Reserviläispistooli

[Huhta]

Haluun kyllä kuulla sun teorian siitä, miksi poliisin ja sotilaiden virka-ase ei sitten ole .22 LR ja myös ne .32 ACP:t on stenattu jo Koiviston aikaan. Myös RK:n FMJ tulee ihmisestä melkeinpä sukkana läpi, korvataanko pienoiskiväärillä?

Länsimaissa poliisikäytössä on yleensä laajenevat luodit, jolloin iso kaliberi saadaan hyödynnettyä täysimääräisemmin. Kohdehenkilöillä harvemmin myöskään on kovin kattavia suojavarusteita. Samaten poliisikäytössä voidaan hyvin potentiaalisesti joutua ampumaan esimerkiksi auton tuulilasin läpi, mikä saattaisi jäädä tekemättä pienoispistoolilla vähemmän optimaalisissa olosuhteissa. Sotilaskäytössä taas voi olla saatavilla mm. AP-ampumatarvikkeita, mikä lisää esim. 9x19:n tai .45 ACP:n käytettävyyttä merkittävästi. Isompi kaliberi ja keskisytytteisen patruunan parempi luotettavuus ei liene myöskään täysin merkityksetöntä, jos se lisää käyttäjän uskoa kalustonsa tehokkuuteen. Oli todellisuus sitten mitä hyvänsä.

Näitä kaliberi- ja ampumatarvikevaihtoehtoja on lopulta niin hirveästi, että yhtä yleispätevää ratkaisua kaikkiin tilanteisiin ei ole. Entisaikaan .22 lr:n ja 9x19:n FMJ:n ero saattoi olla läpäisty peltikypärä - edes puoliksi moderni komposiittikypärä pysäyttää molemmat. Kuitenkin myös .22 lr:llä on oma kannattajakuntansa, mutu-tuntumalla sanoisin sen olevan kymmenen eniten ihmisiä tappaneen kaliberin joukossa (jos kaliberi voisi tappaa), joten en vähättelisi sitä. Mossad on käytellyt niitä erittäin tehokkaasti (alisooninen keskisytytteinen, esim. .45 ACP, olisi helppo vaimennettava, joten hiljaisuudella ratkaisua ei voi argumentoida) ja brittiasevoimat jakoivat niitä Pohjois-Irlannissa henkilökohtaisiksi suojeluaseiksi. Tsekkoslovaakit käyttivät .32 ACP -pesitettyjä aseita pitkän aikaa eikä niitä käyttäjäkunnan levinneisyydestä päätellen koettu mitenkään alitehoisiksi.

Mitä sitten kivääripuoleen tulee, niin jenkit, ruotsalaiset, norjalaiset, virolaiset jne. korvasivat 7.62 NATO:n jalkaväen palveluskiväärinsä 5.56 NATO:lla, että kyllä se ~ .22 kaliberinen luoti on ihan riittävän leveä kivääriin ainakin heidän mukaansa. Venäläiset valitsivat amerikkalaisiakin kapeamman 5,45 millimetrin tiukkuuden. FN toi Five-seveNin pistoolipuolelle ja H&K MP7:n vielä tiukemmalla piipulla. Pienoiskivääri ei toki sovellu RK:n korvaajaksi, koska RK:lla on mahdollisuus päästä läpi pehmeistä suojavarusteista, mihin pienoiskivääri ei pysty, samalla kun pienoiskiväärin tehokas ampumaetäisyys jää liian lyhyeksi.

 

[Aarne1]

Itse tekisi mieli vaatia hiukan enemmän, miehen kokoiseen maaliin noin 65m ja vitaali alueelle sen 25-30m päästä olisi hyvä pystyä osumaan kohtuullisen luotettavasti

Mistä toi 65 metriä tulee?

Meilläpäin sorakuopat ei oo noin pitkiä, eikä ampumaohjelmat tai radat mahdollista. Ellei mene kivääriradoille.

