Tuossa ilmavoimien 30k vahvuudessa pääosa ei ole lentäjiä, mekaanikkoja tai lennonjohtajia, vaan tukikohtien suojaksi sijoitettuja joukkoja. Jos ja kun hajautus suoritetaan, sinne tarvitaan paljon suojaa.
Reserviläiskirje
- Viestiketjun aloittaja TomTom
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- reserviläiskirje
Rynkkyjähän taitaa riittää, mutta en oikein näe rynkkyukkomiliisipataljoonia kovinkaan todennäköisinä, varsinkin kun kapiaiset ovat kiinni SA-kokoonpanossa. Jos harmaa vaihe, jossa mielestäni ollaan, jää pitkäksi ja politiikot ymmärtävät ajoissa lisätä rahoitusta , voidaan SA-joukkojen määrää lisätä.
Ylikankaan tuo kirja ei oikein vertaisarvioinnissa ole pärjännyt. Herra on siirtynyt historiantutkijasta fiktiokirjailijaksi.
Ja onkohan se vain legendaa vai tapahtuiko että jokunen upseeri sai luodin omalta puolelta...?
Honcho
SMLNKO M/83
No ihmettelisin jos ei jokunen, mutta uskoisin silti ettei kauhean moni. Suomalainen haukkuu enemmän kuin puree. Näin on marjat (kuten valtakunnanjohtaja Pekkakin sanoi).
Laamanator
Eversti
Erilaisiin mietintöihin 230k sa-vahvuuden kiveen tehdyn kaiverruksen syvyydestä totean pienenä muistutuksena joukkojen perustamisessa, että eri käskytyserien lisäksi voidaan perustaa myös lisää joukkoja, josta muun muassa HS:n reserviläiskirjettä koskevissa kirjoituksissa on mainittu. Tämä johtaa käytännössä sa-vahvuuden kasvamiseen virallisesta 230k luvusta. Varsin loogisesti tällaisten joukkojen henkilöstö kerätään siitä kuuluisasta sijoittamattomasta reservistä, jonka tehtävät tarkentuvat myöhemmin.
Suureen reserviin perustuva kenttäarmeija tarvitsee myös runsaasti täydennysmiehiä korvaamaan tappioita ja mahdollistamaan henkilöstön rotaation. Jokaisen yksittäisen taistelijan ei tarvitse olla rivissä yhtäjaksoisesti konfliktin alusta sen hamaan loppuun asti, varsinkaan konfliktin pitkittyessä. Rotaation järjestäminen on myös Suomen yhteiskunnan toimivuuden ja kansantalouden kannalta järkevää, koska se tuo järjestelmään sopivaa joustavuutta. Nykyinen järjestelmä tarvitsee toimiakseen paljon reserviläisiä, mutta kaikki eivät mahdu samaan aikaan pelikentälle, vaan osan on maltettava mielensä ja odoteltava kiltisti vuoroaan vaihtopenkillä.
Suureen reserviin perustuva kenttäarmeija tarvitsee myös runsaasti täydennysmiehiä korvaamaan tappioita ja mahdollistamaan henkilöstön rotaation. Jokaisen yksittäisen taistelijan ei tarvitse olla rivissä yhtäjaksoisesti konfliktin alusta sen hamaan loppuun asti, varsinkaan konfliktin pitkittyessä. Rotaation järjestäminen on myös Suomen yhteiskunnan toimivuuden ja kansantalouden kannalta järkevää, koska se tuo järjestelmään sopivaa joustavuutta. Nykyinen järjestelmä tarvitsee toimiakseen paljon reserviläisiä, mutta kaikki eivät mahdu samaan aikaan pelikentälle, vaan osan on maltettava mielensä ja odoteltava kiltisti vuoroaan vaihtopenkillä.
Viimeksi muokattu:
Honcho
SMLNKO M/83
Vaihtopenkillä ei siinä mielessä ole huono odottaa, että tuossa tilanteessa järjestynee vihdoin sitä "kertausharjoitusta". Vähän kyseenalaista olisi tallustella sotaan 12v vanhalla koulutuksella, uusi taistelutapakin on opeteltu vain Youtube-videolta. Tarkemmin ajateltuna, enpä taida olla edes pidellyt toimintakuntoista ampuma-asetta samaan 12 vuoteen.
