Reserviläiskivääri

Smith

Kersantti
#1
Norinco56S-300928-03.JPG
Eli keskustelua reserviläiskivääreistä.

Itse hankin muutama kuukausi sitten ihan tavallisen Norinco 56S:n reserviläisen aseenkäsittelytaitojen ylläpitämiseksi. Radalla en ole ehtinyt käydä kuin pari kertaa nopeasti joten kovin vankkaa käsitystä aseen suorituskyvystä ei ole muodostunut.

Onko arvon foorumilaisilla kokemuksia kyseisestä aseesta ja sen ominaisuuksista. Onko tuossa esim jotain paikkoja joilla on tapana hajota tai muita ongelmia.

Samalla niksit aseen käynnin ja muiden ominaisuuksien parantamiseksi olisivat tervetulleita. Mitään tarkkuusasetta tuosta lienee turha yrittää tehdä, kun käynti on ihan ok, mutta pitäähän ihmisellä olla pitkäksi talveksi projekteja kun radalle ei pääse.

Jotkut wanhat tietäjät sanovat että vanhalla 7,62x53 sotakiväärillä pistimen kiinnitys lisää tarkkuutta. Onko kukaan ennakkoluuloton kokeillut näillä samaa? Onko idänihmeen "siviilimallissa" ylipäänsä kiinnikkeitä normaalille ak:n pistimelle? Harmi että ei ole yhtään sopivaa pistintä käsillä jotta voisi tutkia miten se kiinnittyy piippuun.
 
Viimeksi muokattu:

MeriTJ

Majuri
Lahjoittaja
#3
Norkut on yksilöitä, käytössäni oleva yksilö on aivan hehtaaripyssy mutta urbaanilegenda kertoo kohtalaisen käynnin omaaviakin olevan ainakin puheissa. Ase kaipaa lähinnä perushuoltoa, passaa ihan ok taktisen aseenkäsittelyn harjoitteluun maltillisilla matkoilla ja tarkempaan työskentelyyn on sitten eri vehkeet. Virittelemällä voit saada kalliimman mutta edelleenkin vain AK:n. Kallis patruuna syö treenimääriä helposti, joten ei sitä kannata hukata (aseita ei myydä, niitä ostetaan :) ) mutta jos homma alkaa kiinnostaa enemmän niin aktiivisemmin treenaava saa rahalleen enemmän vastinetta muilla pyssyillä. Hauskaa sitä kuitenkin on kaalihakkuriakin ulkoiluttaa.
 
#4
Mikä on foorumin absoluuttinen totuus aiheesta "reserviläisten aseenkäsittely aseella X"...

Miten harjoittelet Arskalla RK:n käyttöä? :unsure::coffee::cool:
 
#5
Mikä on foorumin absoluuttinen totuus aiheesta "reserviläisten aseenkäsittely aseella X"...

Miten harjoittelet Arskalla RK:n käyttöä? :unsure::coffee::cool:
No hallintalaitteet on tietysti jotain ihan muuta, mutta aseenkäsittelyssä on toki paljon muutakin kuin lippaanvaihtoja ja varmistelua. Suurta eroa ei ole, kun ammutaan liikkeestä, eri asennoista, sovelletuista asennoista, taisteluvarusteissa, lähiammunnoissa jne... Kyllä Arskalla harjoittelu auttaa AK:n käsittelyssäkin tuomalla siihen itse ammuntaan ja sen eri vivahteisiin rutiinia ja toistoja.
 
#7
Ennen kuin tämä vitja muuttuu ihan kummalliseksi niin ketjun aloittajalle. Olet ottanut jo aimo harppauksen oikeaan suuntaan hankkimalla aseen mitä ei muuten moni reserviläinen tee...
Muista että ampuma määrät ratkaisee ihan sama mikä ase ja miten se "käy" osuu tms. panos vähän kalliimpi mutta niin on elämäkin...
Aina on joku tarkempi ase jossain jollain mahtavilla ominaisuuksilla mutta älä liikaa kuuntele muiden haukkumisia.... ota asioista selvää.... käy radalla ampumassa... osallistu koulutuksiin jne... Treenaa...
 

Vääpeli

Ylipäällikkö
#8
Painon lisääminen AK:n piippuun ei tuo tarkkuutta, muuttaa osumapisteen vaan n. 20-40cm johonkin suuntaan.
Jos haluaa asettansa parannella, niin itse laittaisin Magpul perän, sivukisko optiikalle, vaihdin erillainen ja etukädensija vaihtoon. Sisuskalut jättäsin ennalleen.
Suosittelen ampumista ja paljon. Vielä tärkeämpänä on koulutus. Esim Taktinen kivääri yms kurssit.
 
#9
Norinco on ihan hyvä "perusvehje", ammu sillä niin paljon kuin aika ja kukkaro antaa myöten. Sitten kun ase alkaa rajoittamaan miehen tarkkuutta eikä toistepäin on aika upgradelle, mutta silloin tiedät jo myös mitä itse aseelta haluat.

Tarkkuuden osalta voit odottaa 30cm kasaa tai alle 150m tauluun jos itse teet homman ok. Omilla kiinanpatruunoillaan olen nähnyt 56S:n ampuvan toistettavia 5cm kasoja samalla matkalla, mutta tämä kivääri oli poikkeusyksilö. Useimmat tekee sitä 15-20cm kasaa tuolle matkalle, joka riittää aiottuun käyttöön hyvin.

Jos ammut ylijäämäpaukkua (niitä bulkkipakattuja jotka tuoksuu kommunismille), kannattaa heti radalta tullessa huuhdella aseen kaasuille altistuneet osat kuumalla vedellä ja jättää ilmavasti kuivamaan jos et heti perään ehdi putsaamaan. Kyseisten patruunoiden nallit on korrosoivia, mutta kuuma vesi liuottaa suolot hyvin. Pahin syöpyminen tulee siihen männänohjurin kaasuharkon päähän ja se on ruosteessa jos jätät aseen vaikka vain "hikoilemaan" talvella radalta tullessa tunniksi-pariksi.
 

MeriTJ

Majuri
Lahjoittaja
#10
Kannattaa tosiaan melko alkuvaiheessa koittaa hakeutua vaikka MPK:n aloittelijoille oleville kiväärivuoroille jos alueelta löytyy ja siitä kun perushommat alkaa olemaan hanskassa omaa treeniä josta luonteva steppi on MPK:n Taktinen Kivääri kurssit joita tuolla jo mainittiinkin. Kyseiset kurssit ovat erittäin laadukkaita ja mielestäni ampuvalle reserviläiselle aivan "must" käydä ainakin ensimmäinen kurssi perusteiden hankkimiseksi.
 

Ottoville

Kenraali
Lahjoittaja
#11
Kannattaa tosiaan melko alkuvaiheessa koittaa hakeutua vaikka MPK:n aloittelijoille oleville kiväärivuoroille
Tällä päin näillä vuoroilla on myös ”toiminnallisempaa ammutta”, niin pistoolilla kuin kiväärillä.
Vaikka kyseessä ei olekaan mikään ”taktinen kurssi”.

Mutta esille tulee lippaan vaihtoa, ammuntaa vähän lähempää (50-5 m) asentokin saattaa olla jokin muu kuin makuu:giggle: tai kädet munissa:whistle:.







Ps Muuten, jos mahdollista kannattaa ”mini rifle” tutustua, on yllättävän hauskaa homma.
( tahtoo vain olla että ”staget” ovat meillä päin vaatimattomat 20-40 laukausta joten kisa on ~ 200 laukausta minimi)
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
#12
Miten harjoittelet Arskalla RK:n käyttöä? :unsure::coffee::cool:
Kuten tuossa edellä jo hyvin todettiin: ampumalla - ampumalla - ampumalla ja ampumalla.

Keskustelun aloittaja on jo aseen hankkinut, mikä on ilman muuta hyvä asia. Veikkaan, että jos ja toivottavasti kun hän ampuu, ampuu ja ampuu, niin pian on edessä hyvin monesta eri harrastuksesta monille tuttu ilmiö:
Se väline mikä aluksi tuli hankittua ajatuksella "eiköhän tämä minulle riitä", osoittautuu taidon - ja sen myötä vaatimustason kasvaessa ominaisuuksiltaan riittämättömäksi. Niinpä edessä on uuden hankinta nopeammin kuin alunperin oli tarkoitus.
Olen nähnyt tämän melko monta kertaa mm. seuraavien harrastusvälineiden kanssa: puolari ("reserviläiskivääri"), metsästyskivääri, haulikko, TA-kivääri, kiikari kiväärin päällä, optinen tähtäin puolarin päällä, erilaiset jouset, maastopyörä, kajakki, maastohiihtosukset, maastohiihtomonot, laskettelusukset ja monot..voisin jatkaa listaa pidempäänkin.

Jos joku minulta kysyy vinkkiä ressukiväärin hankintaan, niin poikkeuksetta neuvon tutkimaan tarkasti erilaiset AR-vaihtoehdot ja vasta sen jälkeen AK-vaihtoehdot.
Parempi ergonomia, lähes rajattomat mahdollisuudet muokata asetta taidon ja tarpeiden kehittyessä/ muuttuessa, useammassa AR:ssa jopa kaliiberin saa halutessaan suht helposti vaihdettua jne jne jne.
Satunnaiseen harrastamiseen - miksei se AK-pohjainenkin joo, mutta vähänkään aktiivisempaan treenaamiseen jokin AR-pohjainen on minun suositukseni ja valintani.
Ja ei se AK-pohjainen RK mikään ikuinen ase PV:n käytössäkään ole.
 

Smith

Kersantti
#13
Ar tietysti olisi ollut puhtaasti ampumaurheilun kannalta parempi. Olen kuitenkin tähän projektiin lähtenyt sillä mielellä että harjoittelen reserviläistaitoja. Kilpailua ajattelin lähinnä itseni kanssa. Tiedä sitten mihin tässä vielä innostuu kun pääsee lajiin sisälle ja kisat on tietysti myös sosiaalinen tapahtuma.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
#14
Ar tietysti olisi ollut puhtaasti ampumaurheilun kannalta parempi. Olen kuitenkin tähän projektiin lähtenyt sillä mielellä että harjoittelen reserviläistaitoja. Kilpailua ajattelin lähinnä itseni kanssa. Tiedä sitten mihin tässä vielä innostuu kun pääsee lajiin sisälle ja kisat on tietysti myös sosiaalinen tapahtuma.
Kuten sanottu: jos - ja toivottavasti kun - ammut jatkossa paljon ja kehityt harjoittelun myötä, huomannet jossakin vaiheessa olevasi tilanteessa jossa vaadit aseeltasi enemmän kuin se pystyy tarjoamaan - ja hankit seuraavan aseen.
No, eihän se vaarallista ole ja on ihan normaalia missä tahansa harrastuksessa että uusia välineitä hankitaan harrastuksen edistyessä. Sen puoleenhan tilanne on toki ihan normaali :)
Itsekin kyllä ammuin melko kauan AK-pohjaisilla - kunnes erehdyin kerran ottamaan M4:n eräässä yhteydessä käteeni :)
No, ei mitään. Tärkeintä on ilman muuta että ampuu ja harjoittelee, ei sillä sinänsä väliä ole onko se AR vai AK se treeniväline. Pääasia on että ampuu.
 
#15
Ar tietysti olisi ollut puhtaasti ampumaurheilun kannalta parempi. Olen kuitenkin tähän projektiin lähtenyt sillä mielellä että harjoittelen reserviläistaitoja. Kilpailua ajattelin lähinnä itseni kanssa. Tiedä sitten mihin tässä vielä innostuu kun pääsee lajiin sisälle ja kisat on tietysti myös sosiaalinen tapahtuma.
Samat ajatukset itsellä. AK-RK koska harjoittelen RK:n käyttöä varten. Toki Arska jo katsottuna ammuntaurheilua varten parin vuoden päähän :D
 
#17
Ja jos kyllästyt Norincoon, niin jätä se kaappiin ja osta toinen tilalle.
Oma Norinconi on todella epätarkka. Kasa on n. 30 cm/150 metriä. Silti ammun sillä välillä treeniä lähelle. Minulla on reserviläiskivääreitä 6 kpl, joista Norinco on ylivoimaisesti huonoin. Se on silti kuitenkin tavallaan hyvä. Se on yksinkertainen ja äärimmäisen toimintavarma peli. Olen harjoituttanut sillä inttiin lähtijöitä jo yli 20 vuotta. Sillä on hyvä opettaan rk62 toiminta, osat, purku, huolto ja otteet.

En oikeastaan suosittele mitään rakentelua Norincoon jos se toimii. Joka taistelijalla pitää olla yksi originaali ak47 tai sen klooni. Tai jos jotakin palikkaa siihen laittaa, niin sellaista jonka voi poistaa ja palauttaa alkuperäiseksi. Itselläni on tällä hetkellä norkussa teleperä säädettävällä poskipakalla sekä venäliäläinen punapistetähtäin. Mitään järkeä noissa modauksissa ei ole noin huonolla piipulla varustettuun aseeseen, mutta kun (joskus) on ollut rahaa niin on voinut pöljäilläkin.
 

Creidiki

Kenraali
Lahjoittaja
#18
Reserviläiskiväärin pitää olla sellainen että sen raaskii ampua hylkyyn asti niin hankintahinnan kuin ammustenkin suhteen. AK vs AR vääntö on niin väsynyt ja loppuun asti kaluttu että sille pitäisi säätää oma veronsa, esim 20 senttiä /viesti [ping valtiovarainministeriö.]

Kilpavehkeet sitten erikseen ja sotatoimiin valtio antaa välineet.
 

MeriTJ

Majuri
Lahjoittaja
#19
. Tiedä sitten mihin tässä vielä innostuu kun pääsee lajiin sisälle ja kisat on tietysti myös sosiaalinen tapahtuma.
Tästä on pakko todeta että itselle ainoa syy käydä kisoissa on aidosti mukava jengi jonka kanssa viihtyy eikä pidä ollenkaan vähätellä sen sosiaalista puolta. Joo joo, saa testata taitotasoaan mutta siihen tarjoa oma ressuporukkakin ihan tarpeeksi tilaisuuksia joten se olisi itselläni perusteena valehtelua. Niin IPSC kuin SRA kisat (pienemmät "seuran tai parin tason kisat", isompia en ole käynyt kun ei kiinnosta vakava kisaaminen) on jengin ja meiningin puolesta todella mukavia sosiaalisia sessioita harrastuksessa.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#20
Oma Norinconi on todella epätarkka. Kasa on n. 30 cm/150 metriä.
Joo, tuollainen -tarkkuus- oli minunkin Norincossani. Joku paukku antoi tuosta vielä huonommankin....mutta ei se ollut hinnan kiroissa silloin markka-aikaan. Tuon jälkeen paukuttelin jonkin aikaa paremmalla aseella, kunnes into hiipui.

Se jäi tuosta Norincosta mieleen, että säilytysrasvojen poistaminen vaati sinnikästä yritteliäisyyttä ja lopulta taisin tympääntyä ja kylvetin sen niinkuin pikkuvauvan soikossa kuumassa vedessä. Muistan senkin, että hetken harkitsin maataloustuote Kobea....
 
Top