Puolustusvoimien liikunta

[Kapiainen]

Minkälaisia juttuja opettaisitte? Missä vaiheessa koulutusta mitäkin juttuja? Mikä varustus? Voisiko myöhemmin opettaa näitä juttuja myös siinä varustuksessa missä oikeasti voisi kamppailuun joutua (oletan että alussa käytettäisiin ns. smurffipukua)? Olisiko tarkoitus ensisijaisesti kunnon kohotus, lähitaistelutaitojen parantaminen vai molempia ja missä suhteessa?

Menemättä syvemmin siihen mitä opettaisin tai mitä opetetaan, muutama kommentti..
Jos ajattelee, että varusmiehen palvelusaika on 6-12kk, niin tuona aikana ehditään hyvin suunnitellulla koulutuksella opettamaan perusteet ja jonkin verran asiaa syventämäänkin, jopa 6kk miesten kohdalla. Ongelmallista sensijaan on se, että myös nämä taidot, kuten minkä tahansa urheilusuorituksen tekniikka ja taito, vaatii jatkuvaa ylläpitoa säännöllisen harjoittelun avulla. Jos henkilö on 6kk aikana saanut perusopit ja ehtinyt hieman harjaantumaan, mutta kotiuduttuaan ei ylläpidä oppimaansa millään tavoin, ei mene kauaa kun opittu taito on unohtunut. 12kk miehillä on sama juttu. Tuo 6-12kk on kuitenkin niin lyhyt aika, ettei siinä kovin paljoa ehdi niin syvälle ajamaan, että se siellä kovin hyvin säilyisi "muistissa" - se vaatisi vuosien säännöllisen harjoittelun. Silloinkin homma unohtuu, mutta se on tarpeen vaatiessa suhteellisen lyhyessä ajassa palautettavissa takaisin.
Jos tarkastelemme vielä hiukan tuota 6-12kk ajanjaksoa. Jotta siitä saataisiin hyöty irti, olisi kamppailu- ja lähitaistelukoulutuksen oltava selkeästi suunniteltu jatkumo, joka jatkuu koko palvelusajan. Se EI SAA olla yksittäisiä harjoituksia silloin tällöin - sillä ei ole kuin kunnonkohotusmerkitys muun liikuntakoulutuksen lisänä.
Eli: selkeästi suunniteltu, säännöllisesti toistuva ja koko palvelusajan jatkuva kokonaisuus - silloin asialla olisi jotakin saavutettavissa. Harjoittelun ei tarvitse olla päivittäistä, mutta kuitenkin jokaviikkoista..2-3x viikossa suurinpiirtein, toki välillä painottaen vähän enemmän.

 

[Tetra]

Joo. Entäpä ne varsinaiset tekniikat, taidot ja ajatusmaailma ko. tilanteessa? Minulla ei ole siitä juuri mitään kuvaa. Vaikea hahmottaa, mitä sotilaan lähitaisteluun liittyen tulisi kouluttaa.

Aseiden käyttö? Puukko, kenttälapio, rynnäkkökivääri lyömäaseena? Ryhmäharjoituksia? Hallintaotteita? Agressiivisuus - onko oikeasti kykyä iskeä kaveri kuoliaaksi omin käsin? Opetettaisiinko aluksi esimerkiksi pari peruslyöntiä, sitten kenties thai/kb tyylinen sivupotku ja näiden torjunnat ja väistöt - näitä harjoittelemalla saa fyysisesti varsin kovan treenin aikaiseksi! Jotain kuristuksia, entä maahanvientejä? Aseita vastaan toimiminen? Jos vastapuolella onkin mora tms? Entä jos pistooli - onko sellainen tilanne kovin todennäköinen jossa sodassa yksittäinen vihollinen osoittaa läheltä pistoolilla muttei ammu heti (eli asetta voisi yrittää riistää)? Sormia ja rasin avaimia silmiin?

