Reserviläistoimintaa tsunamissa 26.12.2004

Vonka

Supreme Leader
Motto: "Vain reserviläiset saavat täällä jotain aikaan." (2. Divisioonan sotatuomari Paavo Alkio 1941)

Perustelen tsunamimuistoja täällä vapaissa sillä, että reserviläistoiminta on viranomaistoimintaa liukkaampaa, kun ollaan selkä seinää vasten ja on pakko kääriä muutkin kuin byrokraattiset hihat. Katson reserviläistoiminnaksi kaikkien naisten ja miesten kansalaistoiminnan, joka on tilanteenmukaista ja vapaaehtoista.

Kun vesimassa vyöryi vieden 178 suomalaista Khao Lakissa mukanaan, ulkoministeriöllä ei ollut ympärivuorokautista tilannekeskusmahdollisuutta.

Silti reagointi oli luvattoman heikkoa. Jo aamupäivän aikana MTV3 sai puhelimeen suomalaisia, jotka kuvailivat tuhoja ja vahvistivat satojen suomalaisten hukkuneen. "Khao Lak on maan tasalla." Ensimmäisen päivän aikana ulkoministeriö alkoi "uumoilla", että suomalaisia saattoi olla vahingoittunut. "Muutamasta katoamisesta on tullut ilmoitus".

Tietoa alkoi tulla, mutta johto kuitenkin puuttui. Erkki Tuomioja nyhjäili tapaninvietossa pari päivää oikein huolella. Hän oli täysi nolla. Jossain vaiheessa ennen uuttavuotta rannoille ilmestyi Bangkokin suurlähettiläs. Suomalaiset sanoivat: "Tuolla se haahuilee ympäriinsä eikä siitä ole mitään hyötyä."

Muuta tapahtui.

Rovaniemeläinen Esa Auer huolehti 11 lasta Suomeen. Hänellä oli oma perhe mukana, mutta kaaoksessa hän oivalsi, että monilla suomalaislapsilla ei enää ole perhettä. Kannelmäkeläinen 19-vuotias Mia Parkkinen muistaa, miten heitä lapsia makasi hotellin aulassa, kun yhtäkkiä tuli mies, joka puhui suomea.

Esa Auer lähti tyttärensä kansssa evakuointikeskukseen Phuket Towniin nimenomaan etsimään suomalaisia ja selvittämään tilannetta.

Hotellin aulassa yksi orvoksi jäänyt suomalaistyttö oli saanut selästä säleen läpi keuhkon seuduille ja myös toinen vaikeasti loukkaantunut.

Esa Auer hommasi auton ja vei tytöt sairaalaan. Hän soitti vaimolleen, että he jäävät nyt Tiina-tyttären kanssa hommiin. Vaimo jäi kolmen pienemmän lapsen kanssa hotelliin ja alkoi etsiä ja majoittaa yksinäisiä suomalaispoikia Auerien huoneeseen.

Esa lähetti ystävälleen Rovaniemelle listan lasten läheisten nimistä ja paikkakunnista ja sai ystävältään liudan lasten Suomessa olleiden läheisten puhelinnumeroita. Sitten soiteltiin.

Sairaalalla Auerit seurasivat tarkasti löytyneiden suomalaisten nimiä. Listoille ei valitettavasti ilmestynyt lasten omaisten nimiä. Lapset kyselivät, missä heidän isänsä, äitinsä ja sisaruksensa olivat, mutta Auerit kehottivat heitä keskittymään omaan paranemiseensa.

Kun Auerit lähtivät Suomeen, heillä oli mukanaan 11 lasta. Yhdenkään lapsen perheenjäsenten kohtalosta ei vielä tuolloin ollut tietoa. Joidenkin vanhemmat löytyivät jälkeen päin hengissä, osan eivät.


Janne Miikkulainen oli sukeltajaporukan kanssa merellä, jolloin tsunami meni heidän alitseen. He eivät tienneet maalla tapahtuvista mitään. Illemmalla he saapuivat ja näkivät tuhot. Miikkulaisen sukeltajaryhmä teki sen jälkeen pelastustöitä kolme vuorokautta yötä päivää ja keräsi listoja selvinneistä ja kadonneista suomalaisista. Miikkulaisen oma talo ja yritystilat menivät siinä, mutta hän on saanut taas homman jaloilleen. Raya Diversilla on sata työntekijää.

