Rannikkojääkärit

Itse olen ollut siinä käsityksessä, että maihin nousseen vihollisen torjunta kuuluu laivaston rannikkojoukoille joita koulutetaan Upinniemen merivoimien jalkaväkiyksiköissä.
Toki tarvittaessa voidaan myös rannikkojääkäreitä ja maavoimien yksiköitäkin käyttää jos tilanne niin vaatii.

Nykyään Merivoimien rannikkojoukot on ehkä saatu miehitettyä aihepiiriin koulutetulla porukalla. Vielä kymmenisen vuotta sitten nuo olivat melkoinen silisalaatti. Jo kivääriyhmän tasolla oli ihan tyypillisesti ukkoja kaikista puolustushaaroista eli matruusista lentosotamieheen yms. 9 miestä ja 9 eri sotilasarvoa.
 
Niiden kanavien perusteella joita minulla oli käytössä, kyse oli lähinnä protestista.
Kaverini oli Upinniemessä jalkaväessä suorittamassa asevelvollisuuttaan niihin aikoihin kun rannikkojääkärikoulutus oli siirtynyt Dragsvikiin.
Siis kaverini sai merivoimien jalkaväkikoulutuksen rannikon alueen puolustukseen (nykyisin nimellä rannikkoprikaati https://merivoimat.fi/rannikkoprikaati ).
Kouluttajina oli entisiä rannikkojääkärikouluttajia jotka eivät olleet menneet Dragsvikiin kouluttajiksi. Olivat ihan vittuuntuneita koko touhuun.
Koulutusmetodeita oli aikalailla otettu/jätetty rannikkojääkärikoulutuksesta ja kaverini inttikavereineen saivat nämä kyllä kokea.
No mikäs siinä, se sopi kaverilleni. Hänen isänsä kun oli ollut rannikkojääkäreissä ja pojasta tuli lähes rannikkojääkäri.
Oli menossa jonkinlainen ylimenovaihe ja Upinniemessä ei oikein haluttu eikä oikein tiedetty kuinka pitäisi toimia näiden uusien merivoimien jalkaväkimiesten kanssa.

Itseäni otti pattiin kun rannikkojääkärikoulu siirtyi ruotsinkieliseksi koulutukseksi Dragsvikiin.
Olen aina elänyt rannikolla ja liikkunut merellä ja saaristossa. Nuorena urheilin paljon ja olen aina harrastanut retkeilyä.
Rannikkojääkärikoulutus ja vihreä baretti olisi kiinnostanut ja kotoa Upinniemeen ei olisi ollut pitkä matka, mutta portti pistettiin nokan edestä kiinni (en ole vieläkään antanut tätä PV:lle anteeksi :mad: )
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Kaverini oli Upinniemessä jalkaväessä suorittamassa asevelvollisuuttaan niihin aikoihin kun rannikkojääkärikoulutus oli siirtynyt Dragsvikiin.
Siis kaverini sai merivoimien jalkaväkikoulutuksen rannikon alueen puolustukseen (nykyisin nimellä rannikkoprikaati https://merivoimat.fi/rannikkoprikaati ).
Kouluttajina oli entisiä rannikkojääkärikouluttajia jotka eivät olleet menneet Dragsvikiin kouluttajiksi. Olivat ihan vittuuntuneita koko touhuun.
Koulutusmetodeita oli aikalailla otettu/jätetty rannikkojääkärikoulutuksesta ja kaverini inttikavereineen saivat nämä kyllä kokea.
No mikäs siinä, se sopi kaverilleni. Hänen isänsä kun oli ollut rannikkojääkäreissä ja pojasta tuli lähes rannikkojääkäri.
Oli menossa jonkinlainen ylimenovaihe ja Upinniemessä ei oikein haluttu eikä oikein tiedetty kuinka pitäisi toimia näiden uusien merivoimien jalkaväkimiesten kanssa.

