PV:ssa tapahtuneita onnettomuuksia ja läheltä piti-tilanteita

Umkhonto

Kenraali
1544087407543.png
 
https://yle.fi/uutiset/3-10564708

Hangon Syndalenin ampumaturman tuomiot kovenivat hovissa – upseerioppilas kuoli kolmen vuoden takaisessa onnettomuudessa

Tuomitut eivät noudattaneet heiltä edellytettyä huolellisuutta hovioikeuden mukaan.

Helsingin hovioikeus on koventanut Hangon Syndalenin ampumaonnettomuudesta langetettuja tuomioita.
Kolme vuotta sitten ampumaharjoituksissa tapahtuneessa turmassa kuoli upseerioppilas.

Hovioikeus tuomitsi ammunnan johtajana toimineen yliluutnantin ja tulitoimintaa valvoneen pursimiehen palvelusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta.
Käräjäoikeudessa heidät oli tuomittu kuolemantuottamuksesta sekä lievemmästä nimikkeestä eli tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta.

Hovioikeuden mukaan tuomitut eivät noudattaneet heiltä edellytettyä huolellisuutta ammunnan turvallisuuden suhteen.
Oikeus katsoi, että yliluutnantti ei ollut huolehtinut riittävästi siitä, että oppilailla oli harjoitettu taisteluammuntaa pimeällä ennen kovapanosvaihetta.
Oikeuden mukaan pursimies jätti varmistamatta sen, että joukko varmasti osaisi oikean ja turvallisen suorituksen kaikilta osin.

Ehdollista vankeutta ja päiväsakkoja

Yliluutnantti tuomittiin hovioikeudessa kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjillä hän oli saanut 60 päivän ehdollisen tuomion.
Pursimiehen hovioikeus määräsi maksamaan 80 päiväsakkoa, joista tulee hänen tuloillaan maksettavaa 3 120 euroa. Käräjäoikeus oli määrännyt hänelle 60 päiväsakkoa.
Harjoituksen johtajana toiminut kapteeniluutnantti vapautettiin syytteistä myös hovioikeudessa.

Turma tapahtui pimeäammuntaharjoituksissa

Onnettomuus sattui Merivoimien reserviupseerikurssin pimeäammuntaharjoituksissa joulukuussa 2015.
Yhdeksän upseerioppilaan joukkue ampui kuvitteellisia vihollisia, joita esittivät pimeässä hohtavat maalitaulut.

Ampuvilla sotilailla oli kivääreissään valonvahvistin pimeänäkemistä varten ja kypärissään valotikku, joka hohti pimeässä. Maalitaulut oli maalattu pimeässä hohtavalla maalilla, ja ne muistuttivat valonvahvistimen läpi katsottuna valotikkuja.

Harjoituksessa partiot ampuivat maalitauluja, vetäytyivät taaksepäin ja kääntyivät takaisin tulittamaan. Vetäytymisvaiheessa yksi partioista ajautui muita partioita kauemmas. Yksi partion jäsenistä laukaisi aseensa, jolloin luoti osui hänen ja maalitaulun väliin jääneeseen upseerioppilaaseen, joka oli juuri nousemassa seisaalleen ampuma-asennosta.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
to Ilmailun Historia
10 hrs