 

[Samovarius]

Länsimaissa poliisikäytössä on yleensä laajenevat luodit, jolloin iso kaliberi saadaan hyödynnettyä täysimääräisemmin. Kohdehenkilöillä harvemmin myöskään on kovin kattavia suojavarusteita. Samaten poliisikäytössä voidaan hyvin potentiaalisesti joutua ampumaan esimerkiksi auton tuulilasin läpi, mikä saattaisi jäädä tekemättä pienoispistoolilla vähemmän optimaalisissa olosuhteissa. Sotilaskäytössä taas voi olla saatavilla mm. AP-ampumatarvikkeita, mikä lisää esim. 9x19:n tai .45 ACP:n käytettävyyttä merkittävästi. Isompi kaliberi ja keskisytytteisen patruunan parempi luotettavuus ei liene myöskään täysin merkityksetöntä, jos se lisää käyttäjän uskoa kalustonsa tehokkuuteen. Oli todellisuus sitten mitä hyvänsä.

Näitä kaliberi- ja ampumatarvikevaihtoehtoja on lopulta niin hirveästi, että yhtä yleispätevää ratkaisua kaikkiin tilanteisiin ei ole. Entisaikaan .22 lr:n ja 9x19:n FMJ:n ero saattoi olla läpäisty peltikypärä - edes puoliksi moderni komposiittikypärä pysäyttää molemmat. Kuitenkin myös .22 lr:llä on oma kannattajakuntansa, mutu-tuntumalla sanoisin sen olevan kymmenen eniten ihmisiä tappaneen kaliberin joukossa (jos kaliberi voisi tappaa), joten en vähättelisi sitä. Mossad on käytellyt niitä erittäin tehokkaasti (alisooninen keskisytytteinen, esim. .45 ACP, olisi helppo vaimennettava, joten hiljaisuudella ratkaisua ei voi argumentoida) ja brittiasevoimat jakoivat niitä Pohjois-Irlannissa henkilökohtaisiksi suojeluaseiksi. Tsekkoslovaakit käyttivät .32 ACP -pesitettyjä aseita pitkän aikaa eikä niitä käyttäjäkunnan levinneisyydestä päätellen koettu mitenkään alitehoisiksi.

Mitä sitten kivääripuoleen tulee, niin jenkit, ruotsalaiset, norjalaiset, virolaiset jne. korvasivat 7.62 NATO:n jalkaväen palveluskiväärinsä 5.56 NATO:lla, että kyllä se ~ .22 kaliberinen luoti on ihan riittävän leveä kivääriin ainakin heidän mukaansa. Venäläiset valitsivat amerikkalaisiakin kapeamman 5,45 millimetrin tiukkuuden. FN toi Five-seveNin pistoolipuolelle ja H&K MP7:n vielä tiukemmalla piipulla. Pienoiskivääri ei toki sovellu RK:n korvaajaksi, koska RK:lla on mahdollisuus päästä läpi pehmeistä suojavarusteista, mihin pienoiskivääri ei pysty, samalla kun pienoiskiväärin tehokas ampumaetäisyys jää liian lyhyeksi.

Agenttipistooleissa se kätkettävyys saavutetaan osin pienellä kaliiperilla ja .22 LR:n sijoitusta kaatotilastoissa selittää yksinkertaisesti sen yleisyys. Mitä taas possuun tulee, niin amerikkalaiset poliisit ovat aina olleet vähän sitä mieltä, että ysissä ei tahdo riittää eikä .357 mag revolveri tahdo millään kuolla poliisikäytössä, ja itselataaviinkin on kehitetty kokemusperäisesti voimakkaampia kaleja kuten 10 mm Auto, .40 S&W ja .357 SIG (kaikki samaa perhettä oikeastaan).

