla vuoden päästä juoksemassa maratonia, ihan turhaa pelleilyä". Sen kaveriksi pitäisi nimenomaan tarjoilla mahdollisimman matalan kynnyksen harrastustoimintaa ihmisille jotka haluavat käyttää siihen päivän vuodessa - pientä ampumista, pientä liikuntaa, pientä treeniä, mutta ennen kaikkea vietetään aikaa asian tiimoilla porukalla, nostetaan mapu-henkeä ja harrastetaan tervettä sosiaalista kanssakäymistä. Tarkoitus tämmöisessä makkaranpaistotoiminnassa ei ole tehdä jokaisesta osallistujasta ajokoirasissiä joka vyöryttää vihollisen kolonnan vaikka yksin, vaan kerätä mukaan harrastajia, tarjota jonkinlaista nollasta lähtevää nousujohteista treeniä, ja saada osasta sitten hiljalleen kovemman luokan aktiivitekijöitä.

PV:n rooli tälläisessä marttakerhotoiminnassa olisi harrastaa kevyttä isoin resurssein tukemista, ensisijaisesti tilojen ja välineiden osalta. Suurin osa toiminnasta olisi rahoitettu makkaranpaistajien toimesta itse, vaikka sitten sponsoreita hommaamalla ja jäsenmaksuperiaatteella. Kuten kaikki mitään harrastaneet tietävät, jos paha harrastuskärpänen puraisee, niin ei ole mitään ongelmaa käyttää satoja tai jopa tuhansia euroja omaa rahaa ja isoa könttää omasta vapaa-ajasta, varsinkin jos toiminnan näkee yleishyödyllisenä. Resurssipulaa makkaranpaistokerhojen pyörittämisessä ei tosiaankaan ole, ainoastaan tarvitaan helppo reitti värvätä uusia harrastajia ja sopiva kolehti innostuneilta.

Käytännön esimerkki: Jussi Jantteri haluaa aloittaa mapu-harrastuksen, ja perheyksikön vääpeliltä irtoaa huolellisesti perustellun viikonloppuvapaa-anomuksen kautta lupa yhteen (1) harrastuspäivään kuukaudessa, max. á 10 h. Millaisia harrastusmahdollisuuksia Jussille on tällä hetkellä tarjolla, ja mitä Jussi saa niistä irti? Harrastuspäiviin ei lasketa maanpuolustusfoorumilla hengailua.

Erittäin hyvin sanottu siellä.

 

[Umkhonto]

Erittäin hyvin sanottu siellä.

Sillai varovast minäkin aikanaan aloin lämmittelemään uudelleen suhdettani Torniin pitkähkön hiljaiselon jälkeen. Ja saatiinhan se kipinä sillä tavoin syttymään ja nyt liekit roihuavat jo komeasti

 

[baikal]

CV ja kumppanit huokaavat kuinka marttakerhoiluun ei pidä panna rahaa. Katsohan mpkyn budjettia....eihän sillä saatana makseta edes pv:n viinalaskuja. Olemattomalla rahallahan yhdistystä pyöritetään. Jos verrataan vaikka Ruotsin tai Norjan vastaavaan rahoitukseen, niin ohhoh....jopa piskuinen Viro niittaa heittäen meikäläisen marttakerhoilun niin rahassa kuin luvalla sanoen toiminnassakin.

On tässä ollut reilut 20 vuotta aikaa kehittää toimintaa. Tuskin on reserviläisten vika se, jos on jäänyt hiukka vaiheeseen se "kehittäminen". Pv voi tässä asiassa kyllä kävellä sen jännän kiiltävän jutun äärelle ja loruilla: "kerro kerro kuvastin, ken on maassa ketterin"?

 

[KorpiSISSI]

...
Mihin tällä lätinällä pyrin niin olen toki cv9030fin:in linjoilla ettei panoksia voi panna kenenkään harrastetoimintaan, marttakerhoon kuten hän diplomaattisesti totesi. Sarkatakkiromantiikkaa emme halua, vaan realismia. Mutta olisiko jotain keinoa aktivoida tätä syvää reserviä edes jotenkin? ..

Minä EN ole "samoilla linjoille" --- Mielestäni reservin koiratoiminta poikkeaa jonkin verran "marttakerhon" toiminnasta

Ymmärrän toisaalta hyvin myös koiratoimintaa tunneperäisesti vastustavia. Kaikilla ei ole vain positiivisia kokemuksia koirista ja jotkut ovat jopa allergisia koirille.

Aktiivinen määrä- ja laatutietoinen, systemaattinen käyttökoirien kouluttaminen Puolustusvoimain kriisiajan tarpeisiin on erittäin oleellinen osa-alue varautumisessa. Onko kyse harrastustoiminnasta kun kehitetään koiratoimintaa kriisiajan tarpeisiin ja koulutetaan/harjoitetetaan siihen koiria esim. 5v+
Palveluskoirapuolella esim. pelastuskoirat, rauniokoirat, ruumiskoirat yms. ovat nekin hieman muuta kuin "harrastustoimintaa". Vai etsiikö joku vainajia harrastuksenaan???

Kyseiset tarpeet poikkeavat varsin paljon muista, enempi harrastamiseen liittyvästä ja jopa ns. koiraurheilusta (metsäjälki, peltojälki, MEJÄ/verijälki, haku, suojelu.. tms. kilpalaji). Nuo kilpalajitkin tukevat käyttökoiratoimintaa mutta sovelletulta tekniikalta ja taktiselta puolelta huomattavastikkin poikkeavia. Mielestäni Maanpuolustus yleisemmininkin käsitettynä ei ole "harrastus" vaan astetta vakavampi omantunnon ja velvollisuuden kysymys. Reserviläistoiminta ja muu yhdistyksiin ja kerhotoimintaan liittyvä lienee joillekkin harrastusta, mutta sotimistaitojen kehittäminen ja ylläpito on "hieman" eri asia.

Erikoisetsintää, tiedusteluun ja partiotoimintaan ei PV:n, Poliisin ja RVL:n rauhan ajan vahvuudet riitä, rauhanajan tarpeet ja vaatimukset tässä poikkeavat huomattavasti kriisti- ja sota-ajan tarpeista. Koiria käytetään erilaisissa tehtävissä ja tiettyjen erikoiskoulutusten suhteelliset osuudet muuttuu rauhasta-kriisii-sotaan siirryttäessä. Esim. räjähde-, ase- ja muuhun erikoisetsintään koulutettuja koiria sekä suojaukseen ja partiointiin (esim. tied/aluevalv/kosu) tarvitaan suhteessa muuhun toimintaan (esim. huume-koirat) paljon lisäresursseja.

EDIT: Ehkäpä Rajavalvontaankin tarvitaa joskus lisää koirapartiointia ja lisäresursseja hyvinkin nopeasti. Täytyy muistaa että koiran kouluttaminen vie aikaa 2-5v ja jonkun pitää niitäkin kouluttaa/harjoituttaa.