Reserviläiset täyttävät sivarikeskuksen

Ihmetystä herättää, että noiden joukossa on suhteellisen runsaasti aliupseereita ja upseereita.

Jossain kohtaa on jokin mennyt vikaan, kun esimerkiksi kersanttina kotiutunut korkeakouluopiskelija menee jälkisivariin parin vuoden jälkeen kotiutumisesta.

Mielenkiintoinen ilmiö.
 
Varoitus! seuraavassa tekstissä on isänmaallista paatosta!

Olemme osa EU:ta. Koulussakaan ei enään ole samassa arvossa kansallisuustunne ja isänmaallisuus. Kansainvälisyys kasvatus sehän on se mitä junnujen pääkoppaan istutetaan. Opetetaan, että olemme yhtä suurta (EU) perhettä ja silloin tuo isänmaallisuus käsitteenä hämärtyy. Samalla maanpuolustustahto kärsii inflaation.

Myöskin kansallistunne, sehän on julistettu fasistiseksi ajatukseksi!

Omat poliitikotkin omalla toiminnallaan... eivät ainakaan paranna tilannetta.

Loppujen lopuksi nyt on tulossa mulla-on-oikeus ja mulle-kaikki-heti-tänne ikäluokat, jotka eivät ole valmiita laittamaan tikku ristiin yhteisen hyvän puolesta. Mutta osaavat kylläkin vaatia!

Ja tuloshan on sitten tuo. Ei ole haluja laittaa itseänsä likoon isänmaan puolesta.
 
Olisiko sitten Amerikka puolustamisen arvoinen paikka? Katso nyt minkälaisia nekin on!

Minä lähtisin mieluummin Sveitsiin.
Aidat ja muurit kun murtuu, niin Sveitsi on yhtä täynnä kuin muutkin Euroopan länsimaat. Tuo Atlantti on aika hyvä hillitsijä. Nyt en puhu zombeista tai huopatossuista jotka höökii länteen uraata huutaen.
 
Varoitus! seuraavassa tekstissä on isänmaallista paatosta!

Olemme osa EU:ta. Koulussakaan ei enään ole samassa arvossa kansallisuustunne ja isänmaallisuus. Kansainvälisyys kasvatus sehän on se mitä junnujen pääkoppaan istutetaan. Opetetaan, että olemme yhtä suurta (EU) perhettä ja silloin tuo isänmaallisuus käsitteenä hämärtyy. Samalla maanpuolustustahto kärsii inflaation.

Silloin kun minä olin koulussa oli meillä YYA ja se vasta kova juttu olikin!

UKK oli jo poistunut keskuudestamme ja uskon aivopesun olleen hänen aikana vielä kertaluokkia kovempaa.

Meillä oli onneksi yläkoulussa ja lukiossa suoraselkäiset historian ja yhteiskuntaopin miesopettajat. Yläasteen opettaja oli aktiiviressu ja opetus oli sen mukainen. YYA:n kerrottiin olevan pelkkää paperia. Lukion opettaja totesi oppikirjan olevan silkkaa potaskaa ja se korvattiin hänen omalla aineistollaan.

Useimmilla muilla noin ei varmasti ollut ja monessa koulussa nämä aiheet on vedetty paatoksella.

Noihin YYA-aikoihin verrattuna on turha väittää EU-ajan olevan jotenkin turmiollista.
 
Aidat ja muurit kun murtuu, niin Sveitsi on yhtä täynnä kuin muutkin Euroopan länsimaat. Tuo Atlantti on aika hyvä hillitsijä. Nyt en puhu zombeista tai huopatossuista jotka höökii länteen uraata huutaen.

Oletko joskus käynyt USA:saa? Siellähän on ihan loputtomasti ei-arjalaista rotua edustavia ja etelästä pukkaa laitonta siirtolaista sellaiseen tahtiin, ettei Suomessa ole vielä mitään siihen verrattuna. Ei kiitos.
 
Sivarikeskuksiin tulee siinä vaiheessa iso ruuhka kun EU direktiiviin vedoten ruvetaan keräämään laillisena omistettuja aseita Minä luovun tämän maan puolustamisesta jos minulta viedään/yritetään viedä yksikin ase pois terrorismin (lue muslimien) takia.
Ajattelen samoin.
Niin kauan kun valtio tukee minun omaa harjoitteluani, minä annan tukeni ja osaamiseni valtiolle. Jos valtio alkaa hakea aseita pois niin samalla palautuu sotilaspassikin.
Asia täytyy käsittää siten että siinä vaiheessa valtiolla on jokin muu agenda joka valitettavasti ei ole yhtäläinen omani kanssa.
 