Yleisön pyynnöstä.
Marraskuun 5. päivä vuonna 1991 sain nuorena hävittäjälentäjänä Karjalan Lennoston Hävittäjälentolaivue 31:ssä rutiini harjoituslentotehtävän Mig-21 bis koneella suorittaa 4-6 mittarilähestymistä yölento olosuhteissa Jyväskylän lentoasemalla. Startti Kuopiosta oli heti klo 17:00 jälkeen pimeyden laskettua uudenkuun aikaan.
Ensimmäistä ILS-lähestymistä tehdessäni Jyväskylässä ulkomerkin kohdalla telineitä ulos ottaessani huomasin, että nokkatelineen merkkivalo ei tullut vihreäksi vaan jäi punaiseksi. Koska Ilmavoimissa hätätoimenpiteet opeteltiin ulkoa, tuli minulle välittömästi mieleen, että tämän vian viimeinen toimenpide on heittoistuinhyppy.
Mig-21 bissin lähestymisnopeus oli noin 330 km/h ja koska päätelineiden raideväli ja samoin siipien kärkiväli oli suhteellisen kapea verrattuna rungon pituuteen, niin ohjekirja kielsi laskeutumisen ilman nokkalaskutelinettä. Vähänkään jos maakiidon aikana ilman nokkatelinettä runko kääntyisi, niin seurauksena olisi koneen kääntyminen poikittain ja pyöriminen pituusakselinsa ympäri, kuten teki Jas aikanaan epäonnistuneessa laskussa.
Keskeytin lentotehtävän Jyväskylässä ja palasin takaisin Kuopioon. Kuopion lähettyvillä tein ohjekirjan mukaiset hätätoimenpiteet. Niihin kuului mm telineiden ulosotto yrityksiä suuren g:n vaikutuksen alla. Toiseksi viimeisenä laukaistiin erillisestä painepullosta painetta hydrauliputkiin. Tämän jälkeen telineitä ei voinut enää valita takaisin sisälle. Näiden hätätoimenpiteiden välissä lensin 3-5 matalaa ohilentoa Kuopion lentoaseman lennonjohdon ja laivueen platan ohitse. Maasta käsin pystyttiin useampaan kertaan varmistamaan, ettei nokkateline ollut ulkona.
Viimeinen hätätoimenpide oli vielä tekemättä. Eli heittoistuinhyppy.
Tämä oli ensimmäinen valmisteltu heittoistuinhyppy Suomen Ilmavoimissa. Asiaa oli tietysti kirjoituspöydän ääressä mietitty, että mitenköhän moinen tehtäisiin. Hyppypaikaksi oli Kuopiossa valittu Veh vorrilta noin radiaali 350 ja 20 km. (muistelee) Eli kuitenkin Siilinjärven ja Nilsiän välistä nokka kohti Kajaanin itäpuolelle. Hyppypaikalla vielä odoteltiin ja poltettiin polttoainetta noin 20 minuutin ajan ja yritettiin keksiä mitä voisi tehdä. Oli muuten elämäni pisimmät 20 minuuttia. Katsella ikkunasta ulos säkkipimeään yöhön ja miettiä että kohta tuonne pitäisi hypätä.
Juuri ennen hyppyä maassa oleva kollega luki ohjekirjasta vielä valmistellun heittoistuinhypyn toimenpiteitä radiojaksolle. Silloisen ohjekirjan mukaan juuri ennen hyppyä koneen moottori olisi pitänyt sammuttaa, jotta koneen maahansyöksy varmistetaan. Olin jo hetkeä aiemmin päättänyt, että en moottoria sammuta, koska jos heittoistuin ei toimi, niin voin kuitenkin vielä yrittää laskua pelkillä päätelineillä. Jos moottorin sammutan lentää kone hieman huonommin kuin nakkikioski ja uudelleen käynnistykselle tulisi kiire pilkkopimeässä. Päätin siis trimmata koneen täysin nokkapainoiseksi ja hypätä.
Hauska yksityiskohta oli, että kun kollega luki hyppytoimenpiteitä ja vuoroon tuli moottorin sammutus, tuli jaksolle hiljaisuus ja sitten kollegani hyppäsi sammutuskohdan ylitse ja jatkoi lukemistaan. Kun juuri ennen hyppyä totesin hänelle, että nyt hyppään, tulkaa hakemaan minut kotiin täältä, niin hän vastasi, että etsintäjoukot ovat jo matkalla hyppypaikalle.
Hyppykorkeus oli 10000 jalkaa eli noin 3 kilometriä ja nopeus noin 450 km/h eli noin 245 kts. Vyöt niin kireällä kuin sain kiskottua ja selkä suorana ja pää niskatuessa kiinni vedin heittoistuimen kahvasta. Ja mitään ei tapahtunut.