.32 ACP oli yleinen poliisin palveluspatruuna Euroopassa jo ennen sotia ja itäinen Tokarevin 7,62x25 mm oli konepistoolin patruuna, tsekit ovat hyvinkin voineet käyttää .32:ta yksinkertaisesti sen paremman soveltuvuuden ja olemassaolleen infrastruktuurin takia, lisäksi viranomaiset olivat tottuneet käyttämään sitä ja mene ja tiedä, itäblokin poliisivaltiomeingin myötä myös vastarinnan taso on voinut olla sen verran heikkoa että on mieluummin haluttu keveämpi ase kuin lisää tulivoimaa. Idässä harrastettiin ns. kuulustelupistooleja jo tsaarinaikana, jotka olivat melkeinpä hyödttömiä muihin tarkoituksiin kuin niskalaukauksiin (eipä siinä, ei .32 ACP nyt myöskään huono käyttötarkoitukseensa ole - tehtiinhän sillä maamme tunnetuin poliittinen murhakin, joka onnistui vaikka luodeilla oli suuria vaikeuksia päästä Bobrikovin vyönsoljen läpi...). Mm. Skorpion-konepistoolista tietääkseni haluttiin ensisijaisesti kompakti, millä kaliiperivalintaa perusteltiin.

Jos nyt oikeasti puhutaan reseviläisen sivuaseesta, niin mitäs luulette, onko sotilaalla mahdolisuus törmätä sodankäynnissä ees keveitä sirpaleliivejä käyttävään viholliseen? Itse sanoisin sen todennäköisyyden olevan vähän samaa luokkaa kuin tuurihomojen vankilassa eli jokseenkin sata. Vähän juuri siksi niitä neulapyssyjä on lanseerattukin ja siinä leikissä ei pienoispistoolilla ole enää mitään jakoa.

Kivääripuolella väljyyden .22 luodeista puhuminen riittävän leveinä on suorastaan kummallista, kun lapsikin tietää kaliiperilla olevan paljon muitakin muuttujia. Tämä luotien pienenemistrendihän on käytännössä jo katkennut ja seuraavan sukupolven palveluspatruunaksi povataan aika usein jotain 6,5 ja 7 mm välimaastosta, jokseenkin saman luokkaan putoavalla suuenergialla kuin nykyiset 5,56 ja 7,62x39.

 

[J0h1F]

Ehkä, ainut sig jota voisi harkita on p210.

Itse olen kuullut vuolaita kehuja SIG P320:stä, eli siitä nykyisestä jenkkien palvelusaseesta (M17/M18 ovat sen versioita). Ne ovat kuulemma ergonomisesti kuin Glock, mutta laukaisultaan selkeästi parempia (ainakin siviilimarkkinoille tehdyt laukaisultaan paremmat mallit).

 

[ctg]

Vähän juuri siksi niitä neulapyssyjä on lanseerattukin ja siinä leikissä ei pienoispistoolilla ole enää mitään jakoa.

Kivääripuolella väljyyden .22 luodeista puhuminen riittävän leveinä on suorastaan kummallista, kun lapsikin tietää kaliiperilla olevan paljon muitakin muuttujia. Tämä luotien pienenemistrendihän on käytännössä jo katkennut ja seuraavan sukupolven palveluspatruunaksi povataan aika usein jotain 6,5 ja 7 mm välimaastosta,

5.7x28, aseita löytyy myös pikkukätisille. Kalibeeri on tuttu p90sta, joten liivinläpäisyä on ja tekee järkeä sotilaskäytössä sen sijaan että sitä olisi muilla kuin viranomaisten erikoisjoukoilla. Tai jos ressulla on lompakossa katetta niin 7.5 BRNO.

 

[Jorde]

Mistä toi 65 metriä tulee?

Meilläpäin sorakuopat ei oo noin pitkiä, eikä ampumaohjelmat tai radat mahdollista. Ellei mene kivääriradoille.

Lähinnä siitä etten ilennyt pistää enempää, itse tykkään ampua plateja sinne 75-80m tuntumaan silloin tällöin.

 

[Jorde]

Itse olen kuullut vuolaita kehuja SIG P320:stä, eli siitä nykyisestä jenkkien palvelusaseesta (M17/M18 ovat sen versioita). Ne ovat kuulemma ergonomisesti kuin Glock, mutta laukaisultaan selkeästi parempia (ainakin siviilimarkkinoille tehdyt laukaisultaan paremmat mallit).

Eikös noissa ollut alkuun sitä ongelmaan pudotus varmistimia ei ollut tai ne eivät toimineen?