 

[commando]

No varmaan tässä on miljoonaa koulukuntaa ja ne opetusohjelmat riippuvat hyvin pitkälti siitä millainen tausta opetusohjelman laatijalla on. Eiköhän tuosta ole jo aika pitkään väännetty peitseä että mikä toimii tai mikä ei eikä Bruce Lee tätä miksikään mullistanut vaikka aiheen popularisoikin. Kyllä noissa suomalaisissakin oppaissa, joita on muutamia tullut luettua, näkyy kirjoittajien tausta. Eiköhän ne ole aika pieniä detaljeja loppujen lopuksi että lyödäänkö naamaan nyrkillä vai kämmenenpohjalla. Tärkeämpää olisi opettaa niitä perusjuttuja, voimankäyttöä ja hallintaotteita sekä käsiraudoitusta jne. sekä antaa mielenkoulutusta. Koska aikaa on rajallisesti ja vaikka olisikin enemmän aikaa niin ei ihminen opi reagoimaan kovin monella tapaa joten perusjuttuja pitää käydä lävitse että syntyy jonkinlaisia perusreaktioita uhkaan. Se onko pistooli riistettävissä rippuu ihan vihollisesta yksilönä ja hänen osaamisestaan että miten ja miten lähellä hän sitä osoittelee.

 

[Creidiki]

No joo,

Itämaiset kamppailulajit kehitettiin alunperin soturiluokkaan kuuluville jotka aloittivat kokopäiväisen sotataitojen treenaamisen n 7-vuotiaana. Taitojen kehittäminen kesti vuosikausia, mutta se ei ollut ongelma koska kokelas astui riviin aikaisintaan 14-vuotiaana, siis seitsemän vuoden treenaamisen jälkeen. Rahvaasta värvätty jalkaväki eli keihäsmiehet opetettiin näyttämällä aseen terävä pää ja selittämällä että se tungetaan viholliseen

Nykyaikana aseeton lähitaistelu on tarpeen mikäli ilmatuki, tykistö, kranaatinheittimet, ryhmäaseet tai henkilökohtainen ase ei satu olemaan saatavilla. Sen harjoittelu on hyväksi fyysiselle kunnolle ja itsetunnolle, mutta siihen pitäisi käyttää juukelisti arvokkaita harjoitustunteja ennenkuin siitä olisi sanottavampaa hyötyä.

SaIntin nykyisessä lähitaisteluoppaassa ei ole sanottavampaa vikaa.

 

[pstsika]

Joo. Entäpä ne varsinaiset tekniikat, taidot ja ajatusmaailma ko. tilanteessa? Minulla ei ole siitä juuri mitään kuvaa. Vaikea hahmottaa, mitä sotilaan lähitaisteluun liittyen tulisi kouluttaa.

Aseiden käyttö? Puukko, kenttälapio, rynnäkkökivääri lyömäaseena? Ryhmäharjoituksia? Hallintaotteita? Agressiivisuus - onko oikeasti kykyä iskeä kaveri kuoliaaksi omin käsin? Opetettaisiinko aluksi esimerkiksi pari peruslyöntiä, sitten kenties thai/kb tyylinen sivupotku ja näiden torjunnat ja väistöt - näitä harjoittelemalla saa fyysisesti varsin kovan treenin aikaiseksi! Jotain kuristuksia, entä maahanvientejä? Aseita vastaan toimiminen? Jos vastapuolella onkin mora tms? Entä jos pistooli - onko sellainen tilanne kovin todennäköinen jossa sodassa yksittäinen vihollinen osoittaa läheltä pistoolilla muttei ammu heti (eli asetta voisi yrittää riistää)? Sormia ja rasin avaimia silmiin?

Tai sitten ihan sellaisia yksinkertaisia ja luontaisia tapoja vahingoittaa eli munille potkimista ja päähän lyömistä. Heti kun naapurin pakkaa saadaan vähän sekaisin , niin otetaan jotain kättä pidempää käyttöön jos ei jostain syystä lähtötilanteessa sitä ei ole. Joku lapiolla päähän lyöminen /puukottaminen ei vaadi kuukausien intensiivistä koulutusta… Tekniikoita tärkeämpänä näkisin väkivallan ja kivunsietokyvyn kehittämisen ja siihen sopii joku sparri ihan hyvin. Jos tuo mainittu ”totuttaminen” yhdistäisi laaja-alaisesti eri lajien tekniikoita, niin se varmaan olisi ihan ok. Vaikkapa nyrkkeilyä, painia, judoa ja jotain peruspotkuja. Harjoitteluvarustuksen tulisi mahdollisimman pitkälle olla taisteluvarustus, koska kyse ei ole urheilusta. Toki suojavarusteiden käyttö osin rajoittaa taisteluvarustuksen käyttökelpoisuutta, mutta jos tekniikka ei onnistu muutenkuin urheilupuvussa, niin sitten se ei kyllä toimi taistelussakaan.

