Puukot, veitset ja muut teräaseet

Enemmän ja vähemmän naamioitu...
Suosin terätyökalujen kantamissen olkaremmissä pikemminkuin vyöllä.

Kun sä oot tuon puukon kahvankin teipannut, niin pitääkö se vai lipsuuko ote teipin/liiman/kuivumisen/kastumisen/kulumisen takia?
 
Ei ole teipattu eikä liimattu. Olen käärinyt sen niin tiukasti kuin vain pystyin omilla käsivoimilla (aloittaen teräpuolelta) ja kiinnittänyt sen nippusiteellä verkkokankaan läpi kahvassa olevaan reikään. Samoin tupen kanssa, aloitin yläpäästä ja mahdollisimman tiukasti käärien ja lopuksi kiinitin verkkokankaan nippusiteellä tupen päässä olevaan reikään.
Luulen kyllä että kahvassa pitäisi pysyä aika hyvin tuo naamiokäärö koska alusta eli kahva on luistamatonta kumiainesta. Se verkkokangas on Varustelekan myymää ja olen siitä leikannut suikaleita.
 
Viimeksi muokattu:
Ei ole teipattu eikä liimattu. Olen käärinyt sen niin tiukasti kuin vain pystyin omilla käsivoimilla (aloittaen teräpuolelta) ja kiinnittänyt sen nippusiteellä verkkokankaan läpi kahvassa olevaan reikään. Samoin tupen kanssa, aloitin yläpäästä ja mahdollisimman tiukasti käärien ja lopuksi kiinitin verkkokankaan nippusiteellä tupen päässä olevaan reikään.
Luulen kyllä että kahvassa pitäisi pysyä aika hyvin tuo naamiokäärö koska alusta eli kahva on luistamatonta kumiainesta. Se verkkokangas on Varustelekan myymää ja olen siitä leikannut suikaleita.
Jaa, se ei siis ole sitä liimapintaista käärettä. Ok.
 
terava_tiny_knife_carbon_steel-0645ceb623e4eb.jpg
Lekan uusi Terävä Tiny, firmasta ja sen tuotteista kiinnostuneille.


Skraman jämäpaloista tehty. Tällaisia minimalistisia skalpelleja on ollut pitkään, mutta yleensä ohuesta palasta ja ruostumattomasta , rei'itetyllä kahvalla, narua kahvan ympärillä yms. Teräosa näyttää käytännölliseltä, oma Mummonhammas tulee mieleen, mutta kahva tuollaisenaan ei oikein kutsu nävertelyyn. Narusta kahvassa en pidä, oma ratkaisu ruotokahvoihin on ollut kutistesukka.

Hitti vai huti, fanipojille varmasti kelpaa.
 
Viimeksi muokattu:
Nostan ketjua kysymällä onko kukaan tehnyt itse kydex-tuppia? Kokoelmassa on muutama hyvä veitsi joiden tuppi on ollut aivan kelvoton. Kuten huonosti istuva jolloin veitsi ratisee, järjettömän iso ja paksu ohuelle ja kevyelle veitselle, reiät epäsopivalla etäisyydellä käyttämilleni kantosysteemeille... Itse olen räpeltänyt kasaan teräsuojan kirveelle ja pari yksinkertaista taco-mallista tuppea (eli kaksinkerroin käännetty pala kydexiä, niitit ja reiät vain toisella reunalla). Kydexin ja niitit ja ruuvit tilasin muinoin Brisalta.

Askartelutaitoiselle homman pitäisi olla naurettavan helppoa. Mitä siis teen väärin? Olen lämmittänyt kydexiä toholla (huono idea), uunissa (ei kovin kätevää) ja parhaiten onnistunut kuumailmapistoolilla. Levyt puristettu terän ympärille kahden lautaan liimatun solukumin palasen välissä. Lienenkö käyttänyt liian paksua materiaalia vai liian pehmeää solukumia kun kydex ei vain muotoudu tiiviisti?

Teettäminen olisi vaikea perustella kun kahdenkympin rassille tuppi maksaisi satasen... Pitäisikö mennä old skool nahkatupella ja nepparivarmistuksella...
 
Nostan ketjua kysymällä onko kukaan tehnyt itse kydex-tuppia? Kokoelmassa on muutama hyvä veitsi joiden tuppi on ollut aivan kelvoton. Kuten huonosti istuva jolloin veitsi ratisee, järjettömän iso ja paksu ohuelle ja kevyelle veitselle, reiät epäsopivalla etäisyydellä käyttämilleni kantosysteemeille... Itse olen räpeltänyt kasaan teräsuojan kirveelle ja pari yksinkertaista taco-mallista tuppea (eli kaksinkerroin käännetty pala kydexiä, niitit ja reiät vain toisella reunalla). Kydexin ja niitit ja ruuvit tilasin muinoin Brisalta.

Askartelutaitoiselle homman pitäisi olla naurettavan helppoa. Mitä siis teen väärin? Olen lämmittänyt kydexiä toholla (huono idea), uunissa (ei kovin kätevää) ja parhaiten onnistunut kuumailmapistoolilla. Levyt puristettu terän ympärille kahden lautaan liimatun solukumin palasen välissä. Lienenkö käyttänyt liian paksua materiaalia vai liian pehmeää solukumia kun kydex ei vain muotoudu tiiviisti?

Teettäminen olisi vaikea perustella kun kahdenkympin rassille tuppi maksaisi satasen... Pitäisikö mennä old skool nahkatupella ja nepparivarmistuksella...
Muutaman tupen ja parin pistoolikotelon kokemuksella, tuolla prässäysmenetelmällä tärkeää on riittävä lämpötila ja nopea käsittely. Kydex pitää saada kuumennettua niin löysäksi kuin mahdollista. Mitä kuumempi sitä muotoutuvampi, mikä ei ole ihan ongelmatonta koska lämpö menee helposti yli ja kydex alkaa sulaa. Jos käyttää sellaista karkeapintaista kydexiä niin liika lämpö aiheuttaa pinnan sulamisen ja karkeus muuttuu sileän kiiltäväksi. Hankalaa mutta kokemuksen kautta oikean lämpötilan oppii.

Sitten kun lämpö on riittävän korkea, pitää olla nopea kydexin ja muokattavan mallin kanssa ettei kydex pääse jäähtymään ja jäykistymään. Äkkiä palat paikalleen ja prässilevy päälle. Mahdollisimman kova paine auttaa myös hieman, nakkaan pari kymmenen kilon punttilevyä prässin päälle ja jätän jäähtymään. Sitten vain jännityksellä odottelemaan että mitä sieltä tulee. Yleensä ihan ok. Reunat ja viimeistelyn teen sitten ihan vaan nauhahiomakoneella, nopeaa ja helppoa.

Jos haluaa sellaisia täsmäistuvia tiukkoja tsydeemejä, niin sitten pitää sijoittaa tyhjiölaatikoihin ja muihin pro-vempaimiin. Näppärämmät ovat tuollaisia rakentaneet itsekin mutta muutaman tupen takia en ainakaan itse ole edes harkinnut.

Hope this helps.
 
Back
Top