Ei pidä heittää pyyhettä kehään Suomen osalta. Ihmisten pitää aktivoitua ja luoda painetta demokraattisin ja laillisin metodein päättäjiin asioissa, joita kokevat omikseen ja tärkeiksi. Nykymaailmassa ei voi heittäytyä selälleen ja passivoitua....tai voi, mutta mitään ei koskaan sillä enää mitään saavuta, jos lie saavuttanut ennenkään.

Pohjoismaisen yhteiskuntamallin ei kannata antaa mennä hulevesien mukana Itämereen. Pitää toimia sitä vahvistaakseen. Pohjoismaisia pikkudemokratioita voidaan pitää hyvin onnistuneina. Jos nyt olemmekin tulossa muutosten eteen ja asioita joudutaan muuttamaan ja tarkistamaan, se ei poista ko. maiden onnistumisia. Pohjoismaisen mallin vahvistaminen on sikälikin tärkeää, että ihmiset pääosin kokevat sen -omakseen- ja ovat valmiita sen puolesta vaikka uhraamaan jotain. Kannattaa muistaa esim. se, että parissa tutkimuksessa osoitettiin, että ns. hyvätuloiset ovat valmiita rahoittamaan tarvittaessa lisääkin tätä touhua.....se, etteivät päättäjät tähän halua lähteä on taas toinen lukunsa. Siinäkin pointti, johon tarvittaessa on hyvä tarttua.

YYASuomi sitä ja tätä. Kaikesta huolimatta tuon hirvittävän ja näännyttävän:rolleyes: ajanjakson aikana eivät nuorukaiset kansoittaneet pataljoonittain sivaria. Ravakimmat kommarinuoretkin lusivat yleensä inttinsä kiltisti ja täyttivät postinsa siinä kuin muutkin. Joku poikkeusäivelö ei tuota kokonaiskuvaa riko. Yksilökeskeisemmissä mähaluunsitätätätuotajajustinyt-sukupolvissa löytyy selvästi enemmän halua ollaniikumäitehaluun-väkeä.

Löytyyköhän tuosta mainiosta pataljoonasta per vuosi joku yhteinen nimittäjä henkilötasolla?
 
Noihin YYA-aikoihin verrattuna on turha väittää EU-ajan olevan jotenkin turmiollista

No eivät tietenkään ole verrannollisia. Toinen luotiin hävitty sota niskassa vailla mitään vaihtoehtoja, toiseen liityttiin vapaaehtoisesti ja vailla minkäänlaista pakkoa. Vertailu näiden kahden välillä ei ole hedelmällistä, mutta sitä suuremmallakin syyllä Unioniin pitää osata suhtautua myös kriittisesti. Ei Unionin kaikkein vinkeimpiä hössötyksiä pidä hyväksyä siksi, että "YYA":ssa sitä vasta olikin kauheeta. Asiat asioina ja aikakaudet erottaen.
 
Reserviläiskirjeet, kiristynyt kansainvälinen tilanne (itämeren tilanne erityisesti huomioiden), syyrian sota, pakolaiset ja monet muut nykyajan ilmiöt ovat varmasti tuoneet monien tietoisuuteen sen tosiasian, että rauha ei ole itsestäänselviö. Näin ollen moni on varmasti tiedostanut, että on mahdollista joutua ase kädessä maata puolustamaan. Koska sota ei ketään houkuta, niin helpoin tapa "välttää" tämä mahdollisuus on sivariksi hakeutuminen.

Kyseessä on tietenkin puhdas itsepetos, mutta tämä ilmiö lienee pääaasiallinen syy reservin kieltäytyjille.
 
Oletko joskus käynyt USA:saa? Siellähän on ihan loputtomasti ei-arjalaista rotua edustavia ja etelästä pukkaa laitonta siirtolaista sellaiseen tahtiin, ettei Suomessa ole vielä mitään siihen verrattuna. Ei kiitos.
Kyllä tuolla tulee säännöllisesti (vuosittain) käytyä. Aika aluekohtaista tuo turvallisuuden taso tai latinoiden määrä. Delray Beachillä on äärimmäisen harmonista. Latinot tekee puutarhatöitä. Iso maa isot toleranssit. Itse rakastan Floridaa.
 
