Rajajääkäreitä
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
Niin suojeluhan on nykyään pioneeriaselajin osana. On niissä kyllä jotain muitakin uudistuksia. Merkkejä on ainakin lisätty. Raivaajilla näkyy olevan nykyään oma merkkinsä, samoin lakimiehillä. samoin olen nähnyt jollain muullakin. Panssaripuolellahan ne oli ennen niitä leveitä ja kulmikkaita ja niihin taisi tulla muutoksia. Lääkinnän merkistä on ainakin sekä tummanharmaa, vaaleanharmaa että punapohjainen versio. Mutta näiden kilpimerkkien jälkeen on vielä ihan tässä viimeisen vuoden aikana ilmestynyt hihoihin sellaisia pieniä neliön mallisia täysin uusia merkkejä. Värikkyyttä on uusimmissa merkeissä lisätty, eikä heraldisista säännöistä pidetä enää niin kiinni ja vastaavasti on myös ilmestynyt näitä jenkkiläistyyliin sudued-merkkejä eli maastovärisiä (lähinnä oliivinvihreäpohjaisia ja harmaalla ja mustalla kuvioituja)Heikkilä kirjoitti:
Oisko tuo se mainitsemasi uudempi naamarikuvio?
Liitteet
noska kirjoitti:
Tässä liitteessä on lueteltu kuvien kanssa tämänhetkiset, voimassaolevat koulutushaaramerkit ja joitakin muita erikoismerkkejä. Panssarivaunumiehen ja panssarintorjuntamiehen merkit ovat edelleen kulmikkaita, mutta eivät sen leveämpiä kuin muutkaan (tarrapohja määrää leveyden). Niissä on edelleen samat kuviot ja värit mutta mittasuhteet ovat muuttuneet eli vaunu on 'ahdettu' kilpikuvion yläosaan. Vanhassa on minun silmääni paremmat mittasuhteet, mutta vanhaa merkkiä mittasuhteet säilyttäen pienentämällä olisi tullut tosi matala ja muita selvästi pienempi merkki.
Ilmatorjuntamiehen, laskuvarjojääkärin ja rannikkojääkärin merkit taitavat myös olla tuoreita lisäyksiä sen raivaajapioneerin lisäksi. Se havumerkki on myös virallisesti nyt sissi / tiedustelija eli oranssireunaista havumerkkiä jaketaan myös PV:n puolella. Vaikka merkkejä on lisätty niin toisaalta niitä on vähennetty, joskus vuosikymmeniä sitten ilmeisesti oli enemmänkin näitä 'sama merkki erivärisellä pohjalla'-muunnoksia joista on pikkuhiljaa luovuttu ensin käytännössä ja sitten virallisestikin. Nelikulmaisia koulutushaaramerkkejä maavoimien varusmiehillä en muista nähneeni, mutta kv. operaatioissa erilaisia neliskanttisia merkkejä on kylläkin näkynyt.
:doh: näköjään editoidessa tekstiä pudotin ton laskuvarjojääkärin, rannikkojääkärin ja kenttäsairaanhoitajan pois. Kun kaivoin noi viimeks käteen lyödyt merkit ja katselin kuvia niin tosiaan eihän ne olleet neliskanttis, vaan toi tarrapohja ainoastaan ja kun käytössä on myös nämä kenttävärityksen merkit niin niistä tulee helposti mielikuva neliskanttisesta merkistä.Heikkilä kirjoitti:
Kiitos tosta listasta. Hyvä saada päivitettyä systeemit ajan tasalle.
Oiskohan tää off topic jatkunut jo tarpeeks pitäkään taas eli jos vielä halutaan jatkaa niin tehdään kokonaan uus keskustelu tästä aiheesta ja keskitytään tässä keskustelussa taas alkuperäiseen aiheeseen.
Kertomus Lapin rajajääkäristä, jaha ennen kylmän soda aikana ne oli 4-5 päivää tunturissa länsimaata vartia.
Tuskin on maassamme toista sellaista viranomaista, joka operoisi yhtä laajalla tehtäväkentällä kuin Lapin Rajavartiosto. Jo fyysisesti kolme rajavartioaluetta muodostavat valtaisan kokonaisuuden, ja Lapin lisänä vartiosto huolehtii Rajavartiolaitoksen tehtävien täyttämisestä arktisella ja rajujen säävaihtelujen alueella.
Kansainvälisesti ajateltuna Lapin rajavartioston rooli on huomattava, sillä se turvaa vartioinnillaan paitsi Suomen myös Euroopan unionin Norjan ja Venäjän vastaista ulkorajaa. Niinpä esimerkiksi Nuorgamissa Suomen ja Norjan rajalla sijaitsee EU:n pohjoisin piste ja Ivalon rajajääkärikomppanialla on kunnia olla EU:n pohjoisin varusmieskoulutusta antava yksikkö.
