Reserviläiset täyttävät sivarikeskuksen

Ingsoc

Ylipäällikkö
Ei passin palauttamisen protesti olekaan millään tavoin suunnattu PV:lle siitä tapauksessa että reserviläisen aseharrastamisen salliminen loppuu lainsäätäjän toimesta. PV on vain passin saamisen ja palauttamisen paikka.
Protesti olisi nimenomaan suunnattu eduskunnalle. Jos henkilökohtaisen valmistautumisen harjoittelu maan puolustustilanteeseen estetään eduskunnan tekemillä päätöksillä, niin kyllä kansanedustajat voivat siinä kohdassa pitää itseään syypäinä tilanteeseen.
Ai vähän niin kuin ne upseerit jotka erosivat asevoimien palveluksesta kun Bill Clintonista tuli presidentti?

Hirvee julkinen haloo on myös ollut niistä reserviläisistä jotka ovat palauttaneet passin T. Halosen ylipäällikkyyden takia.

Onhan joissakin maakuntakomppanioissa järjestetty joukkoeroamisia, mutta edes maanpuolustus.netissä ei ole ollut tietoa siitä mihin niillä yritettiin vaikuttaa.
 

Lepukki

Majuri
Kuoleminen ei ole OK. Tappaminen, sekä siinä avustaminen, on OK. Isänmaan puolesta ei saa kuolla vaan sen puolesta pitää tappaa ja selviytyä. Kuoleminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Jos minusta olisi kiinni niin kaatuneiden hautakivissä lukisi "Meni saatana kuolemaan. Mokoma sluibaaja." :rolleyes: :D
Kuten arvoisa panssarikenraali aikonaan loihe lausuman: No bastard ever won a war by dying for his country. He won it by making some other poor dumb bastard die for his country.
Puhuinkin valmiudesta kuolla maansa puolesta. Mitä hyötyä maalle on edes kuolleesta sotilaasta? Sitä henkeä puolustetaan viimeiseen asti, tehtävä kirkkaana mielessä ;).
 

PekkaSavo

Ylipäällikkö
Synkkää luettavaa on tämäkin ketju. Passia ollaan kiikuttamassa toimistoon, kun kielletään puolarit
Sen olen jo päättänyt että omani palautuu jos kielletään eikä se päätös miksikään muutu. Ei vaikka iivana alkaisi tulla rajan yli. Kyse on luottamuksesta. Jos valtiovalta ei enää luota metsästäjiin tai reserviläisiin niin että sallisi heille metsästysaseet - ja siinä samalla puututaan yksityisen omaisuuden suojaan sekä metsästysmaiden käyttöön - niin kyllä silloin mennään liian pitkälle. Siltä tieltä ei ole paluuta.

Tuo ei edes ole meidän suomalaisten syytä. Eikä ole minun vikani jos reagoin tilanteeseen kuten olen päättänyt reagoivani. Luottamuksen pitää olla molemminpuolista.

Omissa ajatuksissani tämä on näin:
- Venäjä potkii Suomea kohti länttä ilmatilaloukkauksillaan ja provosoinnillaan sekä sillä että se on aina ollut uhka
- EU potkaisee aika isolla potkulla kohti itää jos se alkaa simputtaa suomalaisia

(jälkimmäinen olisi omalla kohdallani oikeastaan täystyrmäys, en halua edes ajatella)
 
Viimeksi muokattu:

Raveni

Respected Leader
Häpeällistä. Ei kukaan mielellään kuolemanvaaraan rintamalle mene, mutta kuka sinne lähtee, jos lähteminen tehdään vapaaehtoiseksi?
Jos meillä on naapuri vastassa niin se "rintama" saattaa olla jopa turvallisempi paikka kuin joku kaupunki. Naapurille ole mikään ongelma ja kukaan ei menetä edes yö uniaan vaikka tasoittaisivat Helsingin parkkipaikaksi, siviilit tulee haudattua siinä samalla. Johan tuon on Syyriassa nähnyt että homma ei ole sitten Tšetšenian muuttunut miksikään. Miksi muuttuisikaan. Taktiikka on sama kuin isossa kakkosessa. Murretaan tahto.

Parempi se on että nämä pelkääjät on sivarissa kun kentällä tiellä ja hoidettavana.
 

Raveni

Respected Leader
Tuota on toki itsekin tullut mietittyä että kamalan vähän sitä hyötyä on siitä että olisi maansa puolesta valmis kuolemaan. Maa myydään enitentarjoavalle ja rahat lahjoitetaan pakolaisille. Vievät vielä naisetkin... ;) Ehkä tämä uusi kansa sitten on valmiimpaa kuolemaan Suomen puolesta.