Itseäni otti pattiin kun rannikkojääkärikoulu siirtyi ruotsinkieliseksi koulutukseksi Dragsvikiin.
Olen aina elänyt rannikolla ja liikkunut merellä ja saaristossa. Nuorena urheilin paljon ja olen aina harrastanut retkeilyä.
Rannikkojääkärikoulutus ja vihreä baretti olisi kiinnostanut ja kotoa Upinniemeen ei olisi ollut pitkä matka, mutta portti pistettiin nokan edestä kiinni (en ole vieläkään antanut tätä PV:lle anteeksi :mad: )
Portteja ei ole pistetty kiinne... Rannarien vihreän baretin voi suorittaa myös reserviläinen, mutta se vaatii kovasti työtä ja osoituksia taitotasosta...
Dragallakin on tärkeä tehtävänsä, kyllä näitä on ylempänä mietitty
 
Portteja ei ole pistetty kiinne... Rannarien vihreän baretin voi suorittaa myös reserviläinen, mutta se vaatii kovasti työtä ja osoituksia taitotasosta...
Dragallakin on tärkeä tehtävänsä, kyllä näitä on ylempänä mietitty
Tarkoitin tuolla portin sulkeutumisella lähinnä omalla kohdallani varusmiespalvelusta ja ruotsin kieltä.
Mutta hienoa jos reserviläinen voi nykyään niin halutessaan vihreän baretin ansaita. Mutta tästäkin on jo aika kohdallani eittämättä sujahtanut ohi.
Ymmärrän kyllä miksi koulutus siirtyi Dragsvikiin ja kyllä sillä siellä oma paikkansa ja tehtävänsä on. Asioita on PV:ssä mietitty. Ei koulutusta sinne kiusalla tai hätiköidysti siirretty.
 
Portteja ei ole pistetty kiinne... Rannarien vihreän baretin voi suorittaa myös reserviläinen, mutta se vaatii kovasti työtä ja osoituksia taitotasosta...
Dragallakin on tärkeä tehtävänsä, kyllä näitä on ylempänä mietitty
Tämä mahdollisuus vihreään barettiin kiinnostaa. Miten onnistuu?
 
Miksi näin kävi?

Kuten yllä jo kirjoitettiinkin, kiinnosti erikoisjoukossa palvelleita kouluttajia lähteä a) toiseen varuskuntaan b) kouluttamaan ns. tavallista sotaväkeä c) ruotsinkieliseen porukkaan suunnilleen saman verran kuin paskan syöminen omasta hatusta. Kun likimain kaikille löytyi paikka muualtakin ei liene ihme että vain muutama otti kutsun vastaan ja siirtyi Tammisaareen.

Toisaalta "vanhassa" RannJP:ssa palvelleista kouluttajista aika moni oli katkera kun koulu perustettiin ja muut yksiköt lakkautettiin. Vuonna 80 tai 81, en ole aivan varma, tarjottiin vihreä baretti kaikille aiemmin pataljoonassa palvelleille. Harva otti vastaan, eräskin kouluttaja totesi ettei moista syylinkiä päähänsä pane vaikka ampua uhattaisiin. Huomion arvoistahan on, että yllä linkatussa Rannikon puolustajassa oikein kuvan kanssa esitelty Matti Mökkönen ei ollut RannJP:n kasvatteja lainkaan vaan Uudenmaan Rakuunapataljoonasta siirretty upseeri. Tämä syletti monia.
 
Itse olen ollut siinä käsityksessä, että maihin nousseen vihollisen torjunta kuuluu laivaston rannikkojoukoille joita koulutetaan Upinniemen merivoimien jalkaväkiyksiköissä.
Toki tarvittaessa voidaan myös rannikkojääkäreitä ja maavoimien yksiköitäkin käyttää jos tilanne niin vaatii.
Merisota -kirjassa oli maininta, että maihin nouseen vihollisen torjunta kuuluu maavoimien yhtymille :unsure:
 
SlLaiv:n porukkaa oli RUK:ssa 90-luvun alussa, heitä sanottiin merijalkaväeksi, puhuivat itsestään JV-ixa -termillä ja ilmeisesti jv-puolen tiedustelulinjan oppilaita olleet AUK:ssa. Mitäs tämä sakki oli?
Puheet koulutuksesta mitä olivat saaneet muistuttivat nyt ajateltuna tätä rannikkojääkärikouluun liitettyä. Tai ehkä rajalla annettua.
Merijalkaväki oli kuitenkin kautta linjan pätevää ja kovakuntoista sakkia, ja jutut saamastaan koulutuksesta vallan hurjia. Muistaakseni hyvin vähälukuinen sakki. Vieläkö tällainen koulutus käy ja kukkuu, kurssikirjastakaan saa muuta vihjettä kuin tuo SlLaiv ja ixa?
 