Tilanne, jossa molemmat olisivat aseettomia on äärimmäisen harvinainen. Lähtökohta lähitaistelussa tulee olla, että pelkkä fyysinen voima ja kamppailutaito on viimeinen hätävara ja ensisijaisesti käytetään mitä tahansa aseeksi soveltuvaa välinettä. Jos kotimainen jantteri on aseeton ja naapurilla on puukko/rk+pistin/pistooli, niin kyllä pitää aikamoinen ninja olla, että homma päättyy edes jollain tapaa onnekkaasti.

Hallintaotteet, maahanviennit, kuljetusotteet, lukot yms. kuuluvat voimankäyttöön - eivät lähitaisteluun. Kuristuksia tai niskan murtamista olisi teoriassa hyvä harjoitella, mutta käytännön toteutus voisi olla vaikeaa, enkä ainakaan itse laskisi ketään morttia omaan kaulaani kiinni jos en voisi olla 100% varma siitä, etteikö hän osaa erottaa eri tekniikoita ja ymmärrä kaiken kaulaan ja päähän kohdistuvan olevan tositosiherkkää hommaa. Vittu että kylmää joskus nähdä ”päänhallintaa”, jossa pää lukitaan käsivarsilla tiukasti hallintaan samalla kuristaen ja lisäksi nostaen ylöspäin…

 

[Tetra]

Hyvä, tälläistä vastausta kaipailin. Jonkun jenkkilän sotilaille tarkoitetun close combat manuaalin tsekkasin ja siitä hain noita kysymysmerkkejä viestiini. Siellä oli noita juttuja. Sparrissakin pitää sitten olla tarkkana, että kaikki ymmärtävät millon lopettaa ja millä intensiteetillä hommaa tehdään sekä mitä temppuja käytetään.

 

[pstsika]

Edellä kirjoitettu ei tietenkään poissulje tai väheksy tarvetta kouluttaa myös ainakin perusteet voimankäytöstä ihan kaikille, mutta voimankäyttö tulee erottaa lähitaistelusta. Voimankäyttö tähtää henkilön vastarinnan murtamiseen lievimmällä, mutta kuitenkin riittävän tehokkaalla toimella ja lähitaistelu taas mahdollisimman tehokkaaseen tappamiseen.

Vartiomies, päivystäjä, aluepartio tai VCP:n porukka voi joutua voimankäyttötilanteeseen esimerkiksi oman siviilin tai vain kännisen oman soltun kanssa. Tuolloin tulee kyseeseen käsirautojen, patukan, OC:n, ampuma-aseen tai erilaisten fyysisten voimakeinojen käyttö eli maahanviennit, hallinta- ja kuljetusotteet, nivellukot yms. Jos rakennuksessa tai taisteluhaudassa tulee ryssän kiväärimies vastaan, niin kyse on lähitaistelusta ja em. temput ovat ihan väärä tapa vastata. Voimankäyttötilanteessa voidaan pyrkiä ampumaan rk:lla vaikkapa reiteen, mutta lähitaistelussa taas pitäisi pyrkiä ampumaan yläneliöön.

Lähtökohtaisesti suomalaisella sotilaalla olisi puukko, kenttälapio, rk ja siihen pistin. Lähitaistelun tulisi painottua noiden välineiden tehokkaaseen käyttöön ja antaa vain perusteet aseettomasta taistelusta, jotta päästään siihen tilanteeseen, jossa voidaan käyttää joko kylmää asetta tai ampuma-asetta. Ideaalitilanteessa kaikilla olisi toki pistooli itsepuolustukseen vaan eipä ole. Jos toisella puolella kuitenkin on toimintakykyinen ampuma-ase vs. paljaat kädet ja homma ei ole vielä mennyt ihan sylipainiksi, niin hopeaa on tiedossa. Johan lähitaisteluopaskin muistuttaa siitä, että luoti on aina pistintä nopeampi.

Suosittelen jokaista aloittamaan toiminnallisen ampumaurheilulajin ja hankkimaan oman pistoolin sekä perehtymään sen käyttöön muutenkin kuin 25 metrin ametilta tukikäsi munissa ampuen.