YYASuomi sitä ja tätä. Kaikesta huolimatta tuon hirvittävän ja näännyttävän:rolleyes: ajanjakson aikana eivät nuorukaiset kansoittaneet pataljoonittain sivaria. Ravakimmat kommarinuoretkin lusivat yleensä inttinsä kiltisti ja täyttivät postinsa siinä kuin muutkin. Joku poikkeusäivelö ei tuota kokonaiskuvaa riko.

Totta, mutta älä nyt sentään miesten niskaan kaikkea kaada. Silloin ei myöskään PV harjoittanut valikoivaa asevelvollisuutta. Ei, silloin haettiin miehiä suoraan vankilan portiltakin asepalvelukseen, jos sattui vapautumaan ennen kuin täytti 30 vuotta.

Tietysti varuskunnissa hommat jaettiin kykyjen ja halujenkin mukaan. Oli uimahallin valvojia, saunamajureita, suksivaraston kirjureita, pumppuluumuja ja ties mitä muuta. Nyt näistä kaikista on jotenkin keploteltu eroon, vaikka laki ei ole muuttunut. Asevelvollisuus on edelleen yleinen, mutta upseerit tulkitsevat lakia miten lystäävät. Ei olisi onnistunut UKK:n aikana!
 
Vertailu näiden kahden välillä ei ole hedelmällistä, mutta sitä suuremmallakin syyllä Unioniin pitää osata suhtautua myös kriittisesti. Ei Unionin kaikkein vinkeimpiä hössötyksiä pidä hyväksyä siksi, että "YYA":ssa sitä vasta olikin kauheeta. Asiat asioina ja aikakaudet erottaen.

Juuri noin!

Täytyy vaan muistaa, että EU on meille ensisijassa turvallisuus- ja kauppapoliittinen liitto. NATO:on kun emme ole voineet liittyä, niin turvallisuuspoliittinen puoli on erittäin suuri.
 
Voin sivarin läpikäyneenä sanoa (tiedän, tiedän...), että ne reserviläiset jotka kävivät omani aikanani vain näkivät intin elämän rasitteena (suuri osa vaikutti keski-ikäisiltä, muutamia upseereita ja ali-upseereita). Olen pitkään epäillyt, että kyseessä on ilmiö mikä johtuu asevelvollisuuden luonteesta. Koska se on yleistä (kulttuurillinenkin instituutio?), niin siitä tulee tavallista eli arvotonta jälkikäteen ajatellen, varsinkin jos konfliktia ei synny (heidän mielissään siis). Ihmiset ajattelevat omaa etuaan ottamatta pitempiä aikajaksoja huomioon, joten tekevät varsin helposti päätöksen maksimoida oman mukavuutensa.

Tiedä häntä.Tämä nyt oli yksi hypoteesi muiden joukossa.
 
Voisiko tässä olla selityksenä sellaiset erot että yhteiskuntamme,kuten muuallakin maailmassa on trendinä havaittavissa, on muuttunut entisiin aikoihin verrattuna huomattavan paljon enemmän yksilökeskeiseksi. Tästä syystä kun ennen vanhaan oli "pakko mennä armeijaan tai suku hylkää" niin nykyisin on pienemmän sosiaalisen paineen muodossa helpompi tehdä ratkaisuja omien mieltymysten mukaan. Ihmislaji ei ole lajina muuttunut esim 50-100 vuodessa juurikaan muuta kuin pitempi ikäiseksi paremman ravinnon ja sairaanhoidon myötä ja siksi uskon että esimerkiksi paskahousujen/tiukkojen tyyppien/psykopaattien/seksualisesti valtavirrasta poikkeavien/yms määrä isossa porukassa on vakio mutta niiden ei enää tarvitse mennä ison porukan mukana muodon vuoksi. Siksi olemme voineet vähentää fillarinkorjaajien ja saunamajurien määrää jotka lienevät monasti olleet niitä joilla olisi ollut halua pysyä poissa koko instituutiosta mutta paine moisen statementin sisällä pitoon oli liian kova. Tähän jo intin käyneiden sivaroitumiseen lienee 2 seikkaa joista toinen edellä olevaa viippaa: parikymppisenä ei ole ollut kanttia sanoa isäukolle "en mene" mutta kolme-nelikymppisenä huomannut olevansa riittävän vahva noudattamaan omaa juttuaan? Toinen selitys on mielestäni aikamme kuvassa olevat invidualistiset viritelmät missä milloin kukakin tekee mitäkin suuria yksilöllisiä linjauksiaan (sanon itseni irti ja muutan reppumatkaajaksi jonnekin/perustan mindfullness terapian/julistan itseni (lisää tähän haluamasi ismi) mestariksi ja alan koittaa rahastaa sillä ym). Tässä kohtaa huomataankin että on ristiriitaista olla sotilaspassissa alikersantti kun niin kovasti paasataan harmonian ja ihmetemppujen maailmanrauhaa. Tuossa omat putkiaivoisen reserviupseerin mietteet asiaan ja en tosiaankaan usko että tämä todellisuudessa juurikaan nakertaa aidosti käyttökelpoisten reserviläisten määrää sodanajantehtäviin.
 
