Puolustusvoimien liikunta

Sitä minä kummastelen, että miksi ei joka aamu herätä tunnin mittaisille kamppailulajiharjoituksille? Puolustusvoimatkin voisi kehitellä ihan oman lajin, mitoitettuna 6kk varusmiesjaksoon. Luulisi varusmiestenkin motivoituvan paremmin, kuin 1 maailmansodan aikaiset Suomen armeijan sotaharjoittelut. Taakse poistu ja tässä minä juoksen jonossa... Sitä sodan taktista puoltakin pitäisi siinä liikkumisen lomassa ujuttaa niin, että se rivijormakin pääsee osallistumaan. Ei ole kasvatusterapeutit käyneet armeijassa. Eikä pätevät psykologitkaan.

Minä kyllä laatisin muutaman eturivin kamppailijan ja psykologin kanssa uusiksi armeijan joukko-osastojen harjoituksia aamuherätyksestä illan taktiikkapalavereihin.

 

Juoksulenkki & lihaskuntopiiri on ihan hyvä aamureippailu, koska tuo on mahdollista jättää varusmiesjohtajien vastuulle eikä tarvitse vuosien lajitaustaa. Myöskään loukkaantumisia ei tapahdu yhtä herkästi ja paljon eli porukka pysyy palveluskelpoisena ja pystyy ottamaan osaa varsinaisiin koulutuksiin.

Lähitaistelukoulutusta sitten niille porukoille, joissa tuollaisille voi olla mahdollisesti tarvetta ja normaaliin urheilukoulutukseen jotakin perusteita kamppailulajeista, joilla voidaan herätellä suurten massojen mielenkiintoa alkaa harrastamaan jotakin lajia reserviläisenä.

 

Hyviä pointteja kyllä toit esiin. Mutta luulisi jokaisesta varuskunnasta löytyvän opettajaa. Ei kun isoon saliin ja voihan liikeratoja harjoitella painimisen ohella myöskin kiinalaisittan http://kuvat.kaleva.fi/default/48de...e-20110713-110713Taijia_Ainolan_puistossa.jpg. Sodassa asenne ratkaisee mielestäni kuntoa enemmän. Tota vois kehittää sotilaiden tarpeisiin. Mutta toki tossa noi loukkaantumiset saattais haitata painimisissa. Sotilaat tarvii kuntoa ja pitää osata tapella. Ennen kaikkea tulis valmistaa jollain tasolla sodan kauhuihin. Käytännössä tosi paikassa monelle tulee mammaa ikävä varsinkin, jos ei ole vitutusta päällä ja aseet kymmenen kertaa vastapuolta huonompia.

 

Hyvä pointti! Nykyinen taistelutapa kuitenkin on luonteeltaan sellainen, että todelliset lähikontaktitilanteetkin tulevat entistä todennäköisemmiksi taistelussa. Sen vuoksi ase- ja ampumakoulutuksen lisäksi on tehostettava myös lähitaistelukoulutusta. Jokainen kamppailulajien - tai ylipäätään urheilun - kanssa tekemisissä ollut tietää, että ärsykkeen säännöllinen toistuminen on avainasia. Sen vuoksi esimerkiksi juuri lähitaistelukoulutuksen perusteet saattaisi olla edullista ajaa sisään joka aamu toistuvilla harjoitteilla.
Tilanne on nykypäivänä sikäli otollinen, että nuorten joukossa on melko paljon eri kamppailulajien harrastajia. Kun kamppailulajitaustaa on jo valmiiksi, on näistä kavereista suht pienellä vaivalla saatavissa sopivat vetäjät aamuliikuntana vedetylle lähitaistelutaitojen peruskoulutukselle. Pitää nimittäin muistaa, että muutama perusjuttu riittää näiden joka aamuisten harjoitusten aiheiksi - siitä syntyy perusvalmiudet, joita sitten voidaan syventää varsinaisilla lähitaisteluharjoituksilla, jotka vetää aiheeseen syvemmin perehtynyt kouluttaja.
Sotilaslähitaistelu kun kuitenkin on hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista, muutamaan tekniikkaan perustuvaa toimintaa - eli ei sinänsä mitään vaikeuden ja hankalasti tehtävien tekniikoiden hallintaa.
Myös se etu tässä olisi, että useimmat nuoret miehet myös motivoituvat hyvin lähitaistelutaitojen harjoitteluun.