Virallisen koneiston puolella Miikkulainen sai ensin sapiskaa. Joku tietosuojaihminen alkoi marista, että hänen keräämänsä listat ovat laittomia. Mutta Suomessa omaisilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin Sukellus.fi. Kymmenet Thaimaassa olleet suomalaissukeltajat tekivät töitä.

Viranomainen ei olisi antanut tehdä mitään, ettei olisi tehty virheitä ja sitten kaikki toimivaltarajat ja paikallisviranomaisten nyökkäkset siihen ja tähän.

Ei sellaiseen ollut aikaa.

Myöhemmin Janne sai mitalin.

Ulkoministeriöllä meni huonosti. Puhelinpäivystys ruuhkautui ja sitä vaivasivat tekniset ongelmat eikä tieto kulkenut katastrofialueelta ministeriöihin tai ministeriöiden välillä oikeastaan lainkaan.

Ulkoministeriön tiedotus pitäytyi virallisissa tiedoissa, jotka olivat pahasti ristiriidassa yleisön ja tiedotusvälineiden tietojen kanssa. Kun katastrofialueella olleet yhteisöt onnistuivat tiedottamaan esimerkiksi sukellus.fi-sivuilla nopeasti ja systemaattisesti kadonneista ja löytyneistä, seurauksena oli epäluottamus viranomaistiedottamiseen.


Nyt UM on kehittänyt toimintaansa. Kriisimalli näyttää hyvältä:

http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=318389
 
Viimeksi muokattu:
Pätkiä vuodelta 2004:

"Ei me niin kuin virallisesti mitään pelastus- ja aputoimia aloitettu. Että meillä nyt oli vaan meidän henkilökunta, jotka ovat tietysti ensiapukoulutettuja ja muuta, siellä mukana. Ja totta kai pidimme meidän asiakkaista huolta ja saimme ihmiset sinne rantaan, ja siitä sitten meidät thai-laivaston kuormureilla heitettiin johonkin tien risteykseen", Miikkulainen kertoo.

Sekasorto alkoi uudelleen, kun toinen hyökyaalto iski Khao Lakiin.

"Se oli aivan täyttä kaaosta ja me yritettiin päästä katsomaan, mihin päin näitä suomalaisia juoksee ja minä pääsin yhteen kuormuriin, jossa oli 25 suomalaista ja meidät vietiin johonkin koululle, metsän keskelle", Miikkulainen jatkaa.

Koululle evakuoitujen suomalaisten joukossa oli helsinkiläinen Susanna Toropainen.

"Sanotaan, että Jannen ammattitaidolla ja hänen tiiminsä mukaan pystyttiin olemaan siellä rauhallisina. Ja uskottiin siihen koko ajan, että kaikki järjestyy, päästään täältä ehjin nahoin kotiin, ja näinhän siinä kävi. Janne hoiti sen nimenomaan sen viestinnän tänne Suomeen päin ja mahdollisimman paljon saatiin viestiä tännepäin, että ihmiset on elossa ja kunnossa", Toropainen kertoo.

Khao Lakin koululla Miikkulaisen omistaman sukelluskeskuksen, Raya-Diversin henkilökunta aloitti löytämiensä suomalaisten nimien välittämisen sukellus.fi-verkkosivuille.

"Samantien, aina sitä mukaan kun me ollaan nähty ihmisiä, me ollaan pyydetty niiltä nimet, hotellit, matkanjärjestäjät, ja asian kommunikointikeino oli tosiaan tekstiviestit, että me ollaan kirjoitettu niitä, puhelimeen tekstiviesteinä ja lähetetty ne eteenpäin", Miikkulainen sanoo.

Janne Miikkulainen ja Raya-Diversin lähes 30-henkinen tiimi menivät Khao Lakista Phuketiin lepäämään kolmen päivän pelastustöiden jälkeen.

Umpiväsynyt pelastusryhmä aikoo ottaa unet ja palata pelastustöihin.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt UM on kehittänyt toimintaansa. Kriisimalli näyttää hyvältä:

Naurattaa koko kriisin jälkipuinti.

Ruotsissakin viranomaiset sössivät Suomen tapaan tsunamin pelastustoimet.

Ruotsissa selvitystyötä tekemään valittiin poliittisesti sitoutumaton entinen tuomari. Suomessa valittiin poliitikko ja kymmeniä vuosia ulkomisteriössä työskennellyt mies.

