Puolustusvoimien hankinnat: huhut, ilmoitukset, kilpailutukset, tilaukset, toimitukset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Meinaan pystyykö tuosta vetämään johtopäätöksiä paljonko laatikoita on päätynyt rajojen ulkopuolelle. Aika hatarasti varmaan jos samaan aikaan on takoitus kasvattaa omaa varastoa.
Kai siitä jotain voi vetää, jos tietää uuden laatikon yksikköhinnan. Pitää toki muistaa, että kun se on vihreäksi maalattu niin siinä on iso hintakerroin.
 
Kai siitä jotain voi vetää, jos tietää uuden laatikon yksikköhinnan. Pitää toki muistaa, että kun se on vihreäksi maalattu niin siinä on iso hintakerroin.
Edellisen hankinnan kpl määrät ja hankinnan arvo löytyy Hilmasta, joten jotain suuruusluokkaa pystyy niistä päättelemään.
 
Kai siitä jotain voi vetää, jos tietää uuden laatikon yksikköhinnan. Pitää toki muistaa, että kun se on vihreäksi maalattu niin siinä on iso hintakerroin.
Aikaisemmin on hankintoja tehty Stryni / Polewood:lta Merikarvialta, jossa pakkausten teon historia perustuu silakkatynnyreiden tai ylleensäkin kalojen kuljetuspakkausten tekoon, mutta aikojen muuttuessa pakkausten malli ja sisältö ovat muuttuneet. Ohessa lainaus linkistä:
https://www.merikarvia-seura.fi/?/merikarvian_historiaa/kala_astiateollisuus_merikarvialla_2192

"UUTTA PUUASTIATEOLLISUUTTA

Silakkapyttyjä ei enää tarvita. Teollisuus valmistaa uudenlaisia puuastioita. Puolustuslaitos tarvitsee kunnon astiat ammuksia varten.
Polewood on kehittänyt ammuslaatikoita tilaajan ohjeiden mukaan. Kutakin ammustyyppiä varten on oma laatikkomalli. Täyteen kuormitettu laatikko (ei toki ammuksilla täytettynä) testataan pudottamalla se kulma edellä 12 metristä niin, että joka kulma koetellaan 8 kertaa ja laatikon on pysyttävä koossa ja ammuksen sen sisällä. Laatikko saa armeijan tutun maastovärin.
Laatikon kyljessä ovat tarpeelliset tiedot:
- 4C1 kertoo, että valmistusmateriaali on kokopuu
- Y40 tarkoittaa bruttopainoa ammuksineen,
- S kertoo, että ammuksissa on kiinteä räjähdysaine,
- 97 on valmistusvuosi 1997
- hyväksymismerkinta FIN/Tukes-244
- valmistaja/ SK (Stryni-koneistus) (Polewood alihankkijana)
Näin siis maailma muuttuu. Ylikersantti Toivo Lehtinen komennettiin rintamalta valmistamaan puuastiota Salmen tehtaalle v. 1943. Nyt merikarvialainen puuastiateollisuus valmistaa puolustuslaitokselle toisenlaisia astioita."


Kyllähän tuo joka kulmalle 12 m pudotuskoe (ammusmassa kuormana ~45 kg) nostaa laatikon hintaa ihan teknisessä mielessä vihreäksi maalaamisen lisäksi. Tuskinpa kuitenkaan samaa laatikkoa pudotetaan kuormattuna yhteensä 8 kertaa vaan yhdelle kulmalle / laatikko koe lienee suoritettu? Tai sitten vaatimus on melko kireä, jos saman laatikon pitää kestää 8 pudotusta. Mikäs siviilikuljetuslaatikko kestää tai miltä vaaditaan samankaltaista kestävyyttä?
 