 

Dream on... Ollaan tilanteessa jossa sänkyä ei tarvitse aamulla pedata että ehtii pesemään hampaat ja aamulenkit ovat varuskunnassa kiellettyjä. Ei saatana.

 

Etpä muuten kovin vikaan osukaan tuossa..
Asiahan nimittäin on niin, että kyllähän lähitaistelukoulutusta, ihan suht laadukastakin, on useammassa joukko-osastossa toteutettu tähänkin saakka. Siinä on vaan mukana tullut eräs jotenkin nykymaailmaa kuvaava ilmiö: Kun urheiluseuran kamppailutreenissä jollekin treenaajalle tulee joku vamma - mitä väistämättä aina välillä kamppailulajeissa käy - se otetaan asiaankuuluvana juttuna, eikä siitä tehdä sen suurempaa numeroa missään. Mutta annas olla kun armeijan reenissä sattuu jokin kevyt vamma tulemaan jollekin, niin jo on paniikkinappula pohjassa vähän joka suunnalla - vaikeuttaa muuten laadukkaan treenin toteuttamista melkoisesti..

 

Tuomio järkytti opettajat: ”Hiihto kiellettävä kouluissa”

Uusi Suomi
Luotu:
27.9.2013 17:32
Päivitetty:
27.9.2013 17:39

• Kuva: Petteri Paalasmaa /Uusi Suomi
  
  OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.

KOTIMAA
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ harkitsee jäsenilleen kieltoa opettaa sellaisia liikuntalajeja, joissa oppilaiden jatkuva valvominen on mahdotonta. Taustalla on tämänviikkoinen käräjäoikeuden päätös, jossa nurmijärveläinen rehtori tuomittiin sakkoihin liikuntatunnilla sattuneen pulkkaonnettomuuden vuoksi.



– Nyt on syytä punnita ainakin maastojuoksun, murtomaahiihdon, suunnistuksen ja laskettelun opetuksen kieltämistä opettajilta. Näissä lajeissa opettaja ei pysty mitenkään valvomaan jatkuvasti kaikkia. Hänen on siis mahdotonta taata, että mitään vahinkoja ei sattuisi, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen toteaa tiedotteessa.

Luukkaisen mukaan rehtorin saaman tuomion perusteella näyttää siltä, että mikä tahansa koulussa tapahtuva vahinko laitetaan opettajan syyksi.

Tällä viikolla Hyvinkään käräjäoikeudessa käsitelty pulkkaonnettomuus sattui viime vuoden tammikuussa. Kahdeksannen luokan oppilas sai selkäydinvamman liikuntatunnilla koulun alueen ulkopuolella sattuneessa onnettomuudessa.

Opettaja oli jakanut luokan ryhmiin ja oli onnettomuuden sattuessa toisaalla. Hänet vapautettiin syytteistä, mutta rehtori sai 680 euron sakkotuomion. Hän ei osallistunut opetukseen, mutta sai tuomion virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vammantuottamuksesta.

 

Tuomioiden hakemisen taustalla on käsittääkseni vakuutuskäytäntö. Rahan liike helpottuu olennaisesti, jos kunta saadaan edustajansa syyllisyyden kautta maksupuolelle.

Asia sinällään on /cstä. Ilmeisesti osa Suomen kansasta on tyytyväistä, jos oma kultumuru saa pleikkarin varressa ravintoliuosta. Eipä pääse sattumaan mitään, esimerkiksi kehitystä.

 

Piti vielä kirjoittamani, että lähitaistelukoulutus aamuisin kuulostaa himppasen vamma-alttiilta touhulta. Ehkä pehmeämpää settiä aamulla, rähinä sitten hyvin lämmiteltynä iltapäivisin. Huomioiden erityisesti kamppailulajien ja lähitaistelukoulutuksen eron.

 

Lähitaisteluhan on puhtaasti tappamisen harjoittelua eli hakataan päätä seinään, hypitään pään päällä, purraan, puhkotaan peukaloilla silmät jne. Nähdäkseni sellainen apinanraivo ei tarvitse erikseen pitkänlinjan koulutusta vaan enemmänkin pitäisi keskittyä perusasioihin, voimankäyttöotteisiin ja sitten kehittämään mieltä sekä tunnistamaan eri tilanteita voimankäytölle ja hätävarjelulle.