Lopputulos:

Ruotsi - selvityksessä todettiin ulkoministeriön heikko valmius hoitaa tsunamin kaltaisten turmien vaatimat toimenpiteet - ulkoministeri joutui eromaan.

Suomi - selvityksessä todettiin ulkoministeriön heikko valmius hoitaa tsunamin kaltaisten turmien vaatimat toimenpiteet - ulkoministeriön puhelinvaihteenhoitaja sai potkut.
 
Kyllä virkavastuulla pitää tehdä, käsittämätöntä omavaltaisuutta näiltä henkilöiltä.

Jokainen varmasti tajusi sarkasmin, paitsi virkamieskuntaa joka jatkaa vuodesta toiseen samaa laulua. Ei sillä etteikö virkamieskunnassaan löytyisi osaavaa ja aikaansappaa virkamiestä. Valitettavasti heidät vain usein tukahdutetaan, tai jopa kiusataan poistehtävistään/hiljaiseksi.

Palkittiinkohan näitä jutuissa mainittuja henkilöitä mitenkään?
 
Palkittiinkohan näitä jutuissa mainittuja henkilöitä mitenkään?

Miikkulainen sai Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin. Auereista en tiedä.

Auerit järjestivät auttamansa "meijän lapset" uusine huoltajineen viettämään pidennettyä viikonloppua hiihtoineen, ruuanlaittoineen, lasketteluineen ja koira-ajeluineen Lappiin vuonna 2006.

Tapaamista tukivat myös paikalliset yritykset ja Rovaniemen kaupunki. Auer on Lapin Yrittäjien tekomiehiä. Hän sai viime vuonna tunnustuksen toiminnan laajentamisesta vaikeina taloudellisina aikoina.
 
Silloin, kun shittendaalia tulee pahoin tuulettimeen, ei auta jäädä odottamaan paljon sitä, mitä virkamies ehtii neuvomaan. Kyllä se vaan niin on ja ei se siitä muutu.

Inhoittava siviili Auer, yritteliäs mies Suomesta, oli paikalla ja teki muutamassa tunnissa enemmän kuin moni valtio pystyi tekemään edes viikossa. Siinä sitä on miettimistä.
 
Laitoin tarkoituksella ministeriön ja siviilit vastakkain. Halusin vain kiinnittää huomiota seikkaan, että me Skandinaviassa liian paljon oletamme, että yhteiskunta vastaa siitä ja tästä. Pitää tehdä itse.

Suomi selviytyi valtiona paremmin kuin muut. Esittelen pari virkamiestä.

Mikäli UM:ssa oli toimimattomuuksia, valtiosihteeri Risto Volanen joka tapauksessa vihelsi pilliin ja kääri hihat ensimmäisenä. Vielä 26.12. hän oli kotonaan tiedotusvälineiden varassa eikä viranomaisreittejä pitkin tullut mitään hälyttävää. "Ovat varmaan UM:ssa täydessä työssä", sanoi vaimokin. Mediassa UM:n viestit olivat rauhoittavia. 27.12. aamuyöllä klo 4 vaimo herätti katsomaan uutisia. Aamulla suomalaisturisti kertoi hotellin sortuneen ja nukkuneensa viidakossa. Volanen laski yhteen yksi plus yksi. Ei tuollainen voinut ohittaa Phuketissa olevia 2000 suomalaisturistia.

Hän mietti, mitä tehdä. Hän muisti, että sodan ja poikkeusolojen varalta oli olemassa ministeriöiden valmiuspäällikköjärjestelmä. Volanen päätti kutsua sen koolle. Hän soitti turvallisuuspäällikölle aamukuudelta ja määräsi kokouksen klo 8.30 samana päivänä 27.12. Volanen herätti myös Matti Vanhasen ja sanoi epäilevänsä ulkoministeriön ja median tietoja. Tilanne saattoi olla pahempi.

Vanhanen sanoi, että on tehtävä kaikki. Volanen soitti paikalle myös SPR:n johdon ja matkatoimistojen väen. Ilmassa leijui hämmennys. Pääministerin kanslia oli työntynyt ulkoministeriön tontille.