Heittoistuimen kahvan vetämisen jälkeen on noin 0,3 sekunnin viive ennen kuin kuomun räjähdyspanokset syttyvät ja siitä eteenpäin penkin panokset ja penkin rakettimoottori. Se viive tuntui pitkältä. Pimeässä silmät kiinni yhtääkkiä oli valoisaa, kun ympärillä räjähteli ja samassa ylävartalo painui kasaan ja tuulen melutessa alkoi röykytys puolelta toiselle. Parin kolmen sekunnin kuluttua kaikki hiljeni ja rauhottui. Avasin silmäni ja näin että istun edelleen penkissä alle metrin kokoinen vakautus varjo yläpuolellani. Penkki oli kallellaan noin 10 astetta ja putosi kovaa kyytiä kohti maata. Pilven yläraja tuolloin oli noin 2200 metriä ja alaraja noin 800 metriä.
Penkin automatiikka pyrkii tuomaan penkin ja hyppääjän mahdollisimman nopeasti alle kolmen kilometrin hapen ja kylmyyden vuoksi. Siksi istuin vielä penkin kyydissä. Oli melko huiman tuntuista istua jakkaralla ja katsoa miten kovaa kyytiä pilven yläraja lähestyy. Penkissä on varairroituskahva, jolla penkin saa irroitettua ja varjon avattua. Käsi kahvalla päätin, että ennen pilveen menoa irroitan itseni penkistä. Samalla automatiikka toimi ja penkki hävisi altani ja varjo aukesi. Alapuolellani roikkui pelastuspakkaus ja lautta punoksen päässä.
Tullessani pilven alle laskuvarjon kanssa näin ympärilläni muutamien kilometrien päässä kolmen kiinteistön valot. Vähitellen silmä tottui pimeään ja alapuolellani erotin tummempia ja vaaleampia alueita. Ajattelin että vaaleat ovat varmaan peltoja, joten nokka kohti lähintä peltoa. Kun sain varjon käännettyä kohti peltoa huomasin, että tuuli vie minua poispäin pellosta, eli selkä edellä metsään.
Kun ympärillä olevien kiinteistöjen valot alkoivat nousta horisonttiin tajusin, että kohta rytisee. Tiukka laskuvarjo asento ja läpi kuusimetsän latvuston. Oksia katkeili ja ryskyi. Sitten matka päättyi jojo-maiseen tunnelmaan kun jäin pomppimaan ylös ja alas, koska laskuvarjo oli jäänyt kuusen latvaan kiinni.
Kohta keinuminen päättyi ja alkoi pohtiminen, että mitäs sitten. Tiesin että etsintäjoukot eivät tulisi 5 minuutin sisällä vaan lähempänä 5 tunnin sisällä. Eli alas olisi päästävä.
Mietin alkuun, että irroitan valjaat ja hyppään alas. No mitenköhän korkealla olen? Uuden kuun aikaan ei lunta maassa ja pilkkopimeä metsä niin alaspäin ei nähnyt yhtään mitään. Yläpuolella taivas erottui vähän vaaleampana ja puiden latvat erottuivat taivasta vasten. Päätin irroittaa kypärän päästäni ja tiputtaa sen maahan ja kuulostella mitenkä korkealla mahdankaan olla. No tuumasta toimeen ja sitten miettimään että mitenkä se 9,81 kertaa kiihtyvyys menikään.. ääh ei tästä tule mitään ja millainen louhikko siinä alla lieneekään? En uskalla hypätä.
Vähitellen kuusen runko alkoi erottua noin kolmen metrin etäisyydellä ja päätin kiivetä runkoon kiinni ja sitä myöden alas. Irroitin siis laskuvarjon valjaat ja vedin oksista itseäni lähemmäs runkoa, mutta pelastuspakkaus oli toisen kuusen latvassa ja sen punos oli aivan tiukalla ja esti minua etenemästä kohti runkoa. Pelastuspakkauksen punos on kiinni pelastusliivissä pikalukolla. Samalla kun oikealla kädellä irrotin pikalukkoa pidin vasemmalla kädellä kiinni kuusen oksasta. Kun pelastuspakkauksen pikalukko aukesi, samalla katkesi kuusenoksa, josta pidin kiinni ja alkoi matka selkä edellä kohti maata.
Ensimmäisen kerran sinä iltana olin ihan varma, että nyt lähtee henki. Pudotus pimeyteen tuntui siltä.
Samantien pöllähdin pehmeästi sammalmättäälle ja kun sain sydämeni taas lyömään normaalisti älysin olleeni reilun metrin korkeudessa.