 

[Kapiainen]

Tärkeämpää olisi opettaa niitä perusjuttuja, voimankäyttöä ja hallintaotteita sekä käsiraudoitusta jne. sekä antaa mielenkoulutusta

Nyt en pysynyt kärryillä lainkaan... Ei sotilas tarvitse hallintaotteita, käsiraudoitusta tai muitakaan voimankäyttötaitoja pl SPOL-koulutushaara. Muille noiden opettaminen on jo muutenkin liian vähäisen käytettävissä olevan koulutusajan tärväämistä.

Mentaaliharjoittelun perusteet olisi sensijaan ehdottomasti hyvä opettaa jokaiselle sotilaalle. Kun osaa mentaaliharjoittelun perusteet, on se taito hyödynnettävissä hyvin laaja-alaisesti alkaen erilaisten suoritusten tekniikoiden opetteluun (siis minkä tahansa suorituksen tekniikoiden) ja päätyen stressitilan aiheuttamien oireiden hallitsemiseen tai ainakin niiden vaikutusten lieventämiseen.

 

[commando]

Nyt en pysynyt kärryillä lainkaan... Ei sotilas tarvitse hallintaotteita, käsiraudoitusta tai muitakaan voimankäyttötaitoja pl SPOL-koulutushaara. Muille noiden opettaminen on jo muutenkin liian vähäisen käytettävissä olevan koulutusajan tärväämistä.

Esim. maakuntajoukoissa kohteensuojauksessa tarvitsee.

 

[Kapiainen]

No joo, totta..mutta sekin voitaneen nähdä SPOL-tyyppisenä toimintana.
Ylipäätään pitäisi aina erottaa toisistaan termit lähitaistelu, voimankäyttö, itsepuolustus ja kamppailulaji. Kaikilla on joitakin yhteisiä piirteitä, mutta jokainen noista eroaa toisistaan aikalailla.
Voimankäyttö on periaatteessa viranomaisen harrastamaa toimintaa kohteen ollessa "asiakas". Itsepuolustus on jokaisen ihmisen toimintaa tilanteen niin vaatiessa, periaate on "irti ja pakoon". Kamppailulaji taas on urheilua, useimmiten kilpaurheilua, jossa on selkeät lajikohtaiset säännöt ja toiminnalla urheilulliset/kilpailulliset tavoitteet. Lähitaistelu taas on keinovalikoima, jonka käyttö on käytännössä sallittua vain sotatilalakien ollessa voimassa ja jonka päämäärä on vihollisen tappaminen tai vahingoittaminen vakavasti ja pysyvästi.

 

[baikal]

Esim. maakuntajoukoissa kohteensuojauksessa tarvitsee.

Erikoiskoulutetut pahat pojat eivät niissä leikeissä vaan pelaa samoilla säännöillä, kyllä niillä jutuilla hallitaan mellakoivaa nälkäkaartia tai pitäjän kuuluinta kyläjuoppoa, pahikset eivät tartu samaan syöttiin. On varmaan kohteita, joita osoitellaan tiukasti varmistamattomalla aseella, eikä lähdetä veivaamaan "otteilla". Mutta eipä mitään. Se on semmoista.

 

[commando]

Jotain 15-vuotiaista myymälävarkauksiakin ESS-päissään tai "minulla on oikeus" -kansalainen kun leikkii kohteensuojauksen kanssa niin ei ammuta, kuristeta, heitetä pää edellä tonttiin tai lyödä kyynärpäällä niskaan. Silloin tarvitaan perusteltavia ja riittäviä voimankäyttökeinoja. Suurin osa kohteensuojauksen toiminnasta ei ole mitään ryssäeliittikommandojen kanssa lähitaistelua. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä että kaikenlaisia tilanteita varten tarvitaan osaamista (ja koulutusta) ja eri keinovalikoima eri tilanteisiin pitää olla olemassa. Kuten olen aiemmin kirjoittanut tähänkin ketjuun jotain tyyliin " perusasioihin, voimankäyttöotteisiin ja sitten kehittämään mieltä sekä tunnistamaan eri tilanteita voimankäytölle ja hätävarjelulle".