Kokouksessa alkoi selvitä, että yksi jos toinenkin tiesi kaikenlaista, mutta ulkoministeriö vain nukkui. Volanen muistelee:

Sisäasiainministeriön pelastusylijohtaja Pentti Partasen mukaan ministeriön päivystäjä oli saanut ensimmäiset puhelut Thaimaasta ja Sri Lankasta jo 26.12. klo 08.20. Hän selosti YK:n humanitaarisen avun järjestön OCHA:n ja Euroopan unionin tilannekeskukselta MIC:n arviointiryhmien lähtöä katastrofialueelle. Keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikkö DVI on kohotetussa valmiudessa. Opetusministeriön hallintojohtaja Håkan Mattlin kertoi vaimonsa toimineen silloisen valtiovarainministerin Sauli Niinistön sihteerinä ja tätä kautta heillä on tieto, että Niinistö on kateissa Thaimaan tuhoalueella. Yhteydenotoissa tuhoalueella oleviin suomalaisiin Mattlin on kuullut, että siellä on silminnäkijähavaintoja suomalaisuhreista.

Sisäasiainministeriön ylijohtaja Pekka Kilpi oli huolissaan, että nyt annettujen tietojen valossa julkisuudessa on väärä kuva tilanteesta. Sen mukaan kaikki suomalaiset ovat turvassa, vaikka kuultujen tilannekatsausten perusteella on pääteltävissä, että näin ei ole. Tähän Länsipuro (UM) totesi tiedotusvälineille kerrotun, että meillä ei ole tietoa suomalaisten kohtalosta. Missään vaiheessa ei ole sanottu, että kaikki ovat turvassa. Seuraavina päivinä Pekka Kilpi eli ja toimi intensiivisesti läpi kriisiä ja sen hoitoa. Kun hän pian sen jälkeen menehtyi sairaskohtaukseen, pohdin mielessäni, oliko hän oli yksi uhreista.


Kun lukee puheenjohtajan (Volanen) muistiota keskusteluista UM:n Hyvösen kanssa, ei tiedä, itkeäkö vai nauraa:'

”Puheenjohtaja tiedusteli tarvitseeko ulkoasiainministeriö apua tilannekuvan muodostamisessa ja korosti samalla että jossain vaiheessa katastrofialueella olleet suomalaiset on laskettava. Hyvönen (UM) vastasi, että ministeriöllä ei ole tarvetta lisäavulle. Hänen mukaansa paikalliset viranomaiset sekä Suomen Bangokin suurlähetystö ja konsulaatti Phuketissa tuottavat kaiken tarvittavan tiedon tilannekuvan muodostamiseen, ja Hyvönen jatkoi, että "muuta ei tarvita". Hän korosti sitä, että Thaimaa haluaa hoitaa viranomaisvelvoitteensa, mutta samalla Hyvönen totesi epäilevänsä viranomaiskykyä toteamalla "mutta kykeneekö on oma kysymyksensä". Lisäksi Hyvönen toi esille, että suomalaisten löytyminen on vaikeaa sillä pelastautuneet ovat siirtyneet vuoristoon ja kukaan ei tiedä missä suomalaiset ovat. Puheenjohtaja palautti mieliin, että valmiuspäällikköryhmässä ei puututa ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluviin kysymyksiin vaan keskitytään siihen, mitä muut tahot voivat tehdä tässä tilanteessa vastuuministeriön auttamiseksi. Hyvönen vastasi tähän, että eteen voi tulla tarve vahventaa Phuketin konsulaattia."

Puheenjohtaja korosti, että suomalainen yhteiskunta odottaa, että hallitus pitää huolta kansalaisistaan. Hän teki johtopäätösesityksen, jonka mukaisesti ulkoasiainministeriön on asetettava tarvittavat voimavarat informaation kokoamiseen ja kaikkien kriisin vaikutuspiirissä olevien suomalaisten tilanteen selvittämiseen. Puheenjohtaja korosti sitä, kuinka tärkeää on saattaa loukkaantuneet kotimaahan hoitoon. Hyvönen (UM) toi esille, että tilanne on vaikea, mutta Thaimaan sairaala- ja terveydenhuoltojärjestelmä on hyvin korkeatasoinen. Siksi hänen mukaansa ei pidä liiaksi kiirehtiä loukkaantuneiden suomalaisten evakuointia, joka saattaa sinällään olla terveysriski. Hyvönen korosti, että jokaisen loukkaantuneen evakuointitarve on tarkasteltava erikseen.

 
Viimeksi muokattu:
Pääministerin kanslia kaappasi siis vallan.

Finnairilta saatiin evakuoimiseen koneita. Matkatoimistot hoitivat omalta osaltaan.