SlLaiv:n porukkaa oli RUK:ssa 90-luvun alussa, heitä sanottiin merijalkaväeksi, puhuivat itsestään JV-ixa -termillä ja ilmeisesti jv-puolen tiedustelulinjan oppilaita olleet AUK:ssa. Mitäs tämä sakki oli?
Puheet koulutuksesta mitä olivat saaneet muistuttivat nyt ajateltuna tätä rannikkojääkärikouluun liitettyä. Tai ehkä rajalla annettua.
Merijalkaväki oli kuitenkin kautta linjan pätevää ja kovakuntoista sakkia, ja jutut saamastaan koulutuksesta vallan hurjia. Muistaakseni hyvin vähälukuinen sakki. Vieläkö tällainen koulutus käy ja kukkuu, kurssikirjastakaan saa muuta vihjettä kuin tuo SlLaiv ja ixa?

Joskus 90-luvun alussa laivastolla tosiaan oli omaa jalkaväkeä. Niihin sijoitettiin ne heikommin pärjänneet laivaston varusmiehet joita ei kelpuutettu laivapalveluun tai joilla ei ollut huoltoon liittyvää osaamista, palvelusaika oli 240 vuorokautta. Laivaston jalkaväen tehtävänä oli lähinnä suojata saariston suojiin ankkuroituja sota-aluksia ja muita laivaston kohteita. Ruotuväki kirjoitti aikoinaan, että laivaston jalkaväen päätarkoitus oli taistella vihollisen merijalkaväkeä vastaan. Sen aikaisiin uhkakuviin kun kuului suurehkot vihollisen maihinnousut, esimerkiksi rt:n linnakkeilla valmistaudutiin siihen, että linnakkeen alueelle hyökkää useampi merijalkaväen pataljoona.

Tuolloinhan suurin osa rannikon ja saariston liittyvistä tehtävistä oli maavoimien harteilla.

Sen aikainen laivasto aina kehui, että heidän miehensä menestyvät hyvin maavoimien RUK:ssa. Käytännössä johtajapaikoista oli erittäin kova kilpailu, koska kaikkien laivalla palvelleiden palvelusaika oli 330 vuorokautta.

Laivaston jalkaväessä kokelaat oli varmasti korkeatasoisia, mutta miehistönä sitten oli se porukka joka oli jäänyt jäljelle kun oli ensin valittu porukka johtajakoulutukseen, laivapalveluun, sotilaspoliisiksi, huoltopalveluun, kuskeiksi, lääkintään ja viestiin.

Kuviohan meni sitten kokonaa uusiksi kun uudenmuotoiset merivoimat perustettiin vuonna 1998 ja siihen liitettiin maavoimien rannikkotykistö ja rannikkojääkärit.
 
:unsure: Mielenkiintoista. Miltä vuodelta kirja on?
2015. Ihan pätevä yleisesitys aiheesta aiheeseen vähemmän perehtyneille. Tekstiä olisi mahtunut kansien väliin enemmänkin. Foorumilaisille ei varmaan tarjoa paljoa uutta, sillä kirja on aiheeseen tutustuttava teos. Kirjassa oli muutamia mielenkiintoisia huomioita harjoitustoiminnasta.
 
@JR49 ihan 2000-luvullakin on koulutettu Rannikkojalkaväki nimellä kulkevia taistelijoita. Oliskohan näistä ollut kyse. Fyysinen koulutus, mutta ei tosiaan mistään valiojoukosta ole kyse.
 
Kannattaa muistaa, että Pariisin rauhansopimus rajoitti merivoimien koon 4500 mieheen.

Rannikkotykistön ja muiden rannikkojoukkojen liittäminen sen organisaatioon ei ollut siis käytännössä mahdollista.

"Vanha laivasto" oli todella pieni organisaatio. Itse asiassa osa kantahenkilökunnasta korostaa vieläkin sitä, että he ovat tulleet taloon laivaston aikana ja jotkut jopa käyttävät punaisia koulutushaaramerkkejä, jotta erottuvat merivoimien ihmisistä.
 