Itsellä on pitkään ollut olo että hallituksen ja eduskunnan siis laillisen järjestyksen puolesta ei kannata kuolla. Ei nekään tekis sitä mun puolesta. Puolet kansasta ellei jopa yli puolet on sitä mieltä että Suomi on kaikille niin kaipa se koskee Putiniakin...
 

Lepukki

Majuri
Joillain vanhemmilla jäärillä on hinku päästä kuolemaan. Katsomus on se, että ei ole enää mitään menetettävää "näin vanhalla iällä". Itsemurhatehtävälläkin (tai teolla taistelussa) voi olla suuret hyötynsä, ja sillä voi pelastaa monta henkeä, mutta siis mulle ei käy että kukaan tapattaisi itsensä Suomen takia, saati minun takia. Menneisyydessä on lievästi ahdistanut nuo näkökannat että "pitäisi olla valmis uhrautumaan isänmaan puolesta". Paskat, sanon minä. :D Laitetaan se toinen osapuoli uhrautumaan. Taistellaan vain silloin kun voidaan voittaa, sikäli kun asiaan on vaikutusvaltaa. Jos minut laitetaan tietämättäni itsemurhatehtävään, niin minä säälin sitä upseeria joka minut siihen tehtävään laittoi sitten kun minä siitä tehtävästä tulen takaisin. Koska en halua päätyä tappamaan omiani, niin katson parhaaksi hakeutua sellaisiin tehtäviin joihin ei sisälly suurta ammutuksi tulemisen riskiä, tai edes sitä epäilyä että "Olikohan meidän tarkoitus kuolla tänne?"

Sota on kauheaa uhkapeliä. Jokaisen tulisi mielessään miettiä etukäteen kuinka monta taistelua suostuu käymään läpi, tai kuinka monta kuukautta suostuu viettämään sotatilassa olevassa valtiossa ennen kuin lopettaa ollessaan vielä voiton puolella. Tarpeeksi kauan kun jatkaa uhkapeliä niin huonostihan siinä käy lopulta. Täällä ei lisäelämiä olla jaettu. Ja vittu sellaiset ärisijät ammutaan ensimmäisenä ketkä ehdottavat itsemurhaa ja uhrautumista. Kuolkoot saatana isänmaan puolesta kuin ryssä mutta mulle se ei käy, enkä muilta sitä odota. Minä odotan ja vaadin eloonjäämistä.
Eihän kukaan varmaan ole valmis kuolemaan tuosta noin vain. Tekopyhyydeltä kuulostaa jos joku olisi. Ja varmasti sodan alkaessa useimmat uskovat mahdollisuuksiinsa selvitä. Mitä ainakin se sotakirjallisuus ja ne dokumentit mitä itse olen lukenut tai katsonut antavat ymmärtää, on se, että jossain kohtaa se toivo kaiken kuolemisen keskellä alkaa pikku hiljaa sammumaan ja tulee se hiljainen hyväksyntä, että todennäköisesti tässä käy huonosti. Ei se kuitenkaan tarkoita luovuttamista. Voi jopa parantaa keskittymiskykyä olennaiseen (näin oletan). Kuitenkin jokainen joka ase kädessä rintamalle lähtee, todennäköisesti jo alkuvaiheessa ymmärtää sotimisen riskit yksilötasolla ja hyväksyy ne. Siitä minä tarkemmin ottaen puhun, kun puhun valmiudesta kuolla isänmaan puolesta. Aika harva varmaan siihen kykenisi jos kuolema olisi varma alusta lähtien.
 