Valtiovalta onistui sitten tunnistamisessakin parhaiten. KRP meni jo uutenavuotena paikalle. Ismo Kopra oli tiiminsä kanssa 13 kuukautta siellä elämänsä ehkä raskaimmalla keikalla. Muutamassa päivässä helteessä maanneesta ruumiista ei tiedä, onko eurooppalainen vai aasialainen.

Suomessa on hyvät hammastiedot. Kopra järkkäsi myös sormenjälkietsinnän esim. kadonneiden lasten huoneisiin kotimaassa. Leluista ja tavaroista etsittiin sormenjälkiä.

80% tunnistettiin hampaista, 10% sormenjälkitunnistuksella ja 10% dna:n avulla. Suomi tunnisti 173 kaikkiaan 178 Khao Lakin uhrista.

Yksi uhri kuoli Suomessa ja yksi Sri Lankassa. Lopullinen uhriluku oli siis 179.
 
Viimeksi muokattu:
Miikkulainen sai Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin. Auereista en tiedä.

Auerit järjestivät auttamansa "meijän lapset" uusine huoltajineen viettämään pidennettyä viikonloppua hiihtoineen, ruuanlaittoineen, lasketteluineen ja koira-ajeluineen Lappiin vuonna 2006.

Tapaamista tukivat myös paikalliset yritykset ja Rovaniemen kaupunki. Auer on Lapin Yrittäjien tekomiehiä. Hän sai viime vuonna tunnustuksen toiminnan laajentamisesta vaikeina taloudellisina aikoina.

Hienoa että viralliset tahot tunnustivat edes Miikkulaisen toiminnan arvon. Hatunnosto herran toiminnalle.
 
KRP meni jo uutenavuotena paikalle. Ismo Kopra oli tiiminsä kanssa 13 kuukautta siellä elämänsä ehkä raskaimmalla keikalla. Muutamassa päivässä helteessä maanneesta ruumissta ei tiedä, onko eurooppalainen vai aasialainen.

Saadun tiedon mukaan DVI-yksikön porukka joutui laittamaan mukana olleet vaatteet yms. lompakkoja myöten roskiin kotiin tulon jälkeen, koska niihin oli tarttunut niin voimakas haju, että se ei pesemälläkään lähtenyt...
 
Minä olin aika raivona tsunamin jälkeen suomen viranomaisille väärän tiedon levittämisestä. Näin jo tapanina sen verran kuvaa alueelta, että oletin suomalaisia kuolleen vähintään kymmeniä. Tuohon aikaan viranomaisten mukaan oli ehkä mahdollisesti pari suomalaista kadonnut.

Sama perseily japanin tsunamissa. Videoista näin, että kuolleita on oltava kymmeniä tuhansia kun samaan aikaan oli virallisesti 17 kuollutta.

Jos ei onnettomuudessa tunnisteta ja tunnusteta tilanteen vakavuutta niin pelstustoimet eivät kohtaa avuntarvetta. Pitää uskoa sellaisia faktoja kuin silminnäkijähavaintoja ja kuvia. Eikä pelkästään toistaa jotain uutisankkaa.

Viranomaisia ei voi aina odotella. Jos joku tarvii apua niin autetaan eikä ootella viranomaisia joka tilanteeseen. Joskus on haistatettava paskat jopa lainsäädännölle. Kuten nyt just tuossa aiemmissa tarinoissa oli nimilistojen kerääminen muka vastoin jotain tietosuojalakia.
 
Otsikko on huono. Ko Tsunamin aikainen toiminta oli siviilien toimintaa - hyvää toimintaa eikä sitä pidä kiistää. Mutta ei se ollut millään lailla erityisesti reserviläisten toimintaa...niin ja oli siellä muutamia kapiaisiakin paikalla...muutamat niistäkin tekivät ihan vapaaehtoisesti saman tyylisiä temppuja kun edellä mainitut SIVIILIT ja saipa ainakin kaksi virassa ollutta sotilasta kunniamerkinkin ko tapahtuman aikaisesta toiminnasta. Heillä vaan ei ollut halua saada nimeänsä esiin...ehkä siksi että ainakaan sillä henkilökohtaisesti tuntemallani ei ole firmaa joka tarvitsee ilmaista mainosta...
 