Alle puolessa tunnissa ensimmäinen etsintäkone oli yläpuolellani. Ilmavoimien Piper Chieftain (PC) oli varustettu elt:n etsintälaitteella. Mig-21:n elt oli sellainen, että jos halusit puhua jolle kulle painoit normaalisti tangenttia, mutta myös jos halusit vastaanottaa jonkun lähetystä piti painaa toista tangenttia. No tämä ei tietenkään ollut muistissa tyyppikurssilta ja kun PC:n kuski yritti huhuilla minua 121,5:llä niin en kuullut sitä koska en painanut toista tangenttia. Tästä syystä etsijät luulivat minun olevan niin huonossa kunnossa, etten pysty vastaamaan.
Malmilta lähti hypyn aikoihin etsintä kopteri kohti hyppypaikkaa ja se saapuikin paikalle suunnilleen yhtä aikaa maastossa olevien etsijöiden kanssa. Etsintäjoukkojen saavuttua paikalle ensimmäinen kysymykseni oli, että minne kone tippui. Olin aivan ihmeissäni kun kuulin, että jonnekin Kajaanin itäpuolelle 150 km päähän. Jälkeenpäin selvisi, että vaikka trimmasin koneen nokkapainoiseksi niin juuri ennen hyppyä pidin sauvasta koneen kuitenkin vaakalennossa ja irroitettuani sauvasta koneen autopilotin vakautustoiminta säilytti vaakalennon ja trimmasi koneen takaisin vaakalentoon. Tämän jälkeen toimenpiteet muutuivat niin että moottori jätettiin käyntiin ja autopilotin vakautustoiminta kytkettiin pois päältä.
Vajaa kolme tuntia vietin metsässä odotellen etsijöitä. Kopteri laskeutui sille pellolle jolle minäkin olin aiemmin yrittänyt ja hyppäsin kopterin kyytiin. Kopteri laskeutui Kuopion paloaseman pihaan ja sieltä ambulanssilla Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.
Aluehälytyskeskus oli välittänyt KYS:siin tiedon Rissalassa lento-onnettomuus, eikä mitään muuta. Niinpä KYS oli hälyttänyt hoitajia ja lääkäreitä päivystyksiltä ja kotoaan töihin odottamaan kaikkia mahdollisia matkustajakoneen uhreja. Kun saavuin paareilla KYS:sin aulaan oli se valkoisenaan väkeä. Lähimmät seisoivat huuli pyöreänä kun sisään kannettiin ilmavoimien merilentopuvussa oleva kummajainen.
Tunnelma Kyssin aulassa laukesi, kun merilentopuvun poistamista ihmetelleet hoitajat kysyivät minulta, että miten tämän saa pois päältäsi, jolloin hyppäsin paareilta pois ja kiskoin kuivapuvun päältäni. Osasivat ilmeisesti siitä päätellä, etten ollut kuoleman kielissä.
Hypyn aikana pää painui niin alas, että rintarangan kohdalta kolme selkänikamaa ottivat kiinni toisiinsa etureunasta. Niihin tuli rasitusvamma ja selkä oli kipeä pari kolme kuukautta. Saman ajan olin myös suihkukoneen lentokiellossa, koska lääkärit olivat sitä mieltä, että selkä voisi vaurioitua pahemmin, jos tulisi toinen hyppy heti perään. Olin tuohon aikaan kuitenkin Ilmavoimien lennonopettajakurssilla, jossa lennettiin Vinkalla, joten mitään käytännön merkitystä ei lyhyellä suihkukone lentokiellolla ollut.
Tutkijalautakunnalla kesti melko kauan kunnes syy teline ongelmaan löydettiin ja tuona aikana painostus ja hiillostus minua kohtaan oli melkoinen. ”Oletko varma että mikä lamppu oli punainen ja mikä vihreä?” Tätä jatkui muutaman viikon, kunnes selvisi, että vivusto, jonka piti työntää teline ulos oli väljyyden vuoksi mennyt yli yläkuolokohtansa ja liikkui väärään suuntaan vetäen telinettä yhä tiukemmin sisälle.
Myös julkisuuden paine oli melkoinen. Pari viikkoa puhelin soi tauotta. Jonnekin Viitasaaren suuntaan olisin päässyt maatalon isännäksikin. Tämän jälkeen puhelimeni muuttuikin salaiseksi.
Jälkikäteen kokemuksesta jäi hyvinkin positiivinen fiilis. Vaikka kone lensikin 150 km pidemmälle kuin oli tarkoitus ei se sentään mennyt kenenkään olohuoneen ikkunasta sisälle. Heittoistuin ja ilmavoimien pelastuspalvelu toimi juuri niin kuin pitikin. Heittoistuin hypystä ja varsinkin hyppypäätöksen tekemisestä pystyin tämän jälkeen lento-oppilailleni puhumaan ja kertomaan ihan erilailla, kuin pelkästään paperilta lukemalla.
Tällainen oli ilmailu-urani ikimuistoisin kokemus.
 