kimmo.j

Respected Leader
Lahjoittaja
Hyvin sanottu. Ongelma on usein siinä että sota on sellainen vesikattila missä lämpö nousee ja sotilaat ovat sammakoita. Kun yhden kerran tekee jotain riskaabelia, ja selviää siitä, niin siitä syntyy vaarallinen ja pahalaatuinen palkitsevuuden tunne. Sitä pitää osata vastustaa. Pitää osata kävellä pois rauhan aikana (taistelun ulkopuolella), ja olla valmis tappamaan tieltään kaikki jotka yrittävät pysäyttää, huolimatta siitä ymmärtävätkö muut ajatuksiasi vaiko eivät. Omasta kuolemisesta päättäminen ei ole edes välttämättä omissa käsissä, vaan se on upseerirobotin käsissä, joka on hiljaa päättänyt että "uhrataan tämä divisioona jotta nämä kolme muuta divisioonaa voivat elää". Haluatko kuulua uhridivisionaan? Mistä tiedät ettet ole jo siinä?
Jos olet sijoitettuna, olet todenäköisesti suuressa vaarassa kuulua "uhrattavien " joukkoon. Näitä ei nimittäin päätetä etukäteen, vaan tilanteen mukaan.
Mikä sitten on "uhraamista" on toinen juttu. Kovat taistelutehtävät saattavat tuntua siltä, mutta sellaista sotiminen on, eikä kannata kuvitella olevansa siinä asemassa, että voisi itse vaikuttaa noihin asioihin.
Jos taas et omaa sijoitusta ja olet yli 40v, olet ns. huruukko jota ei kaivata, aivan kuten minä.

Se mikä jäi epäselväksi, tarkoitatko, ettei olisi valmis vaarantamaan omaa terveyttäsi, tai henkeäsi tämän maan puolustamiseksi? Siis valmis astumaan kutsun tullessa riviin ja tekemään parhaasi, vaikka se saattaa tarkoittaa kuolemaa? Tarkoitatko alleviivatulla lauseella sotilaskarkuruutta ja omien ampumista?
 

Beerfect

Eversti
....
 
Viimeksi muokattu:

Sardaukar

Greatest Leader
Lahjoittaja
Huhhuh....sodat käyneet miehet pyörivät haudoissaan. Voihan sitä luikkia pakoon ja jättää kaverit kuseen..mutta sellaisille on oma nimensä. Vai että jonkin stahanovilaisen kiintiön täytettyään maanpuolustaminen loppuu.

Tuolla logiikallahan jo Tuntemattoman kapteeni Kaarnaa olisi pitänyt heti ampua selkään, kun kehtasi sanoa, että "mennäämpäs nyt tuon suon yli että heilahtaa". Selkeästi koitti tuon logiikan mukaisesti tapattaa miehiä...
 

Herman30

Greatest Leader
Lahjoittaja
Stahanov oli neuvostoliittolainen työn sankari joka täytti kvoottinsa ja enemmänkin alle asetetun aikatavoitteen.

Muuten koskien Beerfectin asennetta; Enpä olisi uskonut että tuollaista asennetta löytyy. Tuollaisella asenteella niin on sitten viisaampaa olla totaalikieltäytyjä koska ei ole mahdollista asettaa tuon tapaisia ehtoja kuten Beerfect haluaisi. Jos sotimaan ruvetaan niin sitten soditaan kunnes rauha tulee tai oma henki menee.

Mehän puhuttaisiin venäjää virallisena kielenä tänään jos isovanhemmat olisivat omineet samanlaisen asenteen.
 

Lepukki

Majuri
En tiedä mitä stahanovilainen tarkoittaa mutta muutoin vastaus on 'kyllä'. Sä voit kieltää tämän asenteen olemassaolon niin lujaa kuin haluat. Pyörikööt saatana haudoissaan. Ehkä ne olisivat elossa (tai eläneet loppuun asti) jos olisivat tajunneet lopettaa ajoissa. Ehkä olisin syntynyt Norjaan tai Kanadaan jos isoisäni olisi lopettanut ajoissa ja suksinut helvettiin täältä. Minulta irtoaa kyllä rajattu määrä maanpuolustusta, mutta ei rajaton määrä. Näistä asioista on sovittava etukäteen joukkueen kanssa.
No niin, eiköhän pointtisi tullut selväksi.

Hyvin ilmentää tämäkin threadi oman aikamme maanpuolustuksen asenteita. Niitä kun näyttää olevan aika moneen lähtöön eivätkä läheskään kaikki miellytä toisia. Varmaan turha keskustella tässä siitä kuka sitten on loppujen lopuksi oikeassa siitä, että missä kohtaa "yksilön oikeudet" ajaa kansakunnan tarpeiden edelle. Täällä käydyt keskustelut ovat vain vahvistaneet käsitystäni individualistisen ajattelun tarttumisesta moniin meistä ikäluokasta riippumatta.

Sen kuitenkin sanon, että nyt rauhan aikana niitä erilaisia asenteita vielä siedetään, mutta siinä vaiheessa kun kansamme taistelee olemassaolostaan niin voi olla toisin.
 