Ruotuväki sai ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua perinteikkään rajavartioston toimintaan kahdella rajavartioalueella sekä Ivalon Rajajääkärikomppaniassa. Kahden päivän hektinen ajaminen paikasta toiseen tarjosi maamme parhaita maisemia sekä kattavan pintaraapaisun Lapin Rajavartioston toiminnasta - kenties myös lappilaisten elämänmenosta.
Rajavartijat pois pusikoista
Toimittajankin maailmassa kakusta syödään ensimmäiseksi kirsikat pois, joten ensimmäiseksi Ruotuväen vierailukohteeksi valikoitui kuvankaunis Kilpisjärvi. Siellä sijaitsee Muonion rajavartioalueen Siilastuvan vartioasema.
Viihtyisä rivitalohuoneistoa muistuttava asema yllättää, kun mielikuvissa sen mielsi hirsikämppämäiseksi tukikohdaksi, jolta ikänsä jänkää jalan ja suksilla sahanneet rajavartijat suuntaisivat pitkille partiomatkoilleen.
- Rajamiehet ovat tulleet pusikosta pois. Ennen oltiin 4-5 päivää tunturissa kun voimassa ollut YYA-sopimus velvoitti länsirajankin valvontaan. Nykyään olemme siellä missä ihmisetkin, satsaamme alueen ruuhka-aikoihin, aseman vartioupseeri, luutnantti Seppo Mäkinen valaisee.
Jalkapatikassa taitettavista partioistakin on tullut harvinaisuuksia, sillä liikkuvuus on tarpeen esimerkiksi ensivastetehtävissä.
- 1990-luvulla ajoneuvoja ja kelkkoja alkoi ilmestyä, kertoo vanhempi rajavartija Antero Kuusijärvi.
Jonkinlaista erärakkautta silti luulisi tarvitsevan, jotta verrattain syrjäisellä Siilastuvan asemalla viihtyisi. Tämän Mäkinen vahvistaa.
- Kaikki meistä nauttivat tässä ainutlaatuisessa maastossa liikkumisesta. Täällä on kokenutta porukkaa, eikä täältä hakeuduta pois.
Ennen kaikkea Mäkinen hehkuttaa kuitenkin vartioaseman henkilöstön yhteishenkeä. Työvuorot ja -päivät ovat pitkiä ja saavat ajan saatossa aikaan melkoista joukon kiinteytymistä.
- Tämä on kuin perhe, Mäkinen tiivistää.
Rajajääkärit siirtyvät, siirtyvät ja siirtyvät
Siirtyminen Kilpisjärveltä Ivaloon kestää modernilla automobiilillakin nälkävuoden verran, vaikka välissä on loppujen lopuksi vain muutama kunta.
Ivalon rajavartioalue puoltaa kuitenkin paikkansa vierailukohteena, sillä siellä rajavartioston toiminta on monipuolisimmillaan: on johtopaikkaa, rajanylityspaikkoja ja vieläpä kermana kirsikkansa jo menettäneen kakun päällä Rajavartiolaitoksen varusmiesyksikkö.
- Alue on myös monikulttuurinen, Utsjoella on saamelaisenemmistö ja rajaa on Norjan ja Venäjän kanssa. Meillä on yli sata henkeä töissä, Ivalon rajavartioalueen varapäällikkö, kapteeni Lauri Wesslin kertoo.
Yksi noista työntekijöistä on Rajajääkärikomppanian päällikkö, kapteeni Jussi-Pekka Tanninen, joka kouluttajien kanssa tarjoaa varusmiehille kovaa koulutusta päämääränä tuottaa rajajoukkojen reserviin osaavia tiedustelujoukkoja. Vuosittain varusmiehiä koulutetaan 160-200.
- Varusmiestemme koulutuksessa lappilaiset erityispiirteet on otettu huomioon. Kylmän kanssa joutuu varmasti tekemisiin, Tanninen toteaa.
- Tämä on rajavartiolaitoksen yksikkö, ja siihen liittyen varusmiehille tarjotaan 6-7 vuorokautta rajaturvallisuuskoulutusta, mikä mahdollistaa toimimisen rajaturvallisuuteen liittyvissä yksinkertaisissa miehistötehtävissä, hän lisää.
Varusmiehet ovat kokeneet, että palvelus rajajääkärikomppaniassa on maineensa veroista. Kyseinen maine on melkoisen kova.
- On tämä ollut pikkuisen kovempikin paikka kuin arvelimme. Parasta koko hommassa on hyvä yhteishenki, kertoo rajajääkärikolmikko Jukka Närhi, Toni Viita ja Jani Mäkäläinen lähes yhteen ääneen.