JR49
Respected Leader
Ensiksi @yrjö :n legendaarista tekstiä viestistä nro 473. Kumarran oivallusta kohtaan ja alleviivaan osuvimmat.
Eikö pettymys, ilo tai ylipäätään tunne kerro siitä kuinka Puolustusvoimat on onnistunut hienosti? Sotavaltioon ja PV:iin ollaan henkisellä tasolla sitouduttu lujasti. Niin lujasti, että jos omakohtaista osaa ei heru, tunnetaan pettymystä. Vaikka rationaalisesti ajatellen samalla tajutaan kuinka sodan uhka on erittäin vähäinen eikä kukaan toivo sotaa saadakseen "realisoitua" sijoituksensa. Näen, että kansalaisten kokema tunne on vankka osoitus kuinka Suomen raskaasta koetaan vuosienkin jälkeen suurenmoinen esprit de corps. Se on hieno saavutus Suomen puolustusratkaisulle ja lujasti sidoksissa korkeaan maanpuolustustahtoon. Niin ikään näen päivystävät psykologit tavallaan hakoteillä epäsuorasti vähätellessään asiaa siltä kannalta, että asiaa ei kuulu ottaa vakavasti tai henkilökohtaisesti tai ihmisessä on vikaa. Näin se on, ihminen on epätäydellinen...
Tätä oli aistittavissa, kun 49-vuotias kaverini riemuitsi olevansa yhä moottoripyörälähetti ja toinen 41-vee olevansa yhä spollivararj. Sitä leikkimielisen rehentelyn määrää (kyllähän mä olen aina tienny olevani valiotaistelija, ai te eette saanut sijoitusta, no mullapas ....) Muita nuorempia, sijoittamattomia, paikalla olleita otti sitten selvästi päähän.
Onneksi vallinnutta tunnelmaa voi tulkita yrjön pohdintojen avulla.
Eikö pettymys, ilo tai ylipäätään tunne kerro siitä kuinka Puolustusvoimat on onnistunut hienosti? Sotavaltioon ja PV:iin ollaan henkisellä tasolla sitouduttu lujasti. Niin lujasti, että jos omakohtaista osaa ei heru, tunnetaan pettymystä. Vaikka rationaalisesti ajatellen samalla tajutaan kuinka sodan uhka on erittäin vähäinen eikä kukaan toivo sotaa saadakseen "realisoitua" sijoituksensa. Näen, että kansalaisten kokema tunne on vankka osoitus kuinka Suomen raskaasta koetaan vuosienkin jälkeen suurenmoinen esprit de corps. Se on hieno saavutus Suomen puolustusratkaisulle ja lujasti sidoksissa korkeaan maanpuolustustahtoon. Niin ikään näen päivystävät psykologit tavallaan hakoteillä epäsuorasti vähätellessään asiaa siltä kannalta, että asiaa ei kuulu ottaa vakavasti tai henkilökohtaisesti tai ihmisessä on vikaa. Näin se on, ihminen on epätäydellinen...
Tätä oli aistittavissa, kun 49-vuotias kaverini riemuitsi olevansa yhä moottoripyörälähetti ja toinen 41-vee olevansa yhä spollivararj. Sitä leikkimielisen rehentelyn määrää (kyllähän mä olen aina tienny olevani valiotaistelija, ai te eette saanut sijoitusta, no mullapas ....) Muita nuorempia, sijoittamattomia, paikalla olleita otti sitten selvästi päähän.
Onneksi vallinnutta tunnelmaa voi tulkita yrjön pohdintojen avulla.
Honcho
SMLNKO M/83
Jep, kyllä se jotain kertoo että oikeasti jo miehen iässä oleva ja elämänsä aika pitkälti rakentanut henkilö innostuu siitä, että on valmis kiinnitys sodanajan ykköskokoonpanoon ajamaan puolta nuorempien kanssa maastomotskaria metsikössä jos/kun viestiyhteydet pettää. Edit: Ja lisäksi tuo lienee "voimassa" enää vuoden pari...