Mitä tulee siviilipalvelukseen sitten. En viitsi ryhtyä mielikuvittelemaan, millaisia tehtäviä palvelushaluttomille tai siviilipalvelukseen halajaville järjestettäisiin kriisiaikoina de facto? Aivan laillisin muodoin työpalvelutehtäviä voidaan järjestää sitä mukaa, että rynnäkkökiväärin kantaminen ja pistimen survominen assyyrialaisen maksaan voipi tuntua jopa mielekkäältä vaihtoehdolta.....pitkän rauhantilan tuottama sofistikoitunut tapa hoitaa näitä asioita ra-tilassa ei välttämättä kestä vainolaisen paineessa. Ja tarkoitan ihan laillisia metodeja jakaa työtehtäviä. Tasa-arvovaltuutetulle jätetyt valitukset todennäköisesti käsitellään sitten jälkikäteen. :rolleyes:

Ukrainalaismallinen -valikoiva- velvollisuus ei nimittäin Suomessa ole SE juttu. Valmiuslakien sisältö kertoo selvää korutonta kieltään siitä, miten yksilön omat halut ovat alisteisia laajemmalle yhteiselle edulle. Suomessa maanpuolustus otetaan varsin vakavasti ja jotain osviittaa saa siitä, miten SU-koukkaukset hoidettiin. Ilmatila otettiin haltuun, eikä jätetty empätiijää, kuka on suvereenin Suomen kurko.
 
Osa taas pelkää kertauksia tai niiden tuomaa harmia. Itse olen huomannut, että osa miehistä on pelkkää hyytelöä vain viisi vuotta kotiutumisen jälkeen ja inttiä pelätään vaikka olisi johtajakoulutus takana. Jälkisivari on "sitten joskus" ja ratkaisu tehdään ahdistus päällä ja julkisesti se perustellaan perheellä ja työpaikan tilanteella.

Onko tässä kyse jonkinlaisesta riittämättömyyden tunteesta, ettei tunne olevansa tehtävänsä tasalla? Jos siviilielämässä on menty massan mukana ja vältelty haastavia tilanteita, niin joukon eteen astuminen saattaa tuntua ylitsepääsemättömän pelottavalta.
 
Mitä tulee siviilipalvelukseen sitten. En viitsi ryhtyä mielikuvittelemaan, millaisia tehtäviä palvelushaluttomille tai siviilipalvelukseen halajaville järjestettäisiin kriisiaikoina de facto? Aivan laillisin muodoin työpalvelutehtäviä voidaan järjestää sitä mukaa, että rynnäkkökiväärin kantaminen ja pistimen survominen assyyrialaisen maksaan voipi tuntua jopa mielekkäältä vaihtoehdolta.....pitkän rauhantilan tuottama sofistikoitunut tapa hoitaa näitä asioita ra-tilassa ei välttämättä kestä vainolaisen paineessa. Ja tarkoitan ihan laillisia metodeja jakaa työtehtäviä. Tasa-arvovaltuutetulle jätetyt valitukset todennäköisesti käsitellään sitten jälkikäteen. :rolleyes:

Ukrainalaismallinen -valikoiva- velvollisuus ei nimittäin Suomessa ole SE juttu. Valmiuslakien sisältö kertoo selvää korutonta kieltään siitä, miten yksilön omat halut ovat alisteisia laajemmalle yhteiselle edulle. Suomessa maanpuolustus otetaan varsin vakavasti ja jotain osviittaa saa siitä, miten SU-koukkaukset hoidettiin. Ilmatila otettiin haltuun, eikä jätetty empätiijää, kuka on suvereenin Suomen kurko.

Todennäköisesti vain kysyvät että haluatko osallistua armeijan toimintaan, vai armeijaa tukevaan toimintaan. Ironia suuri, vahingonilo loputon. Henkilökohtaisesti minulla ei ole valittamista, turvallisuusalaa kun opiskelen.
 
Back
Top