Merivoimien sodan ajan vahvuus on noin 30 000 henkeä.
Jos vertaa noihin tavanomaisiin listauksiin niin aika suuri määrä miehiä on rullissa noihin listattuihin sodan ajan yksiköihin verrattuna. Ilmiö joka selittyy sillä, että esim. merivalvontaan tarvitaan tuhansia miehiä. Noin esimerkin vuoksi miinantorjunta ei suinkaan perustu siihen, että joku ylihintainen italiankiulu sahaisi laivaväyliä pitkin ja yrittäisi kaikuluotaimella ja sukellusrobotilla tutkia onko jokainen pohjasta löytynyt lieriömäinen esine herätemiina vai liberialaisesta laivasta dumpattu jätteitä täynnä oleva öljytynnyri. Käytönnössä kaikki merkittävät laivaväylät ovat sodan aikana 24/7 tähystyksen alla ja siellä luodoilla tarvitaan edelleenkin niitä kiikarimiehiä hirmuiset määrät. Miinantorjunta nojaakin noihin meva-miehiin jotka ilmoittavat "SU-24 pudottanut laivaväylälle laskuvarjon varassa lieriön. Paikassa...".
Lisäksi noissa listauksissa unohdetaan aina rannikkojalkaväki ja mm. saaristossa toimivat spol yksiköt (merkittävää toimintaa ns. siltasaaristossa). Rannikkotykistössähän on koulutettu kiväärimiehiä vuosikymmenestä toiseen - rannarit yleensä vievät kaiken huomion, mutta ne eivät todellakaan ole ainoita jalkaväkiyksiköitä jotka saaristossa toimivat. Mittakaavaa noista yksiköistä saa siitä, että yksiköt toimivat suurissa saarissa torjuntapataljoonan kokoonpanossa (yksikön koko yli 1000 ukkoa ml. orgaaninen epäsuoratuli).
Kolmas suuri listaamaton yksikkötyyppi on rannikkoilmatorjunta jossa palvelee tuhansia miehiä.
Merisodankäynti ei Suomenlahdella todellakaan ole mitään kissahiirileikkiä ulapoilla vaan varsinkin saaristo on tiheästi miehitetty.