 

[Bodyguard]

Kuten kapiainen tuossa jo totesikin voimankäyttö, lähitaistelu, itsepuolustus ja kamppailulajit ovat kaikki eri asioita. Ensin mainitut ovat kamppailulajien soveltamista. Niistä voimankäyttöön sisältyy sääntöjä, kahteen muuhun ( pahimmassa tapauksessa ) ei. Toki itsepuolustuskin on säänneltyä siltä osin, että on olemassa hätävarjelun liiottelu, johon syyllistyy, mikäli ylimitoittaa sen puolustamisensa. Äärimmäisessä tilanteessa ei ylimitoitusta ehkä ole ( hengenvaara ), mutta muuten kyllä. Voimankäyttö taas noudattaa sitä pienimmän vahingon sääntöä, eli se pitäisi aina mitoittaa kohteen mukaan. Siksi eri hallintatekniikoilla on olemasssa "vahvuusasteita", eli tekniikkaa muutetaan/kovennetaan vastuksen mukaan. Lisäksi käytettävän tekniikan on oltava sellainen, joka ei aiheuta hengenvaaraa tai pysyvän vamman vaaraa kohteelle. Kamppailulajeissa näin ei ( välttämättä ) tehdä, joten ne pitää erottaa toisistaan. Toki ne antavat valmiuksia voimankäytön oppimiseen ja sisältävät samanlaisia tai samantapaisia tekniikoita, mutta voimankäytössä se voiman säätely on se pointti ja sitä ei opi ilman soveltavaa voimankäyttökoulutusta. Voimankäyttöön kuuluu myös erilaisten aseiden käyttö, joten se on paljon enemmän kuin pelkkiä hallintaotteita. Monissa kamppailulajeissa ei harjoitustilanteessa myöskään viedä sitä tekniikkaa välttämättä loppuun asti. Juurikin loukkantumisriskin vuoksi.

 

[Tetra]

Ja kaikkia näitä harjoitellaan kamppailulajeissa - lajista riippuen toki. Ei kai kukaan puhu "olin eilen tilanteessa jossa jouduin puolustamaan itseäni" puhuessaan treeneistä? Toki silläkin on merkitystä, käyttääkö termiä kamppailulaji vain suppeassa mielessä, joka viittaa urheiluun. Itse olen sitä käyttänyt laajemmassa merkityksessä, sisältäen perinteiset lajit, IP:n + voimankäytön ja urheilun.

 

[Väijyttäjä]

Menemättä syvemmin siihen mitä opettaisin tai mitä opetetaan, muutama kommentti..
Jos ajattelee, että varusmiehen palvelusaika on 6-12kk, niin tuona aikana ehditään hyvin suunnitellulla koulutuksella opettamaan perusteet ja jonkin verran asiaa syventämäänkin, jopa 6kk miesten kohdalla. Ongelmallista sensijaan on se, että myös nämä taidot, kuten minkä tahansa urheilusuorituksen tekniikka ja taito, vaatii jatkuvaa ylläpitoa säännöllisen harjoittelun avulla. Jos henkilö on 6kk aikana saanut perusopit ja ehtinyt hieman harjaantumaan, mutta kotiuduttuaan ei ylläpidä oppimaansa millään tavoin, ei mene kauaa kun opittu taito on unohtunut. 12kk miehillä on sama juttu. Tuo 6-12kk on kuitenkin niin lyhyt aika, ettei siinä kovin paljoa ehdi niin syvälle ajamaan, että se siellä kovin hyvin säilyisi "muistissa" - se vaatisi vuosien säännöllisen harjoittelun. Silloinkin homma unohtuu, mutta se on tarpeen vaatiessa suhteellisen lyhyessä ajassa palautettavissa takaisin.
Jos tarkastelemme vielä hiukan tuota 6-12kk ajanjaksoa. Jotta siitä saataisiin hyöty irti, olisi kamppailu- ja lähitaistelukoulutuksen oltava selkeästi suunniteltu jatkumo, joka jatkuu koko palvelusajan. Se EI SAA olla yksittäisiä harjoituksia silloin tällöin - sillä ei ole kuin kunnonkohotusmerkitys muun liikuntakoulutuksen lisänä.
Eli: selkeästi suunniteltu, säännöllisesti toistuva ja koko palvelusajan jatkuva kokonaisuus - silloin asialla olisi jotakin saavutettavissa. Harjoittelun ei tarvitse olla päivittäistä, mutta kuitenkin jokaviikkoista..2-3x viikossa suurinpiirtein, toki välillä painottaen vähän enemmän.

Yhdyn täysin tähän viestiin.

