Pyöräily

Erkki

Eversti
Lahjoittaja
Lähde: Suomalaisia polkupyörämerkkejä
Toveri: N Jalosen Urheilukauppa 1939->
Lahti
Joo, tuo se on. Lapset hävittivät merkkikyltin pyörästä, mutta siinä oli teksti: Urheiluliike Jalonen Lahti. Tuohon aikaan kai jokainen itseään kunnioittava kauppaliike möi omaa pyörämerkkiään, suvusta löytyy myös heinolalaisen rautakauppa Juurikkalan merkillä varustettu "Nopeus." Tuo Adler olisi hienoa saada taas liikenteeseen, se oli meillä jo lapsuudessani, ja vaikka se oli ykkösvaihteellakin raskaanpuoleinen poljettava, ajelin sillä mielelläni sen erikoisuuden takia. Tässä netistä poimittu kuva vastaavasta pyörästä: 28797
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Joo, tuo se on. Lapset hävittivät merkkikyltin pyörästä, mutta siinä oli teksti: Urheiluliike Jalonen Lahti. Tuohon aikaan kai jokainen itseään kunnioittava kauppaliike möi omaa pyörämerkkiään, suvusta löytyy myös heinolalaisen rautakauppa Juurikkalan merkillä varustettu "Nopeus." Tuo Adler olisi hienoa saada taas liikenteeseen, se oli meillä jo lapsuudessani, ja vaikka se oli ykkösvaihteellakin raskaanpuoleinen poljettava, ajelin sillä mielelläni sen erikoisuuden takia. Tässä netistä poimittu kuva vastaavasta pyörästä: View attachment 28797
Siis vaihteet toimivat, superharvinaista. Onnittelut. Samalla kertoo jotain laadusta. Minkä merkkinen napa?
Mielenkiintoinen tuo tieto heinolalaisesta Nopeus-merkistä, sitä ei nimittäin lähdeteos tunne. On Nopeuksia 1930-luvun Perniöstä, määrittelemättömän ikäinen Turusta (Viljo Fonsell) sekä Nopeus Extra Lauttakylästä 30-luvulta.

Tyypillisesti yksi kauppias on koonnut 1-4 merkkiä. Tunnetaan 15-20 merkin yhtiöitä. Yleisin tapa nimetä pyörät on ollut teettää kilvet ulkomailla sarjatyönä, ja näillä erikoistuneille firmoilla on ollut edustajansa Suomessa tyyppisuunnitelmineen ja piirustuksineen. Oli myös kotimaista tuotantoa.
Se tuo lisää kiehtovuutta harrastukseen tuo paikallisuus. Osat on voineet olla Pyrkijän tai Tunturin tai Kone ja Terän, ja niistä on sitten paikalliset liikkeet koonneet takahuoneissaan mitä erilaisimpia merkkejä.
 
Joo, nyt sai nämä museopyörät jonkin paikan kovettumaan.

En muista varmasti valmistajaa, mutta SA-kilvillä ollut yksivaihteinen ja vanhempaa mallia kuin se millä itse varusmiespalveluksessa poljin. Oli helvetin hyvä, painava, vanhat ketjutkin pysyi löystymättöminä vuosia (ts. en niitä koskaan vaihtanut) verrattuna näihin nykyisiin paskoihin, jotka kestävät päivittäistä käyttöä puoli vuotta enintään, rasvasit miten tahansa ja varoit miten niitä ylämäissä venyttämästä.
Mutta joku pölli sen.

Nyt haluttaisi saada Sveitsin armeijan polkupyörä mallia 05 (1905), ja nimenomaan se eikä sitä 1990-luvun mallia. Kellään kokemuksia?

Tuolta https://www.velo-zuerich.ch/velo/typ/militaervelo näyttäis saavan. Vähän kuppasia, mutta ei kai voi muuta odottaakaan.

28824
 
Viimeksi muokattu:

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kun ostin M05-anorakin Tuntsalta niin huomasin että niillä on myös sopivan värinen anorakki pyöräilyyn.
Niin pakkohan se oli tilata (myös). Vaikka muuten suosin maastokuvioita ja tummia värejä niiin pyörän selässä haluan näkyä mahdollisimman hyvin. Kangas 33/67 puuvilla/polyester.

 

VanhaPate

Eversti
Kädet hikosivat läppäriä käännellessä... huippumies Kilian Bron asialla, todella kovan luokan alamäkiajoa Alpeilta. 120km/h kovimmillaan huiput tuossa alkuvaiheessa lumella.
Tohon jos vielä meikäläinen hurahtaa niin se on sitten menoa - muutama kaveri treenannut tuota (Suomessa) ja solisluut paukkuneet kotimaassakin ihan säännöllisesti!

Tuohon saattaisi hieman parempi vertailukohta olla enduro kuin puhdas alamäkiajo. Enduro on viime vuosina ollut kovassa kasvussa ja osallistumiskynnys siihen on paljon alamäkiajoa alhaisempi. Radat ovat helpompia ja kaluston ei tarvitse olla niin kyseiseen lajiin erikoistunutta kuin alamäkiajossa.

Murtuneet solisluut taitaa tosiaan olla alamäkiajajien ammattitauti.

 
Top