Joskus 90-luvun alussa laivastolla tosiaan oli omaa jalkaväkeä. Niihin sijoitettiin ne heikommin pärjänneet laivaston varusmiehet joita ei kelpuutettu laivapalveluun tai joilla ei ollut huoltoon liittyvää osaamista, palvelusaika oli 240 vuorokautta. Laivaston jalkaväen tehtävänä oli lähinnä suojata saariston suojiin ankkuroituja sota-aluksia ja muita laivaston kohteita. Ruotuväki kirjoitti aikoinaan, että laivaston jalkaväen päätarkoitus oli taistella vihollisen merijalkaväkeä vastaan. Sen aikaisiin uhkakuviin kun kuului suurehkot vihollisen maihinnousut, esimerkiksi rt:n linnakkeilla valmistaudutiin siihen, että linnakkeen alueelle hyökkää useampi merijalkaväen pataljoona.

Tuolloinhan suurin osa rannikon ja saariston liittyvistä tehtävistä oli maavoimien harteilla.

Sen aikainen laivasto aina kehui, että heidän miehensä menestyvät hyvin maavoimien RUK:ssa. Käytännössä johtajapaikoista oli erittäin kova kilpailu, koska kaikkien laivalla palvelleiden palvelusaika oli 330 vuorokautta.

Laivaston jalkaväessä kokelaat oli varmasti korkeatasoisia, mutta miehistönä sitten oli se porukka joka oli jäänyt jäljelle kun oli ensin valittu porukka johtajakoulutukseen, laivapalveluun, sotilaspoliisiksi, huoltopalveluun, kuskeiksi, lääkintään ja viestiin.

Kuviohan meni sitten kokonaa uusiksi kun uudenmuotoiset merivoimat perustettiin vuonna 1998 ja siihen liitettiin maavoimien rannikkotykistö ja rannikkojääkärit.
Ok, tämä puoli onkin itselleni käytännössä tuntematonta. En ihan varmasti edes muista, mistä varuskunnasta olivat lähtöisin, mutta veikkaan Upinniemeä. Sen muistan, että heitä oli Aukissaan pieni linja, tyyliin 20. Heiltä kuulin tämänkin tornihuhun, jossa Aukin johtaja lupaa loman, jos löytävät, hyppää suolampeen ja hengittää korren, kaasumännän suojaputken, sammakon reiden kautta, versiosta riippuen.

Haminaan saakka valikoituneet pärjäsivät keskimääräistä paremmin tosiaan. Osasyy tässä oli, että tietty arpominen jäi alussa pois, kun olivat koko Aukin suorittaneet ja palvelleet jo r-johtajina joukoissa. Kotiutuivat Haminasta päästyään jokseenkin heti siviiliin, jos en väärin muista.
Mutta valiomiehiä, toivottavasti PV on muistanut runsailla kertauksilla.
 
SlLaiv:n porukkaa oli RUK:ssa 90-luvun alussa, heitä sanottiin merijalkaväeksi, puhuivat itsestään JV-ixa -termillä ja ilmeisesti jv-puolen tiedustelulinjan oppilaita olleet AUK:ssa. Mitäs tämä sakki oli?
Puheet koulutuksesta mitä olivat saaneet muistuttivat nyt ajateltuna tätä rannikkojääkärikouluun liitettyä. Tai ehkä rajalla annettua.
Merijalkaväki oli kuitenkin kautta linjan pätevää ja kovakuntoista sakkia, ja jutut saamastaan koulutuksesta vallan hurjia. Muistaakseni hyvin vähälukuinen sakki. Vieläkö tällainen koulutus käy ja kukkuu, kurssikirjastakaan saa muuta vihjettä kuin tuo SlLaiv ja ixa?
Tuolla hieman ylempänä olen kertonut kaveristani joka oli 90-luvun alussa Upinniemessä merivoimien JV-koulutuksessa ja kouluttajina olivat entiset rannikkojääkärikouluttajat.
Kaverinikin puhui merijalkaväkikoulutuksesta. Tuota nimitystä ne käytti. Kaverini kävi JV AUKin.
Ja meno oli puheiden mukaan reippaampaa kuin nykyisen rannikkoprikaatin antama JV-koulutus.
 
SlLaiv:n porukkaa oli RUK:ssa 90-luvun alussa, heitä sanottiin merijalkaväeksi, puhuivat itsestään JV-ixa -termillä ja ilmeisesti jv-puolen tiedustelulinjan oppilaita olleet AUK:ssa. Mitäs tämä sakki oli?
Puheet koulutuksesta mitä olivat saaneet muistuttivat nyt ajateltuna tätä rannikkojääkärikouluun liitettyä. Tai ehkä rajalla annettua.
Merijalkaväki oli kuitenkin kautta linjan pätevää ja kovakuntoista sakkia, ja jutut saamastaan koulutuksesta vallan hurjia. Muistaakseni hyvin vähälukuinen sakki. Vieläkö tällainen koulutus käy ja kukkuu, kurssikirjastakaan saa muuta vihjettä kuin tuo SlLaiv ja ixa?