Jukkis

Majuri
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Tämä hävittäjän aivan-yksin-lento onkin jäänyt vahvasti mieleen. Olin tuolloin juuri siinä iässä missä kaikki sotakoneisiin liittyvät jutut vielä kiinnostivat enemmän kuin tytöt.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/hornet-havittajaan-tuli-moottorivika-rovaniemen-lentoasemalle-halytys-onnettomuusvaarasta/7269550#gs.07DllGeH

4.2.2019

Hornet-hävittäjään tuli moottorivika – Rovaniemen lentoasemalle hälytys onnettomuusvaarasta

Hornet-hävittäjään tullut moottorivika aiheutti hälytyksen Rovaniemen lentoasemalla myöhään maanantai-iltana.

Pelastuslaitos sai hieman ennen iltakymmentä hälytyksen ilmaliikenneonnettomuuden vaarasta.
Päivystävän palomestarin mukaan hävittäjään oli tullut moottorivika, jonka takia se joutui laskeutumaan yhdellä moottorilla.
Laskeutuminen sujui turvallisesti, eikä pelastuslaitoksella ollut tehtävää.
 
Niin. Kouluttajille kyllä tulisi antaa rangaistus kun eivät ole osanneet kouluttaa.
Vähän vanhentunut ketju, mutta koin velvollisuudekseni kertoa, että ainakin Kaipr:ssa 08 BECE:nä oli selkeästi kerrottu tasoristeysten vaarat, ja kuinka toimia näissä (juurikin tuo pieni koukkaus). Myöskin painotettiin, että siel kyydissä on sun tovereita hyvä määrä, joista olet vastuussa (joka painoi muuten aika perkeleesti. Lepposata ajelua oli, ku sai yksin tai kaksin ajella niitte siirtymien jälkeen). Silloin kun ukot oli vielä lavalla miten sattuu ilman istuimia.

Kuskin puolesta voin sanoa, että oli sivariin lähtö itelläkin lähellä, kun rovanleirillä ajossa 12-18h päivässä 2vk, vittumaisen/välinpitämättömän johdon kera. Mehtään oltais varmaan mentykin ilman apukuskia jossain välissä, niin tillin tallin siellä tuli oltua välistä. Myöhemmin useemman vuotta ammattihomissakaan ei koskaan joutunut yhtä pahaan tilaan, vaikka alueen pahamaineisin yrityskin tuli kokeiltua.
Se, kun jo lähtökohtaisesti ei-tuttuja/osaa kantiksista tuntui silminnähden vituttavan jo se turvattujen 6h tuntien mainitseminen, niin siinä alkaa olemaan kynnystä mennä valittamaan, että on huolissaan suorituskyvystään.
Ja se älymies, joka mainitsee, että tuntemattomissa olosuhteissa tiukan aikataulun alla ajaminen, vaihtelevalla kalustolla, muutoksien tapahtuessa lennossa, voi hypätä vaikka kuuseen miettimään asiaa toiseen kertaan. Näitä muuten riittää.