 

In a man to man fight, the winner is he who has one more round in his magazine.
- Erwin Rommel

 

Hyvin pitkälti noinkin! Eräs mielestäni olennainen seikka olisi totuttaa sotilaat kontaktiin - normaali ihminen menee aikalailla hämmennyksiin kun häntä joku lyö - ellei ole jollain tasolla tottunut siihen että häntä vähän mäiskitään. Sinänsä siis tekniikat ovat hyvin yksinkertaisia, ei niiden kanssa sinänsä opetteluun välttämättä tarvita tuhottomasti aikaa, toistoja kylläkin, mutta muutaman perustekniikan kuitenkin voi opettaa suht nopeasti.

 

Itsepuolustusta Bas Ruttenin opein.



Bonuksena opetusvideo aiheena "liver shot" ja "butt slap".

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=AXX8dCtkeqQ#t=134

 

Ei pidä unohtaa tätä videota:

 

Kamppailulajeja on lukuisia erilaisia. Ks esim: http://www.kamppailulajit.net/lajikuvaukset/index.html

"Kamppailulajin" harrastaja ei sinänsä kerro mitään, kyseessä voi olla esim. nyrkkeilijä, miekkailija tai karateka. Tai vaikka krav magan harrastaja, laji jota myös sotilaille opetetaan. (Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö esim. nyrkkeilijä voisi sotilaille opettaa kuinka lyödä, jne).

Henkisistä jutuista. Muistan, että toisessa maailmansodassa ei moni kyennyt ampumaan vihollista, vaan tarkoituksella tähtäsivät ohi. Veikkaan, että "helpoin" on tappaa kun kohdetta ei näe, esim. vetää raskaan heittimen narusta. Sitten ampumalla lähietäisyydellä. Voisin kuvitella, että vaikein on tappaa lähietäisyydellä, esim. puukottaa jne? Se vaatii agressiivisuutta. En tiedä onko näin. Toisaalta lähitaistelussa voi konkretisoitua se "joko minä tai hän" tilanne.

Huvittava juttu krav magan opetuksesta puolustusvoimissa: http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=6532
"Mitään suurempaa innostusta vastustajan silmien puhkominen tai kaularangan katkaiseminen ei varusmiesjoukossa synnyttänyt. Tosin joillekin tämä asennoituminen ongelmatilanteen ratkaisumallina näytti tuottavan jännittävää mielihyvää ja innostusta - samalla kun me muut jättäydyimme hiljakseen harjoitussalin reunoille."

Johon joku on vastannut..:
"Onkohan toimittaja tuntenut samoin myös esimerkiksi joukkueen hyökkäysammunnoissa? "Mitään suurempaa innostusta ulkomaalaisten ampuminen kuoliaaksi rynnäkkökiväärillä ei varusmiesjoukossa synnyttänyt. Tosin joillekin tämä asennoituminen ongelmatilanteen ratkaisumallina näytti tuottavan jännittävää mielihyvää ja innostusta - samalla kun me muut laitoimme hiljakseen aseidemme varmistimet päälle ja jättäydyimme rivistön taakse. ""

 

Useimmilla kamppailulajeilla on kuitenkin yhteisiä peruspiirteitä, jotka ovat samoja tai hyvin samankaltaisia lähes kaikissa kamppailulajeissa. Ottelu-/kamppailu-/lähitaisteluasennon perusteet, liikkuminen ko. asennossa jne jne jne. Samoin useimmat kamppailulajit antavat pohjaa lähitaistelulle mm. siinä että kontakti vastustajan kanssa on harrastajalle tuttu asia.
Yhtenä esimerkkinä voisi käsitellä nyrkkeilijää. Äkkiseltään voisi ajatella, ettei nyrkkeilijä/nyrkkeily valmista lähitaisteluhommiin. Nyrkkeilyssä otteluasento ja siinä liikkuminen on kuitenkin elementeiltään sellainen, että siitä saa todella hyvät perusteet lähitaistelutyyppiselle harjoittelulle. Nyrkkeilyssä jalkojen liike on toki herkempää ja nopeampaa kuin varsinaisessa lähitaistelussa. mutta jos hallitsee kilpanyrkkeilyn edellyttämän liikkumisen ja jalkatyön, hallitsee aivan varmasti myös lähitaistelun liikkumisen jaloilla hyvin pienellä opetuksella - ja pystyy myös sitä opettamaan muille. Edelleen..lyöntitekniikoissa aivan olennainen juttu on tuottaa voima vartalon kautta, ei vain käsillä - sen taidon kun osaa, niin taas on helppo opetella hiukan toisenlaisia tekniikoita, joissa kuitenkin samat suuret periaatteet toistuu. Nyrkkeilijällä kontakti on tuttu - ja nimenomaan sen tyyppinen kontakti joka tavalliselle ihmiselle tuottaa kaikkein suurimman hämmennyksen - eli lyönnin osuminen, joka siis on yllättävä, nopea ja useimmiten voimakas kontakti ja useimmiten vielä päähän.

