Vonka
Supreme Leader
Motto: "Vain reserviläiset saavat täällä jotain aikaan." (2. Divisioonan sotatuomari Paavo Alkio 1941)
Perustelen tsunamimuistoja täällä vapaissa sillä, että reserviläistoiminta on viranomaistoimintaa liukkaampaa, kun ollaan selkä seinää vasten ja on pakko kääriä muutkin kuin byrokraattiset hihat. Katson reserviläistoiminnaksi kaikkien naisten ja miesten kansalaistoiminnan, joka on tilanteenmukaista ja vapaaehtoista.
Kun vesimassa vyöryi vieden 178 suomalaista Khao Lakissa mukanaan, ulkoministeriöllä ei ollut ympärivuorokautista tilannekeskusmahdollisuutta.
Silti reagointi oli luvattoman heikkoa. Jo aamupäivän aikana MTV3 sai puhelimeen suomalaisia, jotka kuvailivat tuhoja ja vahvistivat satojen suomalaisten hukkuneen. "Khao Lak on maan tasalla." Ensimmäisen päivän aikana ulkoministeriö alkoi "uumoilla", että suomalaisia saattoi olla vahingoittunut. "Muutamasta katoamisesta on tullut ilmoitus".
Tietoa alkoi tulla, mutta johto kuitenkin puuttui. Erkki Tuomioja nyhjäili tapaninvietossa pari päivää oikein huolella. Hän oli täysi nolla. Jossain vaiheessa ennen uuttavuotta rannoille ilmestyi Bangkokin suurlähettiläs. Suomalaiset sanoivat: "Tuolla se haahuilee ympäriinsä eikä siitä ole mitään hyötyä."
Muuta tapahtui.
Rovaniemeläinen Esa Auer huolehti 11 lasta Suomeen. Hänellä oli oma perhe mukana, mutta kaaoksessa hän oivalsi, että monilla suomalaislapsilla ei enää ole perhettä. Kannelmäkeläinen 19-vuotias Mia Parkkinen muistaa, miten heitä lapsia makasi hotellin aulassa, kun yhtäkkiä tuli mies, joka puhui suomea.
Esa Auer lähti tyttärensä kansssa evakuointikeskukseen Phuket Towniin nimenomaan etsimään suomalaisia ja selvittämään tilannetta.
Hotellin aulassa yksi orvoksi jäänyt suomalaistyttö oli saanut selästä säleen läpi keuhkon seuduille ja myös toinen vaikeasti loukkaantunut.
Esa Auer hommasi auton ja vei tytöt sairaalaan. Hän soitti vaimolleen, että he jäävät nyt Tiina-tyttären kanssa hommiin. Vaimo jäi kolmen pienemmän lapsen kanssa hotelliin ja alkoi etsiä ja majoittaa yksinäisiä suomalaispoikia Auerien huoneeseen.
Esa lähetti ystävälleen Rovaniemelle listan lasten läheisten nimistä ja paikkakunnista ja sai ystävältään liudan lasten Suomessa olleiden läheisten puhelinnumeroita. Sitten soiteltiin.
Sairaalalla Auerit seurasivat tarkasti löytyneiden suomalaisten nimiä. Listoille ei valitettavasti ilmestynyt lasten omaisten nimiä. Lapset kyselivät, missä heidän isänsä, äitinsä ja sisaruksensa olivat, mutta Auerit kehottivat heitä keskittymään omaan paranemiseensa.
Kun Auerit lähtivät Suomeen, heillä oli mukanaan 11 lasta. Yhdenkään lapsen perheenjäsenten kohtalosta ei vielä tuolloin ollut tietoa. Joidenkin vanhemmat löytyivät jälkeen päin hengissä, osan eivät.
Janne Miikkulainen oli sukeltajaporukan kanssa merellä, jolloin tsunami meni heidän alitseen. He eivät tienneet maalla tapahtuvista mitään. Illemmalla he saapuivat ja näkivät tuhot. Miikkulaisen sukeltajaryhmä teki sen jälkeen pelastustöitä kolme vuorokautta yötä päivää ja keräsi listoja selvinneistä ja kadonneista suomalaisista. Miikkulaisen oma talo ja yritystilat menivät siinä, mutta hän on saanut taas homman jaloilleen. Raya Diversilla on sata työntekijää.
Virallisen koneiston puolella Miikkulainen sai ensin sapiskaa. Joku tietosuojaihminen alkoi marista, että hänen keräämänsä listat ovat laittomia. Mutta Suomessa omaisilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin Sukellus.fi. Kymmenet Thaimaassa olleet suomalaissukeltajat tekivät töitä.
Viranomainen ei olisi antanut tehdä mitään, ettei olisi tehty virheitä ja sitten kaikki toimivaltarajat ja paikallisviranomaisten nyökkäkset siihen ja tähän.
Ei sellaiseen ollut aikaa.
Myöhemmin Janne sai mitalin.
Ulkoministeriöllä meni huonosti. Puhelinpäivystys ruuhkautui ja sitä vaivasivat tekniset ongelmat eikä tieto kulkenut katastrofialueelta ministeriöihin tai ministeriöiden välillä oikeastaan lainkaan.
Ulkoministeriön tiedotus pitäytyi virallisissa tiedoissa, jotka olivat pahasti ristiriidassa yleisön ja tiedotusvälineiden tietojen kanssa. Kun katastrofialueella olleet yhteisöt onnistuivat tiedottamaan esimerkiksi sukellus.fi-sivuilla nopeasti ja systemaattisesti kadonneista ja löytyneistä, seurauksena oli epäluottamus viranomaistiedottamiseen.