 

[J0h1F]

Eikös noissa ollut alkuun sitä ongelmaan pudotus varmistimia ei ollut tai ne eivät toimineen?

Kyllä, näin oli. Ymmärtääkseni asia korjattiin.

 

[Oantteri]

Itse olen kuullut vuolaita kehuja SIG P320:stä, eli siitä nykyisestä jenkkien palvelusaseesta (M17/M18 ovat sen versioita). Ne ovat kuulemma ergonomisesti kuin Glock, mutta laukaisultaan selkeästi parempia (ainakin siviilimarkkinoille tehdyt laukaisultaan paremmat mallit).

Ergonomisesti (riippuu toki mistä tykkää) ehkä parempia kuin Glock, mutta laukaisu on suunnileen samaa luokkaa kuin Glockin Gen 5:sissa.
Toki strikkerien laukaisut ovat kaikki vähän yksilöitä, ja riippuen millainen tuuri aseen kanssa käy voi saada jotain erinomaisen ja aivan kauhean väliltä.

Meikäkäisen Glockissa on jopa Sig hattuisten seurakaverien mielestä parempi laukaisu, kuin kummankaan P320:sessaan, mutta ero ei ole iso. Puhutaan kuitenkin palveluspistoolien, ei kilpa-laasereiden laukaisuista, ne ovat sitten asia ihan erikseen.

Toki verrattuna Gen4:siin tai seuran wanhoihin Gen2/3 Glockeihin P320 on huomattava parannus.

Kaikissa moderneissa iskuritoimisissa, eli PPQ/PDP, CZP10, Glock Gen5, P320 jne on keskimäärin "ihan hyvä" laukaisu. Kauksi ollaan tultu Glocking "SPROJOOOOIING BANG" liipaisimista.

Minusta AR:n "Milspec" laukaisu on ihan hyvä, eli mistä minä mitään tiedän. ;-)

 

[Huhta]

Agenttipistooleissa se kätkettävyys saavutetaan osin pienellä kaliiperilla ja .22 LR:n sijoitusta kaatotilastoissa selittää yksinkertaisesti sen yleisyys. Mitä taas possuun tulee, niin amerikkalaiset poliisit ovat aina olleet vähän sitä mieltä, että ysissä ei tahdo riittää eikä .357 mag revolveri tahdo millään kuolla poliisikäytössä, ja itselataaviinkin on kehitetty kokemusperäisesti voimakkaampia kaleja kuten 10 mm Auto, .40 S&W ja .357 SIG (kaikki samaa perhettä oikeastaan).

Ysi ei riitä? FBI siirtyi siihen takaisin viime vuosikymmenellä, vaikka alkujaan siirtymä uusiin ja eksoottisiin pistoolikalibereihin (10 mm, .40 S&W) tapahtui nimenomaan FBI:n aloitteesta. Revolveri taas on käytännössä kuollut. Eipä taida mikään isompi laitos jakaa niitä uusille rekryyteille ja harvassa lienee pienemmätkin laitokset. Revolveriin voi törmätä lähinnä vara-aseena tai jossakin erikoiskäytössä.

.32 ACP oli yleinen poliisin palveluspatruuna Euroopassa jo ennen sotia ja itäinen Tokarevin 7,62x25 mm oli konepistoolin patruuna, tsekit ovat hyvinkin voineet käyttää .32:ta yksinkertaisesti sen paremman soveltuvuuden ja olemassaolleen infrastruktuurin takia, lisäksi viranomaiset olivat tottuneet käyttämään sitä ja mene ja tiedä, itäblokin poliisivaltiomeingin myötä myös vastarinnan taso on voinut olla sen verran heikkoa että on mieluummin haluttu keveämpi ase kuin lisää tulivoimaa. Idässä harrastettiin ns. kuulustelupistooleja jo tsaarinaikana, jotka olivat melkeinpä hyödttömiä muihin tarkoituksiin kuin niskalaukauksiin (eipä siinä, ei .32 ACP nyt myöskään huono käyttötarkoitukseensa ole - tehtiinhän sillä maamme tunnetuin poliittinen murhakin, joka onnistui vaikka luodeilla oli suuria vaikeuksia päästä Bobrikovin vyönsoljen läpi...). Mm. Skorpion-konepistoolista tietääkseni haluttiin ensisijaisesti kompakti, millä kaliiperivalintaa perusteltiin.

