Niin itsehän harrastan vain ja ainoastaan turvallisia urheilulajeja hehheh... En todellakaan mitään fudista tai kickboxingia. En enää pelaa salibandyakaan, siinä vasta ne polvet menevätkin paskaxi.
Juu niin minäkin, mutta en vakuutusyhtiön mielestä.
Kisatoiminnan kattava vakuutus 150€ vuodessa tämmöiselle 30-vuotiaalle ukonraadolle, ja tosiaan se vakuutuksen arvo on aika pitkälle tasan nolla.
Intissä pystyttäisiin, jos haluttaisiin, kouluttaa realistisemmin tai tehokkaammin ampumakoulutusta. Tämä olisi "ideaalitilanne" ja "tehokkainta koulutusta".
Puolustusvoimissa ampumakoulutus on lähinnä pelleilyä, rata-ammunta lötköttelyä. Meillä oli tyyliin jalkaväen tukevassa aselajissa pst, vain yksi kerta liikkuvaa ammuntaa, hyökkäysammunta kovilla. Turvasäädökset ja turvallisuus ovat ainakin kunnossa ammunnoissa, se on päivänselvä, nyky-intissä, eikä siinä ole mitään valittamista minulla. Mutta asiat tehdään loogisten perusteluiden pohjalta, myös ampumakoulutuksen suunnittelussa.
Olitko sinä mustilla vai kertasingolla? Mustin tapauksessa tuon vielä jossakin määrin ymmärtää, mutta jos kertasinko koulutus osana jääkärijoukkuetta on ollut kyseessä niin aika heikolle kuulostaa. Mutta tämä on ehkä se yksi iso 5,5-6kk koulutksen ongelma, vain erityiskoulutusta vastaavat hommat voidaan kouluttaa kunnolla. Onneksi itse kävin AUK:in, muuten olisi jäänyt tosi paska maku suuhun intistä ja sen tarjoamasta koulutuksesta. Sama homma oli nimittäin omilla alaisillani, paitsi että heillä ei ollut alokaskauden taisteluparin ammunnan jälkeen yhtään hyökkäysammuntaa, yksi puolustusammunta osana loppusotaa, radalla käytiin tasan kaksi kertaa alokaskauden jälkeen. Toisaalta kaverit osasivat PST-ohjuksen käsittelyn kutakuinkin kuin omat taskunsa. Toki jälleen kerran kouluttajat päättää nämä jutut, ja niin kauan kun ryhmätaitotestit yms pitävät sisällään vain koulutushaarajuttuja niin tämä homma tuskin muuttuu.
Esim ameriikkalaiset pyrkivät tätä nykyä kouluttamaan ryhmätoiminnan tasolle kaikki sotilaat p-kauden aikana ennen erikoiskoulutusta, meillä jäädään tst-pari tasolle ja jatkossa varmaan partiotoiminnan tasolle, mutta mitkähän siitäkin tulee näillä koulutusajoilla, puhumattakaan ryhmätasosta... Toki kouluttajan oma valinta on se että käydäänkö esim ryhmän hyökkäystoimintaa läpi E-kaudella, mutta ymmärrän kyllä jos prioriteetit on omissa koulutushaarajutuissa. Eikä se oma ammattitaito välttämättä näihin juttuihin edes riitä, mikä on ikävä juttu myös.
Roomalaiset vaativat minimitason osaamista miekkatappelussa. Jos ei mortti osannut kunnolla miekkailla, niin se sai vain huonolaatuista muonaa armeijassa, kunnes oppi kunnollisen tason miekkailussa.
Ei siis ihme että roomalaiset jyräsivät miekkailutaidoillaan ja lihaskunnolla/aerobisella, barbaarit ja mokomat etelän ihmetykset, perustaidot olivat kunnossa!
Näinhän se menee että yksilötaidot jyrää, mutta minusta tuo roomalaisvertaus ei oikeiin sovi ja nyt kun on aikaa niin selvennänpä vähän: Roomalaiset on toki todella suosittu argumentti, jota etenkin ameriikkalaiset tykkää käyttää omissa tutkimuksissaan ja teeseissään sen mitä itse olen heikäläsiten tekstejä lukenut*.
Rooman Legioonan suurin etu oli kurin alaisen joukon hyvä liikkuvuus ja hyvä johdettavuus ja keisarikunnan aikana ammattiarmeija jossa etenkin aliupseeriston ja keksitason upseeriston taitotaso parani heidän vakinaistuttuaan. Ruohonjuuritasolla ei oletettavasti suurta muutosta ollut asevelvollisuusarmeijoihin (tasavalta), ainakaan minun lukemissa historian kirjoituksissa. Tappiot kyllä tippuivat merkittävästi, mutta nimenomaan upseeriston kehittymisen myötä. Korkea upseeristo sitten pysyi lähinnä puoli-ammattilaisina, joilla siis puolet urasta meni siviilihallintoon.