Lähitaistelun perustekniikat ovat hyvin yksinkertaisia, kuten jo aikaisemmin on todettu, tekniikoita on vain muutama - joten lähes minkä tahansa kamppailulajin harrastajalle ne ovat helppoja oppia ja jos ko henkilöllä on yhtään sellaisia ominaisuuksia, että hän osaa opettaa/ohjata muita, hänestä on suhteellisen pienellä vaivalla opetettavissa varusmiesjoukolle perusteita vetävä apukouluttaja. Toki sen, joka heidät valmentaa koulutussuorituksiin, pitää olla syvemmin aiheeseen perehtynyt ja sitä harjoitellut, mutta siis perusteita toistojen kautta ohjaava on suht pienellä vaivalla opetettavissa hommaansa.

 

Toki. Kamppailulajien eroista kertova osuus oli vastaus baikalin viestiin, jossa hän kommentoi "itämaisia" lajeja ja niiden mahdollisia eroja verrattuna sotilaiden lähitaisteluun.

Mutta nyt lähden itsekin treenaamaan.

 

Aseetonta lähitaistelua on aina osattu, Euroopassakin. Eivät ne ole tuontitavaraa. Meiltä löytyy keskiaikaisista miekkailuoppaista kaikki samat perusjutut kuin nykyisistäkin taistelumanuaaleista ja -lajeista. Tuliaseiden kehittyminen vain teki vähemmän tarpeellisia aseettomista tappelutaidoista. Ihmisen fysiikka ei ole muuttunut miksikään. Jos sitten lähdetään katsomaan mistä nuo japanilaisten itsepuolutus- ja kamppailujutut ovat lähteneet liikkeelle niin päädytään aina jujutsuun eli siihen mitä samurait opettelivat eli panssaroidun vihollisen heittämiseen maahan ja teräaseen työntämiseen panssaroimattomaan osaan. Se että Japaniinkin tulivat eurooppalaisten keksinnöt eli tuliaseet samalla tavalla teki aseettomasta ja teräasetaistelusta "tarpeettomia" taitoja ja niitä alettiin pelastamaan muuntamalla näitä urheiluksi (judo) ja itsepuolustuslajeiksi.

2. MS:ssa aseetonta taistelua alettiin opettamaan OSS:llä (CIA:n edeltäjä) ja muille uudelleen ja sen perusteet taas opittu narkkareita vastaan käydyssä poliisitaistelussa Shangaissa, Kiinassa. Saksalaisten filosofia lähitaisteluun taas oli se että niitä taitoja käytetään joita jo osataan eli nyrkkeilijä lyö ja painija painii sekä mukaan apinanraivo.

 

Itseäni ei tälläinen sotilaiden suorittama lähitaistelu ole pahemmin kiinnostanut. Oikeastaan kamppailu-urheilu on eniten kiinnostanut: hieman olen kyllä tutustunut ja funtsinut myös siviilielämän IP juttuja, mutten hirveästi.

Joten:
Minkälaisia juttuja opettaisitte? Missä vaiheessa koulutusta mitäkin juttuja? Mikä varustus? Voisiko myöhemmin opettaa näitä juttuja myös siinä varustuksessa missä oikeasti voisi kamppailuun joutua (oletan että alussa käytettäisiin ns. smurffipukua)? Olisiko tarkoitus ensisijaisesti kunnon kohotus, lähitaistelutaitojen parantaminen vai molempia ja missä suhteessa?