Ei vapaaehtoisen harjoittelun tarvitse, tai pidä olla PV:lle ilmaista, mutta yksittäisen taistelijan taitojen kivojen puolien harrastuksenomaisen treenaamisen sijaan kaikki se vapaaehtoinen effortti pitäisi kohdentaa SA-joukolla harjoitteluun (partio-ryhmä-joukkue-komppania). Sotiminen on oikeasti kaikkea muuta, kuin yksilösuoritus. Ympäri maatahan muuten löytyy monia todella tiiviitäkin "harrastajaporukoita", jotka treenaavat jopa ihan hillittömiä määriä yhdessä ja mielestäni on suuri vääryys, ettei näillä porukoilla ole yleensä yhteistä SA-sijoitusta.
Omaehtoinen treeni ei missään nimessä saa olla kiellettyä, vaan sitä pitää tukeakin! Mutta mielestäni rajallisella rahoituksella olisi ensin saatava SA-joukkojen treenimäärä ja -laatu järjelliselle tolalle ja sen jälkeen katsottava tarkemmin miten omaehtoinen harjoittelu saadaan toteutettua maksimaalisella panostus-hyötysuhteella.
Kyllä, ehdottomasti näin.
Olisiko jonkinlainen ratkaisu tehdä PV:n toimesta jokin yleisluontoinen sabluuna, millä vapaaehtoiset reserviläisporukat voisivat treenata perusasioita omakustanteisesti, raportoida jotenkin porukan valmiuksista PV:lle ja sitten PV:llä olisi valmiina jokin rekisteri, mistä voi ammentaa jo vähän treenattua väkeä koulutuskeskuksiin jos todella alkaa junat kolisemaan Venäjänmaalla, osan mahdollisesti suoraan vartiointitehtäviin jossa taistelun mahdollisuudet mitään merkittäviä vihollisjoukkoja vastaan ovat vähäiset. Erona siis nykyiseen ainakin se, että kyseessä olisi aina samat porukat joilla sitten olisi eräänlainen SA-sijoitus lisävoimana, jonka taso on suurin piirtein PV:llä tiedossa? Eikö esim. Puolassa ole juuri tämäntyyppistä toimintaa?
Elektronisen ammunnan kehittyminen avaa tässäkin mahdollisuuksia harjoitella todenmakuisissa tilanteissa ilman näitä "pyssyt kotiin" pohdintoja. Ajoittain PV voisi sitten tarjota mahdollisuuksia taisteluammuntoihin kovilla tms.
Huonona esimerkkinä tietysti tulee mieleen jokin Ottomaanien valloitusarmeija, jossa vakinaisia janitsaarien, sipahien ja tykistön joukkoja oli lukumäärällisesti pienempi osa ja sitten kylkeen otettiin aina epälukuinen määrä sekalaista liittolaista ja kaikenkarvaista roskaväkeä jota kiihotettiin mukaan sekä uskonnollisella fundamentalismilla että erityisesti ryöstelyn ja kaikenlaisen raiskailun jne toivossa, mutta kenraalit tietysti ajoivat tätä sekalaista ihmismassaa ekana rynnäkköihin muureille väsyttämään puolustajia, jotta kunnon joukkoja säästettäisiin ratkaisutaisteluihin siinä missä kukaan kenraalien kaveri ei paljoa jäänyt kaipaamaan tätä roskajoukkoa, jos ja kun niitä sattui melkoisesti kaatumaan. Ennemmin päästiin eroon porukasta joka muuten olisi ollut vankiloissa tai aiheuttamassa ongelmia kotimaassa.
Esimerkki ei kuitenkaan päde nykytilanteeseen mitenkään (paitsi ehkä Venäjän puolisotilaallisiin touhuihin Ukrainassa?), eihän SA-vahvuuden päälle tulevaa väkeä joka tapauksessa lähetettäisi mitään vahvoja viholliskeskittymiä vastaan ainakaan ilman kunnollista täydennyskoulutusta. Paitsi äärimmäisessä hädässä. Lähinnä olisi jotain valmiita porukoita joita voidaan PV-johtoisesti
kokonaisuuksina laittaa koulutukseen tai paikallisiin vartiointitehtäviin tilanteissa, joissa vastassa kuitenkin olisi lähinnä pieniä sabotööriryhmiä tms. Jokainen SA-vahvuuden voima joka voidaan näistä tehtävistä säästää, on sitten heitettävissä Vaalimaasta länteen sitä legendaarista kärkiprikaatia tuhoamaan.
Tällaisia irtoajatuksia on tällä amatöörillä mielessä pyörinyt.
Maanpuolustusnaiset tekee hyvää ja tarpeellista työtä myös.
). Ja kuitenkin - toisin kuin jossain militialeikeissä, Suomessa tätä ovat kiinnostuneita tekemään reserviläiset, joilla oletusarvoisesti on taustalla ihan oikeaa sotilaskoulutusta. Ei siis mitään sekalaisten asehullujen ja peräkammarien militanttien touhuja. Ja kun sellaisiakin tulee mukaan niin onhan se hyvä tapa estää syrjäytymistäkin 
Olipahan se organisaatiossa sitten miten tarpeellinen tahi ei. Tosin korvaamattomia henkilöitä ei ole olemassakaan. 