Sen verran ankaraa on rajajääkärikomppanian tiedustelijan elämä lukemattomine siirtymisineen, jotka tehdään jalan ja rinkka selässä, että lopputulos tiivistyy Tannisen kolmisanaiseen ja monimerkitykselliseen virkkeeseen: Jokainen löytää Rajansa
Tuskin on maassamme toista sellaista viranomaista, joka operoisi yhtä laajalla tehtäväkentällä kuin Lapin Rajavartiosto. Jo fyysisesti kolme rajavartioaluetta muodostavat valtaisan kokonaisuuden, ja Lapin lisänä vartiosto huolehtii Rajavartiolaitoksen tehtävien täyttämisestä arktisella ja rajujen säävaihtelujen alueella.
Kansainvälisesti ajateltuna Lapin rajavartioston rooli on huomattava, sillä se turvaa vartioinnillaan paitsi Suomen myös Euroopan unionin Norjan ja Venäjän vastaista ulkorajaa. Niinpä esimerkiksi Nuorgamissa Suomen ja Norjan rajalla sijaitsee EU:n pohjoisin piste ja Ivalon rajajääkärikomppanialla on kunnia olla EU:n pohjoisin varusmieskoulutusta antava yksikkö.
Ruotuväki sai ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua perinteikkään rajavartioston toimintaan kahdella rajavartioalueella sekä Ivalon Rajajääkärikomppaniassa. Kahden päivän hektinen ajaminen paikasta toiseen tarjosi maamme parhaita maisemia sekä kattavan pintaraapaisun Lapin Rajavartioston toiminnasta - kenties myös lappilaisten elämänmenosta.
Rajavartijat pois pusikoista
Toimittajankin maailmassa kakusta syödään ensimmäiseksi kirsikat pois, joten ensimmäiseksi Ruotuväen vierailukohteeksi valikoitui kuvankaunis Kilpisjärvi. Siellä sijaitsee Muonion rajavartioalueen Siilastuvan vartioasema.
Viihtyisä rivitalohuoneistoa muistuttava asema yllättää, kun mielikuvissa sen mielsi hirsikämppämäiseksi tukikohdaksi, jolta ikänsä jänkää jalan ja suksilla sahanneet rajavartijat suuntaisivat pitkille partiomatkoilleen.
- Rajamiehet ovat tulleet pusikosta pois. Ennen oltiin 4-5 päivää tunturissa kun voimassa ollut YYA-sopimus velvoitti länsirajankin valvontaan. Nykyään olemme siellä missä ihmisetkin, satsaamme alueen ruuhka-aikoihin, aseman vartioupseeri, luutnantti Seppo Mäkinen valaisee.
Jalkapatikassa taitettavista partioistakin on tullut harvinaisuuksia, sillä liikkuvuus on tarpeen esimerkiksi ensivastetehtävissä.
- 1990-luvulla ajoneuvoja ja kelkkoja alkoi ilmestyä, kertoo vanhempi rajavartija Antero Kuusijärvi.
Jonkinlaista erärakkautta silti luulisi tarvitsevan, jotta verrattain syrjäisellä Siilastuvan asemalla viihtyisi. Tämän Mäkinen vahvistaa.
- Kaikki meistä nauttivat tässä ainutlaatuisessa maastossa liikkumisesta. Täällä on kokenutta porukkaa, eikä täältä hakeuduta pois.
Ennen kaikkea Mäkinen hehkuttaa kuitenkin vartioaseman henkilöstön yhteishenkeä. Työvuorot ja -päivät ovat pitkiä ja saavat ajan saatossa aikaan melkoista joukon kiinteytymistä.
- Tämä on kuin perhe, Mäkinen tiivistää.
Rajajääkärit siirtyvät, siirtyvät ja siirtyvät
Siirtyminen Kilpisjärveltä Ivaloon kestää modernilla automobiilillakin nälkävuoden verran, vaikka välissä on loppujen lopuksi vain muutama kunta.
Ivalon rajavartioalue puoltaa kuitenkin paikkansa vierailukohteena, sillä siellä rajavartioston toiminta on monipuolisimmillaan: on johtopaikkaa, rajanylityspaikkoja ja vieläpä kermana kirsikkansa jo menettäneen kakun päällä Rajavartiolaitoksen varusmiesyksikkö.
- Alue on myös monikulttuurinen, Utsjoella on saamelaisenemmistö ja rajaa on Norjan ja Venäjän kanssa. Meillä on yli sata henkeä töissä, Ivalon rajavartioalueen varapäällikkö, kapteeni Lauri Wesslin kertoo.
Yksi noista työntekijöistä on Rajajääkärikomppanian päällikkö, kapteeni Jussi-Pekka Tanninen, joka kouluttajien kanssa tarjoaa varusmiehille kovaa koulutusta päämääränä tuottaa rajajoukkojen reserviin osaavia tiedustelujoukkoja. Vuosittain varusmiehiä koulutetaan 160-200.
