Venäläissotilaille antautumisen seuraukset on kyllä nähty, ja sama meininki on jatkunut nimenomaan Ukrainassakin, vangiksi en jäisi, ennemmin ampuisin itseni.
Äläs nyt hulluja puhu. Jostain syystä vangiksi jääneet ukrainalaissotilaat näyttävät olevan järjestään palautettu takaisin Ukrainaan jo hyvinkin pian vangiksi jäämisensä jälkeen. Vieläpä hyväkuntoisen oloisina eli missään Siperian pakkotyö-gulagissa eivät ole sotavankeusaikaansa viettäneet. En tietenkään tarkoita, että olisi mitään järkeä ehdoin tahdoin jättäytyä venäläisten tai kenenkään muunkaan sotavangiksi, mutta ei sellaisessa tilanteessa kannata myöskään luovuttaa.
Suomen väestönsuojelu toimii varsin hyvin, ja siviiliväestön evakuoinnit toteutettaisiin kyllä
Oletko nyt aivan varma, että Suomen väestönsuojelu on toimiva ja ajantasainen?
Voi toisaalta myös miettiä, että minne pakenisi? Keski-Eurooppa ja Ruotsi on jo pilattu paljon pahemmin kuin Suomi, ja rajamaissa (Puola jne.) ei olisi turvassa sodalta. Sveitsi ja Australia eivät ota enää vastaan, ja Norjakin uhkaisi ajautua sotaan Suomen myötä.
USA on kaukana, ja laittomana siirtolaisena siellä on aika paskat oltavat, jos ei pääsisi virallisiin turvapaikkakiintiöihin.
Ja tällöin paetessaan menettäisi käytännössä kaiken maallisen omaisuutensa. Jos Suomi joutuisi miehitetyksi, menisi pankistakin varmaan rahat, ja jos ei, voisi valtio ottaa haltuunsa valmiuslain nojalla ulkomailla oleskelevien rahat (ja niiden takaisin karhuaminen sodan jälkeen pakottaisi asioimaan viranomaisten kanssa ja siten joutuisi myös vastaamaan syytteisiin taisteluvelvollisuuden rikkomisesta ja tästä todennäköiseen vankeuteen).
Sodassa olisi myös se hyvä puoli, että se puhdistaisi omia rivejä juuri nimenomaan kaikista pakoon lähtevistä, kuten laitavasemmistosta jne.
En oikeastaan edes ymmärrä tuollaista puhetta sivustolla joka on painottunut Suomen maan puolustamiseen. Hävettääkö edes vähän?
Ihan oikeasti kuule joku ajattelee siten, tai ilmeisen monikin, että tuosta listaltasi ei tarvitse ottaa kuin yksi asia - isänmaa - joka riittää siihen, että hyökkääjä saa turpaansa. Minulla ei ole haluja mennä mihinkään omista tutuista kotipaikoistani, enkä halua tänne ketään sotkemaan minulle tuttuja ympyröitä. Eurooppaa ja ympäristöä on tullut nähtyä riittävästi eikä enää kiinnosta.
Isänmaa ei mielestäni tarkoita yksistään sitä minkä faija lapsilleen jättää, maan voi myös käsittää sisällöllä "omamaa". Näin kun sen kokee niin kuva on aika kirkas ja olo melkoisen puolustustahtoinen.
.
Koulutetulle ja kielitaitoiselle suomalaiselle on koko maailma auki. Jos lähellä olevat pohjoismaat ja Keski-Eurooppa suljetaan pois, niin muita hyviä muuttokohteita ovat esimerkiksi Kanada ja kaukoidän maat. Maailmassa riittää monta hyvää kehittynyttä valtiota, mitkä voivat ilomielin tarjota suomalaiselle ammattitaitoiselle ihmiselle uuden tulevaisuuden, mistä voi vieläpä jäädä käteen muutakin kuin känsät.
Toki halutessaan voi jäädä myös paikoilleen kotialueelleen ja yrittää sopeutua muutokseen, jonka mahdollinen tilalle tuleva uusi hallinto tuo tullessaan. Esimerkiksi Suomen sodan aikana ruotsalaisen hallinnon vaihtuminen venäläiseen sujui aika mallikkaasti. Ei tullut uutta isovihaa, vaan autonominen hallinto ja uusi parempi aika. Silloinkin moni muutti sotaa pakoon Ruotsin puolelle.
Mikä ihmeen isänmaa? Sekö isänmaa, jonka kansallisomaisuus on myyty pilkkahintaan ulkomaille, päätösvalta luovutettu ties kenen käsiin Brysseliin ja, jonka poliittinen johto on moneen kertaan pontevasti julistanut EU-liittovaltion nimeen ja kansallisvaltioajattelun olevan "sou lääst siison", jonka kannattajat ovat kaikki rasisteja tai vihapuhetta suoltavia juntteja? Tätäkin listaa voisi jatkaa lähestulkoon loputtomiin, mutta koska se on tälläkin foorumilla jo moneen kertaan esitetty, niin lyhyt referointi riittänee. Joka tapauksessa lopputulemana ei isänmaasta ole jäänyt paljon muuta jäljelle kuin vänrikki stoolin tarinat, jotka nekin ovat lähinnä fiktiivistä proosaa ja ennen kaikkea äärioikeistolaista vihapuhetta.
Vaikka isänmaan käsitteeseen kätkeytyy runsaasti tunnepohjaista arvolatausta, ei itsepetokseen kannata sortua, vaan katsoa ympärilleen ja todeta tilanteessa tapahtuneen merkittäviä muutoksia. Sitä joskus isänmaaksikin kutsuttua ja rakastettua Suomea ei enää ole, vaan tilalle on tullut jotain muuta eikä kehitys suinkaan ole vielä tavoitetilassaan. Moni suomalainen tulee vielä harmistumaan.
Maallisen omaisuuden omistamiseen liittyy aina riskejä. Kiinteä omaisuus eli asunnot, autot, kesämökit yms. voivat aina menettää rahallisen arvonsa tai esimerkiksi sodassa tai muussa katastrofissa myös käyttöarvonsa. Sen sijaan ns. "suomalaiset pankit" ovat lähes kaikki ulkomaisessa omistuksessa ja niiden pääkonttorit sijaitsevat ulkomailla, joten sen perusteella myös näihin talletetut rahat ja sijoitukset ovat turvassa. Suomen valtion toimijoilla ei ole kriisitilanteessa toimivaltuuksia ryhtyä käpälöimään ulkomailla sijaitsevien ja ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten omaisuutta, eikä pidäkään olla.