Kaikenlaisten vähättelijöiden mieleen on tietysti alkaa v-lla miten on lapsellista ja tyhmää ja kertoo huonosta itsetunnosta ja plääplää. Minun mielestäni tuo on mahtavaa, kyllä juuri tällaisen porukan kanssa pystyy elämään arvaamattoman suurvallankin naapurissa, kun joka jamppa kokee maanpuolustuksen asiakseen eikä joka paikassa kuljeta pelko per-c:ssä.
JR49
Respected Leader
Näin on. Tämäkään sotavanhus ei muuten ennen Ukrainan tilannetta millään lailla tuonnut maanpuolustushenkeään esille.
Taitaa olla jo alle vuosi aikaa siihen, kun 50 tulee täyteen. Sattumoisin muuten kovakuntoinen kestävyysurheilija, että ei se väärin mennyt sijoitus.
Me muut sitten tietysti sanottiin kaveria "tietokonevirheeksi"
.
Deeiii
Eversti
Joo. Kirjoittelin jonnekin toiseen ketjuun joskus monta ajastaikaa sitten, että ittelläni on vain noussut usko Suomen kykyyn pitää puoliaan tässä viime vuosina.
Silloin kun pieniä vihreitä miehiä alkoi eka kerran näkyä, niin aikaisemman tulkintani mukaan maanpuolustusasioista mitenkään kiinnostumaton tuttava soitti ihan asiakseen, että mitähän varusesineitä sitä kannattaisi ostaa valmiiksi jos tässä vaikka pilliin vihelletään - ja ihmeteltiin yhdessä, että mahtaakohan meillä enää olla sijoitustakaan. Ja sit sai kuulla kahvihuoneissa etc. samansuuntaista juttua sekä nuoremmilta että vanhemmilta, että voihan tänne tulla koittamaan, mutta mahtaako tulla voittamaan.
Tää oli vissiin se kuuluisa hiljainen signaali, nyt tulee kovaäänisempää signaalia. Uskoisin että se kyllä kuullaan Kremlissä saakka.
Silloin kun pieniä vihreitä miehiä alkoi eka kerran näkyä, niin aikaisemman tulkintani mukaan maanpuolustusasioista mitenkään kiinnostumaton tuttava soitti ihan asiakseen, että mitähän varusesineitä sitä kannattaisi ostaa valmiiksi jos tässä vaikka pilliin vihelletään - ja ihmeteltiin yhdessä, että mahtaakohan meillä enää olla sijoitustakaan. Ja sit sai kuulla kahvihuoneissa etc. samansuuntaista juttua sekä nuoremmilta että vanhemmilta, että voihan tänne tulla koittamaan, mutta mahtaako tulla voittamaan.
Tää oli vissiin se kuuluisa hiljainen signaali, nyt tulee kovaäänisempää signaalia. Uskoisin että se kyllä kuullaan Kremlissä saakka.
Honcho
SMLNKO M/83
Jep, uskoisin että kuullaan. Suomessa esim. opiskelevat yleensä kommentoivat näihin Suomi-asioihin sotilaallisessa mielessä esim. jossain The Guardianissa, että suomalaiset ovat vähän "crazy", lähinnä positiiviseen sävyyn. Ehkäpä siinä voisi käydä koittajalle kuin hullujen gallialaisten kylässä.
Näennäisen kevytmielisestihän näistä kahvihuoneissa jutellaan, mutta sellainen selkeä, vähäeleinen vakavuuskin on siinä takana, monilla kuitenkin tajua että leikki voi muuttua todeksi ja jonkinlainen ymmärrys mitä se voisi tarkoittaa. Silti olen kohdannut hyvin hyvin vähän varsinaista pelkoa. Keltainen lehdistö on toki tehnyt parhaansa defaitismin levittämiseksi.
Honcho
SMLNKO M/83
Isonveikan kanssa juttelin. Kiväärilinjalla upseerioppilaana ja myöhemmin logistiikkapuolelle painottuneelle (a-tarvike & ruoka) ja viimeisimmissä kertauksissa uutta taistelutapaa esikuntahommissa koeponnistaneelle res.luutnantille oli siunaantunut toimistohommia SA-vahvuudesta. Tuntuu ihan järkevältä "kiertokululta" paljon kerranneelle ja vielä nuorehkolle henkilölle.