Ihan jokaiselle varusmiehelle tarjottavasta liikuntakoulutuksesta voisi helposti nipistää mittavan osan puhtaasti sotilaille tarkoitettuun, yksinkertaiseen ja toimivaan lähitaistelukoulutukseen. Karkeasti heitettynä kaikenmaailman salibandyt ja muut epäolennaisuudet voisi korvata jollain yllämainituilla sotilaille hyödyllisillä jutuilla.

Oman VM-palveluksen aikana ainakin jotkut skapparit harmittelivat lähitaistelu/kamppailukoulutuksen vähyyttä, sekä esimerkiksi tatamin puuttumista liikuntatiloista.

 

[Teme]

Ihan kuranttia kamaa ja perus MMA treeniä on myös perinteinen liikunto:

Nuo kylmien aseiden treenit voisi tarvita pientä päivitystä malliin

.

 

[Second]

Mielenkiintoinen video tosissaan, olen kuullut että sotien jälkeinen lähitaistelukoulutus on ollut aika hyvää, mutta siitä huolimatta tuo video yllätti aika positiivsesti. En niin järin hyvin tunne lähitaistelua tai kamppailuurheilua, mutta se lähinnä kiinnitti huomiota että aseiden riistoihin liittyvät tekniikat oli liian hienostuneita tekniikoita, ei toimi kuin demonstraatiotilanteessa ei silloin kun vastustaja pyrkii vastustamaan.

Toinen mielenkiintoinen juttu oli että puukolle ei näytetty mitään tekniikoita. Vaikka muuten aika sumeilematon video olikin niin sentään puukon käsittely jätettiin käsittelemättä Juu olihan siellä pari pistoa näytetty puukon riiston osana, vaan aika karkea tekniikka oli kyllä käytössä. Olen puukon/veitsen käsittelyä eurooppalaiseen tapaan opetellut jonkin verran ja perustekniikat alkaa olemaan kunnossa ja tekniikka on pikkuisen hienostuneempaa ja tehokkaampaa. Esim tuo UFC-video näyttää aika saamattomalle heilumiselle, suurin ongelma hitaus ja liikeratojen liiallisuus, ei se karambit-tyylikään ihan tuommoista ole vaikka viiltävää onkin! Toimiihan se sparritilanteessa noin mutta:

Tiivistelmä:

"Assaults are FULLY COMMITTED FULL SPEED, FULL CONTACT, REPEATED they are MULTIPLE and MULTIDIRECTIONAL" (eli tankerosuomeksi "rynnäköt ovat täysin omistautuneita, täysi vauhtisia, täyttä kontaktia hakevia, toistuvia, iskut ovat lukuisia ja monisuuntaisia") ja lopussa näkyy aika selväntäviä videoita ns veitsirynnäköstä, hirveän näköistä hommaa.

Toinen mielestäni hyvä video, kaveri käsittelee muutenkin perinteisiä eurooppalaisia pistotekniikoita veitsellä, mutta tämä video koskee enemmän harjoittelua ja sen mentaliteettia:

Hyppää kohtaan 17:00 jossa näkyy mitä tuo harjoittelu pitää sisällään.

Eli ideana on se että hommaa EI LOPETETA VAAN JATKETAAN NIIN KAUAN KUN VASTUSTAJA LIIKKUU. Muuttaa nähtävästi harjoittelun mentaliteettia ja toimivia tekniikoita hieman. Sidontaliikkeiden ja painin rooli korostuu, ja molemmat osapuolet päätyy varmasti sairaalahoitoon ehkä tehollekin.

No liikunnastahan tässä ketjussa oli tietysti kyse, mutta siirryttiin ihan muuhun aiheeseen.

Toki voi olla että aihe on liian härski, jos moderaattoreista tuntuu että aihe on liian raaka niin bitti-avaruuteen vaan meikäläisen postaus. Ymmärrän PV:n vastuun tässä asiassa kyllä täysin, mitä enemmän tähän asiaan tutustuu niin sen kauheammaksi se muuttuu.

 

[Kapiainen]

Ihan jokaiselle varusmiehelle tarjottavasta liikuntakoulutuksesta voisi helposti nipistää mittavan osan puhtaasti sotilaille tarkoitettuun, yksinkertaiseen ja toimivaan lähitaistelukoulutukseen. Karkeasti heitettynä kaikenmaailman salibandyt ja muut epäolennaisuudet voisi korvata jollain yllämainituilla sotilaille hyödyllisillä jutuilla.