Se että kaliberi oli yleinen palveluspatruuna kertonee siitä jotakin? Nelivitoset ja ysimilliset olisi hyvin voinut tuoda laajamittaiseen poliisikäyttöön jo sata vuotta sitten heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen - asevoimilla lieni ylijäämää, valmistuskapasiteetti oli pystyssä ja tuoretta käyttökokemustakin oli. Silti näin ei toimittu.

Jos nyt oikeasti puhutaan reseviläisen sivuaseesta, niin mitäs luulette, onko sotilaalla mahdolisuus törmätä sodankäynnissä ees keveitä sirpaleliivejä käyttävään viholliseen? Itse sanoisin sen todennäköisyyden olevan vähän samaa luokkaa kuin tuurihomojen vankilassa eli jokseenkin sata. Vähän juuri siksi niitä neulapyssyjä on lanseerattukin ja siinä leikissä ei pienoispistoolilla ole enää mitään jakoa.

Kuten jo todettua, nykyään suositut keskisytytteiset pistoolikaliberit ovat aivan yhtä kyvyttömiä läpäisemään suojavarusteita tavallisella FMJ:llä. Joku voi esittää klassiset argumentit, että "niskat murtuu, kun ampuu kypärään" ja "vastustaja putoaa lattialle haukkomaan henkeään, kun sitä ampuu pehmeisiin liiveihin" - mutta henkilökohtaisesti en ole nähnyt noita tukevaa dataa.

Kivääripuolella väljyyden .22 luodeista puhuminen riittävän leveinä on suorastaan kummallista, kun lapsikin tietää kaliiperilla olevan paljon muitakin muuttujia. Tämä luotien pienenemistrendihän on käytännössä jo katkennut ja seuraavan sukupolven palveluspatruunaksi povataan aika usein jotain 6,5 ja 7 mm välimaastosta, jokseenkin saman luokkaan putoavalla suuenergialla kuin nykyiset 5,56 ja 7,62x39.

Itsepähän aloititte kysymällä, pitäisikö RK korvata pienoiskiväärillä.

 

[ltnFred]

Itselle ei ole koskaan auennut että mihin sig p226:n suosio oikein perustuu.

Sattuipa ilmestymään sopivasti aiheeseen liittyvä video.

 

[Samovarius]

Se että kaliberi oli yleinen palveluspatruuna kertonee siitä jotakin? Nelivitoset ja ysimilliset olisi hyvin voinut tuoda laajamittaiseen poliisikäyttöön jo sata vuotta sitten heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen - asevoimilla lieni ylijäämää, valmistuskapasiteetti oli pystyssä ja tuoretta käyttökokemustakin oli. Silti näin ei toimittu.

Nojaa, .32 ACP:n yleistymnen alkoi jo hyvissä ajoin ennen sotaa, ja olen ollut siinä käsityksessä että kompaktimpaa kolmekakkosta oli erityisesti eurooppalaisten poliisien mielestä mukavampi kantaa - ne vuosisadan alun nahkakotelot eivät nyt muutenkaan olleet mitään ergonomian ihmeitä. Myös ysimillisen kanssa oli tuohon aikaan laaja variaatio, 9x19 Parabellum ei ollut mikään alan standardi, se tapahtui vasta WW2 jälkeen. Rapakon takana jylläsivät tuossa välissä .357 ja .38 Super sekä tietysti klassikkko .38.

Vastaavasti vastapäin voisi kysyä, että miksi .22 LR on ollut palveluskäytössä vain joissain niché-rooleissa, jos se kerran on vammantuottokyvyltään käytännössä identtinen Parabellumin kanssa? Ehkä näin ei olekaan?

Itsepähän aloititte kysymällä, pitäisikö RK korvata pienoiskiväärillä.