Hyvä, että ei enempää tuomiota. Varmasti riittää jo ihan tarpeeksi tappelua itsensä kanssa, ettei se makarovin piippu alkais tuntua liian hyvältä idealta.
 
http://www.lentoposti.fi/uutiset/liian_aikainen_py_r_jarrutus_startissa_aiheutti_hawkin_rengasvaurion_tikkakosken_n_yt_ksess

Liian aikainen pyöräjarrutus startissa aiheutti Hawkin rengasvaurion Tikkakosken näytöksessä

Ilmasotakoulun Hawk-suihkuharjoituskoneen rengas puhkesi lentoonlähdössä Tikkakosken tukikohdan kiitotiellä 16. kesäkuuta 2018. Käynnissä oli Ilmavoimat 100 -lentonäytöksen ensimmäinen päivä. Tapahtumasta käynnistettiin lentoturvallisuustutkinta, jonka tulokset ovat valmistuneet.

Vaaratilanteeseen johtaneessa tapauksessa Ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks suoritti lentoonlähdön kolmen sekunnin välein.
Johtokone lähti kiitotien oikeasta reunasta ja seuraavat koneet noin 15 metriä edellisen koneen vasemmalta puolelta.
Vaaratilannekone oli osastossa neljäntenä.

Kiitotieltä irtoamisen yhteydessä kone osui mahdollisesti edeltäneen koneen jättöpyörteisiin.
Samanaikaisesti ohjaaja arvioi koneen olevan ilmassa ja painoi jarruja pysäyttääkseen pääpyörien pyörimisen ennen laskutelineiden nostamista sisään.
Koneen pääpyörät olivat kuitenkin jarrujen painamishetkellä vielä kevyesti kosketuksessa kiitotiehen.

Jarrujen painaminen aiheutti koneeseen nokkaa laskevan momentin. Yhdessä mahdollisen jättöpyörteen kanssa tämä aiheutti koneen vajoamisen takaisin kiitotielle sekä oikean pääpyörän puhkeamisen.

1550221281711.png

Neloskone tuli onnistuneesti laskuun Tikkakosken kiitotielle 12 noin kello 18.15.
Vaikka osa lentonäytösyleisöstä oli jo tässä vaiheessa poistunut, paikalla oli todennäköisesti yli kymmenen tuhatta katsojaa seuraamassa dramaattista tilannetta.

Koneen ohjattavuus säilyi pitkään mutta oikean pääpyörän puhkeamisen ja jarrupaineiden loppumisen johdosta kone ajautui laskukiidon loppuvaiheessa 35 kilometrin tuntivauhdilla ulos kiitotieltä pysähtyen sen ja rullaustien väliselle nurmialueelle.
Pelastusajoneuvot varmistivat tilanteen eikä tapauksessa syntynyt henkilövahinkoja.
 

Vääpeli

Ylipäällikkö
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/varusmies-haavoittui-ampumaradalla-kaartin-jaakarirykmentissa/7311498#gs.3PdSDiph
Varusmies haavoittui tiistaina Kaartin jääkärirykmentin tilanneampumaradalla. Rynnäkkökiväärin luoti osui varusmiehen omaan jalkaan.
Onnettomuus tapahtui kolmen jälkeen iltapäivällä Helsingissä. Tilanne ei liity käynnissä olevaan Kehä 19 -paikallispuolustusharjoitukseen vaan erikoiskoulutuskauden koulutussuunnitelman mukaisiin ammuntoihin.
Varusmies on sairaalahoidossa, ja hänen läheisiinsä on oltu yhteydessä.
–  Mies on tajuissaan lähtenyt ambulanssissa kohti Töölön sairaalaa, jääkärirykmentin esikuntapäällikkö everstiluutnantti Mika Kavén kertoo.
Maavoimat tiedotti asiasta myöhään iltapäivällä.

Ylen uutisessa hieman enemmän tietoa.

https://yle.fi/uutiset/3-10674839?origin=rss
Kaartin jääkärirykmentissä loukkaantui tiistaina varusmies ampumaharjoituksessa. Kaartin jääkärirykmentti on sijoitettu Helsingin Santahaminaan.

