Pistetään tämä ajatusvirta tähän ketjuun, kun reserviläiskirje ja sitä seuranneet kertauskutsut ovat aktivoineet oman armeijaporukkani toiminta- ja ajatusmaailmaa.
Kokemus viikon kovasta kertauksesta, jota edelsi kolmen päivän erillinen koulutus, oli liian paljon huonojen inttimuistojen kertausta: odottelua erinnäisissä asioissa ihan liikaa, perusmeininkiä "kohta pääsette huoltamaan" yms muut lupaukset ja sitten aikataulut pissivätkin, nuoret (öbaut 10v nuoremmat) upseerit kohtelivat ressuja kuin mitään tajuamattomia, taitamattomia varusmiehiä, kuppikuntaisuutta eli pääosa jengistä kotiutunut vain vähän aikaa sitten (sinänsä hyvä, että verevät kertaavat!) mutta sekaan sullottu "muita" eli vanhoja partoja.
No hyvääkin: kutsutaan vanhojakin! Paljon muutosta tapahtunut itse toiminnassa ja sai uutta tietoa ja taitoa. Paljon enemmän pitäisi itse kerrata asioita, joka on tietysti teknisesti hieman hankalaa täältä siviilistä käsin.
Loppupäätelmä: resursseja (Kh-vuorokausia, rahaa, reissujen aikaa) menee hukkaan odottelun ja turhautumisen myötä, vaikka osaamistakin karttuu. Kertauksien aikataulutusta, sisältöä ja koulutusta voisi skarpata (valitettavan samaa kuin MPK:n kursseihin kohdistuva nurinani). Mutta hyvä, kun kertauttavat.
Kokemus viikon kovasta kertauksesta, jota edelsi kolmen päivän erillinen koulutus, oli liian paljon huonojen inttimuistojen kertausta: odottelua erinnäisissä asioissa ihan liikaa, perusmeininkiä "kohta pääsette huoltamaan" yms muut lupaukset ja sitten aikataulut pissivätkin, nuoret (öbaut 10v nuoremmat) upseerit kohtelivat ressuja kuin mitään tajuamattomia, taitamattomia varusmiehiä, kuppikuntaisuutta eli pääosa jengistä kotiutunut vain vähän aikaa sitten (sinänsä hyvä, että verevät kertaavat!) mutta sekaan sullottu "muita" eli vanhoja partoja.
No hyvääkin: kutsutaan vanhojakin! Paljon muutosta tapahtunut itse toiminnassa ja sai uutta tietoa ja taitoa. Paljon enemmän pitäisi itse kerrata asioita, joka on tietysti teknisesti hieman hankalaa täältä siviilistä käsin.
Loppupäätelmä: resursseja (Kh-vuorokausia, rahaa, reissujen aikaa) menee hukkaan odottelun ja turhautumisen myötä, vaikka osaamistakin karttuu. Kertauksien aikataulutusta, sisältöä ja koulutusta voisi skarpata (valitettavan samaa kuin MPK:n kursseihin kohdistuva nurinani). Mutta hyvä, kun kertauttavat.

) tai sitten vapautus koko reservistä. Mulle kelpais vaikka poistoluokan varusteet (ne oman inttiajan M62:et puvut etc varustelekasta) ja voisin maksaa patruunatkin reservirynkyn verryttelystä. Itte voitais opiskella materiaalit ja suunnitella harjoitus. Ja tätä voisi kutsua vaikka suojeluskunnaksi kun ennen niillä oli vastaava funktio.
(Tai siis virallisesti se on siis "vähäinen ampumapaikka", reilusti alle 10 000 laukausta vuodessa.) Luonnonvallit kolmeen suuntaan ja lailliset etäisyydet alueen muuhun asutukseen + vaimennetut aseet. Että meillä on kivaa! Siellä on metallipleittejä eri etäisyyksille ja oikeaoppinen potero valmistuu toivottavasti vielä tänä vuonna. Järki päässä siellä tietysti touhutaan, mutta kieltämättä joku "wanhempi ratamestari" voisi saada herneen nenäänsä. Joidenkin mielestä kun Oikeaa Ammuntaa on vain lappu silmän edessä isopistoolein ja kääntyvin tauluin.