Tapanani on vastata päättömiin ehdotuksiin samanlaisella. Herra saa väitellä vaikka viranomaistahojen kanssa, että eipä mene jouleja hukkaan kun laskee samalla .22 LR:llä kaikkeen vihollisesta hirveen, itse en oikeastaan jaksa.

 

[Mengele_Joseph]

Joskus aikoinaan oli norincon sig kopio ja oli kyllä aivan luokattoman epätarkka. En oikein voi suositella kellekkään.

 

[Heikkiv]

Näin on, se on aivan kelvoton. Siinä on laukaisu,tarkkuus ja kestävyys surkea.
Alle tuhannen laukauksen, iskuripiikki poikki, laukaisu puolet raskaampi kuin alkuperäisessä ja tarkkuus vähintään puolet huonompi.

Aselupa maksaa nykyään 105€. Lisäksi kaikki muu säätäminen luvan hankkimiseksi. Älkää ihmeessä ostako mitään halpaa roskaa, kun ostaatte aseita !

Jos taas puhutaan alkuperäisestä Sig P226:sta, siinä on kyllä korkea piippulinja, mutta outoa kyllä, se ei niin haittaa, koska rekyyli on ennakoitava ja pehmeä. Lisäksi sen kahvakulma sopii omaan käteen kuin hansikas. Se on 80-90 -luvun tuotteeksi hyvä pistooli, mutta nykyään on paljon parempiakin jo markkinoilla ja hinta on rouhea.

Sig P210 on taas käytännössä taideteos pistooliksi. Sen ainoa huono puoli on yksirivinen 8 patruunan lipas ja hinta/saatavuus. 40-luvulla suunniteltu ja jos se olisi tullut sillä kaksirivisellä 16 patruunan lippaalla (mistä SIG:llä oli kyllä myös prototyyppi) se olisi ollut koko 1900-luvun paras palveluspistooli aivan heittämällä. Ja olisi täysin relevantti vaihtoehto vielä tänä päivänäkin.

 

[Aquilifer]

Itse olen sitä koulukuntaa, jossa pistooli on tarkoitettu lähisuojaamiseen silloin kun pitkä ase ei jostain syystä siihen ole käytettävissä.
Käytännössä tämä tarkoittaa 10m tai alle, nopea laukaus tai tuplalaukaus naamaan koska kypärään tai liiveihin on turha ampua. Toki liiveihin voi ampua montakin kertaa lähinnä häirintämielessä, mutta kasvot on käytännössä ainoa tehoava maali, kun vihollisen sotilaasta puhutaan.
Kakskakkosessa ei tehot riitä läpäisemään kasvojen luita riittävällä varmuudella, joten 9mm tai .45acp.

Miksi kukaan lähtisi haastamaan vihollista pistoolilla pidemmältä matkalta? Joku 65m on toki hauskaa harjoittelua, mutta aivan älytöntä taistelutilanteessa. Käytä pitkää asetta, pistä kaveri ampumaan sillä pitkällä, tai aloita vetäytyminen tilanteesta.

 

[Heikkiv]

Itse en ymmärrä tuota naamaan ampumista, suoraan sanottuna. Kohde on tosi pieni ja voi liikkua epälineaarisesti. Itse suosisin jalkoja. Sopii paremmin siviilikonstruktioihinkin, isompi kohde ja kyllä sillä spetsnazkin rauhoittuu. Vai onko jollain kokemusta että 9:n reiteen saanut kykenee edelleen toimintaan ? Lisäksi yksi toimintamalli on helpompi iskostaa omaan mieleen.

Ei kukaan järkevä pistoolilla 65 metriin ammu, jos ei ole pakko. Mutta joka sinne asti osuu, yleensä osuu 5 metriinkin.