En usko että yksilötasolla eroja oli niin paljoa kaikkiin opponentteihin mm Germaanit ja Gallialaiset olivat erittäin kyvykkäitä taistelijoita. Nimenomaan taistelijoita, ei sotilaita. Vaikkakin germaanit ajan myötä legioonassa palveltuaan oppivat nämäkin jutut ja oppivat muodostamaan tiivimpiä osastoja jotka pelasivat paremmin yhteen. Legioonalaisten ongelma oli se että alkukoulutuksen jälkeen legioonalaiset eivät välttämättä harjoitelleet juurikaan, eli se tyypillinen ongelma mitä vielä nykyäänkin on etenkin ammattiarmeijoissa, eli kun joukko on koulutettu niin sitä aletaan käyttämään kaikenlaisiin puhdetöihin. Lähinnä sitten joskus keväällä , tai milloin missäkin se aktiivinen sodan käyntiaika alkoi, aloitettiin taas koulutustoiminta aivan kuten monet muutkin tekivät. Helposti ajatellaan että mm germaanit ja gallialaiset olivat vain pesemättömiä barbaareita jotka juuri ja juuri osasivat tuottaa puhetta mutta yllättävän hyvin ne on Legioonalaisillekin pistäneet hantiin, suurin ero on ollut tuo kurinalainen joukko ja kyky aktiiviseen liikkuvaan taisteluun isoissakin joukkokokonaisuuksissa. Barbaarijoukot ovat olleet varmaan jonnekin kymmeniä miehiä käsittäviin joukkoihin asti lähes yhtä taitavia, mutta kunnon upseeriston puute esti isompien joukkokokonaisuuksien joustavan ja tehokkaan käskyttämisen.
Miekkailutaito on mielenkiintoinen kysymys. Legioonalaiset nojasivat kuitenkin pääasiassa heittokeihääseen, hyvään suojavarustukseen (josta iso kilpi oli tärkein), tiiviiseen jalkaväenmassaan ja pyrkimykseen häikäilemättömään lähitasiteluun. Varsinaisesta miekka-miekka vastana kamppailusta olisi vielä enemmänkin juttua jos miekkalun haluaa noin tiukkarajaisesti määritellä, mutta olkoot. Sanottakoon että cladius on aika köykäinen miekka semmoisenaan etenkin kun keskiaikaisiin ja renesanssin aikaisiin miekkoihin vertaa. Vasta osana legioonalaisen varustusta ja toimintatapoja se pääsee oikeuksiinsa ja voi hyvin olla että maailma ei parempaa miekkaa siitä roolia varten ole nähnyt, yleisen suunnittelunsa puolesta.
*joskus kuulee että kotimaista sotatutkimusta/upseerikoulutusta syytetään siitä että esimerkkejä haetaan vain moderneistä jutuista ja sotakouluissakaan ei taideta kouluttaa miten antiikin aikana toimittiin... Minusta tämä on sikäli aika paska väittämä koska noilta ajoilta meillä on vain hyvin epämääräisiä ja yksipuolisia kuvauksia, mitenkään ei voida tietää että menikö taistelut läheskään siten kuin ne meni, roomalaiset vastoin yleistä luuloa dokumentoivat aika vähän noita perustoimenpiteistä ja muista ruohonjuuritason asioista. Sotilaisen kirjoittamat kirjeet sekä patsaat/maalaukset ovat tarjonneet jotakin tietoa, lisäksi aika paljon päätelmiä tehdään nykyaikaiset roomalaisharrastajien kokemuksista, joka on toki parempi kuin ei mitään mutta... Jaa-a. Tulee mieleen rapamahaiset saunamajurit jotka kertoo totuuksia suomalaisesta sotilaskoulutuksesta ja varustuksesta oltuaan viimeksi kertaamassa vuonna -95, kuten allekirjoittanut
(tosin en ole kerrannut ollenkaan ja palvelus päättyi vuosituhannen vaihteessa)
Minä voi käytännössä yrittää myödä vaikka sellaisen väittämän että jokaisen sotilaan on syötävä hatullinen/kypärällinen paskaa kerran kesässä ja varmasti löytyy antiikin aikaiset perusteet tällekin.
Mutta no kauas aiheesta eksyttiin taas. Sanaakaan en liikuntakoulutuksesta ole maininnut.