Varusmies oli ampunut luodin vahingossa omaan jalkaansa tilanneampumaradalla. Harjoitus tehdään maastossa edeten.

Maavoimien tiedotteen mukaan vahinko sattui rynnäkkökiväärillä.

Kyse oli erikoiskoulutuskauden ammunnoista kovilla ampumatarvikkeilla. Tilanne ei liittynyt käynnissä olevaan suurempaan Kehä 19 -paikallispuolustusharjoitukseen.

Varusmiehen läheisille on kerrottu loukkaantumisesta. Loukkaantunut oli astunut palvelukseen tammikuun saapumiserässä.

Sanatahaminan edellinen loukkaantumistapaus aseenkäytössä on lokakuulta. Esikuntapäällikkö Mika Kavénin mukaan tuolloin harjoituksessa käytettiin paukkupatruunoita, mutta yksi luoti oli vahingon takia aito. Varusmies haavoittui reiteen.
 
Taas. Mitä ihmettä, Santahamina :(
 

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ja rynnäkkökiväärillä omaan jalkaan. Luulisi aseen olevan sen verran pitkä ettei moinen olisi mahdollista.
Tai noh, nykyajan yksipistehihnalla jolla ase roikkuu piippu suoraan alas lienee mahdollista.
 

Stagideus

Majuri
Lahjoittaja
Kaikki on mahdollista. Odotellaan tarkempaa tiedotusta tapahtuneesta, arvailusta on aika vähän hyötyä huultenliikuttelun lisäksi. Vaihtoehtoisia skenaarioita on useita ihan liukkaudesta lähtien.
 
https://yle.fi/uutiset/3-10675313

Kuorma-auto ja henkilöauto törmäsivät Liperissä – onnettomuudessa mukana 13 varusmiestä

Henkilöauton kuljettaja loukkaantui vakavammin.

Yksi ihminen on loukkaantunut vakavasti nokkakolarissa Liperissä.
Onnettomuus sattui Polvijärventien ja Vaiviontien risteyksessä aamulla kahdeksan aikaan.
Varusmiehiä kuljettanut maastokuorma-auto törmäsi henkilöautoon.

Henkilöauton kuljettaja loukkaantui onnettomuudessa vakavasti. Hänet on kuljetettu sairaalaan.
Kuorma-autossa oli kuljettajan lisäksi 13 varusmiestä Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppaniasta.
Varusmiehet eivät loukkaantuneet onnettomuudessa.

Pohjois-Karjalan rajavartioston apulaiskomentaja everstiluutnantti Jussi Napola kertoo, että onnettomuus sattui normaalin harjoitustoiminnan yhteydessä.
Tiistaina alkanut harjoitus on nyt keskeytetty toistaiseksi.

Napolan mukaan varusmiehet palaavat Onttolaan ja heille tarjotaan kriisiapua, mikäli he kokevat sitä tarvitsevansa.
Onnettomuuspaikalla tehdään pelastus- ja raivaustöitä, minkä vuoksi tie on suljettu liikenteeltä.
 
https://yle.fi/uutiset/3-10678177

Liperin kolarissa loukkaantunut nainen menehtyi sairaalassa – varusmies ajoi kuorma-autolla STOP-merkin takaa eteen

Liperissä keskiviikkona sattunut kolari vaati vuonna 1984 syntyneen naisen hengen.


Liperissä kuorma-auton ja henkilöauton törmäyksessä vakavasti loukkaantunut nainen on menehtynyt sairaalassa.

Pohjois-Karjalan rajavartioston varusmiestä epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä palvelurikoksesta.

Poliisin mukaan varusmiehen kuljettama maastokuorma-auto ajoi STOP-merkin takaa risteykseen ja törmäsi tiellä ajaneeseen henkilöautoon.
Onnettomuus sattui keskiviikkoaamuna Polvijärventien ja Vaiviontien risteyksessä.