Sardaukar

Greatest Leader
Lahjoittaja
En tiedä mitä stahanovilainen tarkoittaa mutta muutoin vastaus on 'kyllä'. Sä voit kieltää tämän asenteen olemassaolon niin lujaa kuin haluat. Pyörikööt saatana haudoissaan. Ehkä ne olisivat elossa (tai eläneet loppuun asti) jos olisivat tajunneet lopettaa ajoissa. Ehkä olisin syntynyt Norjaan tai Kanadaan jos isoisäni olisi lopettanut ajoissa ja suksinut helvettiin täältä. Minulta irtoaa kyllä rajattu määrä maanpuolustusta, mutta ei rajaton määrä. Näistä asioista on sovittava etukäteen joukkueen kanssa.
Epäilen, että jos alat sopimaan tuollaisia joukkueesi kanssa, niin voi heilahtaa vaikka turvasäilöä. Kyseessähän olisi aika suuresti tässä mainittu asia:

(3 neljästä taitaisi täyttyä)

http://www.heikniemi.fi/rikoslaki/rl45.html

21 § (16.6.2000/559) Taisteluvelvollisuuden rikkominen. Sotilas, joka

  1. rikkomalla hänelle taistelutoimessa kuuluvan erityisen velvollisuuden,
  2. jättämällä sellaisen velvollisuuden täyttämättä tai
  3. muulla näihin rinnastettavalla tavalla
vaarantaa taistelutoimen suorittamisen, on tuomittava, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, taisteluvelvollisuuden rikkomisesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

Taisteluvelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan myös sotilas, joka sota-aikana tarkoituksenaan karttaa palvelusta tai välttää osallistumasta erityiseen taistelutoimeen tekee 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rikoksen.

22 § (16.6.2000/559) Sotakarkuruus. Sotilas, joka sota-aikana karkaa vihollisen puolelle tai ilman pakottavaa syytä antautuu viholliselle, on tuomittava, jollei hän samalla tee törkeää maanpetosta tai sitä yritä, sotakarkuruudesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

23 § (16.6.2000/559) Vaarallinen sotilasrikos. Jos 20 §:n 2 tai 3 momentissa tai 21 §:ssä tarkoitettu rikos on omiaan aiheuttamaan erityisen vakavaa vaaraa joukolle tai sen toiminnalle taikka vaarantamaan erityisen tärkeän kohteen, rikoksentekijä on tuomittava vaarallisesta sotilasrikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.


24 § (16.6.2000/559) Salahanke vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi. Jos sotilaat sopivat keskenään 23 §:ssä tarkoitetun vaarallisen sotilasrikoksen tekemisestä, on kukin rikoksentekijä tuomittava salahankkeesta vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi, alkuunpanija ja johtaja vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi sekä muu osallinen kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Taitaisi tulla linnaa aika hyvin. Lisänä vielä pykälät 1, 2, 9 ja 10 sekä 20 noiden 1,2,9 ja 10 soveltamisesta sota-aikana.
 
Viimeksi muokattu:

jak

Eversti
Lahjoittaja
Voihan kuormaa ja vaarassa olon aikaa jakaa miehiä kierrättämällä pidemmässä kriisissä. Huruukotkin mahtuvat siten mukaan paremmin(valikoiden tietysti).
 

Mika

Alikersantti
Huhhuh....sodat käyneet miehet pyörivät haudoissaan. Voihan sitä luikkia pakoon ja jättää kaverit kuseen..mutta sellaisille on oma nimensä. Vai että jonkin stahanovilaisen kiintiön täytettyään maanpuolustaminen loppuu.

Tuolla logiikallahan jo Tuntemattoman kapteeni Kaarnaa olisi pitänyt heti ampua selkään, kun kehtasi sanoa, että "mennäämpäs nyt tuon suon yli että heilahtaa". Selkeästi koitti tuon logiikan mukaisesti tapattaa miehiä...
Nyt vain tilanne on sellainen, että luotto maan päättäjiä kohtaan alkaa olla olematon. On vaikea pitää itseään maanpetturina, jos pettää sellaisten odotukset, joita pitää itse maanpettureina ja typeryksinä. Oma luottoni on mennyt mm. "Suomi kuuluu kaikille" -politiikan, Naton ulkopuolelle jäämisen ja maamiinoista luopumisen takia.
 
Viimeksi muokattu:

Sardaukar

Greatest Leader
Lahjoittaja
Maa ja poliitikot ovat aika eri asia.

Eivät kaikki liikekannallepannut pitäneet Suomen poliitikoista 1939 syksylläkään, mutta lähtivät silti rintamalle.

Asiat ovat huonosti jos ajatusmaailmassa maa = poliitikot.
 
Top