Itse näen taustalla individualismin kasvun. Nykyään tunnutaan hyväksyvän oikeutettuna perusteena lähes mille tahansa sen, että "ei halua" tai ei koe olevan jonkin asian se "oma juttu". Sama pätee maanpuolustukseen. Nähdään omien tarpeiden arvo ajan kansallisten tarpeiden yli ja enemmistön mielestä se on täysin OK. On hyväksyttävää ja OK jos Suomen rikkaimmat siirtävät kirjansa veroparatiisiin vältelläkseen Suomen verotusta, on OK jos kokee työelämän ahdistavana ja haluaa toteuttaa itseään jollain muulla tavalla ja elää toisten verorahoilla, on OK jos kokee ettei ole valmis uhraamaan henkeään oman kansansa vuoksi, sillä siitähän maanpuolustuksessa loppujen lopuksi kysymys. Valmiudesta antamaan sen suurimman uhrin toisten puolesta.
En sano, että nämä individualistit aseistakieltäytyjät ovat pelkureita. Itseänikin hirvittää ajatus taistelukentälle joutumisesta, en koe siinä suhteessa olevani yhtään sen parempi. En vain koe, että minulla olisi oikeus valita olla puolustamatta maatani. Olematta rakastamatta maatani. En hyväksyisi itseltäni sellaista ITSEKKYYTTÄ. Siitä tässä pohjimmiltaan on kysymys.