Periaatteessa hinkuni saada sijoituspaikka ja päästä kertaamaan on vähän itsekäs, mietin tuossa viikonloppuna että mitkä speksit minulla on sotahommiin:
+Hyvä kunto
+Hyvä motivaatio
-En osaa juurikaan suunnistaa
-En ole pitänyt ampuma-asetta kädessä 12 vuoteen
-KRH-osaaminen on jo hämärtynyt
-Ei ole osaamista uudesta taistelutavasta
-Jalkaväkihommista vain P-kauden osaaminen
jne...
Oikestaan minusta on PV:n näkökulmasta hyötyä enää kahdessa tapauksessa:
1) Jos piippalakit hyökkää niin minusta saa kelpo täydennysmiehen pienellä reenillä
2) Jos pääsen siihen MAAKKiin liittymään jossain vaiheessa - ja jos siellä ei vielä ole res. kirjeen takia ylimiehitystä
Onneksi noita sijoituksia katsottaneen vasta hieman myöhemmin, pahinta olisi jos tulisi heti sijoituspaikka ja VEH-kutsu, tästä ei paljoa VEHiin lähdetä kun viikonloput ovat sellaista hullunmyllyä. Sormet ristiin että n. vuoden päästä olisi sijoitus ja vaikkapa kunnon kova kertaus kehiin. Sitten tulisi ainakin testattua onko minkäänlaista kompetenssia sinne MAAKKipuolelle.
Periaatteessa hinkuni saada sijoituspaikka ja päästä kertaamaan on vähän itsekäs, mietin tuossa viikonloppuna että mitkä speksit minulla on sotahommiin:
+Hyvä kunto
+Hyvä motivaatio
-En osaa juurikaan suunnistaa
-En ole pitänyt ampuma-asetta kädessä 12 vuoteen
-KRH-osaaminen on jo hämärtynyt
-Ei ole osaamista uudesta taistelutavasta
-Jalkaväkihommista vain P-kauden osaaminen
jne...
Oikestaan minusta on PV:n näkökulmasta hyötyä enää kahdessa tapauksessa:
1) Jos piippalakit hyökkää niin minusta saa kelpo täydennysmiehen pienellä reenillä
2) Jos pääsen siihen MAAKKiin liittymään jossain vaiheessa - ja jos siellä ei vielä ole res. kirjeen takia ylimiehitystä
Onneksi noita sijoituksia katsottaneen vasta hieman myöhemmin, pahinta olisi jos tulisi heti sijoituspaikka ja VEH-kutsu, tästä ei paljoa VEHiin lähdetä kun viikonloput ovat sellaista hullunmyllyä. Sormet ristiin että n. vuoden päästä olisi sijoitus ja vaikkapa kunnon kova kertaus kehiin. Sitten tulisi ainakin testattua onko minkäänlaista kompetenssia sinne MAAKKipuolelle.
Kohtuullinen fyysinen ja psyykkinen terveys ja kunto, motivaatio hyvä ja mieli altis. Kyllä sä Honcho pärjäät MAAKISSA. Sinne vaan sekaan veikkojen. Nuorukaisiahan te vielä olette verrattuna tällaisiin kelottuneisiin ukkoihin verrattuna, mitä esim. vonka baikal creidiki jne. edustavat.
Honcho
SMLNKO M/83
Hienoa. Tulen hyvin toimeen kelottuneiden ukkojen kanssa, minulla kun on yhtä kieroutunut huumorintaju ja rauhallinen toimintatapa.
Kunhan nyt saa tuon kolmeviikkoisen pikku-Lotan tuosta hieman kasvateltua suuremmaksi...SMLNKO jatkossa vain ns. sulkeiskäytössä, kovilla ei ammuta enää vaikutusta kenttään vaikka "hallitus" vielä sekoaisi että pitää taas kohottaa valmiustilaa. Konflikti on nyt jo riittävän korkealla intensiteetillä käynnissä kotirintamalla. Jos ei sitä SMLNKO:a nyt suorastaan deaktivoida niin ainakin henkilösuojaimet on maalialueella oltava kunnossa. Jos nyt ei sentään kuitenkaan ihan stenalle koko vekotinta tarvitsisi vielä täysin vanhentuneena laittaa...vaikka se ehkä Vihreiden Miesliikkeen mallin, raivotar-naisista nyt puhumattakaan, mukaan sinne voisi kuuluakin.