- Varusmiestemme koulutuksessa lappilaiset erityispiirteet on otettu huomioon. Kylmän kanssa joutuu varmasti tekemisiin, Tanninen toteaa.
- Tämä on rajavartiolaitoksen yksikkö, ja siihen liittyen varusmiehille tarjotaan 6-7 vuorokautta rajaturvallisuuskoulutusta, mikä mahdollistaa toimimisen rajaturvallisuuteen liittyvissä yksinkertaisissa miehistötehtävissä, hän lisää.
Varusmiehet ovat kokeneet, että palvelus rajajääkärikomppaniassa on maineensa veroista. Kyseinen maine on melkoisen kova.
- On tämä ollut pikkuisen kovempikin paikka kuin arvelimme. Parasta koko hommassa on hyvä yhteishenki, kertoo rajajääkärikolmikko Jukka Närhi, Toni Viita ja Jani Mäkäläinen lähes yhteen ääneen.
Sen verran ankaraa on rajajääkärikomppanian tiedustelijan elämä lukemattomine siirtymisineen, jotka tehdään jalan ja rinkka selässä, että lopputulos tiivistyy Tannisen kolmisanaiseen ja monimerkitykselliseen virkkeeseen: Jokainen löytää Rajansa
Rajalämäri
Alokas
Kuvia PEHA1+3 harjoituksesta nelisen viikkoa ennen kotiutumista. Harjoitus käytiin Petsikon alueella.
Vanha kunnon Petsikko. <3 Lapin Rajalla palvelleet tietävät tästä RjK:n järjestämästä elämysretkestä.
LUMO-harjoitus Petsikon reissun loppuvaiheessa. Petterihän se siellä padasssa porisee.
Vanha kunnon Petsikko. <3 Lapin Rajalla palvelleet tietävät tästä RjK:n järjestämästä elämysretkestä.
LUMO-harjoitus Petsikon reissun loppuvaiheessa. Petterihän se siellä padasssa porisee.
madmax kirjoitti:
Kontiorannassa ei kouluteta rajajääkäreitä. Rajajääkärikomppanioita varusmieskoulutus tarkoitukseen on Suomessa kaksi; Ivalossa ja Joensuun vieressä Onttolassa, Imatran Immolassa koulutetaan myös rajajääkäreitä mutta heidät erikoiskoulutetaan, erikoisrajajääkärikomppania.
Vaikea mennä yksittäisen taistelijan päähäniskostumia arvailemaan, mutta muilla näkyy olevan varsikengät ja tällä yhdellä saappaat. Ehkäpä on jotain lisä tukevuutta hakenut tai muuta sellaista. En ole moiseen ennen törmännyt, mutta pitää kokeilla joskus miten ne vaikuttavat. Saattaa olla ihan toimivakin ratkaisu. En lähtisi automaattisesti tuomitsemaan häröilyksi kaikkea normaalista poikeavaa jota en itse ymmärrä tai jonka tarkoitusta en tiedä.
noska kirjoitti:
Inttiaikaan monetkin käyttivät tuota metodia, en tiedä kun en ole kokeillut. Sen tiedän, että kaikkien taistelijoiden pohje ei ole ihanteellinen eräänlainen kauriin faunimainen pohje vaan supisuomalainen hakkuupölkkyä muistuttava kasa lihaa. Ja kun tällainen nilkkaan asti ulottuva lihasryvös yritetään ajaa maihariin, tulee ongelmia. Esimerkiksi itse en voi käyttää erästä amerikkalaista maiharimallia, sen varsi ulottuu justi pohkeen alareunaan.....muutamassa tunnissa varsi jälvii herkän, lähes vauvanihoa muistuttavan pohjenahkani säälittävään kuntoon.
Voi tätä nostalgian autuutta, kun näkee reippaan taistelijan oikeassa rehellisessä saapikkaassa.
skärdis
Greatest Leader
noska kirjoitti:
Ei kai häröilyssä olekaan kyse toimivuudesta tai järkevyydestä. Mielestäni ylänapin aukaiseminen tukahduttavan kuumassa luokassa oli myös erittäin hyvä ratkaisu, mutta siltikin siihen puututtiin häröilynä ankarasti.
"Rajajääkäri N.N:n pyynnöstä kaikki asentaa hihnat nilkkoihinsa!
Tai sitten N.N. poistaa typerät hihnansa!!!!!"
skärdis kirjoitti:
Itse olen oppinut häröilyn tarkoittavan hieman muuta asiaa, mutta niinhän se menee että inttislangi muuttuu palveluspaikkojen ja ajan myötä.
Tuo on yksi typerimmistä eloon jääneistä asioista, nimittäin tuo yhtenäinen varustus. Sen nimiin vannotaan naama punaisena kuitenkaan ymmärtämättä sen historiaa ja tarkoitusta.