Otsikko on huono. Ko Tsunamin aikainen toiminta oli siviilien toimintaa - hyvää toimintaa eikä sitä pidä kiistää. Mutta ei se ollut millään lailla erityisesti reserviläisten toimintaa...niin ja oli siellä muutamia kapiaisiakin paikalla...muutamat niistäkin tekivät ihan vapaaehtoisesti saman tyylisiä temppuja kun edellä mainitut SIVIILIT ja saipa ainakin kaksi virassa ollutta sotilasta kunniamerkinkin ko tapahtuman aikaisesta toiminnasta. Heillä vaan ei ollut halua saada nimeänsä esiin...ehkä siksi että ainakaan sillä henkilökohtaisesti tuntemallani ei ole firmaa joka tarvitsee ilmaista mainosta...

Tein otsikon ihan vain houkutellakseni sinutkin kertomaan juttuja. Ensimmäistä mottoa väsätessäni mietin hymyillen, että mitähän CV tästä tuumaa.
 
Viimeksi muokattu:
Ei ollut reserviläistoimintaa, mutta reserviläiset toimivat. Eivät reseriläisstatuksella, mutta tosiolevasti myös reserviläisenä...joskin enemmän ihmisenä varmasti. Mutta miten nuo kaksi erottaa silloin, kun kyse on katastrofista ja tilanne huutaa aloitekykyisiä ihmisiä....

Paikalla olleiden kappareiden osuutta en epäile lainkaan. Itseasiassa yhden toiminnasta tiedänkin jotain. Julkisuus jäi puuttumaan heidän osaltaan, mutta olivatko sitä vaillakaan.

Minua lämmittää se, että tuollaisessakin tilanteessa löytyy ihmisiä, joilla on järkytyksestä huolimatta aloitekykyä ryhtyä toimeen.
 
Auer ja Miikkulainen nostettiin esiin satojen suomalaisten paikalla olleiden kertomusten voimin ja kiistattomien ponnistustensa vuoksi.

Jannea itseään hävettää sankarikäsitys, koska tapahtumien mittakaavassa he olivat pieni porukka, heillä oli hyvät varusteet ja paikalliset nuoret menivät pelastustöihin puolikkailla surffilaudoilla ja sukelsivat ilman varusteita.

Totta kai siellä muitakin on ollut, jotka saivat kätensä liikkumaan. Muiden muassa Suomen valtiovarainministeri, joka roikkui puhelinpylväässä ja auttoi puuhun kiivennyttä ruotsalaispoikaa. Saman sarjan väkeä on monista ammateista.
 
Miten @CV9030FIN näet erään aikakauden suomalaiset sotilaat eli ruotusotilaat? Olivatko he siviileitä vai sotilaita? Ja jos sotilaita, niin ilmeisesti vain harjoituskokousten ja sodan aikana? Muuten oli sitten varuskuntarykmenttien värvätyt ja upseerit? Entäs ruotujoukkojen upseerit, joita valmistui myös Haapaniemen kadettikoulusta, mutta jotka harjoituskokousten ja sotien ulkopuolella eivät juurikaan eronneet suuren tilan isännästä?

Jos termistö halutaan rajoittaa oikeudellisessa mielessä sotilaisiin ja pitää reserviläisiä passinjakotilaisuus - 60. ikävuosi välillä puhtaina siviileinä tuoden se noinkin avoimesti ja painokkaasti edes yksilötasolla ja kansalaiskeskustelun osana esille, niin ei kannata ihmetellä miksi se oma joukko voi silloin harvakseltaan lain tarkoittamina sotilaina ollessaan näyttää ja toimia kuin rosvolauma tai maastopukuihin puettu joukko siviileitä. Tai miksi joukko ei saavuta ikinä mitään esprit de corpsia ja jos saavuttaa, niin ammattisotilaat erotetaan silloin omaksi kastikseen “niinä” eikä “meinä”.

Kahden viikon päästä tulee lisää sotilaita palvelukseen. Jos ne muuttuvat palvelukseenastumismääräykset luovutettuaan muutenkin sotilaiksi, kuin lakiteknisesti ja velvoitteiden sekä kurinpidon osalta, niin selvä... Sotilaat voivat johtaa noita, minä otan mieluummin esimiehiksi/vertaisiksi/alaisiksi niitä sotilaspassin käteensä saaneita siviileitä...
 