Teknis-tutkimuksellinen hankinta, joka auttaa ampumatarvikkeiden kehityksessä, testauksessa ja kunnonvalvonnassa eli uuden lentoratatutkan hankinta Niinisaloon. Mittausetäisyys > 80 km mahdollistanee uudempien rakettien/ohjusten sekä erittäin pitkän kantaman tykistön ammusten testauksen ja niiden lentoratatietojen mittauksen. Tosin Niinisalossa loppuu rata kesken, mutta meriradalla Katajaluodossa ja mahdollisesti muillakin merialuella sijaitsevilla ampuma-alueilla pitkän kantaman koeammunnat ovat mahdollisia toteuttaa hallitusti.
Ohessa linkki Hilma-ilmoitukseen:

Toimittaja on tanskalainen Weibel, hinta ~4,5 M€ eli arvoltaan "melkein puolet" puulaatikkohankinnasta.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän tuo joka kulmalle 12 m pudotuskoe (ammusmassa kuormana ~45 kg) nostaa laatikon hintaa ihan teknisessä mielessä vihreäksi maalaamisen lisäksi. Tuskinpa kuitenkaan samaa laatikkoa pudotetaan kuormattuna yhteensä 8 kertaa vaan yhdelle kulmalle / laatikko koe lienee suoritettu? Tai sitten vaatimus on melko kireä, jos saman laatikon pitää kestää 8 pudotusta. Mikäs siviilikuljetuslaatikko kestää tai miltä vaaditaan samankaltaista kestävyyttä?
Onko todella ettei puulaatikkoa parempaa kuljetusvälinettä ole keksitty?
Muovikuori ja foami sisällä tulee ensiksi mieleen, kustannukset/laatikko kymmenosia.
 
Onko todella ettei puulaatikkoa parempaa kuljetusvälinettä ole keksitty?
Muovikuori ja foami sisällä tulee ensiksi mieleen, kustannukset/laatikko kymmenosia.
No on, mutta ne on kalliita verrattuna tuohon puulaatikkoon eikä niitä "Nato-hyväksyttyjä" taideta tehdä Suomessa.
Ohessa vaikkapa Scepter:n paketit (taitaa olla Kanadasta):

Näyttävät siltä, että pitää tehdä muotti muovipuristukselle, joten kalliiksi tulee, jos tilausmäärät jäävät pieniksi.
 
No on, mutta ne on kalliita verrattuna tuohon puulaatikkoon eikä niitä "Nato-hyväksyttyjä" taideta tehdä Suomessa.
Ohessa vaikkapa Scepter:n paketit (taitaa olla Kanadasta):

Näyttävät siltä, että pitää tehdä muotti muovipuristukselle, joten kalliiksi tulee, jos tilausmäärät jäävät pieniksi.
Ei nyt mee jakeluun. Miten käsityönä tehtävä puulaatikko kilpaile hinnalla teollisesti sarjatyönä tehtyä muovilaatikoa vastaan? Sillä muotilla tehdään miljoonaa laatikkoa joten sen muotin hinta ei ole kustannuskysymys.

Mitä on "Nato-hyväksytyt" puulaatikot, missä maissa niitä tehdään?
 
Ei nyt mee jakeluun. Miten käsityönä tehtävä puulaatikko kilpaile hinnalla teollisesti sarjatyönä tehtyä muovilaatikoa vastaan? Sillä muotilla tehdään miljoonaa laatikkoa joten sen muotin hinta ei ole kustannuskysymys.

Mitä on "Nato-hyväksytyt" puulaatikot, missä maissa niitä tehdään?
Miksi puulaatikot tehdää käsityönä? Eiköhän valmistajalla ole (tai tulee olemaan, jos ei ole vanha toimittaja) jonkinmoiset automaattilinjastot laatikoiden tekoon, koska tilausmäärät lukumääräisesti ovat melko suuria Suomen puuteollisuuden kpl-määrissä, mutta pieniä kansainvälisesti tarkasteltuna, (esim muottien käyttökertojen suhteen). Arvelen, että esim. kuormalavoja (eurolavoja) tehdään automaattilinjastoilla, joten jotain samankaltaista voisi arvella ammuslaatikoiden teossakin hyödynnettävän.