Nyt UM on kehittänyt toimintaansa. Kriisimalli näyttää hyvältä:
http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=318389
Perustelen tsunamimuistoja täällä vapaissa sillä, että reserviläistoiminta on viranomaistoimintaa liukkaampaa, kun ollaan selkä seinää vasten ja on pakko kääriä muutkin kuin byrokraattiset hihat. Katson reserviläistoiminnaksi kaikkien naisten ja miesten kansalaistoiminnan, joka on tilanteenmukaista ja vapaaehtoista.
Kun vesimassa vyöryi vieden 178 suomalaista Khao Lakissa mukanaan, ulkoministeriöllä ei ollut ympärivuorokautista tilannekeskusmahdollisuutta.
Silti reagointi oli luvattoman heikkoa. Jo aamupäivän aikana MTV3 sai puhelimeen suomalaisia, jotka kuvailivat tuhoja ja vahvistivat satojen suomalaisten hukkuneen. "Khao Lak on maan tasalla." Ensimmäisen päivän aikana ulkoministeriö alkoi "uumoilla", että suomalaisia saattoi olla vahingoittunut. "Muutamasta katoamisesta on tullut ilmoitus".
Tietoa alkoi tulla, mutta johto kuitenkin puuttui. Erkki Tuomioja nyhjäili tapaninvietossa pari päivää oikein huolella. Hän oli täysi nolla. Jossain vaiheessa ennen uuttavuotta rannoille ilmestyi Bangkokin suurlähettiläs. Suomalaiset sanoivat: "Tuolla se haahuilee ympäriinsä eikä siitä ole mitään hyötyä."
Muuta tapahtui.
Rovaniemeläinen Esa Auer huolehti 11 lasta Suomeen. Hänellä oli oma perhe mukana, mutta kaaoksessa hän oivalsi, että monilla suomalaislapsilla ei enää ole perhettä. Kannelmäkeläinen 19-vuotias Mia Parkkinen muistaa, miten heitä lapsia makasi hotellin aulassa, kun yhtäkkiä tuli mies, joka puhui suomea.
Esa Auer lähti tyttärensä kansssa evakuointikeskukseen Phuket Towniin nimenomaan etsimään suomalaisia ja selvittämään tilannetta.
Hotellin aulassa yksi orvoksi jäänyt suomalaistyttö oli saanut selästä säleen läpi keuhkon seuduille ja myös toinen vaikeasti loukkaantunut.
Esa Auer hommasi auton ja vei tytöt sairaalaan. Hän soitti vaimolleen, että he jäävät nyt Tiina-tyttären kanssa hommiin. Vaimo jäi kolmen pienemmän lapsen kanssa hotelliin ja alkoi etsiä ja majoittaa yksinäisiä suomalaispoikia Auerien huoneeseen.
Esa lähetti ystävälleen Rovaniemelle listan lasten läheisten nimistä ja paikkakunnista ja sai ystävältään liudan lasten Suomessa olleiden läheisten puhelinnumeroita. Sitten soiteltiin.
Sairaalalla Auerit seurasivat tarkasti löytyneiden suomalaisten nimiä. Listoille ei valitettavasti ilmestynyt lasten omaisten nimiä. Lapset kyselivät, missä heidän isänsä, äitinsä ja sisaruksensa olivat, mutta Auerit kehottivat heitä keskittymään omaan paranemiseensa.
Kun Auerit lähtivät Suomeen, heillä oli mukanaan 11 lasta. Yhdenkään lapsen perheenjäsenten kohtalosta ei vielä tuolloin ollut tietoa. Joidenkin vanhemmat löytyivät jälkeen päin hengissä, osan eivät.
Janne Miikkulainen oli sukeltajaporukan kanssa merellä, jolloin tsunami meni heidän alitseen. He eivät tienneet maalla tapahtuvista mitään. Illemmalla he saapuivat ja näkivät tuhot. Miikkulaisen sukeltajaryhmä teki sen jälkeen pelastustöitä kolme vuorokautta yötä päivää ja keräsi listoja selvinneistä ja kadonneista suomalaisista. Miikkulaisen oma talo ja yritystilat menivät siinä, mutta hän on saanut taas homman jaloilleen. Raya Diversilla on sata työntekijää.
Virallisen koneiston puolella Miikkulainen sai ensin sapiskaa. Joku tietosuojaihminen alkoi marista, että hänen keräämänsä listat ovat laittomia. Mutta Suomessa omaisilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin Sukellus.fi. Kymmenet Thaimaassa olleet suomalaissukeltajat tekivät töitä.
Viranomainen ei olisi antanut tehdä mitään, ettei olisi tehty virheitä ja sitten kaikki toimivaltarajat ja paikallisviranomaisten nyökkäkset siihen ja tähän.
Ei sellaiseen ollut aikaa.
Myöhemmin Janne sai mitalin.
Ulkoministeriöllä meni huonosti. Puhelinpäivystys ruuhkautui ja sitä vaivasivat tekniset ongelmat eikä tieto kulkenut katastrofialueelta ministeriöihin tai ministeriöiden välillä oikeastaan lainkaan.
Ulkoministeriön tiedotus pitäytyi virallisissa tiedoissa, jotka olivat pahasti ristiriidassa yleisön ja tiedotusvälineiden tietojen kanssa. Kun katastrofialueella olleet yhteisöt onnistuivat tiedottamaan esimerkiksi sukellus.fi-sivuilla nopeasti ja systemaattisesti kadonneista ja löytyneistä, seurauksena oli epäluottamus viranomaistiedottamiseen.
Nyt UM on kehittänyt toimintaansa. Kriisimalli näyttää hyvältä:
http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=318389
Viimeksi muokattu: