Reserviläiskivääri

[Leaderdog]

^Selvä, mutta onko tuo kiilloitus ja kiilto tarkeää, muulle kuin silmälle?.
Puhtaus on toki A0.

No niin vastaus tulikin heti.

 

[Leaderdog]

.

 

[KIM]

Öljyinen/ paskainen iskurinpiikki + talvi.

Kävin irrottamassa Norincon lukon. Meinaan katsoa onko se likainen ja puhdistan toki samalla. En vaan vielä löytänyt tappien irrotussarjaa, joten jää huomiseen. En ole varmaan koskaan irrottanut ak:n iskuria, kun tuntuu niin vieraalta hommalta.

 

[g21.45acp]

Omaa Norincoa en ole yli 20v omistamisen aikana putsannut kuin muutaman kerran. Radalta kotiin tullessa rättiä laatikon takaosaan sekä lukon ja piipun väliin, WD40 / vast reilu suihkaus piippuun ja kaasumännän suojaputken reiästä putkeen / kaasumäntään. Sitten joskus kun muistan , otan likainen rätti pois aseen sisältä ja ase on valmis seuraavaan ratakäyntiin. Jos aseella olisi jotain rahallista arvoa, varmaan tulisi pidettyä siitä parempaa huolta.
Valtion aseita tulee toki huollettua valtion ohjeiden mukaisesti. TVÄLlärit ovat lanseeranneet puhdistuksen, joka kestää 3-4 vrk ammunnan jälkeen. Huoltomiehet koittivat lanseerata sitä yhdessä KH:ssa, jossa paukkupatruunoilla tehty hyökkäys päättyi muutama tunti ennen varusteiden pakkaamista varastoon. Eipä putsannut ressut silloin aseitaan, vaan firma lupasi hoitaa puhdistuksen, kunhan aseet öljytään ennen varastoon viemistä.

Totta tietysti tuokin, mutta henkilökohtainen ase on sotilaalle työväline josta riippuu sekä kavereiden että oma henki.
Minusta on melko huono ajatusmalli aseen kohdalla tuo että "en huolla, käytän loppuun ja hankin uuden."
Pysyn vahvasti siinä kannassa että sotilas pitää aseestaan jatkuvaa huolta ja huoltaa sen huolellisesti. Samoin tekee ampuja ja minkä tahansa lajin urheilija harrastusvälineilleen jos hän yhtään tosissaan harrastaa.

Sotilaskäytössä (suomalainen RK) asevaurioita näkee säännöllisesti kaasumännän/suojaputken osalta. Tosin toki näkee kasvavassa määrin myös muita vaurioita. Ei AK:kaan kestä ja toimi moitteetta jos siitä ei pidä huolta. Olisi ehkä aika haudata sekin legenda että AK:ta voi käsitellä ihan miten tahansa ja aina toimii. Se kun ei pidä paikkaansa.

Työkalut, joista henki voi olla kiinni, on syytä pitää kunnossa.
Viikkoja tai kuukausia huoltamatta olevan RK:n voi jättää Suomiloman ajaksi likoamaan polttoöljyyn ja paikkaan jossa astiaan pääsee sadevesi. Lomalta palatessa voikin sitten alkaa hinkkaamaan ruostetta pois
Ei käynyt minulle, mutta seurasin vierestä kiroilua ja hinkkaamista.

 

[Smith]

Ammun norincolla myös kiinalaista ylijäämäpaukkua. Ammunnan jälkeen on pakko huuhdella kuumalla vedellä kaikki ruutikaasujen kanssa tekemisissä olevat osat, muuten nallin suolat ruostuttavat aseen. Tavallisella patruunalla ammuttaessa huollolla ei olisi niin kiire, jos ase ei ole kastunut.

Samalla puhdistan ja öljyän piipun, patruunapesän, lukon ja kaasumännän. Kaasumäntää ja erityisesti suojaputkea en erityisemmin jaksa hinkata, kunhan vedän rätin läpi pari kertaa ja hiukan öljyä perään. "Suujarrun" irrotan myös joka kerta ja öljyän kierteet.

Kovakromattu piippu ja kaasumännän etuosa ovat periaatteessa lähes huoltovapaita, mutta en näe mitään järkevää syytä miksi niitä ei voisi samalla vaivalla puhdistaa. Jos lukkoa ei viitsi puhdistaa kuin kerran kymmenessä vuodessa, kerjää ongelmia. Käsittääkseni nallipiikin jumiutuminen on aiheuttanut asetta ladattaessa vahingonlaukauksia. Mielestäni aivan turha riski.

 

[KIM]

Purin Norincon lukon ja putsasin nallipiikin ja sen reiän. Likaa ei irronnut kuin pieni aavistus. Eli ei tarvii putsata seuraavaan 50 vuoteen tällä likaantumistahdilla.

 

[headspace]

Ammun norincolla myös kiinalaista ylijäämäpaukkua. Ammunnan jälkeen on pakko huuhdella kuumalla vedellä kaikki ruutikaasujen kanssa tekemisissä olevat osat, muuten nallin suolat ruostuttavat aseen.

Elohopeanallisia patruunoita ammuttaessa perinteinen ammoniakkihoito on yleensä parempi kuin kuumalla vedellä huuhtelu. Kuumalla vedellä ei pääse kunnolla huuhtelemaan niitä mikrohalkeamia piipusta mihin palojäte pakkautuu. Piippu ensin puhtaaksi mekaanisesta liasta, sitten ammoniakkiliuos neutralisoimaan elohopeasuolot, ja lopuksi normaali puhdistus.

Kovakromattu piippu ja kaasumännän etuosa ovat periaatteessa lähes huoltovapaita, mutta en näe mitään järkevää syytä miksi niitä ei voisi samalla vaivalla puhdistaa.

Kromaus ei tee autuaaksi, sillä kromikerros on hyvin ohut eikä se ole ehyt edes tehtaan jäljiltä. Kromikerrokseen tulee lisäksi halkeamia asetta käytettäessä kromin alla olevan piipputeräksen lämpöreaktioista johtuen. Kromaus suojaa, mutta kromattu piippu kannattaa huoltaa ihan samalla tavalla kuin tavallinenkin piippu.

 

[J0h1F]

Elohopeanallisia patruunoita ammuttaessa perinteinen ammoniakkihoito on yleensä parempi kuin kuumalla vedellä huuhtelu. Kuumalla vedellä ei pääse kunnolla huuhtelemaan niitä mikrohalkeamia piipusta mihin palojäte pakkautuu. Piippu ensin puhtaaksi mekaanisesta liasta, sitten ammoniakkiliuos neutralisoimaan elohopeasuolot, ja lopuksi normaali puhdistus.

Se ylijäämäpaukun korroosiota aiheuttava nalli nimenomaan on kaliumkloraattinalli, jonka kaliumsuolat aiheuttavat korroosiota. Elohopeanallit eivät aiheuta korroosiota, mutta ne ovat myrkyllisiä, ja vaativat elohopeaa valmistukseen. Mutta siis: tuo puhdistusohje pätee, vaikka nallimassan räjähdysaine sekoittuikin.