Kriisin sattuessa kotimaiset kyläpuusepät ja -firmat kykenevät puulaatikoita ja kuormalavoja tekemään käsityönä, kukin ehkä vain pienen määrän kalliiseen hintaan, mutta varmasti Suomen raskaan laukaustuotannon tarpeen verran, joten puulaatikkolinjalla huoltovarmuus on kunnossa. Toisin olisi huoltovarmuustilanne, jos muovimuottituotetta kyettäisiin tekemään vain yhdessä paikassa tai pelkästään ulkomaiseen ostoon turvautuen.

Puulaatikot Suomessa on tehty pv:n teknisten vaatimusten mukaisesti. Näemmä niihin on saatu Tukes:n turvallisuushyväksyntä (Strynin tekemään puulaatikkoon). Arvelen pv:n omaavan tuote- tms. oikeudet laatikkoon / rakenteeseen/ osiin, ja voivat niitä teettää muilla valmistajilla, ehkä.

Tarkoitin, että Nato-hyväksyttyjä muovi-kuttaperkka-ampumatarvikelaatikoita raskaille ampumatarvikkeille, kuten viitteen Scepterin tuotteet, ei valmisteta Suomessa. Puulaatikoille Suomessa lienee järkevät tuote- ja valmistusvaatimukset.

Arvelen, että 12 m:n pudotus ammusmassan kera tekee tepposet muovilaatikon lirpakkeille (jäykisteille) sekä koko laatikolle taivutusrasituksena, joten siihen joudutaan ehkä virittämään komposiittirakenne eli kuituja lujittamaan rakennetta ja hinta kasvaa, jos kuljetuspakkauksen ehyenä säilyminen on vaatimus hyväksynnälle kuten puulaatikolle väitetään olevan.

Jokaiselle ammustyypille, siis jo pelkästään 155 mm ammustyypeille, pitää tehdä vähintään laatikon sisäosat kullekkin omansa, jotta ammus ei kolise laatikon sisällä --> hieman lisää muotteja / ammustyyppi. Sisäosien pitää kestää pudotuskokeen rasitukset (pysyä paikoillaan ehjänä ulkokuoren ja ammuksen rungon suhteen), joten ehkä se jonkin verran vaatii suunnitteluponnistuksia ja työkalujen tekoa kullekkin ammustyypille. Jälleen palataan kysymykseen suunnittelu, työkalujen yms. kustannukset vs. tilausmäärät Suomessa.

Muita teknisiä näkökohtia huomioitavaksi:
- Käyttöikä: Ammuksia säilytetään kymmeniä vuosia pakkauksissaan ja ainakin aiemmin Suomessa ei lainkaan stabiileissa ilmasto-olosuhteissa (lämmittämättömät hallit, lämpötila- ja kosteusvaihtelut sään mukaan). Vaihtelu tekee usien tepposet muoveille. Toki ratkaisuja löytyy, mutta hinta kasvaa. Lujittamattomilla muoveille on ikävä tapa virua jatkuvan kuormituksen alaisena (=ammuspaino varastopakkauksessa). Tykinputkiakin pitää varastossa käännellä aika-ajoin, jotta eivät mene kieroiksi (varaosaputkia siis). Jos teräksen kanssa on murheita oman painon vaikutuksesta, niin muovien kanssa se lienee vielä todennäköisempää.
- Kemiallinen yhteensopivuus; Pakkauksesta ei saa haihtua räjähteen (ammustäytön tai panoksen) kanssa kemiallisesti reagoivia yhdisteitä eikä ammuksen/panoksen muihin rakenneosiin (maalit, pintakäsittelyt, panospakkaukseen (hermeettinen suoja) vaikuttavia aineita
- Paloherkkyys / palonopeus: Pakkauksen pitää syttyä huonosti ja palaa hitaasti (enintään puupakkauksen tapaan) ja sen pitää säilyttää ammusta/panosta suojaava "kerros" puun tapaan jonkin aikaa. Palossa ei saane syntyä myrkyllisiä kaasuja tai kaasuja, jotka reagoivat ampumatarvikkeen kanssa, jotta edes jonkinmoiset pelastus- ja sammutustoimet voidaan tehdä ennen täydellistä varastopalokatastrofia
- Pakkaus pitää kyetä avaamaan myös pienen vaurioitumisen jälkeen. Arvelen muovisten kierreliitostulppien avaamisen tuottavan vaikeuksia, jos laatikon runkoon tai tulppaan syntyy pysyviä muodonmuutoksia vahingon, esim pudotuksen, sattuessa.