Olen täysin samaa mieltä! Ja siksi toteankin tähän, että "jos meillä olisi oikea armeija niin..."
Viittaan tuolla siihen, että asia on kyllä tiedossa ja tiedostettu - toisinaan jotkut yrittävät hommaa tuohon suuntaan viedä - kunnes sattuu ensimmäinen tapaturma..sen seurauksena kaikki kielletään ja seuraa ties miten pitkä ja perusteellinen (rikos)tutkinta rikosnimikkeiden ollessa toinen toistaan rajumpia..
Siinä syy, miksi juuri kukaan ei halua lähteä tehokasta lähitaistelukoulutusta viemään suuremmin eteenpäin...
Se, että kamppailu-urheiluseuran treeneissä aina joskus sattuu pieniä tapaturmia hyväksytään lajin luonteeseen kuuluvana - mutta kun sotilaskoulutuksessa sattuu kerran jotakin pientä, niin se on homma seis ja syyllinen rangaistavaksi. Omalta osalta olen tämän asian pitkän pyristelyn jälkeen luovuttanut - toistaiseksi ainakin. Samoin on tehnyt moni muu..

 

[Second]

Olen täysin samaa mieltä! Ja siksi toteankin tähän, että "jos meillä olisi oikea armeija niin..."
Viittaan tuolla siihen, että asia on kyllä tiedossa ja tiedostettu - toisinaan jotkut yrittävät hommaa tuohon suuntaan viedä - kunnes sattuu ensimmäinen tapaturma..sen seurauksena kaikki kielletään ja seuraa ties miten pitkä ja perusteellinen (rikos)tutkinta rikosnimikkeiden ollessa toinen toistaan rajumpia..
Siinä syy, miksi juuri kukaan ei halua lähteä tehokasta lähitaistelukoulutusta viemään suuremmin eteenpäin...
Se, että kamppailu-urheiluseuran treeneissä aina joskus sattuu pieniä tapaturmia hyväksytään lajin luonteeseen kuuluvana - mutta kun sotilaskoulutuksessa sattuu kerran jotakin pientä, niin se on homma seis ja syyllinen rangaistavaksi. Omalta osalta olen tämän asian pitkän pyristelyn jälkeen luovuttanut - toistaiseksi ainakin. Samoin on tehnyt moni muu..

Miten toimisi vapaa-ajalla järjestetyt kamppailukerhot? Miten vastuukysymykset noiden kanssa menee?

En tiedä, jotenkin tuntuu että lähitaistelusta tehdään helposti liian vaikeaa, suhteessa siihen miten se lopun viimein toimii. Tokikaan en asiantuntija ole vaan lähinnä tutustunut aiheeseen aika kapealla sektorilla, joka tosin omasta mielestäni tuntuu aika loogiselle ja yksiselitteiselle:

Olen alkanut kallistua tässä hommassa yhä enemmän sille kannalle että lähitaistelussa riittäisi kiväärin käyttäminen lyömä- pistoaseena ja puukon käsittely niin pisto- kuin viiltoaseena, erityisesti vetisen käyttötaitoa korostaisin siksi että pistin harvemmin on kiinnitettynä aseeseen kun sitä tarvitsisi. Noiden harjoittelemiseen ei valtavasti aikaa tuhraannu vaan perustekniikoiden riittävään hallintaan päästään jopa muutamassa tunnissa, toki aina enemmän äksiisiä on parempi, mutta tuo harjoittelun määrä riittäisi jo aika pitkälle. Itsellä taustaa oin lähinnä nyrkkeilyn puolelta ja jopa siihen nähden ainakin veitsen käsittelyn perusteet on todella simppeliä omaksua! Joku koukun/suoran lyöminen siten että se on voimakas ja tuntuu kohteessa vs pistäminen veitsellä niin että se aiheuttaa vahinkoa, vaatimustasot on aivan eri tasoilla. Karkeasti jos ainakin omaa oppimiskäyrää vertaa niin veitsellä opin pistämään sitten että se uppoaa kohteeseen aiheuttaen vahinkoa yhtä nopeasti kuin opin lyömään oikean suoran teknisesti hyvin, mutta hitaasti ja hallitusti. Kun olin oppinut lyömään oikean suoran teknisesti hyvin ja kohtuu nopeasti (toki edelleen stressikestävyys oli aika heikko), niin siinä vaiheessa olin oppinut kaikki pistotekniikat veitsellä niin myötä- kuin vastaotteella. Samoin teknisten taitojen ylläpito on huomattavasti helpompaa.