Minäpäs kerron.

Upinniemessä koulutettiin ainakin mainitsemasi 90-luvun alussa JVAUK:ssa ryhmänjohtajia joiden rauhan ajan tärkein homma oli toimia nuoremmalle saapumiserälle johtajan, SA-sijoitus oli sitten missä oli. Merivoimien saapumiseräjärjestelystä johtuen AUK I ja II eivät olleet peräkkäin vaan AUK I:n jälkeen oppilaat menivät perusyksikköön ylimatruuseina alokkaita koulimaan ja palasivat myöhemmin AUK II:lle.

Koulutus oli hyvin pienimuotoista eikä miehistöä siis koulutettu lainkaan samassa porukassa, siitä en ole aivan varma oliko entisiä rannareita kouluttajina vai ei. Yhtäkaikki meininki oli sangen reipasta ja opetus hyvin monipuolista, ehkä kuitenkin nyt vuosien päästä katsottuna touhu oli vähän sellaista "kaikesta jotakin"-periaatteella annettua. Miehet tiedustelivat, räjäyttivät, veneilivät, käsittelivät sergeitä ja heitintä jne. Tuskinpa olisivat tosi hyviä oikein missään.

Nuo suolammet ja kaasumännät ovat samaa legendaa kuin kaikki muutkin vastaavat aina vatsan lävistäneestä puukepistä pistoolilla ruokalan kattoon ampuneeseen upseeriin.
 
Minäpäs kerron.

Upinniemessä koulutettiin ainakin mainitsemasi 90-luvun alussa JVAUK:ssa ryhmänjohtajia joiden rauhan ajan tärkein homma oli toimia nuoremmalle saapumiserälle johtajan, SA-sijoitus oli sitten missä oli. Merivoimien saapumiseräjärjestelystä johtuen AUK I ja II eivät olleet peräkkäin vaan AUK I:n jälkeen oppilaat menivät perusyksikköön ylimatruuseina alokkaita koulimaan ja palasivat myöhemmin AUK II:lle.

Koulutus oli hyvin pienimuotoista eikä miehistöä siis koulutettu lainkaan samassa porukassa, siitä en ole aivan varma oliko entisiä rannareita kouluttajina vai ei. Yhtäkaikki meininki oli sangen reipasta ja opetus hyvin monipuolista, ehkä kuitenkin nyt vuosien päästä katsottuna touhu oli vähän sellaista "kaikesta jotakin"-periaatteella annettua. Miehet tiedustelivat, räjäyttivät, veneilivät, käsittelivät sergeitä ja heitintä jne. Tuskinpa olisivat tosi hyviä oikein missään.

Kuulosti justiinsa siltä mun kaverin saamalta koulutukselta.
Kun olen kuunnellu niitä mun kaverin juttuja niin kyllä mulle on tullut tunne sillisalaatti koulutuksesta josta on puuttunut selkeä suunnitelma.
Niin kuin kaverinikin itse totesi, että selkeesti Upinniemessä elettiin siirtymävaihetta kun rannikkojääkärikoulutus oli siirtynyt Dragsvikiin eikä Upinniemessä oikein tiedetty, että mitä pitäisi tehdä / kouluttaa.
 
Yhtäkaikki meininki oli sangen reipasta ja opetus hyvin monipuolista, ehkä kuitenkin nyt vuosien päästä katsottuna touhu oli vähän sellaista "kaikesta jotakin"-periaatteella annettua. Miehet tiedustelivat, räjäyttivät, veneilivät, käsittelivät sergeitä ja heitintä jne.
Selevä juttu. Sopii muistamaani. Puhuivatkin tosiaan tulitoiminnasta heittimellä, johon me jägsterit tietenkin että oho. Oliko vielä 82-millinen sotasaalisheitin muuten :unsure:, ihan kuin tätä oltaisiin joukolla hämmästelty.
Tiedustelu sillä ikäluokalla saattoi olla vahvin osaamisalue.
 
Back
Top