Kai 9 mm käyttö 22:n sijasta palveluspistooleissa/poliiseilla perustuu moneen seikkaan: käyttövarmuuteen, tuhokykyyn/stopping power, patruunoiden monikäyttöisyyteen (konepistoolit etc), komeampaan varoituslaukauksen ääneen, perinteisiin, yleisyyteen (enemmän asevaihtohtoja) etc etc etc

 

[Aquilifer]

Itse en ymmärrä tuota naamaan ampumista, suoraan sanottuna. Kohde on tosi pieni ja voi liikkua epälineaarisesti. Itse suosisin jalkoja. Sopii paremmin siviilikonstruktioihinkin, isompi kohde ja kyllä sillä spetsnazkin rauhoittuu. Vai onko jollain kokemusta että 9:n reiteen saanut kykenee edelleen toimintaan ? Lisäksi yksi toimintamalli on helpompi iskostaa omaan mieleen.

9mm kokovaippaluoti ei kovin kummoista haavakanavaa saa aikaiseksi reiden pehmytkudoksessa, joten jos ollaan puhe-etäisyydellä vihollisesta niin kyllä se sen kiväärinsä saa nostettua ja laukaistua sinua kohti. Jos rikot siltä reisiluun onnenkantamoisella, niin se menee kyllä nurin mutta pystyy silti ampumaan. Adrenaliini senkin suonissa jyllää.

Kasvoissa taas ei mitään muuta olekaan kuin luuta ihon alla, joten vaikutus on melko varmasti tehokkaampi ja dramaattisempi. Aina on olemassa aivo- tai niskaranka-osuman mahdollisuus, jolloin se putoaa kuin märkä rätti.

Jos kohde on liikkeessä, niin silloinhan ne jalat vasta liikkuvatkin. Pää sentään etenee lineaarisemmin kuin hurjasti pumppaavat jalat.

 

[ltnFred]

Itse tuumin että massakeskipisteeseen vaan, keskihajonta kuitenkin tilanteessa sitä luokkaa että johonkin saattaa napsahtaa. Jokainen osuma on parempi kuin ohi ammuttu luoti.
Suojalevyt ja pehmeätkin suojat kattaa vaan osan torson pinta-alasta, eikä tarvitse olla isokaan kulma että on enemmän kättä ja jalkaa ensimmäisenä luodin tiellä, kuten alla kuvassa.


(Kuvituskuva, kuvan sotilaat eivät liity reservin pistooliammuntoihin)

 

[Fisu]

Itse olen sitä koulukuntaa, jossa pistooli on tarkoitettu lähisuojaamiseen silloin kun pitkä ase ei jostain syystä siihen ole käytettävissä.
Käytännössä tämä tarkoittaa 10m tai alle, nopea laukaus tai tuplalaukaus naamaan koska kypärään tai liiveihin on turha ampua. Toki liiveihin voi ampua montakin kertaa lähinnä häirintämielessä, mutta kasvot on käytännössä ainoa tehoava maali, kun vihollisen sotilaasta puhutaan.
Kakskakkosessa ei tehot riitä läpäisemään kasvojen luita riittävällä varmuudella, joten 9mm tai .45acp.

Miksi kukaan lähtisi haastamaan vihollista pistoolilla pidemmältä matkalta? Joku 65m on toki hauskaa harjoittelua, mutta aivan älytöntä taistelutilanteessa. Käytä pitkää asetta, pistä kaveri ampumaan sillä pitkällä, tai aloita vetäytyminen tilanteesta.

Jos ei ole jotain kovin jykevää liiviä, niin eka liiveihin ja sitten nassuun, koska keskimassaan todennäköisesti jopa osut ensimmäisellä laukauksella, toisin kuin siihen naamaan. Osuma liiveihin luovuttaa kaiken energian pienelle alalle ja on siihen tottumattomalle on sellainen isku, että se hidastaa sen verran, jotta voit seuraavan perään pistää naamaan. Muutenkin tämä menee luontaisemmin, kun rekyyli kätevästi nostaa piipun kohti naamaa ja vaistomaisesti jo tiedät suunnilleen, mihin se eka meni, joten toiseen saat korjaukset mukaan. Ohiampumiset taas eivät auta yhtään mitään. Et edes tiedä, mihin se meni.

 

[Vääpeli]

Ei tollasessa taistelutilanteessa ammuta yksittäislaukauksia, se on puoli lipasta tyhjäksi ja jos vielä näyttää olevan uhka niin loppukin lipas tyhjäksi. Osuu mihin osuu.