Toki harmaan vaiheen vartiokomppanian toimintaan tuo ei sovellu, vaan juuri hallintatekniikoita tarvittaisiin, mutta... Jos ei hengen vaarasta ole kyse niin vähemmälläkin taidolla pärjää. Lähtisin siis siitä että hengenvaarallisessa tilanteessa pitää kyetä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti, eli "tartutaan puukkoon ja upotetaan se viholliseen xx kertaa kunnes liike lakkaa".

Tässä mielessä minusta lähitaistelukoulutus on lopun viimein saamarin yksinkertaista ja helppoa kouluttaa, veitsi voittaa puhtaan käsikähmän ja veitsen koulutus ei ole monimutkaista. Lähtökohta nykyaikana varmaankin alkaa olemaan se että veitsi/puukko löytyy ainakin toiselta osapuolelta, jolloin se lähestulkoon automaattisesti voittaa. Joten aseettomaan taistelun harjoittelu on lähes turhaa (toki käsi/olkavarteen tehtäviä lukkoja voi veitsitaistelussa päästä hyödyntämään). Toki ymmärrän täysin jos veitsen käsittelyä ei edelleenkään kannata ryhtyä kenellekkään erikseen opettamaan syvän rauhan aikana.

No eipä enää välttämättä paljoa liikuntakoulutukseen liity tämä aihe.

 

[Kapiainen]

Tässä mielessä minusta lähitaistelukoulutus on lopun viimein saamarin yksinkertaista ja helppoa kouluttaa, veitsi voittaa puhtaan käsikähmän ja veitsen koulutus ei ole monimutkaista. Lähtökohta nykyaikana varmaankin alkaa olemaan se että veitsi/puukko löytyy ainakin toiselta osapuolelta, jolloin se lähestulkoon automaattisesti voittaa. Joten aseettomaan taistelun harjoittelu on lähes turhaa (toki käsi/olkavarteen tehtäviä lukkoja voi veitsitaistelussa päästä hyödyntämään). Toki ymmärrän täysin jos veitsen käsittelyä ei edelleenkään kannata ryhtyä kenellekkään erikseen opettamaan syvän rauhan aikana.

Kyllä se näin on - ja henk.koht en näe mitään syytä, miksei veitsenkäyttöä voisi rauhanaikana opettaa. Niin sodit kuin harjoittelet - ja sitten kun on "tilanne päällä" on jo myöhäistä. Puolustusvoimien tehtävä on kouluttaa joukkoja sotaan - ja jos koulutukseen luodaan "kiellettyjä aiheita", jotka kuitenkin ovat sodassa tärkeitä taitoja, niin pieleen menee..

Pidän asiaa tärkeänä erityisesti jalkaväen osalta - ja valitettavana sitä, miten vaikeaksi edes jotenkin tehokkaan lähitaistelukoulutuksen järjestäminen on muuttunut mahdottomaksi - edes vapaaehtoisuus ei toimi koulutuksessa - sitäkin on jo kokeiltu (ne osallistuu ketkä vapaaehtoisesti haluavat) - ja sekin on tehty mahdottomaksi "ettei satu mitään". Erikoisjoukkokoulutusta antavat joukot lienevät tällä hetkellä ainoita, missä vielä voidaan lähitaistelukoulutusta tehokkaasti antaa. Muualla ei - "ettei satu mitään"..ja juuri tämä on se mitä kritisoin voimakkaasti:
Kamppailulajin treeneissä pienet loukkaantumiset ovat ihan perusjuttua - niitä sattuu, eikä siinä sen kummempaa - sotilaskoulutuksessa taas ei saa kynsikään lohjeta tai koulutus on liian rajua..kuitenkin jalkaväkisotilasta pitäisi opettaa tappamaan toisia sotilaita taistelussa - kamppailulajitreeneissä valmistaudutaan urheilukilpailuihin..outo juttu että siinä hyväksytään pienet kolhut - taisteluun valmistavassa koulutuksessa ei..
No, kärjistin toki tuossa vähän - mutta valitettavasti vain vähän..