Reserviläinen on sotilas silloin kun hän on asepalveluksessa (KH:t, VEH:t ja YH:t, KRIHA ml.) silloin heitä koskee mm. PV:n määräykset ja RL45:n määräykset. Reserviläinen on muulloin siviili jota eivät kyseiset vain sotilaisiin sovellettavat määräykset koske. Helppoa. Se mitä tulee esprit de corpsiin niin se ei nyt kyllä ole muutaman hassun aktiivireserviläisen närkästymisestä kiinni...kenttäarmeija on vähän muutakin kun muutama aktiivireserviläinen. Onneksi.
 
Viitaten aloitusviestin otsikkoon ja sisältöön, niin tsunamialueella on kymmenen vuotta sitten ollut tosi kyseessä ja henki hellässä. Mukavaksi joulunajan irstailulomaksi tarkoitettu matka on vaihtunut silmänräpäyksessä painajaiseksi ja todelliseksi kriisitilanteeksi, jossa on veri punnittu, mikäli siihen asti on onnistunut selviytymään.

Tilanteessa on ollut paljon ihmisiä, joiden reaktiot ja toiminta ovat varmasti olleet laidasta laitaan. Osa on ollut aloitekykyistä ja pystynyt järkevään toimintaan tai jopa organisoimaan sitä, osa taas on jäänyt täysin sivustakatsojaksi oman elämänsä tuuliajolla karille purjehtivaan laivaan.

On jokseenkin toisarvoista, ovatko tilanteeseen joutuneet suomalaiset olleet siviilejä, reserviläisiä, virkamiessotilaita tai valtakunnan kärkipoliitikkoja, saati näiden tilanteessa mahdollisesti antaman kontribuution laadun ja määrän spekulointi. Jos reserviläisen tai virkamiessotilaan sotilaskolutus on mahdollisesti antanut tilanteeseen jotain etua tai kriisitilanteen vaatiman oikean mindsetin, niin tämä on ehdottoman positiivinen asia ja koulutus on tällöin totisesti maksanut itsensä takaisin.

Sotilaskoulutus tai reserviläinen/virkamiessotilas -status tuskin on tarinan merkittävä tekijä, sillä erään käsityksen mukaan kriisitilanteissa suomalaiset säilyttävät keskimäärin rauhallisuutensa ja pystyvät paremmin järkevään toimintaan, verrattuna moneen ulkomaan kansaan ja kulttuuriin, joiden tyypillinen reaktio hätätilanteessa on täysin hallitsematon kaaos. Tämä on vahvasti kulttuurisidonnaista ja vaikeiden tilanteiden kohtaaminen saattaakin olla suomalaiskansallinen erityispiirre, joka on pienelle kansalle eduksi. Ominaisuus lienee muodostunut historian saatossa erinäisten olosuhteiden ja tapahtumien vaikutuksesta.
 
Ennen kuin lähtee lapasesta, pyydän huomaamaan:

Koko jutun idea on valaista jäykkien rakenteiden ja luovan toiminnan eroa. Luovaa toimintaa (ja toimintaa ylipäänsä) voi olla myös jäykissä rakenteissa, jos on sopiva yksilö. Siksi otin esille valtiosihteeri Volasen vs. UM:n Länsipuron ja Hyvösen.

Mennään välillä Ruotsiin. Tämä on hauska tarina.

Försvarsmaktenin päällikkötason palkkatyöläinen (kuljetuskaluston logistiikka) hälytettiin hommiin. Hän on sattumoisin lankoni. Se siitä. Joka tapauksessa hän alkoi koordinoida kalustoa ja kuljetuksia lentokentälle, koska FM järjesti kotiin palaavien kotiinkuljetuksia. Kuljettajista oli ajankohta huomioon ottaen pulaa, joten hän meni itse rattiin.

Yhden evakuointikoneen saavuttua saatiin kaikki matkaan, kuka sairaalaan, kuka kotiin, mutta oli vielä sijoittamatta yksi mies, joka asui n. 400 km Tukholmasta pohjoiseen. Lankoni määrättiin viemään yhtä palaavaa miestä kenraalin autolla jonnekin Norlantiin.

Ans olla. Matkan aikana kuljettaja lähestyy vaisua miestä varovaisilla kysymyksillä. Selviää, että mies ei ollut edes käynyt rannikolla, vaan rypenyt kolme viikkoa Bangkokissa bordellissa...

Itse olisin vienyt miehen lähimpään putkaan, mutta ammattilainen noudatti saamiaan ohjeita ja ajoi kenraalin pirssillä krapulaisen Norrlantiin valtion piikkiin.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top