Siinä muutama seikka pohdittavaksi kuttaperkkalaatikkokonstruktöörille, noin aluksi.

Jos kuttaperkkalaatikon teko edelleen tuntuu helpolta, niin ensi kerralla kannattaa vastata tarjouspyyntöön Hilma:ssa, kun kysyvät ampumatarvikelaatikoita. Semmoinen kysymys voi tulla piankin, jos edellinen kauppa koskettaa vain 155 mm ampumatarvikkeita. Arvelen, että 120 / 81 krh laukauksia tehdään myös tällä hetkellä. ja nekin tarvitsevat laatikkonsa.
Tuosta voi aloittaa Reverse Engineeringin 120 mm krh-laukauksien laatikoille:

Edit: Kirjoitusvihreitä korjattu.
 
Viimeksi muokattu:
Aikaisemmin on hankintoja tehty Stryni / Polewood:lta Merikarvialta, jossa pakkausten teon historia perustuu silakkatynnyreiden tai ylleensäkin kalojen kuljetuspakkausten tekoon, mutta aikojen muuttuessa pakkausten malli ja sisältö ovat muuttuneet. Ohessa lainaus linkistä:
https://www.merikarvia-seura.fi/?/merikarvian_historiaa/kala_astiateollisuus_merikarvialla_2192

"UUTTA PUUASTIATEOLLISUUTTA

Silakkapyttyjä ei enää tarvita. Teollisuus valmistaa uudenlaisia puuastioita. Puolustuslaitos tarvitsee kunnon astiat ammuksia varten.
Polewood on kehittänyt ammuslaatikoita tilaajan ohjeiden mukaan. Kutakin ammustyyppiä varten on oma laatikkomalli. Täyteen kuormitettu laatikko (ei toki ammuksilla täytettynä) testataan pudottamalla se kulma edellä 12 metristä niin, että joka kulma koetellaan 8 kertaa ja laatikon on pysyttävä koossa ja ammuksen sen sisällä. Laatikko saa armeijan tutun maastovärin.
Laatikon kyljessä ovat tarpeelliset tiedot:
- 4C1 kertoo, että valmistusmateriaali on kokopuu
- Y40 tarkoittaa bruttopainoa ammuksineen,
- S kertoo, että ammuksissa on kiinteä räjähdysaine,
- 97 on valmistusvuosi 1997
- hyväksymismerkinta FIN/Tukes-244
- valmistaja/ SK (Stryni-koneistus) (Polewood alihankkijana)
Näin siis maailma muuttuu. Ylikersantti Toivo Lehtinen komennettiin rintamalta valmistamaan puuastiota Salmen tehtaalle v. 1943. Nyt merikarvialainen puuastiateollisuus valmistaa puolustuslaitokselle toisenlaisia astioita."


Kyllähän tuo joka kulmalle 12 m pudotuskoe (ammusmassa kuormana ~45 kg) nostaa laatikon hintaa ihan teknisessä mielessä vihreäksi maalaamisen lisäksi. Tuskinpa kuitenkaan samaa laatikkoa pudotetaan kuormattuna yhteensä 8 kertaa vaan yhdelle kulmalle / laatikko koe lienee suoritettu? Tai sitten vaatimus on melko kireä, jos saman laatikon pitää kestää 8 pudotusta. Mikäs siviilikuljetuslaatikko kestää tai miltä vaaditaan samankaltaista kestävyyttä?
Kyllä siinä faktisesti sanotaan että laatikko pudotetaan (8*8) 64 kertaa. Kirjoittaja voi tietysti kirjoittaa väärin tai on ymmärtänyt väärin. Ei se tosiaan voi mikään lentokonevanerista hakasilla koottu aski olla.
 
Back
Top