Kuulusteluissa varusmies on kertonut huomanneensa risteystä lähestyessään Polvijärventietä ajaneet kaksi henkilöautoa ja jarruttaneensa.
Ensimmäisenä tiellä ajanut auto oli ehtinyt ajaa kuorma-auton ohi, mutta toinen törmäsi suoraan kuorma-auton keulaan.

Poliisi pyytää ensimmäisen henkilöauton kuljettajaa ottamaan yhteyttä poliisiin. Myös muut silminnäkijät voivat kertoa havainnoistaan poliisille.

Tapahtumahetkellä kuorma-autossa oli kuljettajan lisäksi 14 varusmiestä Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppaniasta.
Varusmiehet välttyivät onnettomuudessa vakavilta vammoilta.
 

Vääpeli

Ylipäällikkö
https://yle.fi/uutiset/3-10678177

Liperin kolarissa loukkaantunut nainen menehtyi sairaalassa – varusmies ajoi kuorma-autolla STOP-merkin takaa eteen

Liperissä keskiviikkona sattunut kolari vaati vuonna 1984 syntyneen naisen hengen.


Liperissä kuorma-auton ja henkilöauton törmäyksessä vakavasti loukkaantunut nainen on menehtynyt sairaalassa.

Pohjois-Karjalan rajavartioston varusmiestä epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä palvelurikoksesta.

Poliisin mukaan varusmiehen kuljettama maastokuorma-auto ajoi STOP-merkin takaa risteykseen ja törmäsi tiellä ajaneeseen henkilöautoon.
Onnettomuus sattui keskiviikkoaamuna Polvijärventien ja Vaiviontien risteyksessä.

Kuulusteluissa varusmies on kertonut huomanneensa risteystä lähestyessään Polvijärventietä ajaneet kaksi henkilöautoa ja jarruttaneensa.
Ensimmäisenä tiellä ajanut auto oli ehtinyt ajaa kuorma-auton ohi, mutta toinen törmäsi suoraan kuorma-auton keulaan.

Poliisi pyytää ensimmäisen henkilöauton kuljettajaa ottamaan yhteyttä poliisiin. Myös muut silminnäkijät voivat kertoa havainnoistaan poliisille.

Tapahtumahetkellä kuorma-autossa oli kuljettajan lisäksi 14 varusmiestä Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppaniasta.
Varusmiehet välttyivät onnettomuudessa vakavilta vammoilta.
Voi vattu..... osanottoni.
 

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kuulusteluissa varusmies on kertonut huomanneensa risteystä lähestyessään Polvijärventietä ajaneet kaksi henkilöautoa ja jarruttaneensa.
Jarruttaa olisi pitänyt joka tapauksessa vaikkei ketään olisi näkynytkään koska tuli stop-merkin takaa. Eli tämä keissi on selvästi varusmieskuskin syytä, ei mitään epäilystä toisin kuin se Raaseporin.
 

ak.tied

Ylipäällikkö
Jarruttaa olisi pitänyt joka tapauksessa vaikkei ketään olisi näkynytkään koska tuli stop-merkin takaa. Eli tämä keissi on selvästi varusmieskuskin syytä, ei mitään epäilystä toisin kuin se Raaseporin.
Siltähän tämä ennakkotietojen perusteella vaikuttaa, että selitykset on nyt aika vähissä. Takki auki ja hihat käärittynä risteykseen, taistelukiimassakaan ei saa turvallisuus ja stop-merkit unohtua.
 

vlad

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Apulaisvaltakunnansyyttäjältä tällainen päätös:

"Kolmen varusmiehen kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta nostetaan sittenkin syytteet kuorma-auton kuljettajalle

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi aikaisemman päätöksen syyttämättä jättämisestä."

https://yle.fi/uutiset/3-10678228

Hiukan oudoksuttava päätös, kun Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan "kuljettajan olisi ollut lähes mahdotonta nähdä junaa".

Onko apulaisvaltakunnansyyttän tulkinta sitten se, että "lähes mahdotonta" eli mahdollista kuitenkin, joten syyte nostetaan.

edit. Onnettomuudesta olikin oma ketjunsa tuolla "Kotimaan uutisia" - osiossa, jossa asia jo huomioitu.
 
Top