Tein hakemuksen sivari-puolelle joskus 23-vuotiaana, ja jos täydennyspalveluun olisi tullut kutsu kohtuuajassa tai edes viiden vuoden sisällä, olisin jo kerrannut ja palannut riviin. 28:n jälkeen kaikki on myöhäistä näemmä ja siitäkin on kulunut jo enemmän kuin muutama vuosi.
Nykyinen kuntotasoni olisi parikymppiselle "erittäin hyvä".
AKE-ukki
Respected Leader
Juu.Oksa kova mutta latva laho.... vai oliko se toisten päin??? Samaan kaartiin kuulun!
Sarek1
Ylipäällikkö
Noihin +- -juttuihin ja MAAKKilaisuuteen:
Kun kunto ja motivaatio ovat kohdallaan, muu järjestyy.
Suunnistaminen on taito, jota voisi harjoitella kotiläksynä vaikka jälkikasvun kanssa yhdessä. Joillakin paikkakunnilla suunnistusseurat järjestävät ns. Iltarasteja, joihin voi osallistua jopa koko perheen voimin; erilaisia ja -tasoisia ratoja on tehty erilaisia käyttäjiä varten. (Pienimmille voi olla esim. lippusiimarata jne.) Eri mittakaavaisten karttojen tutkiskelu ei valu hukkaan. Sotakäyttöä ajatellen nykystandardit ovatyleisimmin 1:50 000 ja 1:25 000, mutta olen itse sitä mieltä, että kaikkien mittakaavojen kanssa kannattaa treenata. Ensiksi mainittu sotakartta ei kerro kovin tarkasti lähipöpelikön pikkupoluista ja muista pienemmistä asioista. Suunnistuskartta pienestä alueesta on lasten kanssa liikkuessa mukava kun muurahaispesät jne. löytyvät niistä. Yhdessä voidaan miettiä, missä kohtaa ollaan ja mitä kautta kannattaa kulkea jne. Samalla tulee aloitettua seuraavan sukupolven maastokoulutus.
Aselaji- ja taistelutapaosaaminen päivittyy harjoituksissa. Nou hätä.
Honcho
SMLNKO M/83
Noihin +- -juttuihin ja MAAKKilaisuuteen:
Kun kunto ja motivaatio ovat kohdallaan, muu järjestyy.
Suunnistaminen on taito, jota voisi harjoitella kotiläksynä vaikka jälkikasvun kanssa yhdessä. Joillakin paikkakunnilla suunnistusseurat järjestävät ns. Iltarasteja, joihin voi osallistua jopa koko perheen voimin; erilaisia ja -tasoisia ratoja on tehty erilaisia käyttäjiä varten. (Pienimmille voi olla esim. lippusiimarata jne.) Eri mittakaavaisten karttojen tutkiskelu ei valu hukkaan. Sotakäyttöä ajatellen nykystandardit ovatyleisimmin 1:50 000 ja 1:25 000, mutta olen itse sitä mieltä, että kaikkien mittakaavojen kanssa kannattaa treenata. Ensiksi mainittu sotakartta ei kerro kovin tarkasti lähipöpelikön pikkupoluista ja muista pienemmistä asioista. Suunnistuskartta pienestä alueesta on lasten kanssa liikkuessa mukava kun muurahaispesät jne. löytyvät niistä. Yhdessä voidaan miettiä, missä kohtaa ollaan ja mitä kautta kannattaa kulkea jne. Samalla tulee aloitettua seuraavan sukupolven maastokoulutus.
Aselaji- ja taistelutapaosaaminen päivittyy harjoituksissa. Nou hätä.
Suunnistaminen on kyllä kivaa. Ei olis huono valinta yhteiseksi harrasteeksi jälkikasvun kera.
Kiitos rohkaisusta!
Bodyguard
Kenraali
Joo, taas eilen tuli muistutus tuosta keloontumisesta. Peukalo muljahti treeneissä, nyt se on taas vähän aikaa pois pelistä. Ei olis sattunut samanlaista 30 vuotta sitten....